Puimatanner
Puimatanner => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Natanael - 14.07.14 - klo:15:07
-
Toisessa ketjussa käytiin keskustelua mm. kirjoista ja eksytyksistä
http://puimatanner.net/index.php?topic=553.msg21910;topicseen#msg21910
Hakiessani tietoa joistakin puheena olevista henkilöistä, päädyin tällaisille sivuille:
http://www.arvioikaa.com/eksyt.html
En tunne kirjoittajaa Tricia Tillin. Hän kirjoittaa monenlaisia asioita eksytyksiin liittyen.
Kirjoittajan mukaan ihmisen mieli on langennut ja paholainen käyttää ihmisen mieltä saadakseen ihmiskunnan hallintaansa.
Hän kirjoittaa, ettei kristitynkään mieli ole erehtymätön eikä ihmisen mieli ole sama asia kuin henki.
(Tuo viimeisin ajatus taitaa olla vapaan kristillisyyden pääuoman mukaista ajatusta eli, että ihminen on henki, sielu ja ruumis)
Otan tähän esille yhden Trician tekemän listan arvioitavaksi oikeasta ja väärästä mielestä:
OIKEA MIELI JA VÄÄRÄ MIELI
VÄÄRÄ: Jumala haluaa mielen olevan tyhjä ja passiivinen, jotta se voi vastaanottaa Hänen tahtonsa
OIKEA: Jumala kehittää, stimuloi, kasvattaa ja uudistaa mieltämme
VÄÄRÄ: Jumala puhuu ihmisen mieleen äänin, sanoin, kuvin jne.
OIKEIN: Jumala puhuu henkeen, joka innoitta mielen
VÄÄRÄ: Jumala pakottaa, painostaa, kontrolloi ja käskee meitä mielissämme
OIKEIN: Jumala antaa kehotuksia, kehottaa koettelemaan, muistuttaa ja ohjaa hengessä
VÄÄRÄ: Jumala painostaa toimimaan kiirehtimällä, uhkaillen, pelottelemalla, väkivalloin tai suoranaisesti mielenhallintakeinoin
OIKEA: Jumala esittää meille toimintaketjun ehdotuksena, harkittavaksemme
VÄÄRÄ: Jumala istuttaa mieleemme tosasioita, joita emme ole ennen tienneet
OIKEA: Jumala kutsuu meitä hankkimaan viisautta ja ymmärrystä tutkimalla
VÄÄRÄ: Jumala suojelee ihmisen mieltä automaattisesti niin, ettei se omaksu valheita
OIKEA: Jumala suojelee ihmisen mielen, kun se "pysyy Hänessä", kun se on täynnä Sanaa
VÄÄRÄ: Jumalan totuus otetaan vastaan, ymmärretään ja sitä totellaan ihmisen mielessä
OIKEA: Jumala lähettää hengellisen ilmoituksen totuudesta innoittamaan mielemme
VÄÄRÄ: Jumala esittää ihmisen mieleen uusia, outoja ja ennenkuulumattomia käsityksiä
OIKEA: Jumala lisää jo ennestään omaksuttuun totuuteen eikä esitä koskaan mitään, mikä on ristiriidassa sen kanssa
VÄÄRÄ: Jumala tuomitsee synnin itsepintaisesti, julkisesti, kiireesti ja saaden aikaan ahdistuneen mielen
OIKEA: Jumala näyttää synnin lempeästi ja rauhallisesti sisäisen ilmoituksen kautta
VÄÄRÄ: Rukous ja palvonta ovat lähtöisin ihmisen mielestä ja sitten ne tarjotaan Jumalalle
OIKEA: Rukous ja palvonta nousevat hengellisestä yhteydestä Jumalan kanssa
VÄÄRÄ: Jumalan johdatuksen odottaminen tapahtuu avaamalla mieli vaikutelmille
OIKEA: Jumalan johdatuksen odottaminen on aktiivista mielen ja hengen yhteistyötä
-
Nykyään puhutaan paljon aikamme hengellisyyteen sisältyvistä harhaopeista ja – käsityksistä. Minun ymmärtääkseni harhautuminen alkaa aina samasta asiasta: Jeesuksen ristin ohittamisesta ja ristin kautta ilmestyvän uuden elämän halpana pitämisestä. Eli kiinnostutaan yhä enemmän asioista, jotka ovat kyllä kristinuskoon kuuluvia, mutta eivät ankkuroidu Kristuksen ristin työhön.
