"Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua." (Saarn. 3:11)
Tuo minusta kertoo Jumalan luomistyöstä ja siitä, että hän teki ihmisestä ikuisuusolennon, mutta ei se minun mielestäni sisällä pikkulapsen tietoisuutta jumaluudesta tai Jumalasta.
"Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä,
eikä häntä voida ihmisten käsillä palvella, ikäänkuin hän jotakin tarvitsisi, hän, joka itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken.
Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat,
että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää-hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä;
sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme, niinkuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet: 'Sillä me olemme myös hänen sukuansa'.
Koska me siis olemme Jumalan sukua, emme saa luulla, että jumaluus on samankaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi, sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvailema." (Ap.t. 17: 24-29)
Tuo on osa Paavalin puhetta ateenalaisille jotka tykkäsivät filosofoida. Hän yritti vedota heidän omaan pohdintaansa ja siitä, että he näyttivät olevan tietoisia jumaluudesta.
Ja onhan ihmisellä jonkinlainen tietoisuus jumaluudesta, kuten tuo Paavalin reissu Ateenaan osoitti. Hän näki siellä paljon erilaisia epäjumalia, ja yritti juuri siihen vedota. Suurin osa naureskeli hänelle, mutta joidenkin sydämet Herra avasi Sanalle.
En ole ajatellut milloin ja miten tuo inhimillinen tietoisuus jumaluudesta ja siitä kehittyneet uskonnot ovat saaneet alkunsa ja miten se yksilönkehityksessä ilmenee.
Mutta en todellakaan löydä Raamatusta tukea että pienillä lapsilla olisi jonkinlainen tietoisuus Jumalasta.
Jokaisen yksilön passiivinen tietoisuus Jumalasta, ihmisen Luojasta, on mielestäni
yksi Raamatun perusasioista.
Näen sen olevan ikään kuin itsestäänselvänä taustana monissa raamatunkohdissa, kuten edellä mainituissa.
Olisi kummallista, että ihmisen luonut Jumala ei millään lailla ilmoittaisi itsestään ennen kuin vasta sitten, kun lapselle on riittävän kauan opetettu tietoa Jumalasta.
Silloin usko ei tulisi Jumalalta, vaan ihmistoiminnan (aivopesun) tuloksena.
"Jätä asiasi Herran haltuun. Hän vapahtakoon hänet, hän pelastakoon hänet, koska on häneen mielistynyt."
Sinähän vedit minut äitini kohdusta, sinä annoit minun olla turvassa äitini rinnoilla;
sinun huomaasi minä olen jätetty syntymästäni saakka,
sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta." (Ps. 22: 8-10)
Em. tiedon Jumala välittää aivan elämänsä alussa olevallekin,
vaikka tietenkin tavalla, jolla biologisesti ja älyllisesti kehittymättömän vauvan on se mahdollista vastaanottaa.
Olen lukenut monia kertomuksia siitä, miten kuoleva pikkulapsi on kertonut näkevänsä enkeleitä, kuulevansa Jeesuksen äänen jne. - siis tapauksissa, joissa näitä asioita ei ole lapselle missään vaiheessa opetettu.
Osa kertoumuksista voi olla surevien vanhempien mielikuvitusta, mutta osa varmasti tosiasioita.
Itse Jumala tai Hänen enkelinsä on ilmoittanut lapselle itsestään eli antanut uskon.
"Sinä olet luonut minun munaskuuni, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa.
Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää.
Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin,
kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä.
Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani.
Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut."
(Ps. 139: 13-16)
Jumala kirjoittaa siis jo alkiovaiheessa yksilön tulevan elämän omaan kirjaansa.
Miksi Hän kuitenkin salaisi näin valtavan asian syntyvältä vauvalta itseltään, ja antaisi sen paljastua vasta, kun lapselle on opetettu näitä asioita riittävän kypsyneessä ikävaiheessa?
Sikiön ja vauvan usko on samaa pelastavaa uskoa kuin aikuisenkin.
Kun vauva on kehittynyt tarpeeksi isoksi ihmiseksi, hänen lapsenuskonsa useimmiten laimenee ja häviääkin ympäristön vaikutuksesta.
Siksi hengellinen opetus on tärkeää, jotta lapsi eteen tulevissa valintatilanteissa osaa ja haluaa ylläpitää lapsenuskoa tai valita Jeesuksen uudestaan Herrakseen,
jos elämä on jo ehtinyt häivyttää kaiken uskon.
