Pitää myös muistaa, että vain osa ihmisistä on taiteellisesti lahjakkaita.
Uskovaisistakin.
Tämä koskee myös musiikkitaidetta.
Minulta ja aivan ilmeisesti suurella joukolta muitakin aktiiviseurakuntalaisia
(seurakunnista riippumatta) puuttuu sävelkorva ja laulamiskyky.
Voimme kuunnella lauluja ja osallistua laulun sanoitukseen eli hengelliseen runoon,
varsinkin jos se on rukousmuodossa kirjoitettu.
Mutta soitannollinen osuus on musiikittomalle neutraalia, usein loitontavaa,
koska kyseinen taidelaji ei anna itselle mitään.
Epäilen yhä enemmän, että yksi Sielunvihollisen metkuista on ollut saada aikaan
harhakäsitys, että kaikista uskoontulleista tulee musikaalisia,
ja että he alkavat heti soittaa ja laulaa kirkkailla, raikuvilla ja puhtailla äänillään
ylistyslauluja Herralle.
He saavat muka halun ja kyvyn nimenomaan laulaa kovaa ja korkealta.
Jotkut musiikkitaidottomat tosin saavat armolahjanomaisesti kyvyn laulaa ja soittaa Pyhässä Hengessä,
mutta tietääkseni hyvin harvat.
Tiedän yhden sellaisen tapauksen.
Menin virran mukanan tähän luulotteluun jo -60-luvulla mukaan ja häpesin vuosikymmeniä
musiikittomuuttani.
Vasta n. 15 vuotta sitten aloin tajuta, että minulla on muiden taiteenalojen
lahjoja, vaikka musiikki puuttuu.
Toisaalta voi myös kysyä, miksi kaikkien uskovien yleensä pitäisi olla taiteellisia?