Näitä asioita ovat näinä aikoina esim. tunnusteot, parantumiset, rikas ja onnistunut elämä jne…
Mutta, heti kun nämä innostavat asiat irtoavat rististä, muuttuvat ne samalla epäjumalanpalveluksi. Nykyään Jumalaa yritetäänkin aika surutta käyttää tienä uskovan oman elämän rakentumiseen. Klassisessa kristinuskossa vielä ymmärrettiin, että meidän on kadotettava oma elämämme, jolloin löydämme levon Kristuksen haavoissa, emmekä omassa onnistuneessa elämässämme.
Kristinusko on todella häviämässä Suomesta sitä mukaa kuin Kristus ristiinnaulittuna syrjäytetään. Tämä tarkoittaa sitä, että hänelle jää vain virka, jossa häntä tarvitaan vain uskoontulon alkuhetkellä, mutta uskonelämään Jeesus ristiinnaulittuna enää huonosti sopii. Hänen paikkansa annetaan ”Pyhälle Hengelle”, joka antaa meille lahjoja.
Olemme jo tilanteessa, jossa Kristus katoaa kristinuskosta. Jäljelle on jäämässä pelkkä uskonto omaan aikaamme soveltuvine käsityksineen.
-
Paljon asiaa kirjoitit. Jeesus ja risti ovat katoamassa tai vain uskon alku.
Kuinka moni kykenee seisomaan Pyhän, Kaikkivaltiaan Jumalan edessä lahjoineen ja tekoineen?
Kukaan ei sitä myönnä, mutta sellaista aika moni julistaa nykyisin kristillisyytenä.
Ja ennen kuin joku tulkitsee väärin, niin en ole kieltämässä lahjoja. Jumala jakaa niitä edelleen Henkensä kautta, mutta nekin ovat vain siksi, että Kristus kirkastuisi.
-
Muistan ne kymmenet ellei sadat rukouskokoukset seurakunnan tiloissa tai jonkun kotona.
Muistan ne lukemattomat kerrat, kun odotin kokevani jotain erityistä. Sitä mitä mainostettiin Hengen täyteytenä tms.
Jos heittäytyi menoon mukaan, saattoi hetkellisesti kokea sisällään jotain väristyksiä. En halunnut toimia niin, koska en kokenut olevani itselleni rehellinen.
Useimmiten olin vain hiljaa polvillani tai makasin lattialla ja ihmettelin missä on vika, kun en koe yhtään mitään ja toiset samassa tilassa olivat 'virrassa'
Käännekohta oli se, kun aloin rukoilla Jumalalta synnintuntoa.
Ajattelin niin, että minulla täytyy olla sellaisia asioita, joista pitää päästä eroon ja tokihan joitakin asioita osasin itselleni nimetäkin, jotka eivät olleet kohdallaan. Joistakin asioista yritin kerta toisensa jälkeen tehdä parannusta ja toisissa toimia innokkaammin.
En koskaan saanut mitään erityistä synnin tuskaakaan eikä minulle tullut mitään erityistä hätää sieluistakaan.
http://www.kkjmk.net/product_details.php?p=602
Se mitä tapahtui, oli se, että aloin huomata ohjelmakoneiston pyörityksen, tunteiden tavoittelun ja monenlaisia ristiriitoja opetetun ja käytännön välillä.
Yhdessä monen muun asian vaikutuksen kanssa irtauduin seurakunnasta ja pääasiassa itsekseni olen ollut kymmenet vuodet.
-
Nyt olen muutaman vuoden ajan ajatellut mikä kaikessa niissä nuoruuden kokemuksissani on ollut aitoa ja mikä eksytystä.
