Tiedotusvälineet ovat saaneet ns. ilmastonmuutoksesta oikein herkkupalan itselleen.
Aivan vastaava oli öljykriisi 1970-luvun alussa.
Silloin media syyllisti ko. kriisistä varsinkin sähköä käyttäviä yksilöitä ja koteja.
Muistan "kansalaisvastuuta" eli -häpeää lietsovat tietoiskut tv:ssä sähköä tuhlaavia koteja vastaan.
Ympäristön saastuttaminen oli myös tiedotusvälineissä 1960- ja -70-luvuilla jatkuvasti esillä yksilöitä syyttävässä sävyssä.
Vihreä liike sai silloin paljon kannattajia, mutta vaikutti hyvin moneen aivan päin vastoin, esim. minuun.
Syntyi vastenmielisyys puna-vihreyttä kohtaan, koska noina aikoinahan Yleisradio oli kommunistien hallussa (Eino S. Repo ja kumppanit).
Nykyään koen vastenmielisiksi useimmat ns. luonto-ohjelmat, joissa mielenkiintoisten eläinten, kasvien ym. esittelyssä on taustalla vahva katsojien syyllistäminen.
"Hellyttävät eläimet ja luonnon neitseellisyys olisivat koskemattomia, ellei itsekäs ja paha ihminen käyttäisi muovikasseja, ajaisi diesel- ja bensiiniautoilla, matkustaisi lentokoneilla ja laivoilla, raivaisi peltoja, rakentaisi kaupunkeja, lajittelisi jätteitä huolimattomasti jne."
Vaikka pyrkimys kai on synnyttää jonkinlaista kollektiivista kauhua ja häpeäntuntoa, varsinkin nuoret ottavat asian henkilökohtaisesti.
Jotkut purkavat tiedotusvälineiden heihin kaatamaa elämäntuskaa ryhtymällä poliittisesti aktiiveiksi tai toimimalla anarkistisesti (kettutyttöilmiö yms.).
Lukemattomat kuitenkin ahdistuvat, koska kokevat voimattomuutta edessä olevan tuhon vuoksi, jota mediassa maalaillaan päivittäin.
Enää ei julisteta Jumalan tulevaa tuomiota syntisiä kohtaan,
vaan syötetään kauhuinformaatiota ihmisen -sinun ja minun- aiheuttamasta Maapallon lähestyvästä tuhosta.
Uskova tietysti tietää, että ko. asiat eivät ole lainkaan kaukana toisistaan.