Kirjoittaja Aihe: Millä ja miten murehdutamme, tai mikä murehduttaa Pyhää Henkeä?  (Luettu 12575 kertaa)

tikli

  • Vieras
Päätin aloittaa tästä alueesta uuden ketjun, ettei vain kukaan oleta, että on yksi ja sama asia Pyhän Hengen murehduttaminen, kuin Pyhän Hengen pilkka.

Toki mielestäni Pyhän Hengen murehduttamisen kautta voimme ajautua "pidemmänpäälle" jopa Pyhän Hengen pilkkaan, mutta niin saatamme ajautua monen muunkin kautta, esim. hengellisen välinpitämättömyyden ja jatkuvien hengellisten tietoisten laimminlyöntien kautta, joten ei pidä sekoittaa näitä asioita / käsitteitä toisiinsa.



Lydia

  • Vieras
Tahallinen ja tietoinen synnintekeminen, väärät asenteet lähimmäisiin.

tikli

  • Vieras
Tuon vielä esille tämän Raam.kohdan, jonka jo toin esille tuolla toisessa Pyhän Hengen pilkkaa käsitellevässä ketjussa.

Ef. 4
29. Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö, vaan ainoastaan sellainen,
mikä on rakentavaista ja tarpeellista ja on mieluista niille, jotka kuulevat.
30. Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille
annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka.
31. Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus
olkoon kaukana teistä.
32. Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia
toinen toisellenne, niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut.

Ylläolevista jakeista käy selvästi ilmi, että me murehdutamme Pyhää Henkeä mm. katkeruudella, kiivastuksilla, vihalla, huudolla, herjauksilla ja yleensäkin kaikkinaisella pahuudella.

Ja miksipä näin ei olisi, sillä nämä kaikki sotivat Rakkauden lakia vastaan.

Me kristityt usein painotamme synnillisinä tekoina esim. juopumusta, tupakoimista lihan himona, haureellista käyttäytymistä tms. mutta usein unohdamme nämä meidän tunnemaailmastamme
nousevat synnilliset teot, joista saatamme olla aivan samalla tavoin riippuvaisia, kuin näistä näkyvistäkin lihan teoista.

Toki kaikkissa riippuvuuksissa on osansa myöskin tunnemaailmalla, mutta kuten jokainen tiedämme, esim. alkoholin ja tupakoinnin kohdalla on kysymys myöskin lihan/ruumiimme  riippuvuudesta.

Mutta miten usein me tulemme ajattelleeksi, että nämä kaikki teota murehduttavat meissä asuvaa, Jumalan meihin sinetiksi antamaa Pyhää Henkeä?

Ja kuinka moni tiedostaa itsessään sen, kun Pyhä henki on meissä murheellinen?

tikli

  • Vieras
Tahallinen ja tietoinen synnintekeminen, väärät asenteet lähimmäisiin.

Näin on ja silti me niin usein, itseni mukaan lukien, aivan kuin vähätellen suhtaudumme siihen,
että asenteemme ja motiivimme lähimmäisiämme kohtaan eivät ole kohdallan ja näin rikomme
sitä ainutta ja tärkeintä rakkauden käskyä ja lakia vastaan, joka meille uudenliiton uskoville on annettu.

 "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.»

Toki meidän on jokaisen tunnustettava, ettemme kykene lakia täyttämään ja siksi Jeesus tuli,
mutta tässä kohden astuukin kuvioon mukaan nuo viestissäsi olevat sanat: "Tahallinen ja tietoinen..."

Ja silloin eteen tulee kysymys ARMOSTA  ja armon jalkoihin polkemisesta.


Helena

  • Vieras
Uskon, että Jumala on tarkoittanut omansa rakastamaan. Aarre on olemassa, vaikkakin saviastioissa. Jumalan rakkaus on jo vuodatettu sydämiimme Pyhä Hengen kautta, joka on meille annettu. Herra haluaa, että uskovat tunnettaisiin keskinäisestä rakkaudesta ja että Kristus saisi muotoa meissä.

