Koittakaa nyt hyvät ihmiset käsittää tämä, ettei kirkko (tunnustus) ole mädännyt, vaikka sen hallintoon soluttautuneet jumalattomat ihmiset toimivat kirkon sisällä oman epäuskonsa mukaisesti.
Miksi jätitte äänestämättä tunnustavat kristityt avainvirkoihin? Miksi erositte kirkosta? Miksi teitte jumalattomille mahdolliseksi vallata kirkon avainvirat? Oikeuttaako tämä laiminlyöntinne mielestänne teitä toimimaan nyt kirkon kivittäjinä, ydessä jumalattomien kanssa?
Tämä huuto kirkon mädännäisyydestä on tosiasiassa härskiä, sillä syyllisiä tähän ovat kirkkonsa laiminlyöneet ja jättäneet tunnustavat kristityt.
Jumalattomat toimivat oman vakaumuksensa mukaisesti myös kirkossa, jos te heidät päästätte kirkon avainvirkoihin. Äänestysprosentit ovat sitä luokkaa, että kristittyjen olisi mahdollista vallata kirkko jumalattomilta takaisin. Mitä he tekevät, kivittävät kirkkoaan ja haukkuvat sen sisällä eläviä tunnustavia kristittyjä.
1. Piet. 4:17 Sillä aika on tuomion alkaa Jumalan huoneesta; mutta jos se alkaa ensiksi meistä, niin mikä on niiden loppu, jotka eivät ole Jumalan evankeliumille kuuliaiset?
Meidän kaikkien kristittyjen tehtävänä on toimia yhdessä saatanan valtaa vastaan, niin ev.lut. kirkkoon kuuluvien, kun niidenkin jotka kuuluvat muihin kirkkokuntiin.
Jumalattomia ihmisiä haukkumalla ei julisteta evankeliumia, hehän ovat uskollisia herralleen. Vaan Kristusta julistamalla näiden Jumalattomien keskuudessa, niin kirkossa kun sen ulkopuolellakin.
Jumalattomia pappeja on esiintynyt mm. TV ohjelmissa, yhdessä uskovien pappien kanssa.
Siinä käy selkeästi ilmi, että jumalaton pappi koittaa tehdä jumalan sanan selittelemällä tyhjäksi, tehdäkseen syntielämänsä ja epäuskonsa oikeutetuksi.
Kieltämättä hyvin erikoinen tilanne, kun epäuskoinen ihminen toimii papin virassa. Julistaa sanomaa johon ei itsekkään usko, eikä tästä huolimatta osaa tehdä omasta tilastaan oikeita johtopäätöksiä, - siis vaihtaa alaa.
Mutta kuten edellä jo totesin, nämä epäuskoiset papit ja piispat, tai sanankuulijat eivät ole kirkko, vaan he ovat kirkkoa ja sen perustajaa Kristusta vastaan sotivia paholaisen lähettiläitä. Tämä se pahin ongelma on kuitenkin, mykät kristityt. Maailman voima ja sen arvot ovat puuduttaneet ja nukuttaneet Jeesuksen opetuslapsetkin, parannussaarnat ovat vaienneet, muuntuneet sosiologiseksi slouganiksi. Maailman hätä ja kurjuus, auttaminen,
hyviä asioita kaikki, ilman sanomaa syntisten (sinunkin ja minunkin) vuoksi uhratusta Kristuksesta, tämä ei ole evankeliumia.
Myös me uskovat tarvitsemme joka päivä herättävää parannussaarnaa.Uni tulee niin kovin helposti, sitten alkaa tuo sormella osoittelu kohti toisia, sen sijaan että alkaisi itse toimia asiantilan muuttamiseksi. Minun ei tarvitse muille puhua, vaan muistuttaa itseäni siitä mikä on tässä maailmassa tärkeintä.