Tuon vielä esille tämän Raam.kohdan, jonka jo toin esille tuolla toisessa Pyhän Hengen pilkkaa käsitellevässä ketjussa.
Ef. 4
29. Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö, vaan ainoastaan sellainen,
mikä on rakentavaista ja tarpeellista ja on mieluista niille, jotka kuulevat.
30. Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille
annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka.
31. Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus
olkoon kaukana teistä.
32. Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia
toinen toisellenne, niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut.
Ylläolevista jakeista käy selvästi ilmi, että me murehdutamme Pyhää Henkeä mm. katkeruudella, kiivastuksilla, vihalla, huudolla, herjauksilla ja yleensäkin kaikkinaisella pahuudella.
Ja miksipä näin ei olisi, sillä nämä kaikki sotivat Rakkauden lakia vastaan.
Me kristityt usein painotamme synnillisinä tekoina esim. juopumusta, tupakoimista lihan himona, haureellista käyttäytymistä tms. mutta usein unohdamme nämä meidän tunnemaailmastamme
nousevat synnilliset teot, joista saatamme olla aivan samalla tavoin riippuvaisia, kuin näistä näkyvistäkin lihan teoista.
Toki kaikkissa riippuvuuksissa on osansa myöskin tunnemaailmalla, mutta kuten jokainen tiedämme, esim. alkoholin ja tupakoinnin kohdalla on kysymys myöskin lihan/ruumiimme riippuvuudesta.
Mutta miten usein me tulemme ajattelleeksi, että nämä kaikki teota murehduttavat meissä asuvaa, Jumalan meihin sinetiksi antamaa Pyhää Henkeä?
Ja kuinka moni tiedostaa itsessään sen, kun Pyhä henki on meissä murheellinen?