Puimatanner

Puimatanner => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Tarck Aili J.A. - 18.04.14 - klo:12:35

Otsikko: Uskovan tarve kuulua ryhmään / kristittyjen yhteys
Kirjoitti: Tarck Aili J.A. - 18.04.14 - klo:12:35
Ihmisellä on kai aika voimakas tarve kuulua johonkin ryhmään. Joillekin se ryhmä voi olla perhe ja suku. Lisäksi voi olla työyhteisö tai jokin harrastusporukka. Myös uskovien kokoontumisissa on tärkeää se tunne, että "me ollaan me". Tätä yhteishenkeä voi pyrkiä pitämään yllä monilla tavoilla ja yksi niistä on se, että puhutaan pahaa niistä, jotka eivät kuulu "meihin".

Mielestäni tämä eri ryhmiin kuulumisen tärkeys ihmiselle näkyy näillä eri keskustelufoorumeillakin. On tärkeää korostaa oman ryhmän oikeassa olemista asiassa kuin asiassa. Toisen ihmisen mielipiteiden oletetaan automaattisesti olevan tietynlaisia sillä perusteella koska hän kuuluu "niihin" eikä ollenkaan noteerata sitä, mitä tämä ihminen on itse kertonut omista mielipiteistään. Toisaalta voi olla niinkin, että ihmisellä oletetaan ilman muuta olevan jokin tietty käsitys jostakin asiasta koska hän "kuuluu meihin".

Olen näitä eri foorumeita lukiessa tullut siihen tulokseen, että uskovat eivät taida koskaan päästä yksimielisyyteen niin, etteivät riitelisi ja ettei heillä olisi tarvetta korostaa oman seurakuntansa paremmuutta muihin verrattuna. Kristittyjen yhteys taitaa siis olla täysin utopistinen ajatus.

(Kristittyjen yhteydestä taitaa olla jossain joku ketju, mutta en nyt löytänyt sitä).
Otsikko: Vs: Uskovan tarve kuulua ryhmään / kristittyjen yhteys
Kirjoitti: Soltero - 18.04.14 - klo:12:58
Kävin eilen erään toverin kanssa ns. kapakassa juomassa soodavettä. 
Katselin kännäileviä ukkoja ja akkoja. 
Humalahakuinen etyylialkoholin nieleminen on samanlaista kaikkialla planeetallamme, vaikka paikalliskulttuurit tekevät sen ulkonaisesi hiukan erilaiseksi.

Mieleeni tulivat elävästi tuhannet kapakkaistunnot menneisyydestäni.
Uskovan alkoholisoumiseen asunnottomuuden tasolle liittyy paitsi hyvin paljon henkivaltojen taisteluita myös inhimillistä heikkoutta, pahuutta ja hirvittävää henkistä ja hengellistä tuskaa.

Sen jälkeen menin rukoushuoneelle kiirastorstain ehtoollistilaisuuteen.
Koin siellä voimakasta yhteenkuuluvaisuutta muiden Jeesukseen uskovien kanssa.
Kun avustajat liikkuivat salissa leipävatien ja viinitarjottimien kanssa, tuli hätkähdyttävä kokemus siitä, että me (ja toiset lukemattomissa muissa uskovien yhteisöissä) vietämme juuri nyt Vapahtajamme uhraaman veren ja ruumiin muistojuhlaa.

Mutta.
Kaikesta huolimatta ajattelin, että Jeesus liikkui maan päällä ollessaan paitsi opetuslastensa myös julkisyntisten seurassa.
Hän olisi luultavasti pistäytynyt nykyajan kapakoissakin kutsumassa ja armahtamassa syntisiä,
joita Hän rakasti ja rakastaa.
Hän ei tullut maan päälle seurustelemaan vain syntymäraittiiden, siveiden, pidättyväisten, hyväluontoisten, rakastavien, rakastettavien ja muiden hyvien ihmisten kanssa.
Hän ei nytkään oleskele ainoastaan uskovaisten porukoissa, vaan katselee rakastavin ja
anteeksiantavin silmin myös juopottelevia äijiä, haureutta harjoittavia naisia,
puukkojen kanssa riehuvia teinejä jne.

Jeesus sanoi heille: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat.
En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä."  (Mark. 2:17)

.............
(Tässä ketjussa on poikkeuksellisesti Vastaa-ikkuna näkyvissä.  Kiva.)
Otsikko: Vs: Uskovan tarve kuulua ryhmään / kristittyjen yhteys
Kirjoitti: Paulus - 18.04.14 - klo:13:13
Kristittyjen yhteys taitaa siis olla täysin utopistinen ajatus.

Kristittyjen yhteys on todellisuutta myös nykyajassa. Sitä ei voi luoda, se joko on tai sitä ei ole. Yhteys on mahdollista vain silloin, kun perusta on sama. Siis se, että pelastus on yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden. Ja tässä en puhu pelkästä opista vaan eritoten käytännöstä. Kristittyjen yhteys ei ole sama asia kuin yhteiskristillisyys.
Otsikko: Vs: Uskovan tarve kuulua ryhmään / kristittyjen yhteys
Kirjoitti: Lydia - 18.04.14 - klo:13:19
Taidan olla erakko siki tämä netti sopii mulle. 8)

On mahtavaa kuulua Jumalan suureen seurakuntaan!
Otsikko: Vs: Uskovan tarve kuulua ryhmään / kristittyjen yhteys
Kirjoitti: Soltero - 18.04.14 - klo:13:22
Kuten edellisessä viestissäni mainitsin, koin eilen voimakasta uskovien yhteyttä ehtoollistilaisuudessa.

Tajusin hengellisesti (en älyllisesti) sen suunnattoman ison asian, joka yhdistää kaikki uskovia:
usko yhteen, ainoaan, ihmiseksi tulleeseen, tapettuun ja ylösnousseeseen
Jeesukseen Kristukseen.

Vaikka olin helluntaiseurakunnan ehtoollisella, näin välähdyksenomaisesti lukemattomat uskovat kaikissa maapallon muissakin uskovien yhteisössä,
jotka viettävät saman Lunastajan muistojuhlaa.
Millään opeilla, uskonnollisilla tavoilla tai kielenkäytöllä ei ole mitään merkitystä sen rinnalla,
mikä meitä yhdistää.
Otsikko: Vs: Uskovan tarve kuulua ryhmään / kristittyjen yhteys
Kirjoitti: Helena - 18.04.14 - klo:13:35
Solteron kerronnasta nousi mieleen, kun olimme kapakoissa ryhmän kanssa evankelioimassa. Se jo jaksoi yllättää, kuinka kapakanpitäjät kerta toisensa jälkeen avasivat ovensa. Ja asiakkaat kuuntelivat. Heissä on paljon niitä, joilla elämää hallitsee toivottomuus ja yksinäisyys. Samoin laitoshoitoon sidotut ja toisten avun varassa olevat kokevat syvää yksinäisyyttä. Näitä ihmisiä kun kohtaa, korostuneesti ymmärtää, miten rakkauden sanomalla on tilausta, jos vain olisi sanoman viejiä. Työmiehiä ja -naisia tarvitaan.
Otsikko: Vs: Uskovan tarve kuulua ryhmään / kristittyjen yhteys
Kirjoitti: tikli - 21.04.14 - klo:07:34
On hienoa tietää, että me kaikki Jumalan lapset olemme maailmanlaajuisesti yhtä suurta ja samaa seurakuntaa, eikä sillä ole mitään merkitystä, minkä yhteisön nimen alla hengellinen kotimme sijaitsee, kunhan vain tiedämme olevamme yhteiseen hääjuhlaan matkalla, uskoen ja luottaen jokainen siihen, että yksi on Välimies, Jumalan ja ihmisen välillä, ristinkuoleman kautta syvimpiin paikkoihin astunut, kolmantena päivänä ylösnoussut Jeesus Kristus, joka nyt istuu Isän Jumalan oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan niin eläviä kuin kuolleitakin.

