Helluntaiherätyksen juuret ovat vuodelta 33 Jerusalmista. Apt. 2:2-4:
"Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niinkuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat.
Olen tuota jaetta pohdiskellut usein. Sehän ei näytä mitenkään tämän päivän "meiningiltä", jossa musiikin tahdissa huojutaan, heilutaan ja tehdään eriskummallisia temppuja, jotta saataisiin Pyhä Henki tulemaan alas ja yhtymään kaikenlaiseen hurlumiin.
On Pyhän Hengen iltoja, joissa yritetään saada aikaan jotain epätavallista. Mutta Pyhä Henki on siellä, missä Kristusta julistetaan keskittyen Evankeliumin ytimeen.
Tässä pari esimerkkiä "päiviemme ylistysmusiikista".
https://www.youtube.com/watch?v=4P3JwQDdlh4 ja
https://www.youtube.com/watch?v=DlM9WGX0ReM (Näissä nykyajan ylistyskappaleissa paino on Hengen rukoilemisella, sanojen jatkuvalla toistamisella yms jolla luodaan sielun tunnetiloja)
Joku on sanonut minulle, ettei noiden laulun ja monien muiden laulujen sanoissa ole mitään väärää. Tähän vastaan, että ei varmastikaan ollut Jerusalemin temppelissäkään esitetyissä lauluissa ja virsissä moitetta sanojen puolesta, mutta kuitenkin Herra sanoi ettei halua niitä kuulla. Seurakunta lauloi -kauas Herrasta eksyneenä, mutta siitä tietämättömänä- ylistyslauluja ja sama toistuu nyt silmiemme nähden ja korviemme kuullen. Valtavasti on niitä, joiden silmät ovat sokeutuneet näkemään millainen eksytys on käynnissä, eikä korvat erota enää Hyvän Paimenen ääntä palkkapaimenten ja susien äänistä. Nyt ei todellakaan ole ylistyslaulujen aika Suomen seurakunnissa, mutta silti tällainen "ylistysbuumin kausi" on valloillaan. Uskon, että Herra odottaa meiltä samaa kuin Israelin seurakunnalta 2700 vuotta sitten.
"Vie pois minun edestäni virttesi pauhina, en tahdo kuulla sinun harppujesi soittoa. Mutta oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus niinkuin ehtymätön puro" (Aamos 5:23-24).
En tiedä miten meidän täällä pohjolassa käy, mutta Juuda jatkoi eksymyksessä, kunnes Jumala pysäytti sen ankaralla kädellä ja virrenveisuut loppuivat äkisti. Kansa vietiin pakkosiirtolaisuuteen ja he heräsivät sanomaan: "Vangitsijamme vaativat meiltä siellä lauluja ja orjuuttajamme iloa: "Veisatkaa meille Siionin virsiä". Kuinka me voisimme veisata Herran virsiä vieraalla maalla?" (Ps. 137:3-4). Juudassa ennen kansallista katastrofia vain pieni jäännös näki sen eksytyksen, jonka valtaan seurakunta oli joutunut.
Kun katselen kokoustallenteita, joissa uskovat huojuvat kädet kohotettuina palvonnassa ja kuuntelen ylistyslaulujen sanoja, niin mieleeni nousee Jesajasta Herran sana:
"Älkää enää tuoko minulle turhaa ruokauhria; suitsutus on minulle kauhistus. En kärsi uuttakuuta enkä sapattia, en kokouksen kuuluttamista, en vääryyttä ynnä juhlakokousta. Minun sieluni vihaa teidän uusiakuitanne ja juhla-aikojanne; ne ovat käyneet minulle kuormaksi, jota kantamaan olen väsynyt. Kun te ojennatte käsiänne, minä peitän silmäni teiltä; vaikka kuinka paljon rukoilisitte, minä en kuule: teidän kätenne ovat verta täynnä" (Jes. 1:13-15).