Ajattelen kertoa elämäni helvetillisestä vuodesta.
12-vuotissyntymäpäivän yön painajainen:
Katselin kauemmas, että musta hahmo taisteli valkoisen hahmon kanssa ja siten valkoinen hahmo putosi ja näin, miten musta hahmo hyppäsi riemuissaan. Siihen uni päättyi.
Siten alkoi helvetillinen vuosi siitä unesta lähtien. Joka yö näin painajaiset ja joskus kaksi kertaa peräkkäin painajaista. Heräsin aina painajaisiin keskellä pimeää ja aina heräsin hiestä märkänä. Monta kertaa herättyäni huusin, mutta ääni oli poissa. Panikoin. Odotin kylmäpäisesti äänen palauttamista ja se tuli takaisin, niin huusin äitiä.
Sinä aikana minulla oli pimeän pelko myös. Johtui kai ensimmäisestä unesta, jonka mukaan musta hahmo voitti taistelun valkoisen hahmon kanssa. Äidin oli tapana laittaa yöpöytälamppu päälle, niin menin äidin sänkyyn nukkumaan tyyny kainalossa.
Sinä yönä herättyäni huusin, mutta ääni oli taas poissa ja panikoin. Yhtäkkiä tunsin, että paksu ja iso lämmintuntuinen miehen käsi piteli huulieni hellästi keskellä pimeää ja silloin olin sängyllä selkäni seinää päin, mutta selkäni ei ollut vasten seinää. Käännyin ja katsoin, kuka minua pitelee. Ei kukaan, kuin vain minä. Säikähdin ja pakenin juoksemaan äidin makuuhuoneeseen ja hyppäsin äidin sänkyyn.
Äiti pelästyi ja otti minua syliin ja kysyi ihmetellen, miksi olen märkä hiestä ja piti minua sylissä silittäen. Niin mietin, kuka se oli, joka piteli minua. Aamulla minulle tuli hellä viesti ikäänkuin Herran sana, joka sanoi minulle; enkeli. Tuossa iässäni en ole koskaan kuullut enkelin olemassaolosta. Siten sana taas tuli; suojelusenkeli. Sisäiset korvat auki kuulin sanan ja tutkin eilistä tapausta ihmetellen.
Sinä yönä heräsin painajaisiin ja huomasin valtavan kirkkaan valon. En tarkoita, että olisin vielä unessa, eikä tämä ollut uni, vaan olin oikeasti hereilläni, siis valveissani. Niin se valtava kirkas valo oli tyynyn ympärilläni. Olin hämmentynyt. Tarkistin, mistä se kirkas valo tulee, vaikka huoneessani oli pimeää.
Huomasin sellaisen pitkän ja kapean valonsäteen, joka tulee ikkunasta, mutta se pitkä ja kapea valonsäde ei ollut suora, vaan vinosti. Huomasin, että tuossa ikkunassa sellainen rullaverho oli jätetty puoleen väliin. Rullaverholla oli tuollainen reuna, jonka muodoltaan oli aaltomainen muoto. Niin valon olisi pitänyt tulla sen muodon mukaan ja jättänyt lattiaan päin sen mukainen varjo. Mutta lattialla ei ollut yhtään valoa, eikä rullaverhon mukaista varjoa.
Olin ihmeissäni ja etsin ikkunasta, mistä se valo tulee ja huomasin, että kuu, joka oli enemmän oikealla puolella, oli metsän takana. Tarkistin sitä kuuta ja huomasin, että se oli kirkas kuu. Mutta ikkuna oli keskellä ja sänky oli enemmän oikealla puolella, samoin se kuu. Ajattelin itsekseni, mahdotonta. Siten huomasin, että pitkässä ja kapeassa valonsäteessä kimaltelee kokoajan kirkkaasti. Tarkistin, mikä siinä pitkässä ja kapeassa valonsäteessä on ja ajattelin itsekseni, timantitko kimaltelee vai kultapölyt? Tarkistaessani totesin, että ne on tavalliset huonepölyt, jotka kimaltelee kauniisti.
Olin hämmentynyt, enkä tiennyt, mitä ajatella. Menin takaisin sänkyyn. Siten seuraavana yönä heräsin painajaisiin märkänä hiestä ja huomasin taas valtavan kirkkaan valon, joka oli tyynyn ympärillä ja olin entistä enemmän hämmentynyt. Se ei ollut ensimmäinen kerta. Se jatkui painajaisin öisin koko vuoden.
Päivällä siirsin sängyn kauemmas ikkunasta ja äiti tuli makuuhuoneeseeni ja kysyi, mitä teen? Miksi siirrän sängyn? En voinut kertoa totuuden äidille, mitä minulle tapahtui. Sanoin äidille, että haluan olla lähellä tuota ovea. Äiti auttoi siirtämään se sänky pois ikkunan luota. Siten yöllä heräsin painajaisiin ja huomasin, että valtava kirkas valo on taas tyynyn ympärillä. Olin pettynyt, mutta huomasin olevani vähän helpottunut, että minua se valo tuli suojelemaan ja siten nukuin turvallisin mielin.
Koulussa nukahdin monta kertaa ja kallistuin pää alaspäin ja olin aina puoliunessani. Ei kukaan opettajista huomannut mitään. Kiitos Herralle!
13-vuotissyntymäpäivän yön painajainen:
Tuttu uni tuli. Musta hahmo taistelee valkoisen hahmon kanssa. Minä huokaisin hätääntyneenä ja olin täysin avuton. Hätääntyneenä ajattelin itsekseni, etten enää kestä vielä toisen vuoden. Huomasin, että valkoinen hahmo voitti taistelun ja näin, miten musta hahmo karkasi hävinneenä. Näin, että valkoinen hahmo jäi seisomaan rauhallisena. Tajusin, että valkoinen hahmo voitti. Uni päättyi.
Siten päivällä menin sängyn reunalle istumaan ja muistelin kokonaisen vuoden tapahtumia ja annoin sille nimen; musta vuosi. Koska se oli mustan hahmon vuosi.
Kun olin varttunut aikuiseksi ja se musta vuosi palautui mieleeni ja aloin muistella ja mietin, miten valo onnistui tulemaan suoraan tyynyyn päin, vaikka sänky ei ollut ikkunan vieressä ja miten valo onnistui taittamaan vinoon päin jättämättä mitään valoa ja rullaverhon mukaan varjoa lattiaan päin. Mietin pää puhki, miten se on mahdollista. Varmaan se oli Herran ihme, jolla tahtoi suojella minua.
Jokaöinen ja kokovuotinen painajainen oli elämäni suuri ennätys. Valkoinen hahmo teki tämän helvetillisen vuoden lopun. Kiitos Herralle valkoisesta hahmosta, kuka se lienee!