Otsikko: Vs: Uskovan tarve kuulua ryhmään / kristittyjen yhteys
Kirjoitti: Tosikko - 26.04.14 - klo:00:08
Ekumenia on hieno juttu.
Otsikko: Vs: Uskovan tarve kuulua ryhmään / kristittyjen yhteys
Kirjoitti: Paulus - 26.04.14 - klo:07:48
Ekumenia on hieno juttu.

Mielestäni ekumenia ja yhteiskristillisyys ovat eri asioita kuin kristittyjen yhteys. Niiden otsikoiden alle voidaan peittää miltei mitä tahansa.
Otsikko: Vs: Uskovan tarve kuulua ryhmään / kristittyjen yhteys
Kirjoitti: Charlotte - 27.04.14 - klo:09:38
Ihmisellä on kai aika voimakas tarve kuulua johonkin ryhmään. Joillekin se ryhmä voi olla perhe ja suku. Lisäksi voi olla työyhteisö tai jokin harrastusporukka. Myös uskovien kokoontumisissa on tärkeää se tunne, että "me ollaan me". Tätä yhteishenkeä voi pyrkiä pitämään yllä monilla tavoilla ja yksi niistä on se, että puhutaan pahaa niistä, jotka eivät kuulu "meihin".


On myös ihmisiä, joilla ei ole tarvetta kuulua mihinkään ryhmään. Ja jos seurakuntien toiminta perustuu sosiaalisuuteen ja "ryhmäytymiseen", tuottaa seurakuntatoiminta vaikeuksia ihmiselle, joka ei osaa "ryhmääntyä".

 
Otsikko: Vs: Uskovan tarve kuulua ryhmään / kristittyjen yhteys
Kirjoitti: Natanael - 27.04.14 - klo:10:57
Ihmisellä on kai aika voimakas tarve kuulua johonkin ryhmään. Joillekin se ryhmä voi olla perhe ja suku. Lisäksi voi olla työyhteisö tai jokin harrastusporukka. Myös uskovien kokoontumisissa on tärkeää se tunne, että "me ollaan me". Tätä yhteishenkeä voi pyrkiä pitämään yllä monilla tavoilla ja yksi niistä on se, että puhutaan pahaa niistä, jotka eivät kuulu "meihin".


On myös ihmisiä, joilla ei ole tarvetta kuulua mihinkään ryhmään. Ja jos seurakuntien toiminta perustuu sosiaalisuuteen ja "ryhmäytymiseen", tuottaa seurakuntatoiminta vaikeuksia ihmiselle, joka ei osaa "ryhmääntyä".

Joku on sanonut, että seurakunta on 50%:ia ihmissuhteita.
Otsikko: Vs: Uskovan tarve kuulua ryhmään / kristittyjen yhteys
Kirjoitti: Taisto - 27.04.14 - klo:10:59
Ihmisellä on kai aika voimakas tarve kuulua johonkin ryhmään. Joillekin se ryhmä voi olla perhe ja suku. Lisäksi voi olla työyhteisö tai jokin harrastusporukka. Myös uskovien kokoontumisissa on tärkeää se tunne, että "me ollaan me". Tätä yhteishenkeä voi pyrkiä pitämään yllä monilla tavoilla ja yksi niistä on se, että puhutaan pahaa niistä, jotka eivät kuulu "meihin".


On myös ihmisiä, joilla ei ole tarvetta kuulua mihinkään ryhmään. Ja jos seurakuntien toiminta perustuu sosiaalisuuteen ja "ryhmäytymiseen", tuottaa seurakuntatoiminta vaikeuksia ihmiselle, joka ei osaa "ryhmääntyä".
Entäpä jos voisimme "viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa.
Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle". Ja tähän rauhalliseen elämään voisi kuulua se, että
käytännön asioissa auttaisimme toisiamme.

Tarvitseeko uskovan elämän olla niin kovin ryhmääntynyttä?
Otsikko: Vs: Uskovan tarve kuulua ryhmään / kristittyjen yhteys
Kirjoitti: Paulus - 08.06.14 - klo:11:22
Mielenkiintoista on ollut havaita, että paras yhteys syntyy sellaisissa kokoontumisissa, joissa on mukana uskovia eri seurakunnista ja niiden ulkopuolelta. En tarkoita ns. yhteiskristillisyyttä, jossa erilaiset näkemykset lakaistaan maton alle siksi aikaa, kun ollaan yhdessä. Tarkoitan kristittyjen yhteyttä, joka kestää myös erilaisten oppinäkemysten käsittelemisen. Pidän yhteiskristillisyyttä ja kristittyjen yhteyttä tyystin eri asioina. Kristittyjen yhteys muodostuu siitä, että kaikki ovat keskeneräisiä ja kaikilla on pyrkimys totuuteen, vaikkakin saavutetun totuuden määrä vaihtelee.
Otsikko: Vs: Uskovan tarve kuulua ryhmään / kristittyjen yhteys
Kirjoitti: Charlotte - 14.06.14 - klo:08:13
Tuli mieleen ryhmäytymisestä. Senhän sanotaan saavan aikaan yhteenkuuluvuuden tunnetta. Sen takia työpaikoillakin järjestetään kaiken maailman tapahtumia, että ihmiset ryhmääntyisivät ja heille tulisi "me" tunne. Jonka sitten ajatellaan saavan aikaan parempaa työtulosta.

Tällä on kuitenkin myös kääntöpuolensa, jos tulee kovin vahva me-henki, niin siitä tulee helposti seurauksena "me" vs. "muut".
Otsikko: Vs: Uskovan tarve kuulua ryhmään / kristittyjen yhteys
Kirjoitti: Paulus - 14.06.14 - klo:08:24
Tuli mieleen ryhmäytymisestä. Senhän sanotaan saavan aikaan yhteenkuuluvuuden tunnetta. Sen takia työpaikoillakin järjestetään kaiken maailman tapahtumia, että ihmiset ryhmääntyisivät ja heille tulisi "me" tunne. Jonka sitten ajatellaan saavan aikaan parempaa työtulosta.

Tällä on kuitenkin myös kääntöpuolensa, jos tulee kovin vahva me-henki, niin siitä tulee helposti seurauksena "me" vs. "muut".

Nettifoorumeilla tuo ryhmäytyminen alkaa melkein alussa. Kun ilmeitä ei nähdä, niin on hyvin helppoa lähteä tahallisesti loukkaamaan toista. Ihmisissä ei ole suuria eroja, vaa jokaisella on ilkeyttä ihan omiksi tarpeiksi ja jopa muillekin jakaa. Jotkut oppivat virtuooseiksi tässä lajissa, nimettömänä on helppo olla oma itsensä.
Otsikko: Vs: Uskovan tarve kuulua ryhmään / kristittyjen yhteys
Kirjoitti: Charlotte - 14.06.14 - klo:08:24
Aloituksessa kylläkin oli kyse uskovien ryhmäytymisestä, joille negatiivinen ryhmäytymiskehitys ei ole suotavaa. Tosin onhan sitäkin tapahtunut.


