Näinhän se on ja rukoillemaankin vielä kykenee; "Herra, muuta sen vaikeaa luonnetta..."
mutta että ihan siunaamaan ja pyytämään Jumalan siunausta kyseiselle ihmiselle, niin
uskon siinä olevan meillä jokaisella ainakin silloin tällöin ongelmia päästä kipukynnyksen
ylitse.
Ihmisen on kovin vaikeaa ajatella, että edesauttaisi Jumalaa jakamaan siunauksiaan
sille, joka on minulle aiheuttanut vain murhetta ja tuskaa, mutta kuitenkin Jumala odottaa
meiltä juurikin tuollaista itsensä kaltaista mieltä, joka jaksaa rukoilla: "Anna heille anteeksi,
sillä he eivät (ehkä) tiedä, mitä tekevät!"
Suluissa oleva oma lisäykseni, sillä tuossa kohdin se liha viimeistäänkin huutaa suureen ääneen,
että "Kyllä varmasti tietävät ja tahallaanhan ne..."
Rakkaus on Kristuksen mielenlaatua, joka on täydellinen vastakohta meidän lihalliselle
mielenlaadullemme, joten näiden asioiden kanssa oletan, että painimme ihan viimeiselle
virstanpylväälle asti ja tätä pyhitystyötä Jumala joutuu tekemään meissä tekemästä
päästyäänkin.