Okei ymmärrän asian samalla tavalla.
Onko kukaan muu miettinyt tuota Apt 23:6- kohtaa?
On myönnettävä, että kiinnitin eka kerran huomiota siihen nyt.
Jollain tapaa oli ihana lukea Apostolien teot ja nähdä mite Pyhä Henki loi uutta elämää ja ihmisiä tuli uskoon...…..ja se on jatkunut meidän päiviimme asti.
Ap.t. 23:6 tapahtui sen jälkeen, kun Paavali oli puolustautunut ensin kansan ja sitten roomalaisen sotilaskomentajan edessä.
Nyt hänet oli määrätty ylipapin ja suuren neuvoston eteen.
Siinäkin tilanteessa hän pystyi osoittamaan, että ei ollut rikkonut juutalaisia lakeja,
vaan kertoi olevansa taustaltaan erittäin juutalainen, jopa fariseus.
Paavali halusi varmaan puolustaa itseään sekä hengellisesti että inhimillisesti.
Kansalle hän oli kertonut olleensa juutalainen lainkiivailija, mutta kertoi myös kohtaamisensa Jeesuksen kanssa.
Roomalaisille syyttäjille hän sanoi olevansa Rooman kansalainen,
jonka perusteella hänellä on oikeuksia.
Lopulta ollessaan juutalaisten suuren neuvoston edessä Paavali osoitti kysymyksessä olevan paljon suuremmat asiat kuin fariseusten ja saddukeusten oppikiistat.
Siksi hän mainitsi olevansa tuomittavana
toivon ja kuolleitten ylösnousemuksen takia.
Vaikka hän oli näissä asioissa fariseusten puolella, hän osoitti neuvostolle,
että häntä ei olla tuomitsemassa yksimielisesti juutalaisen lain perusteella,
vaan neuvosto on erimielinen suurissa kysymyksissä.
Mukana saattoi tietysti olla ihmisvoimaisuuttakin,
jos Paavali hiukan mielisteli fariseuksia.
Kun suuri neuvostokaan ei siis löytänyt Paavalista mitään rikkomusta juutalaisuutta vastaan, tavalliset kansalaiset yrittivät tappaa Paavalin salajuonen avulla,
ja ylipappi sepitti hänestä valheita maaherralle.
Sielunvihollinen hyökkäsi siis voimakkaasti saadakseen tuhottua Jeesuksen todistajan.
Jumala kuitenkin kuljetti Paavalin vielä Roomaan,
jossa hän todisti Herrasta vielä monta vuotta.