Vaikuttaa siltä, että mitä tahansa asiaa vähän tonkii, aina löytyy mitä kummallisempia ilmiöitä, tiettyjen tapahtuneiden asioiden 'unohtamista' ja asioiden selittämistä parhain päin.
Se mikä erityisesti kummastuttaa, että mistään ei opita mitään. Juuri kun on yhdestä ilmiöstä tai opin julistajasta selvitty, uusi on jo oven raossa. Tällaisen havainnon olen siis tehnyt jo ajoista myös ennen syntymääni.
Kun olen oman taustani, helluntailaisuuden historiaa selvitellyt taakse päin, oletukseni on ollut, että jostain kohtaa löytyisi jotain aitoa.
Sellaista ei ole löytynyt.
Se mitä on löytynyt, on sellaista mistä ei tiedä mitä ajatella.
Mielessäni olen pohtinut sitä samaa mitä Pietilä aikoinaan:
(Ruohomäen väitöskirjatutkimuksesta:)
Teologian tohtori Antti J. Pietilä kritisoi helluntailiikettä 1913 yleisöesitelmässään Tampereella.
Kysymykseen mistä helluntailiike on lähtöisin, Pietilä antoi kolme selitysvaihtoehtoa:
1) Se oli Jumalasta. Liike itse väitti niin.
2) Se oli perkeleestä. Saksan vakavahenkiset kristityt olivat tätä mieltä.
3) Se oli ihmisestä. Pietilä itse oli tämän vaihtoehdon kannalla.
Hmm...miltä osin olen itse tuon vaihtoehdon kolme kannalla? Miltä osin mukana on ollut ja on erittäin suurta eksytystä?
Mitä aitoa oli mukana? Olisiko se aito pysynyt Suomessa raittiimpana ilman Azusa-kadun tapahtumia.
Varsinainen Azusa-katu ja helluntailiikkeen historia - keskustelu on täällä
http://puimatanner.net/index.php?topic=492.75
-
Tästä taitaa olla tulossa kristillinen foorumi?
-
Rauhan tervehdys Puimatanterelaiset. Liityn uutena foorumille.
Tuossa yllä Otav otah kirjotti ihan asiaa.
Löytäneekö HÄN uskoa palatessaan ?
Paljon on melua ja intoilua kyllä jeesuksen nimeen, mutta onko Jeesus Kristus siinä mukana muuten kuin pelkkänä muotomenona ja puheena ?
Sielunvihollinen on pitkään vuosikymmenien saatossa tuonut ensin pienin askelin Kristillisiltä vaikuttavia asioita, joilla se on pikku hiljaa siirtänyt huomiota pois ristiinnaulitusta.
Tarkkanäköisemmät ovat tietenkin kauhistelleet, mutta valtaosa on ne ottanut ilolla vastaan.
Ei sielunvihollinen uskovia yritä langettaa suoraan julkisyntiin, vaan tullen hengellisenä valkeuden enkelinä tarjoten hengellisiltä ja oikeilta vaikuttavilta asioita.
Nyt meillä on sielunvihollisen iso taitavasti kudottu, kuin lukinseitti, uskonnollinen kulttuuri, jossa on tarjontaa jokaiselle jotakin kunkin maun ja mieltymysten mukaan.
Näin on saatu Ristiinnaulittu Jeesus häivytettyä, ja sehän on sielunvihollisen tarkoitus ja päämäärä.
Todellakin kristikunta elää ilman Kristusta, vilkkaasti tosin puuhastellen monenmoista.
-
Rauhan tervehdys Puimatanterelaiset. Liityn uutena foorumille.
Tuossa yllä Otav otah kirjotti ihan asiaa.
Löytäneekö HÄN uskoa palatessaan ?
Paljon on melua ja intoilua kyllä jeesuksen nimeen, mutta onko Jeesus Kristus siinä mukana muuten kuin pelkkänä muotomenona ja puheena ?
Sielunvihollinen on pitkään vuosikymmenien saatossa tuonut ensin pienin askelin Kristillisiltä vaikuttavia asioita, joilla se on pikku hiljaa siirtänyt huomiota pois ristiinnaulitusta.