Yleisesti yhteenkuuluvuuden tunteesta ja ryhmäytymisestä äärimmilleen vietynä pari mielenkiintoista elokuvaa:

Das Experiment: http://www.imdb.com/title/tt0250258/

ja Die Welle: http://www.imdb.com/title/tt1063669/?ref_=tt_rec_tt

Tuo das experiment perustuu kuuluisaan vankilakokeeseen: http://fi.wikipedia.org/wiki/Stanfordin_vankilakoe


Otsikko: Vs: Uskovan tarve kuulua ryhmään / kristittyjen yhteys
Kirjoitti: Charlotte - 14.06.14 - klo:08:29
Tuli mieleen ryhmäytymisestä. Senhän sanotaan saavan aikaan yhteenkuuluvuuden tunnetta. Sen takia työpaikoillakin järjestetään kaiken maailman tapahtumia, että ihmiset ryhmääntyisivät ja heille tulisi "me" tunne. Jonka sitten ajatellaan saavan aikaan parempaa työtulosta.

Tällä on kuitenkin myös kääntöpuolensa, jos tulee kovin vahva me-henki, niin siitä tulee helposti seurauksena "me" vs. "muut".

Nettifoorumeilla tuo ryhmäytyminen alkaa melkein alussa. Kun ilmeitä ei nähdä, niin on hyvin helppoa lähteä tahallisesti loukkaamaan toista. Ihmisissä ei ole suuria eroja, vaa jokaisella on ilkeyttä ihan omiksi tarpeiksi ja jopa muillekin jakaa. Jotkut oppivat virtuooseiksi tässä lajissa, nimettömänä on helppo olla oma itsensä.

On nämä nettitilanteet kyllä hankalampia kuin live-tilanteet. Eikä kyse ole vain uskonasioihin liittyvistä foorumeista, ihan sama mikä foorumi on kyseessä.
Otsikko: Vs: Uskovan tarve kuulua ryhmään / kristittyjen yhteys
Kirjoitti: Paulus - 14.06.14 - klo:10:43
On nämä nettitilanteet kyllä hankalampia kuin live-tilanteet. Eikä kyse ole vain uskonasioihin liittyvistä foorumeista, ihan sama mikä foorumi on kyseessä.

Kristillisillä foorumeilla kiusaaminen on "fiksumpaa", koska inhottavat viestit kätketään "hengellisyyden" viittaan ja raamatunlauseiden alle. Foorumista riippumatta. Sekulaareilla foorumeilla kaikki törkeydet annetaan päin naamaa ilman suodatusta.
Otsikko: Vs: Uskovan tarve kuulua ryhmään / kristittyjen yhteys
Kirjoitti: Taisto - 14.06.14 - klo:22:18
On nämä nettitilanteet kyllä hankalampia kuin live-tilanteet. Eikä kyse ole vain uskonasioihin liittyvistä foorumeista, ihan sama mikä foorumi on kyseessä.

Kristillisillä foorumeilla kiusaaminen on "fiksumpaa", koska inhottavat viestit kätketään "hengellisyyden" viittaan ja raamatunlauseiden alle. Foorumista riippumatta. Sekulaareilla foorumeilla kaikki törkeydet annetaan päin naamaa ilman suodatusta.
Ja kristillisten foorumeiden tarkoitus kai pitäisi olla hengellinen oppiminen / rakentuminen?
Hoh hoijaa, taidan olla todellakin liian sinisilmäinen ...  :(
Otsikko: Vs: Uskovan tarve kuulua ryhmään / kristittyjen yhteys
Kirjoitti: wakan - 15.06.14 - klo:01:31
Miksi kristillisen keskustelufoorumin tarkoitus pitäisi olla hengellinen oppiminen tai rakentuminen? Miksi tarkoitus ei voi vain olla keskustelu kristillisyyteen liittyvistä asioista?
Otsikko: Vs: Uskovan tarve kuulua ryhmään / kristittyjen yhteys
Kirjoitti: Vastavoima - 15.06.14 - klo:08:43
Foorumit ja yhteiset ja myös seurakunta, ovat hyviä paikkoja ja niiden eräs tarkoitus on jakaa ja olla yhteydessä, Fileo eli veljes rakkauden takia / perusteella.

nämä yhteiset paikat voivat olla piilopaikkoja tahi mahdollisuus vain olla.
Mutta jos esim seurakunnassa on oppi ja paimen oikeita, on erittäin terveellistä olla samaa mieltä eli mitä opetettaan.
Mutta jo on paha paimen, kaikki sopulit ovat paimenen selän takana ja suojassa, mutta samalla vaarassa olla osalliset paimenen pahaan.

eli Jokainen uskova on yksin Jumalan edessä !
sopuli laumat eivät ole "hyväksi".
Mitä Jeesus sanoi Pietarille Johanneksesta ?
seuraa sinä minua.
eli heillä toki oli yhteinen ja sama tie, mutta kuitenkin oma.
eli kaikki ei ole sopuleita mutta suurin osa on (galatian seurakunta)

Foorumi olisi hyvä olla kuten iltanuotio, eli yhteinen kokoontumis ja ravinnon paikka.
eli kuten elämä olisi oikean nuotion vieressä :)

Harmi ettei ole tapahtumia missä opetuslapset olisivat "vapaalla" ja "normaaleja".
Itse uskon ettei Jeesus aina keppi ojossa opettanut !
mutta tämä on mutua, saattaa Daavid sanoa.
Otsikko: Vs: Uskovan tarve kuulua ryhmään / kristittyjen yhteys
Kirjoitti: Taisto - 15.06.14 - klo:09:25
Miksi kristillisen keskustelufoorumin tarkoitus pitäisi olla hengellinen oppiminen tai rakentuminen? Miksi tarkoitus ei voi vain olla keskustelu kristillisyyteen liittyvistä asioista?
Minulla on (oli) joitakin tavoitteita kun aloin osallistua keskusteluihin täällä.

Itse kullakin taitaa olla erilainen näkemys keskustelun merkityksestä itselleen.
Otsikko: Vs: Uskovan tarve kuulua ryhmään / kristittyjen yhteys
Kirjoitti: Vastavoima - 15.06.14 - klo:09:50
Itselleni tämä on harjoitus paikka eli missä opettelen sotimaan !
en teitä vastaan vaan teidän kanssa eli harjoittelemaan.

Daavid harjoitteli kedolla leijonien ja karhujen kanssa, ja olen varma ettei ensimmäinen kivi osunut, eli harjoitus tekee mestarin.

Onko tämä oikea oppinen lähestymis tapa ?
en tiedä mutta Apostoli sanoo.
TÄYTYYHÄN teidän keskuudessanne olla ryhmiä / lahkoja / eri foorumeita / jne jne.
ETTÄ voimme harjoitella ja olla sitten kestäviä.

eli kuka kestää kuka ei.
Jumala vaikuttaa että kaikki kestävät, kunhan kuuntelevat Jumalan ääntä eli Kirjoitettua Sanaa.

ellei me täällä, omien veljien ja siskojen kanssa harjoitelessa kestä, mikä taistelu on sitten SE OIKEA.
eli meidän tulee oppia käyttämään Sanan Miekkaa ja Kilpeä.
ja muut sota-aseet.

ei kait kukaan lähettäjä lähetä sotilaita heti eturintamalle ?
eikö ensiksi harjoitella. ja tulla sitten Jumalan voiman ja vallan kautta, sotaurhoiksi :)
Ole Luja ja ole mies.

