Matteus 5:
43 "Te olette kuulleet sanotuksi: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi'.
44 Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat,
45 että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.
46 Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin?
47 Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin?
48 Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on."
Tuossa tulee esiin ero uskovien ja uskottomien rakkauden välillä.
Pakanatkin rakastavat tietysti niitä, jotka ovat miellyttäviä, fiksuja, kohteliaita, hauskannäköisiä ja siistejä, ja joiden kanssa ns. kemiat kohtaavat.
Samat periaatteet koskevat usein myös uskovia,
vaikka Jeesus nimenomaan varoittaa siitä.
Rakkaus käsitetään usein vaihtokaupaksi.
Vastalahjaksi rakkaudesta odotetaan rakkautta, arvostusta, kunnioitusta ja mielihyvää.
Tällaista on turha odotella, jos rakastaa (ei näytellysti) vastenmielisiä, vihamielisiä, rumia, likaisia ja ilkeitä ihmisiä.
Jeesus rakasti ja rakastaa näitä tapauksia, mutta ihmiselle se jää kai yleensä (aina?) vain hyveelliseksi yritykseksi.
Uusi Testamentti opettaa monessa kohdassa rakastamaan varsinkin uskonveljiä ja -sisaria. (Mark. 3: 33-35; Gal. 6:10)
Monet ottavat tämän niin tosissaan, että heidän rakkautensa rajoittuu ennen kaikkea oman uskovien yhteisön jäseniin.
Tämä ei varmaan ole Raamatun opetuksen tarkoitus.
Perheenjäsenten välinen rakkaus on tietysti toinen kysymys.
Uskovat(kin) rakastavat puolisoitaan ja lapsiaan.
Tämä on erilaista rakkautta kuin ihmisrakkaus, koska sen lähtökohtana on seksuaalisuus ja lisääntyminen.
Perhe saa alkunsa viettien tyydyttämisestä ja rakastelusta.
Raamatun tapahtumien aikaan perhe oli paljon laajempi ja pysyvä yhteiskunnallinen ilmiö kuin nykyään.
Siksi Kristuksen ja seurakunnan välistä liittoa verrataan ihmisten avioliittoon.
Nykyisen parisuhdeajattelun valossa vertaus on hyvin vieras, ja sen voikin ymmärtää vain Raamatun kokonaissanoman valossa.