Tarkkanäköisemmät ovat tietenkin kauhistelleet, mutta valtaosa on ne ottanut ilolla vastaan.
Ei sielunvihollinen uskovia yritä langettaa suoraan julkisyntiin, vaan tullen hengellisenä valkeuden enkelinä tarjoten hengellisiltä ja oikeilta vaikuttavilta asioita.
Nyt meillä on sielunvihollisen iso taitavasti kudottu, kuin lukinseitti, uskonnollinen kulttuuri, jossa on tarjontaa jokaiselle jotakin kunkin maun ja mieltymysten mukaan.
Näin on saatu Ristiinnaulittu Jeesus häivytettyä, ja sehän on sielunvihollisen tarkoitus ja päämäärä.
Todellakin kristikunta elää ilman Kristusta, vilkkaasti tosin puuhastellen monenmoista.
Kiva, että olet mukana. Kyllä keskustelu vielä vilkastuu, kunhan mennään syksyä kohti, näin uskon. Tuossa yllä sanoit monta asiaa juuri niin kuin ne ovat. Tosin valtavirta on tuosta täysin eri mieltä.
-
Nyt on meneillään eksytys, jossa puhutaan rakkaudesta ja suvaitsevaisuudesta paljon. Rakkaus ei kuitenkaan kohdistu niihin, jotka varoittavat eksytyksistä. Eikä suvaitse niitä.
-
Tervetuloa, Pökkelö! Mukava saada uusiakin mukaan.
-
Kiitos tervetulotoivotuksista.
Nyt on meneillään eksytys, jossa puhutaan rakkaudesta ja suvaitsevaisuudesta paljon. Rakkaus ei kuitenkaan kohdistu niihin, jotka varoittavat eksytyksistä. Eikä suvaitse niitä.
Puhutaan todella rakkaudesta, ja kaiken keskuksena on ihminen. Samalla häivytetään synti. Kun syntiä ei ole, ei tarvita myöskään anteeksiantamusta, synnin sovittamista.
Näihin turhennetaan Jeesuksen ristintyön merkitys.
-
Eksymys on siinä, että "ei ole mitään eksytystä".
-
Yksi eksytyksen muoto on jo siinä, kun sanotaan, ettei meitä enää koske Mooseksen laki. Tämähän on tullut tälläkin foorumilla esille. Tässä ohitetaan se, että kymmenen käskyn laki ei ole pelkkä Mooseksen laki, vaan Jumalan oma laki. Ja se ei ole kadonnut mihinkään. Sen tiivistelmä on rakkauden kaksoiskäsky.
-
Jotkut ilmeisesti kokevat pystyvänsä Jumalan avulla riittävän hyvin toteuttamaan kaksoiskäskyä. Silloin rististä ja armosta tulee tavallaan vain ovi pyhään vaellukseen. Samat ihmiset vieroksuvat ja hylkäävätkin ajatuksen armahdetusta syntisestä, tai että uskova ihminen on samaan aikaa pyhä ja syntinen. He ovat vain pyhiä ja heidän rikkomuksensa ovat vain vahingonlaukauksia, eli lankeemuksia. Tietoisesti he eivät koskaan ole rikkoneet Jumalaa, eikä lähimmäistä kohtaan uskossa ollessaan.
Itse en saa omaan vaellukseeni sellaisesta ajattelusta ja opetuksesta mitään. Sellainen ei kohtaa minun todellisuuteni kanssa ja siksi jätän sen omaan arvoonsa. Siinä sanomassa ei ole sitä armoa ja Jumalan mustasukkaista rakkautta, mikä vetää itsessään epäonnistunutta kerta toisensa jälkeen uskollisuuteen Jeesusta Kristusta kohtaan. Eli käytännössä tunnustamaan syntinsä ja palaamaan Jeesuksen ristin juurelle. Risti ei ole alku. Se on ydin. Kaikki Jumalan aarteet ovat siellä tarjolla.