Mene tässä voimassa, taidossa ja .......

eli itse täällä harjoittelen ja jos olemme kaikki samaa mieltä kaikesta, hyvä :)
ellei on tilaisuus turvassa (?) käyttää kilpeä ja miekkaa.

eli Jumalan taistelu tanner :)
Otsikko: Vs: Uskovan tarve kuulua ryhmään / kristittyjen yhteys
Kirjoitti: Natanael - 15.06.14 - klo:10:29
Miksi kristillisen keskustelufoorumin tarkoitus pitäisi olla hengellinen oppiminen tai rakentuminen? Miksi tarkoitus ei voi vain olla keskustelu kristillisyyteen liittyvistä asioista?
Olen hyvin pitkälti samaa mieltä. Kristillisyyteen liittyvistä asioista voi keskustella kenen kanssa tahansa. Väistämättä keskusteltaessa oppiikin jotain. Tällaisesta lähtökohdasta lähtien tänne sopii ihmisiä monesta eri suunnista ja myös sellaiset, jotka eivät usko, mutta haluavat keskustella kristillisistä asioista. Tuolla laki ja evankeliumi - osiossa voi käydä tarvittaessa tiukempaa teologista vääntöä.
Otsikko: Vs: Uskovan tarve kuulua ryhmään / kristittyjen yhteys
Kirjoitti: Natanael - 15.06.14 - klo:10:32
Jos lähtökohtana on oppiminen, se voi sisältää virheellisesti sellaisen ajatuksen, että jossain olisi se oikean opin opettaja. Keskustelufoorumeilla se johtaisi väistämättä siihen, että joku sanoisi viimeisen sanan siihen mikä on oikea oppi. Se taas ei ole ollut tämän foorumin tavoite. Tietenkin elaman asenteena voi olla oppiminen, mutta se on taas eri juttu se.
Otsikko: Vs: Uskovan tarve kuulua ryhmään / kristittyjen yhteys
Kirjoitti: Natanael - 15.06.14 - klo:10:35
Mielestäni erityisesti suomalaisesta kristillisyydestä ja erityisesti vapaista suunnista puuttuu väittelyn taito. Aivan kuin asiat muuttuisivat hengellisemmäksi, jos erimielisyyksistä vaietaan ja lakaistaan ne maton alle. Kuitenkin niistä puhutaan jossain sivummalla. Sitten yksi opettaa yhtä ja toinen toista ja kolmas tavoittelee vain tunnekuohujen aikaan saamista ja neljäs onkin jo monessa kohtaa harhaoppien levittäjä. Tämän jälkeen seurakuntalaiset voivat omaksua monta erilaista oppia ja puolustavat kaikkia niitä. Mielestäni kiivaskaan keskustelu ei tarkoita, että oltaisiin eri porukkaa.
Otsikko: Vs: Uskovan tarve kuulua ryhmään / kristittyjen yhteys
Kirjoitti: Adina - 15.06.14 - klo:10:51
Lainaus
Mielestäni erityisesti suomalaisesta kristillisyydestä ja erityisesti vapaista suunnista puuttuu väittelyn taito. Aivan kuin asiat muuttuisivat hengellisemmäksi, jos erimielisyyksistä vaietaan ja lakaistaan ne maton alle. Kuitenkin niistä puhutaan jossain sivummalla.

Väittelyä sävyisyyden hengessä. Tässäpä siitä mitä on väittely; http://www.edu.helsinki.fi/malu/kirjasto/yto/vaittely/ (http://www.edu.helsinki.fi/malu/kirjasto/yto/vaittely/)
Otsikko: Vs: Uskovan tarve kuulua ryhmään / kristittyjen yhteys
Kirjoitti: Taisto - 15.06.14 - klo:11:15
Mielestäni erityisesti suomalaisesta kristillisyydestä ja erityisesti vapaista suunnista puuttuu väittelyn taito. Aivan kuin asiat muuttuisivat hengellisemmäksi, jos erimielisyyksistä vaietaan ja lakaistaan ne maton alle. Kuitenkin niistä puhutaan jossain sivummalla. Sitten yksi opettaa yhtä ja toinen toista ja kolmas tavoittelee vain tunnekuohujen aikaan saamista ja neljäs onkin jo monessa kohtaa harhaoppien levittäjä. Tämän jälkeen seurakuntalaiset voivat omaksua monta erilaista oppia ja puolustavat kaikkia niitä. Mielestäni kiivaskaan keskustelu ei tarkoita, että oltaisiin eri porukkaa.
Väittelyn taito todellakin puuttuu, välillä tuntuu että puuttuu keskustelun taito kokonaan...

Aika usein käy niin, että jos tulee jokin kysymys josta ollaan eri mieltä, niin asia
täytyy selvittää samantien, samalta istumalta. Eikä asia voi jättää ratkaisematta
edes siinä mielessä että jäätäisiin pohtimaan asiaa, annettaisiin asian hautua.

Ja siitähän se henkilökohtaisuuksiin menevä riitely voikin heti syntyä: kumpikin
osapuoli (tai useampi osapuoli) muodostaa asiasta mahdollisimman pian oman
ehdottoman käsityksen. Koska asiasta täytyy olla selvä käsitys, "kyllähän
minun uskovana täytyy tämä asia ymmärtää."

Onkohan se liian suuri uhka omalle oppikäsitykselle, jos asia jätetään
ratkaisemattomaan tilaan edes yhden yön yli - puhuttamaan pitemmästä
asia hauduttamisesta?

Yksi tuttavani määritteli tämän ilmiön niin, että "helluntailaiset ovat pikaruoan nauttijoita".

Otsikko: Vs: Uskovan tarve kuulua ryhmään / kristittyjen yhteys
Kirjoitti: Taisto - 15.06.14 - klo:11:28
Jos lähtökohtana on oppiminen, se voi sisältää virheellisesti sellaisen ajatuksen, että jossain olisi se oikean opin opettaja. Keskustelufoorumeilla se johtaisi väistämättä siihen, että joku sanoisi viimeisen sanan siihen mikä on oikea oppi. Se taas ei ole ollut tämän foorumin tavoite. Tietenkin elaman asenteena voi olla oppiminen, mutta se on taas eri juttu se.
Tarkoitin oppimiseen liittyvällä kommentillani sitä, että toivoin tämän foorumin
olevan rakentava yhteisö, siis jonkin verran kypsiä ja sivistyneitä ihmisiä joiden
kanssa voisi rakentavasti keskustella.