Jos asia kuitataan aina sillä, että kenestäkään ei ole rakkauden käskyä noudattamaan, siinä samalla sulkee itsensä Jumalan mahdollisuuksienkin ulkopuolelle? Paavali korottaa rakkauden suurimmaksi, jota ilman tekemisemme armolahjoineenkin on "ei mitään". Tuskailemme sen kanssa, että meistä löytyy niin surullisen paljon tuota kielteistä, josta Pyhä Henki murehtii.

Kannattaako enää edes toivoa, että muuttuisimme? Paavali vastaa, että toivo ei saata häpeään, ja jatkaa tuon jonka jo sanoin: Jumalan rakkaus on jo vuodatettu sydämiimme. Raamatun mukaan Jumala muuttaa meitä, kun uskallamme katsoa Jeesukseen peittämättömin kasvoin. Voimme tuoda toivottomuutemme muuttumisen suhteen Herralle, joka ei ole heikko meitä kohtaan, vaan on voimallinen.

Herra muuttaa meitä vähitellen, kirkkaudesta kirkkauteen. Meissä kuolee sitä, joka Herraa murehduttaa. Mielemme alkaa mukautua enemmän ja enemmän sen Pyhän mukaan, joka on meidät kutsunut, pyhällä kutsumisellaan.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Jos asia kuitataan aina sillä, että kenestäkään ei ole rakkauden käskyä noudattamaan, siinä samalla sulkee itsensä Jumalan mahdollisuuksienkin ulkopuolelle?

Eiköhän se ole sillä tavalla, että niin kauan kuin kuvittelemme pystyvämme edes pieneltä osin noudattamaan rakkauden kaksoiskäskyä suljemme Jumalan mahdollisuudet pois? Vasta sitten kun tajuamme sen, että olemme niin perusteellisesti pilalla, että Jumalan armo on ainoa mahdollisuutemme, silloin Jumala voi tehdä työtään meissä. Tämä ei kylläkään sovi luonnolliseen ajatteluumme.
« Viimeksi muokattu: 18.04.14 - klo:15:11 kirjoittanut Paulus »
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Helena

  • Vieras
Jos asia kuitataan aina sillä, että kenestäkään ei ole rakkauden käskyä noudattamaan, siinä samalla sulkee itsensä Jumalan mahdollisuuksienkin ulkopuolelle?

Eiköhän se ole sillä tavalla, että niin kauan kuin kuvittelemme pystyvämme edes pieneltä osin noudattamaan rakkauden kaksoiskäskyä suljemme Jumalan mahdollisuudet pois? Vasta sitten kun tajuamme sen, että olemme niin perustellisesti pilalla, että Jumalan armo on ainoa mahdollisuutemme, silloin Jumala voi tehdä työtään meissä. Tämä ei kylläkään sovi luonnolliseen ajatteluumme.
Kyllä. Toit saman asian esille toisesta näkökulmasta.

Poissa Soltero

  • Viestejä: 2461
On hyvin kyynistä ajatella, että kukaan ei voi oikeasti rakastaa lähimmäisiään, ja koska olemme kohtalonomaisesti tuomitut tähän kyvyttömyyteen,
joudumme tahtomattamme koko ajan murehduttamaan Pyhää Henkeä.
Tässä on mielestäni tajuttu armo väärin ja siirrytty kylmään lakiuskoon.

Lydia

  • Vieras
Välittämisen eräs tärkeä muoto on empaattisuus, silloin edes jollakin tasolla voi asettua toisen ihmisen asemaan ja ymmärtäää lähimmäistä.