-
Ja vain sen kautta, että saan kokea itseni syntiseksi (armosta Pyhän Hengen kautta), Jeesus kerta toisensa jälkeen ja parhaimmillaan koko ajan kirkastuu minulle. Pelko Pyhän edessä ja todellinen sydämen ylistys Jumalan armosta yhdistyvät siinä hetkessä. Minusta Paavali opetti juuri sillä tavalla. Hän osasi yhdistää ne molemmat todellisuudet. Syntisyys ja oma heikkous raastoivat häntä, mutta vain heikoissa Jumalan väkevyys tulee ilmi.
Se ei ole yrittämistä tai teoriaa. Se on varma asia. Olisi kauheaa kokea itsensä sillä tavalla onnistuneeksi, että armo tuntuisi jankutukselta. Jos armoa ei tarvitse jatkuvasti, niin silloinhan Jeesuksen armo ei ole ihmisen elämän tärkein asia, vaan siitä muodostuu tavallaan osa rituaalia. Eli vasta kun ihminen tietää itse varmasti tehneensä syntiä, hän turvautuu jälleen armoon ja jatkaa sitten taas pyhänä seuraavaan lankeamiseen.
Moni sekoittaa tämän asian synnin suosimiseen. Minusta he eivät ole päässeet kokemaan mitä on olla täysin murusina Pyhän Jumalan edessä. Heidän ylpeyttään ei ole vielä Jumala murskannut. Tavalla tai toisella Jumala sen kuitenkin tulee tekemään. Niin uskon. Parasta, että se tapahtuisi tässä ajassa.
-
Moni sekoittaa tämän asian synnin suosimiseen. Minusta he eivät ole päässeet kokemaan mitä on olla täysin murusina Pyhän Jumalan edessä. Heidän ylpeyttään ei ole vielä Jumala murskannut. Tavalla tai toisella Jumala sen kuitenkin tulee tekemään. Niin uskon. Parasta, että se tapahtuisi tässä ajassa.
On aika traagista, että juuri tässä kristikunta jakaantuu jyrkästi kahteen eri leiriin.
Me emme tiedä, mitä Jumala loppupeleissä tekee itsekunkin kohdalla, mutta Raamatusta olen saanut sellaisen käsityksen, että tällä on vaikutusta myös pelastumisen asiassa.
Raamattu puhuu kieltämättä myös teoista. Mihin niitä tarvitaan? Tekoja ei tarvita pelastukseen, vaan ne ovat seurausta pelastuksesta. Niitä tekoja voisi verrata tekoihin, joita jokainen tekee kotinsa hyväksi. Kotityö on tärkeää, vaikka siitä ei makseta palkkaa.
-
Jep, teot kuuluvat uskoon. Mutta eivät ole uskon alkulähde tai voima.
Aivan samoin ihmeet ja merkitkin kuuluvat uskoon, mutta niistä ei saa tehdä uskon ydintä.
Valitettavasti evankeliumi on nykyisin harvinaista. Siis sellainen missä se on totisesti erotettuna laista. Ja laki ja evankeliumi tulee molemmat julistaa. Se on tasapainoinen ja oikea saarna Jumalan tahdosta ja Jumalan armosta.
Ja kun evankeliumi on harvinaista, niin se johtaa teoistaan kerskaaviin ja ihmeiden perässä juokseviin uskovaisiin.
-
Ja kun evankeliumi on harvinaista, niin se johtaa teoistaan kerskaaviin ja ihmeiden perässä juokseviin uskovaisiin.
Ja uusiin tosiuskovaisempien seurakuntiin.
-
Valtavan monilla on syvä usko siihen, että jostain löytyy se "oikea Raamatullinen pyhittynyt joukko/ seurakunta" tai "oikea voideltu" johon kiinnittää uskon katseensa.
Monet uskoivat mm. Markku Koivistoon ja hänen kauttaan tulevaan herätykseen.
Itse kävin yli 10 vuotta kovaa taistelua, yrittäessäni täyttää Raamatun asettamaa mittaa uskovalle, eli tulla "kunnon uskovaksi".