Pauluksen kommentti 'inhottavat viestit kätketään "hengellisyyden" viittaan'
oli näille toiveilleni isku päin pläsiä. Mutta ei kai auta valittaa, sellaisia me
täydelliset uskovat olemme.
Otsikko: Vs: Uskovan tarve kuulua ryhmään / kristittyjen yhteys
Kirjoitti: Natanael - 15.06.14 - klo:11:28
Jos väittelyn toisena osapuolena on instituutio tai siis sen edustaja, väittely ei ole aitoa, koska lähtökohtaisesti instituutio ei voi olla väärässä. Väittelyn tuloksenahan pitäisi löytyä väittelyn voittaja. Instituution edustajan mielestä instituution käsitys voittaa silloinkin, kun se on väärässä, koska se ei voi olla väärässä.
Otsikko: Vs: Uskovan tarve kuulua ryhmään / kristittyjen yhteys
Kirjoitti: Paulus - 15.06.14 - klo:11:33
Mielestäni erityisesti suomalaisesta kristillisyydestä ja erityisesti vapaista suunnista puuttuu väittelyn taito. Aivan kuin asiat muuttuisivat hengellisemmäksi, jos erimielisyyksistä vaietaan ja lakaistaan ne maton alle. Kuitenkin niistä puhutaan jossain sivummalla. Sitten yksi opettaa yhtä ja toinen toista ja kolmas tavoittelee vain tunnekuohujen aikaan saamista ja neljäs onkin jo monessa kohtaa harhaoppien levittäjä. Tämän jälkeen seurakuntalaiset voivat omaksua monta erilaista oppia ja puolustavat kaikkia niitä. Mielestäni kiivaskaan keskustelu ei tarkoita, että oltaisiin eri porukkaa.

Kiivaskin väittely on raamatullista. Kts. vaikkapa Ap. t. 15:1-7. Juutalaiset väittelivät paljon ja on olemassa sanonta: "Missä on kolme juutalaista, siellä on neljä mielipidettä". Keskustelemattomuuden kulttuuri takaa harhaoppien menestyksen. Jos joku perustellusti osoittaa, että olen väärässä, niin minun on syytä olla kiitollinen. En ole fariseusta parempi, jos asennoidun niin, että  minun ei tarvitse tarkistaa käsityksiäni. On olemassa totuus ja mielestäni se on hyvä löytää tässä elämässä, vaikka se joskus voi olla nöyryyttävää.
Otsikko: Vs: Uskovan tarve kuulua ryhmään / kristittyjen yhteys
Kirjoitti: Taisto - 15.06.14 - klo:11:34
Jos väittelyn toisena osapuolena on instituutio tai siis sen edustaja, väittely ei ole aitoa, koska lähtökohtaisesti instituutio ei voi olla väärässä. Väittelyn tuloksenahan pitäisi löytyä väittelyn voittaja. Instituution edustajan mielestä instituution käsitys voittaa silloinkin, kun se on väärässä, koska se ei voi olla väärässä.
Yksilökin voi olla mielestään insituutio. "Itsetunto" voi olla rajaton.

Jos olet joskus lukenut Tenavat-sarjakuvakirjoja, niin muista varmaan
Ressun naapurin kissan. Yhdessä kirjassa tuli esille tuon kissan nimi,
joka kuva hyvin kissan itsetuntoa: nimi on "Toinen maailmansota".
Otsikko: Vs: Uskovan tarve kuulua ryhmään / kristittyjen yhteys
Kirjoitti: Taisto - 15.06.14 - klo:11:37
Mielestäni erityisesti suomalaisesta kristillisyydestä ja erityisesti vapaista suunnista puuttuu väittelyn taito. Aivan kuin asiat muuttuisivat hengellisemmäksi, jos erimielisyyksistä vaietaan ja lakaistaan ne maton alle. Kuitenkin niistä puhutaan jossain sivummalla. Sitten yksi opettaa yhtä ja toinen toista ja kolmas tavoittelee vain tunnekuohujen aikaan saamista ja neljäs onkin jo monessa kohtaa harhaoppien levittäjä. Tämän jälkeen seurakuntalaiset voivat omaksua monta erilaista oppia ja puolustavat kaikkia niitä. Mielestäni kiivaskaan keskustelu ei tarkoita, että oltaisiin eri porukkaa.

Kiivaskin väittely on raamatullista. Kts. vaikkapa Ap. t. 15:1-7. Juutalaiset väittelivät paljon ja on olemassa sanonta: "Missä on kolme juutalaista, siellä on neljä mielipidettä". Keskustelemattomuuden kulttuuri takaa harhaoppien menestyksen. Jos joku perustellusti osoittaa, että olen väärässä, niin minun on syytä olla kiitollinen. En ole fariseusta parempi, jos asennoidun niin, että  minun ei tarvitse tarkistaa käsityksiäni. On olemassa totuus ja mielestäni se on hyvä löytää tässä elämässä, vaikka se joskus voi olla nöyryyttävää.
Miksi väittelyn oikeutus pitää perustella sillä että se on "raamatullista"?
Otsikko: Vs: Uskovan tarve kuulua ryhmään / kristittyjen yhteys
Kirjoitti: Natanael - 15.06.14 - klo:11:49
Jos väittelyn toisena osapuolena on instituutio tai siis sen edustaja, väittely ei ole aitoa, koska lähtökohtaisesti instituutio ei voi olla väärässä. Väittelyn tuloksenahan pitäisi löytyä väittelyn voittaja. Instituution edustajan mielestä instituution käsitys voittaa silloinkin, kun se on väärässä, koska se ei voi olla väärässä.
Yksilökin voi olla mielestään insituutio. "Itsetunto" voi olla rajaton.
Kumpaako tarkoitit, 'mielestään' vai 'mieleltään'? Tuo jälkimmäinen viittaisi sanaan 'mieleltään'. Joka on omasta mielestään instituutio, on ehkä jo päästään sekaisin oleva diktaattori. Jos joku on mieleltään instituutio, se on ehkä enemmän sitä, että toiset kokevat hänen asettuvan instituutioksi, vaikka hän ei ehkä itse koe niin. Taidetaan lähennellä sanaa auktoriteetti, joka voi olla ansaittua tai ansaitsematonta.
Otsikko: Vs: Uskovan tarve kuulua ryhmään / kristittyjen yhteys
Kirjoitti: Natanael - 15.06.14 - klo:11:51
Mielestäni erityisesti suomalaisesta kristillisyydestä ja erityisesti vapaista suunnista puuttuu väittelyn taito. Aivan kuin asiat muuttuisivat hengellisemmäksi, jos erimielisyyksistä vaietaan ja lakaistaan ne maton alle. Kuitenkin niistä puhutaan jossain sivummalla. Sitten yksi opettaa yhtä ja toinen toista ja kolmas tavoittelee vain tunnekuohujen aikaan saamista ja neljäs onkin jo monessa kohtaa harhaoppien levittäjä. Tämän jälkeen seurakuntalaiset voivat omaksua monta erilaista oppia ja puolustavat kaikkia niitä. Mielestäni kiivaskaan keskustelu ei tarkoita, että oltaisiin eri porukkaa.

Kiivaskin väittely on raamatullista. Kts. vaikkapa Ap. t. 15:1-7. Juutalaiset väittelivät paljon ja on olemassa sanonta: "Missä on kolme juutalaista, siellä on neljä mielipidettä". Keskustelemattomuuden kulttuuri takaa harhaoppien menestyksen. Jos joku perustellusti osoittaa, että olen väärässä, niin minun on syytä olla kiitollinen. En ole fariseusta parempi, jos asennoidun niin, että  minun ei tarvitse tarkistaa käsityksiäni. On olemassa totuus ja mielestäni se on hyvä löytää tässä elämässä, vaikka se joskus voi olla nöyryyttävää.
Miksi väittelyn oikeutus pitää perustella sillä että se on "raamatullista"?
Jos paino onkin sanalla 'kiivas'  :P
Otsikko: Vs: Uskovan tarve kuulua ryhmään / kristittyjen yhteys
Kirjoitti: Paulus - 15.06.14 - klo:11:55
Mielestäni erityisesti suomalaisesta kristillisyydestä ja erityisesti vapaista suunnista puuttuu väittelyn taito. Aivan kuin asiat muuttuisivat hengellisemmäksi, jos erimielisyyksistä vaietaan ja lakaistaan ne maton alle. Kuitenkin niistä puhutaan jossain sivummalla. Sitten yksi opettaa yhtä ja toinen toista ja kolmas tavoittelee vain tunnekuohujen aikaan saamista ja neljäs onkin jo monessa kohtaa harhaoppien levittäjä. Tämän jälkeen seurakuntalaiset voivat omaksua monta erilaista oppia ja puolustavat kaikkia niitä. Mielestäni kiivaskaan keskustelu ei tarkoita, että oltaisiin eri porukkaa.