Helena

  • Vieras
Meissä on kyky rakastaa jo Jumalan luomistyön perusteella. Kun Jumalan rakkaus vuodatetaan uskovaan Pyhän Hengen kautta, puhutaan aarteesta saviastiassa. Sen esille saaminen käytännön tasolla on Jumalan työ. Se on sitä, kun Kristus saa muotoa omissaan.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Meissä on kyky rakastaa jo Jumalan luomistyön perusteella. Kun Jumalan rakkaus vuodatetaan uskovaan Pyhän Hengen kautta, puhutaan aarteesta saviastiassa. Sen esille saaminen käytännön tasolla on Jumalan työ. Se on sitä, kun Kristus saa muotoa omissaan.

Lisäisin tuohon, ja että vain sitä.
« Viimeksi muokattu: 18.04.14 - klo:14:11 kirjoittanut Paulus »
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
On hyvin kyynistä ajatella, että kukaan ei voi oikeasti rakastaa lähimmäisiään, ja koska olemme kohtalonomaisesti tuomitut tähän kyvyttömyyteen,
joudumme tahtomattamme koko ajan murehduttamaan Pyhää Henkeä.

Jos rakastat lähimmäistäsi niinkuin itseäsi olet yksi poikkeus tässä universumissa.


Lainaus
Tässä on mielestäni tajuttu armo väärin ja siirrytty kylmään lakiuskoon.

Juuri päinvastoin.

Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Soltero

  • Viestejä: 2461
On hyvin kyynistä ajatella, että kukaan ei voi oikeasti rakastaa lähimmäisiään, ja koska olemme kohtalonomaisesti tuomitut tähän kyvyttömyyteen,
joudumme tahtomattamme koko ajan murehduttamaan Pyhää Henkeä.

Jos rakastat lähimmäistäsi niinkuin itseäsi olet yksi poikkeus tässä universumissa.


Lainaus
Tässä on mielestäni tajuttu armo väärin ja siirrytty kylmään lakiuskoon.

Juuri päinvastoin.
Tottelen mieluummin Raamattua kuin noin omituisia ihmismielipiteitä.

Poissa Natanael

  • Viestejä: 4474
  • Matkalla
On hyvin kyynistä ajatella, että kukaan ei voi oikeasti rakastaa lähimmäisiään, ja koska olemme kohtalonomaisesti tuomitut tähän kyvyttömyyteen,
joudumme tahtomattamme koko ajan murehduttamaan Pyhää Henkeä.

Jos rakastat lähimmäistäsi niinkuin itseäsi olet yksi poikkeus tässä universumissa.


Lainaus
Tässä on mielestäni tajuttu armo väärin ja siirrytty kylmään lakiuskoon.

Juuri päinvastoin.
Tottelen mieluummin Raamattua kuin noin omituisia ihmismielipiteitä.

Millä perusteella juuri sinun ihmismielipiteesi olisivat Raamatun mukaisia?

Poissa Soltero

  • Viestejä: 2461
On hyvin kyynistä ajatella, että kukaan ei voi oikeasti rakastaa lähimmäisiään, ja koska olemme kohtalonomaisesti tuomitut tähän kyvyttömyyteen,
joudumme tahtomattamme koko ajan murehduttamaan Pyhää Henkeä.

Jos rakastat lähimmäistäsi niinkuin itseäsi olet yksi poikkeus tässä universumissa.


Lainaus
Tässä on mielestäni tajuttu armo väärin ja siirrytty kylmään lakiuskoon.

Juuri päinvastoin.
Tottelen mieluummin Raamattua kuin noin omituisia ihmismielipiteitä.

Millä perusteella juuri sinun ihmismielipiteesi olisivat Raamatun mukaisia?
Ei se ole ihmismielipide, vaan Raamatussa meitä kehotetaan rakastamaan lähimmäisiämme niin kuin itseämme.
Ei se siis ole mikään mielipide eikä turhaa puhetta.
Emme elä lakiliitossa, joten meille ei ole asetettu rakastamistakaan laiksi.
Lakeja noudattamalla emme edes pelastu.
En ymmärrä sinun ja Pauluksen näennäistä armon julistamista, kun teillä kuitenkin on hyvin laista riippuvainen usko.