Meillä on myös tarve kelvata toisillemme, siinä missä Jumalallekin mitan täyttävinä.
Lopulta Armo maistui Herran lyötyä kehnon pyhitys räpellykseni säpäleiksi. Ei minusta ollut täyttämään mittaa....
Vasta Armon kirkastumisen kautta aukenee lain ja evankeliumin ero.
Sen ymmärtämisen kautta alkaa uskon syveneminen. Oma syntisyys kasvaa, kun näkee ettei synti ole kuin takiaisia nutussa (Bo Giertzin ilmaus kirjsasa "Kalliopohja"), jotka voi nyppiä yksitellen pois.
Kaikki tekoni on kelvottomia Jumalan pyhyyden edessä. Minussa ei ole mitään mikä kelpaisi Jumalan edessä.
Jeesuksen Kristuksen sovintoveri yksin puhuu puolestani ja pesee puhtaaksi synnin saastasta.
Ja kuitenkin teot. Nekin on vain Jumalan ennalta valmistamia, joista yksin HÄN saa kunnian.
Ei meillä ole tahtoa, eikä tarmoa hyvään ellei Herra meille sitä anna.
-
Hienoa ja totuudellista tekstiä Pökkelö.
-
Ja kun evankeliumi on harvinaista, niin se johtaa teoistaan kerskaaviin ja ihmeiden perässä juokseviin uskovaisiin.
Ja uusiin tosiuskovaisempien seurakuntiin.
Joo, sekin on totta.
-
Oma syntisyys kasvaa, kun näkee ettei synti ole kuin takiaisia nutussa (Bo Giertzin ilmaus kirjassa "Kalliopohja"), jotka voi nyppiä yksitellen pois.
Kaikki tekoni on kelvottomia Jumalan pyhyyden edessä. Minussa ei ole mitään mikä kelpaisi Jumalan edessä.
Jeesuksen Kristuksen sovintoveri yksin puhuu puolestani ja pesee puhtaaksi synnin saastasta.
Uskovien todellinen yhteys lähtee siitä tosiasiasta, että meillä ei ole enää mitään omaa pyhyyttä eikä omatoimista hengellisyyttä, vaan että kaikki on armoa. On aika ihmeellistä, että myös samoja kirjoja alkaa löytyä hyllyistämme. Olen lukenut tuon Kalliopohjankin ainakin kahteen ja osittain kolmeen kertaan.
-
http://vapaasana.swedishforum.net/t140p15-marko-selkomaa
Pimeää kirkkautta
voinas lähetetty Ma Joulu 09, 2013 7:44 pm
Tässä kun on tullut vähän seurattua ja lueskeltua tuota Herzogin kirkkausoppia, siinä kun perustellaan kirkkauden merkitystä sillä, että siinä pääsee lähemmäs Jumalaa.
Kuinka voidaan päästä lähemmäs Jumalaa kun kerran olemme jo Kristuksessa päässeet Isän tykö?
Muistan kun olin vielä Oulun Cityseurakunnassa mukana, niin silloin oli juuri Suomeen luikerrellut tämä kirkkausoppi, tämän Ruth Heflinin kirjaa Kirkkaus kaupattiin ja sitä pidettiin erittäin hyvänä.
Itse en jostain syystä sitä kirjaa hyväksynyt, enkä sitten sitä lukenutkaan, mutta monet Cityläiset, jotka olivat lukeneet sen, olivat aivan täpinöissään sen kirjan sanomasta.
Sen myötä alkoi sitten ilmaantua kaikkia uusia enkeli-ilmestyksiä ja mitä ihmeellisimpiä kirkkaustermejä.
Nimimerkki voinas on oikeasti Veikko Oinas. Googlaamalla löytyy hänen kirjoituksiaan.
-
Tuli mieleen että ehkä se joka on kokenut omakohtaisesti että tie on kaita, huolehtii enemmän opin puhtaudesta. Muilla on varaa keskittyä epäolennaisiin. Vaikka sekä edellinen että jälkimmäinen voivat olla enemmän tai vähemmän metsässä.