Kiivaskin väittely on raamatullista. Kts. vaikkapa Ap. t. 15:1-7. Juutalaiset väittelivät paljon ja on olemassa sanonta: "Missä on kolme juutalaista, siellä on neljä mielipidettä". Keskustelemattomuuden kulttuuri takaa harhaoppien menestyksen. Jos joku perustellusti osoittaa, että olen väärässä, niin minun on syytä olla kiitollinen. En ole fariseusta parempi, jos asennoidun niin, että  minun ei tarvitse tarkistaa käsityksiäni. On olemassa totuus ja mielestäni se on hyvä löytää tässä elämässä, vaikka se joskus voi olla nöyryyttävää.
Miksi väittelyn oikeutus pitää perustella sillä että se on "raamatullista"?

Esimerkiksi siksi, että voidaan tuoda esille erilaisia mielipiteitä. Se on avoimuutta. Jos joku ei hyväksy tällaista, niin ilmeisesti hän on tullut väärään paikkaan. Jos porukassa on yksikin, joka sanelee opin sisällön ja muiden on oltava hiljaa, niin semmoinen on epäkristillistä. Sellaiseen ei ainakaan minulla ole mitään mielenkiintoa.
Otsikko: Vs: Uskovan tarve kuulua ryhmään / kristittyjen yhteys
Kirjoitti: Taisto - 15.06.14 - klo:12:10
Jos väittelyn toisena osapuolena on instituutio tai siis sen edustaja, väittely ei ole aitoa, koska lähtökohtaisesti instituutio ei voi olla väärässä. Väittelyn tuloksenahan pitäisi löytyä väittelyn voittaja. Instituution edustajan mielestä instituution käsitys voittaa silloinkin, kun se on väärässä, koska se ei voi olla väärässä.
Yksilökin voi olla mielestään insituutio. "Itsetunto" voi olla rajaton.
Kumpaako tarkoitit, 'mielestään' vai 'mieleltään'? Tuo jälkimmäinen viittaisi sanaan 'mieleltään'. Joka on omasta mielestään instituutio, on ehkä jo päästään sekaisin oleva diktaattori. Jos joku on mieleltään instituutio, se on ehkä enemmän sitä, että toiset kokevat hänen asettuvan instituutioksi, vaikka hän ei ehkä itse koe niin. Taidetaan lähennellä sanaa auktoriteetti, joka voi olla ansaittua tai ansaitsematonta.
Ehkä tarkoitin lähinnä sanaa "mieleltään". Mutta yksilö voi myös kokea edustavansa instituution käsitystä asiasta,
tai tietyn oppisuunnan käsitystä vaikka ko. oppisuuntaa ei olisikaan rakennettu instituutioksi.
Otsikko: Vs: Uskovan tarve kuulua ryhmään / kristittyjen yhteys
Kirjoitti: Taisto - 15.06.14 - klo:12:15

Miksi väittelyn oikeutus pitää perustella sillä että se on "raamatullista"?

Esimerkiksi siksi, että voidaan tuoda esille erilaisia mielipiteitä. Se on avoimuutta. Jos joku ei hyväksy tällaista, niin ilmeisesti hän on tullut väärään paikkaan. Jos porukassa on yksikin, joka sanelee opin sisällön ja muiden on oltava hiljaa, niin semmoinen on epäkristillistä. Sellaiseen ei ainakaan minulla ole mitään mielenkiintoa.
Tarkoitin nimenomaan sanaa "raamatullinen". Jos sitä käyttää mielipiteensä perusteena,
niin silloin ikäänkuin vetää Jumalan mielipiteensä takaajaksi, enkä pidä sitä oikeana tapana perustella asioita.
Otsikko: Vs: Uskovan tarve kuulua ryhmään / kristittyjen yhteys
Kirjoitti: Natanael - 15.06.14 - klo:13:08
Jos väittelyn toisena osapuolena on instituutio tai siis sen edustaja, väittely ei ole aitoa, koska lähtökohtaisesti instituutio ei voi olla väärässä. Väittelyn tuloksenahan pitäisi löytyä väittelyn voittaja. Instituution edustajan mielestä instituution käsitys voittaa silloinkin, kun se on väärässä, koska se ei voi olla väärässä.
Yksilökin voi olla mielestään insituutio. "Itsetunto" voi olla rajaton.
Kumpaako tarkoitit, 'mielestään' vai 'mieleltään'? Tuo jälkimmäinen viittaisi sanaan 'mieleltään'. Joka on omasta mielestään instituutio, on ehkä jo päästään sekaisin oleva diktaattori. Jos joku on mieleltään instituutio, se on ehkä enemmän sitä, että toiset kokevat hänen asettuvan instituutioksi, vaikka hän ei ehkä itse koe niin. Taidetaan lähennellä sanaa auktoriteetti, joka voi olla ansaittua tai ansaitsematonta.
Ehkä tarkoitin lähinnä sanaa "mieleltään". Mutta yksilö voi myös kokea edustavansa instituution käsitystä asiasta,
tai tietyn oppisuunnan käsitystä vaikka ko. oppisuuntaa ei olisikaan rakennettu instituutioksi.
Minua kiinnostaisi keskustella ihmisten kanssa. Instituutioiden käsitykset tiedän ja osaisin joidenkin sellaisen edustajan roolia vetää ehkä menestykkäästikin. Hyvin nopeasti toisesta kirjoittajasta huomaa kirjoittaako hän omia ajatuksiaan vai ulkoa opittuja oman taustayhteisön näkemyksiä - tuohan ei tarkoita, että ne sen vuoksi vääriä olisivat.
Otsikko: Vs: Uskovan tarve kuulua ryhmään / kristittyjen yhteys
Kirjoitti: Vastavoima - 15.06.14 - klo:13:45

Miksi väittelyn oikeutus pitää perustella sillä että se on "raamatullista"?

Esimerkiksi siksi, että voidaan tuoda esille erilaisia mielipiteitä. Se on avoimuutta. Jos joku ei hyväksy tällaista, niin ilmeisesti hän on tullut väärään paikkaan. Jos porukassa on yksikin, joka sanelee opin sisällön ja muiden on oltava hiljaa, niin semmoinen on epäkristillistä. Sellaiseen ei ainakaan minulla ole mitään mielenkiintoa.
Tarkoitin nimenomaan sanaa "raamatullinen". Jos sitä käyttää mielipiteensä perusteena,
niin silloin ikäänkuin vetää Jumalan mielipiteensä takaajaksi, enkä pidä sitä oikeana tapana perustella asioita.

