Tyydyttämätön sydän

[Oloneuvos]

Lentämisestä tai lentämättömyydestä riippumatta, minulla on tyydyttämätön sydän.
Se johtuu syntymälahjastani - synnistä - mitä rakastan enemmän kuin Jumalaa.

On selvää, että tämän ongelman voi ratkaista vain Isä joka lähettää Poikansa. Ei auta ratkaisut, päätökset eikä edes vannomiset.

Micen tekstiä (jolle sanon aamen) lukiessa nousi mieleen keskusteluni vanhahkon rouvan kanssa, joka etsi "pelastumisen pulmaansa" vastausta. Kerroin hänelle, että Jumalalla on vain yksi ratkaisu -tosin riittävä- ihmisen kaikkiin pelastumiseen liittyviin ongelmiin ja se on Jeesus. Rouva silminnähden tulistui ja sanoi: "Ei se nyt noin helppoa voi olla, kyllä ihmisenkin pitää oma osuutensa siinä tehdä!" 

On se merkillistä, että ihminen haluaa jokaiseen asiaan painaa oman "Eskon puumerkkinsä" ja kun sen näissä pelastuksen asioissakin tekee niin tyytymättömäksi sydän jää. 

Sanon oman aameneni myös Jannen ja Solteron teksteihin:

Tottakai terveellä tavalla tulee varjella luomakuntaa, eli ei vaikka heittää akkuja metsään tai kaataa öljyä järveen, mutta nykyinen paniikki on uskomattomien ihmisten puuhaa - ei kristittyjen. 

Minä ainakin ajan autolla ja juon maitoa.

Olen aivan oikeasti yrittänyt opetella kokemaan tuskaa siitä,
että Maapallo saastuu, ilmasto muuttuu jne.
Olen koettanut syyllistyä ja jopa potea synnintuntoa ko. asiasta.
Mutta ei onnistu.

Pidän itsestään selvänä asiana, että maa- ja metsätaloudella, teollisuudella, liikenteellä, rakentamisella jne. on seurausvaikutuksia ns. luonnolle.
Tämähän on aina tiedetty.

Mutta nyt tiedotusvälineet antavat vaikutelman,
että kaikki on tapahtunut yllättäen, kenenkään ennakoimatta.
Vastuu ei olekaan ollut teknologian ja teollisuuden kehittäjillä ja päättävillä poliitikoilla.
Vastuussa olevia syyllisiä ovat tavalliset kansalaiset,
jotka ovat edesvastuuttomasti syöneet lihaa,
käyttäneet tehtaiden valmistamia vaatteita, liikkuneet moottoriajoneuvoilla,
nauttineet sähköstä ja lämmöstä jne.

Ja syytöksistä syyllistyneet ihmiset kyyristelevät nyt häpeissään ja lajittelevat nöyrästi keittiöjätteitään erilaisiin pikkku pusseihin.
He masentuvat ilmastoahdistuksen takia,
koska uskovat tosissaan itse tuhonnensa lastensa ja lastenlastensa tulevaisuuden elämällä väärin luontoa kohtaan.
Ja jotkut uskovatkin menevät mukaan tähän tekopyhyyden harhaan,
jonka media, ympäristöaktivistit ja muu viherpunaporukka on laatinut.

[Paulus]

Kun seuraan mediasta erilaisia tragedioita, niin tulee mieleen tämä keskustelu.

Usein juuri se, että elämästä puuttuu mielekäs tarkoitus, ajaa ihmisen usein toivottomaan tilanteeseen. Jos sydämessä on Jumalan rauha, niin koko elämä asettuu tasapainoon, jossa vaikeuksiakin voidaan kestää paremmin.

Ehkä tällainen kannanotto voidaan tulkita vihapuheeksikin. Ei ehkä ihan vielä, mutta mahdollisesti lähitulevaisuudessa.