Meidän srk:ssa ei ole paljon mitään toimintaa sunnuntaisen jumiksen lisäksi.
Harvakseltaan kokoontuvia pienpiirejä on muutama, talvikautena naisten-, ja miesten- ja varhaisnuorten iltoja enintään kerran kuussa, paitsi joulukuussa, joka on aikalailla rauhoitettu. Nuoret aikuiset kokoontuvat omia aikojaan.
Kirkkokahvittajia kuulutetaan aika-ajoin ja kesäkaudeksi etsitään pyhäkoulunpitäjiä. Muuta toimintaa ei ole johon tarvitsisi osallistua. On suntiotiimi, mutta toiminee ilman rekrytointiongelmia. Joku nuorimies äänittää saarnat, mutta ilmeisesti se on mieluista hommaa, koska siihenkään en ole kuullut haettavan tekijää. Sitten on vielä vap.eht.kirjamyyjä. Välillä myynti on ollut tauolla, koska ei ole ollut siihen myyjää.
Tutustumiskeskustelussa aikoinaan pastori selitti tavoitteena olevan, että srk olisi olemisen ja elämisen paikka eikä ohjelmatoimisto. Paikka, jossa uskovat rakentuisivat ensin itse, jossa perheelliset voivat kasvattaa lapsensa, jonne voisi kutsua muita.
Olenkin ollut tähän tyytyväinen, että srk-elo on tällä tavoin leppoisaa.