Lainaus
niin silloin ikäänkuin vetää Jumalan mielipiteensä takaajaksi,

2 Moos 20:7 Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka hänen nimensä turhaan lausuu.

eli tästä olen lukenut että jos vetoaa Jumalan NIMEN kautta että näin on se on sama jos sanoo että Jumala on takuumies.

Nyt kuitenkaan Jumala ei ole meidän riitelyjen takuumies että vastin on oikeassa tahi Paulus tahi Soltero.

ei vaan kuten oli Joosuan aikana.
ei meikäläinen eikä heikäläinen vaan Jumala puolella.

eli jos sanoo että tämä on raamatullista saattaa vannoa Jumalan nimen kautta. (tähän suuri varaus)
eli ei hyvä.
ellei Jumala ole sitä nimen omaa käskynyt.
ja sitten jos Jumala käskee se tapahtuuu, kuten Profeettojen sanat.

eli he sanovat:
Näin sanoo Herra.
me saatammme sanoa (hhhmmm minä  :-\) näin sanoo ISÄ.
eli samaa vannomista.

no en ota Jumalaa takuumieheksi vaan toistelen mitä Jumala sanoo. :) hhmmm

no sama se, nyt on kahvi valmista. :)

Älkää vannoko sanoo Herra Jeesus.
Otsikko: Vs: Uskovan tarve kuulua ryhmään / kristittyjen yhteys
Kirjoitti: Natanael - 15.06.14 - klo:17:30
Foorumi olisi hyvä olla kuten iltanuotio, eli yhteinen kokoontumis ja ravinnon paikka.
eli kuten elämä olisi oikean nuotion vieressä :)
Niin, mutta kun osa haluaa paistaa makkaran suurella tulella ja toisille kelpaa vain hiillos ja sellaista ei tule, jos toiset lisää jatkuvasti puita tai ainakin tulee pitkä ilta ja iso nälkä.
Otsikko: Vs: Uskovan tarve kuulua ryhmään / kristittyjen yhteys
Kirjoitti: Soltero - 15.06.14 - klo:17:41
Ja lisäksi on niitä, joiden mielestä (melkein) kaikki toiset paistavat makkaraa aivan väärin, koska he ovat oppineet sen omassa perhepiirissään, jossa tietysti opetetaan harhautunutta paistomenetelmää.
Lisäksi heillä on vääränlaista makkaraa.
Otsikko: Vs: Uskovan tarve kuulua ryhmään / kristittyjen yhteys
Kirjoitti: Paulus - 01.05.18 - klo:17:34
On monia uskovia, joilla ei syystä tai toisesta ole vakinaista seurakuntayhteyttä. Kuitenkin jokainen kristitty kaipaa yhteyttä toisten uskovien kanssa, mutta yhteys seurakunnissakin jää usein hyvin pinnalliseksi ja vuorovaikutus usein lähes olemattomaksi. Jatkuva työ, toiminta ja hyörinä eivät välttämättä takaa keskinäistä yhteyttä ja ystävyyttä, joita kuitenkin moni kaipaa.

Lähes 20 vuoden kokemuksesta useammilla kristillisillä keskustelufoorumeilla olleena rohkenen vielä olla optimistinen, että ehkä tämä foorumi voi jatkossa yhä enemmän täyttää tätä yhteysvajetta. Foorumeilla voi syntyä myös pitkäaikaisia ystävyyssuhteita, mikä ei suinkaan tarkoita sitä, että asioista tulisi olla koko ajan samanmielisyys.

Todellinen ystävyyssuhde perustuu vuorovaikutukseen ja siihen, että erilaisina voidaan tarkastella asioita kiihkottomasti ilman mentaliteettia: "soot vääräs, moon oikias."
Otsikko: Vs: Uskovan tarve kuulua ryhmään / kristittyjen yhteys
Kirjoitti: Paulus - 31.08.19 - klo:10:29
Olen jälleen pohdiskellut tätä kristittyjen yhteyden problematiikkaa ja tehnyt mielestäni merkittävän havainnon. Se havainto liittyy kasteteologiaan, en kuitenkaan halua, että tästä tulee kastevääntö.

Ajatuksillani on aika pitkä historia ja kieltämättä siihen ovat vaikuttaneet omatkin kokemukseni. Hyllyssäni on lukuisia aihetta käsitteleviä kirjoja, joten olen (mielestäni) aika hyvin perillä erilaisten "kuppikuntien" käsityksistä.

Oman ajatteluni muutos on avannut ymmärrystä erilaisille kastekäsityksille. Arvelen, että tällainen muutos laajemminkin omaksuttuna voisi poistaa pahimman kristittyjen yhteyden esteen.

Otsikko: Vs: Uskovan tarve kuulua ryhmään / kristittyjen yhteys
Kirjoitti: Lemmikki - 31.08.19 - klo:18:04
Mielestäni ongelma on sama kuin kaikissa ihmissuhteissa. Joidenkin seurasta ei vain välitetä koska siinä on joko ulkoisesti tai sisäisesti jotain mikä ei viehätä.
Uskovana toki luulisi ettei sellaiset tekijät vaikuta koska meidänhän kuuluisi rakastaa kaikkia. Mutta todellisuudessa se ei toimi koska kukaan ei rakasta ketään eikä sitä käskyäkään muisteta muutoin kuin silloin kun käsketään jotakuta alempiarvoista tottelemaan.

Eihän kukaan ekaa kertaa tavatessaan tiedä miten se toinen ajattelee yhtään mistään. Mutta jos huomataan että se on "juntti" eikä tärkeä ja rikas niin siihen ei sen enempää tuhlata aikaa.
Otsikko: Vs: Uskovan tarve kuulua ryhmään / kristittyjen yhteys
Kirjoitti: Natanael - 31.08.19 - klo:18:12
Tuohon rikkauteen kommentoin jotain.
Eräänä vuonna tunsin verotilastojen mukaan kaupunkimme kymmenen rikkaimman joukosta kahdeksan. Yhden kotona olen jopa käynyt. Tunnen heidät siksi, että olen joko tehnyt heidän firmoilleen pikkujuttuja tai he ovat olleet aiemmin töissä samoissa yrityksissä.

Täytyy sanoa, että eipä tee yhtään mieli olla heidän kanssaan enemmälti tekemisissä. Liian pinnallista touhua.
Kun on suuret tulot tai omaisuus, on suuret huolet.
Otsikko: Vs: Uskovan tarve kuulua ryhmään / kristittyjen yhteys
Kirjoitti: Soltero - 31.08.19 - klo:19:12
Ketjun otsikko on epäilyttävä.
Tai sitten olen ainoa, jolla ei ole tarvetta kuulua ryhmiin.
Jo pikkupojasta alkaen olen vältellyt ryhmiä.

Ryhmätyömetodi, jota alettiin toteuttaa opiskelussakin -70-luvulla,
kun olin lukiossa, inhottaa minua.
Ryhmätyöskentely on jotenkin keksittyä,
näyteltyä kuvitellun pelin pelaamista.

Monenlaisiin ryhmiin olen tietysti joutunut kuulumaan elämäni aikana.
Saavun aina viimeisenä, istun nurkassa ja lähden pois heti,
kun kehtaan.
AA-laisena olen tietenkin ollut paljon ryhmissä.
Koska Jumala kuljetti minut aikanaan niskasta kiinni pitäen ensimmäiseen
AA-ryhmääni (Fleminginkadulla maaliskuussa 2001),
Hän on huolehtinut myös siitä, että ryhmäideasta huolimatta sain AA:ssa takaisin
elämäni.

Hengelliset ryhmät eivät myöskään ole minulle sopivia.
Eniten saan sellaisista kokoontumisista, joihin voi hiipiä yksin, istua jossakin
kuuntelemassa ja poistua kenenkään huomaamatta.
Silloin -jos tilaisuus on sisällöllisesti kunnollinen- koen Herran läsnäolon
ja uskovien yhteyden.
Mutta jos kyseessä on ryhmäkokoontuminen, kärsin.



Otsikko: Vs: Uskovan tarve kuulua ryhmään / kristittyjen yhteys
Kirjoitti: Paulus - 30.10.19 - klo:20:34
Mielenkiintoista on ollut havaita, että paras yhteys syntyy sellaisissa kokoontumisissa, joissa on mukana uskovia eri seurakunnista ja niiden ulkopuolelta. En tarkoita ns. yhteiskristillisyyttä, jossa erilaiset näkemykset lakaistaan maton alle siksi aikaa, kun ollaan yhdessä. Tarkoitan kristittyjen yhteyttä, joka kestää myös erilaisten oppinäkemysten käsittelemisen. Pidän yhteiskristillisyyttä ja kristittyjen yhteyttä tyystin eri asioina. Kristittyjen yhteys muodostuu siitä, että kaikki ovat keskeneräisiä ja kaikilla on pyrkimys totuuteen, vaikkakin saavutetun totuuden määrä vaihtelee.

Nostan tämän pintaan, koska tässä on mielestäni sanottu jotain oleellista kristittyjen yhteydestä. Oman kokemukseni mukaan aito yhteys voi olla jopa niiden kesken, jotka kuuluvat joissakin asioissa eri tavalla ajattelevien yhteisöihin. Uuden seurakunnan perustaminen ei lainkaan varmista todellista kristittyjen yhteyttä.
Otsikko: Vs: Uskovan tarve kuulua ryhmään / kristittyjen yhteys
Kirjoitti: sandia - 30.10.19 - klo:20:41
Niin, Jeesus Kristus on se yhteinen nimittäjä. Ihminen joka on kohdannut Kristuksen tunnistaa toisen joka on Hänet kohdannut.
Otsikko: Vs: Uskovan tarve kuulua ryhmään / kristittyjen yhteys
Kirjoitti: Paulus - 30.10.19 - klo:21:29
Niin, Jeesus Kristus on se yhteinen nimittäjä. Ihminen joka on kohdannut Kristuksen tunnistaa toisen joka on Hänet kohdannut.

Kysymys on siitä, että on synnytty samasta Hengestä. Jos tätä ei ole tapahtunut, niin todellista yhteyttä ei synny, vaikka kuuluttaisiin samaan seurakuntaan.
Otsikko: Vs: Uskovan tarve kuulua ryhmään / kristittyjen yhteys
Kirjoitti: Marjatta - 31.10.19 - klo:10:13
Tämä mitä kirjoitan ei suoranaisesti kuulu tähän, mutta kirjaan kuitenkin.

Lainaus
...perusta pelastuksessamme ei lepää onnistumisemme varassa vaan Jeesuksen varassa.
Tuttua, eikö niin. Kuitenkin meille suorittamiseen taipujille hyvä kertaus jokaisena aamuna kun heräämme.

Lainaus nypitty tämän päivän sana -osuudesta. https://sro.fi/paivan-sana
Otsikko: Vs: Uskovan tarve kuulua ryhmään / kristittyjen yhteys
Kirjoitti: Paulus - 31.10.19 - klo:10:38
Tämä mitä kirjoitan ei suoranaisesti kuulu tähän, mutta kirjaan kuitenkin.

Lainaus
...perusta pelastuksessamme ei lepää onnistumisemme varassa vaan Jeesuksen varassa.
Tuttua, eikö niin. Kuitenkin meille suorittamiseen taipujille hyvä kertaus jokaisena aamuna kun heräämme.

Lainaus nypitty tämän päivän sana -osuudesta. https://sro.fi/paivan-sana

Kopioin tuosta Lutherin tekstistä alkuosan, toki loppukin on hyvä:

"Voisimmeko me lakihenkisyyteen taipuvaiset kristityt rohkaistua armon turvallisessa ilmapiirissä päästämään irti kaiken hallitsemisen tarpeesta? Uskaltautua luottamaan armon riittävyyteen ilman, että meidän täytyy pakonomaisesti täyttää pykäliä mielenrauhan ja hyvän omantunnon tavoittamiseksi? Toki me tahdomme kristittyinä elää Jumalan sanan mukaan. Mutta perusta pelastuksessamme ei lepää onnistumisemme varassa vaan Jeesuksen varassa."
Otsikko: Vs: Uskovan tarve kuulua ryhmään / kristittyjen yhteys
Kirjoitti: xyz - 31.10.19 - klo:12:14
Kopioin tuosta Lutherin tekstistä alkuosan, toki loppukin on hyvä:

"Voisimmeko me lakihenkisyyteen taipuvaiset kristityt rohkaistua armon turvallisessa ilmapiirissä päästämään irti kaiken hallitsemisen tarpeesta? Uskaltautua luottamaan armon riittävyyteen ilman, että meidän täytyy pakonomaisesti täyttää pykäliä mielenrauhan ja hyvän omantunnon tavoittamiseksi? Toki me tahdomme kristittyinä elää Jumalan sanan mukaan. Mutta perusta pelastuksessamme ei lepää onnistumisemme varassa vaan Jeesuksen varassa."

Tuo teksti on Juha Vähäsarjan, ei Lutherin.
Otsikko: Vs: Uskovan tarve kuulua ryhmään / kristittyjen yhteys
Kirjoitti: Paulus - 31.10.19 - klo:13:25

Tuo teksti on Juha Vähäsarjan, ei Lutherin.

Niinpä taitaakin olla. Lopussa Vähäsarja lainaa Lutheria, mutta lainausta ei ole tarkemmin erotettu.
Otsikko: Vs: Uskovan tarve kuulua ryhmään / kristittyjen yhteys
Kirjoitti: sandia - 31.10.19 - klo:17:24
Niin, Jeesus Kristus on se yhteinen nimittäjä. Ihminen joka on kohdannut Kristuksen tunnistaa toisen joka on Hänet kohdannut.

Kysymys on siitä, että on synnytty samasta Hengestä. Jos tätä ei ole tapahtunut, niin todellista yhteyttä ei synny, vaikka kuuluttaisiin samaan seurakuntaan.

Niin, uskova kaipaa samasta Hengestä syntyneiden seuraa. Koin sitä siellä katolisessa karismaattisessa rukousryhmässä.
Meitä ei yhdistänyt mikään muu kuin juuri se että olemme uudestisyntymän kautta yhteydessä Jeesukseen ja hänen omiinsa. Mutta se riitti.  Yksinkertaisia tavallisia ihmisisä joissa asuu Pyhä Henki uudestisyntymän kautta. Kaikilla on sama kieli, sama ymmärrys, ikään kuin sama sydän.

Se oli niin yksinkertaista. Lauloimme, rukoilimme, luimme Sanaa, armolahjat toimivat, näimme rukousvastauksia jatkuvasti. Esirukous oli etusijalla. Sydämen yksinkertaisuudella.

Herra paransi särkyneen sydämeni heidän rukoustensa kautta.

Kävin siellä säännöllisesti viikoittain jotain 12 vuotta, mutta sitten työaikataulu laittoi esteitä.