Puimatanner

Puimatanner => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Jano - 26.03.19 - klo:23:37

Otsikko: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
Kirjoitti: Jano - 26.03.19 - klo:23:37
Ihmisellä tuntuu olevan tarve kuulua johonkin. Olen havainnut tämän seuraamalla ihmisten toimintaa, ja ennenkaikkea omaa sisintäni. Seurakunta vaikuttaa täyttävän tämän tarpeen erinomaisesti, silloin kun niin sattuu käyvän. Mutta itse en jostain syystä koe sellaista yhteenkuuluvuutta tuntemieni uskovien kanssa, että kokisin heidän seurassaan kuuluvani johonkin.

En tiedä onko ongelma minussa itsessäni? Ennen uskoontuloani olin tietyissä porukoissa joihin koin kuuluvani. Edelleen olen monista samoista asioista kiinnostunut, mutta usko on muuttanut olemustani niin oleellisesti että en koe enää samanlaista yhteenkuuluvuutta. Kun en kuitenkaan ole löytänyt sitä uskovien yhteisöistäkään, olen jäänyt melkolailla täysin ilman tätä kokemusta. Voi sanoa, että usko on tuonut elämääni yksinäisyyden josta kärsin.

Onko muilla kokemuksia, ajatuksia tähän liittyen?
Otsikko: Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
Kirjoitti: ullamaija - 27.03.19 - klo:08:15
On sangen tutuksi tullut kokemus.Ja mitä pitempään olen ollut uskossa,sitä hankalampaa on hyvän yhteyden löytyminen.Samoin ajattelen,että "vika"voi olla itsessä.Persoona ei kohtaa toista.Seurakunnan vaihtaminen ei toisi asiaan parannusta.Kokeitu on ja käyty kuulemassa,mutta ei käy.Näillä entisillä mennään ja yritän olla ketään pahentamatta.Toiset lampaat on kai itsenäisempiä kuin taas jotkut eivät.
Otsikko: Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
Kirjoitti: Paulus - 27.03.19 - klo:11:30
Tutunoloisia tuntoja edellä. Itsellä on kokemusta kiinteästä seurakuntayhteydestä liki 40 vuoden ajalta. Sen jälkeen olen ollut ilman ns. seurakuntayhteyttä, mikä ei tarkoita sitä, ettenkö olisi saanut kokea yhteyttä toisten uskovien kanssa. Vuosien varrella olen ollut mukana erilaisissa kokoontumisissa, pääosin paikallisen ev.lut. kirkon tiloissa. Niissä on ollut koolla monenlaista väkeä, aika usein mukana kaltaisiani "hyypiöitä", joilla ei ole varsinaista seurakuntaa.

Nyt on meneillään vaihe, että kokoonnutaan keskustelemaan erään veljen kotona. Meitä on koolla tavallisesti kolme. Lisäksi soitellaan ja ollaan nettiyhteydessä. Vajaa viikko sitten päätettiin käydä eräässä City-seurakunnassa Pekka Sartolaa kuuntelemassa. Sartolan anti oli ihan OK, mutta Cityn anti oli vähintäänkin outoa. Olen joskus kritisoinut ev. lut. liturgiaa, mutta Cityn tilaisuuden jälkeen lut. liturgiakin alkoi tuntua siedettävältä.

Kun astuin tuohon temppeliin sisälle, niin tuli tunne, että tulin discoon. Valonheittimiä oli katossa varmaankin kymmeniä ja nurkkaus, johon heittimet oli kohdistettu hyvin tummasävyinen.

Kun se "pakollinen" seurakunnan osuus tuli, niin edessä olevien naisten käytös oli vähintääkin outoa. Yksi nainen edessä vatkasi käsillään ilmaa ja kitaraa soittanut nuori nainen huitoi säestyksen lomassa käsillään eri suuntiin. Se oli heidän tulkintansa mukaan ilmeisesti jotain ylistystä.

Vaikuttaa siltä, että se oli ensimmäinen ja viimeinen käyntini City-seurakunnassa.
Otsikko: Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
Kirjoitti: Taisto - 27.03.19 - klo:19:18
Persoona ei kohtaa toista.
Onkohan niin, että seurakunnissa ei edes tavoitella sitä persoonat kohtaisivat ja löytäisivät yhteyden? Jospa "yhteys" on vain sitä että ollaan samassa salissa, kuunnellaan puheita, lauletaan ... ja lähdetään kotiin ilman sen kummenpaa kontaktia toisiin.

Minulla on muutama uskova joiden kanssa on yhteyttä edes vähän enemmän kuin tuollaisissa tilaisuuksissa on mahdollista. Ehkä se riittää?
Otsikko: Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
Kirjoitti: Paulus - 27.03.19 - klo:19:40
Minulla on muutama uskova joiden kanssa on yhteyttä edes vähän enemmän kuin tuollaisissa tilaisuuksissa on mahdollista. Ehkä se riittää?

Kun ikää tulee, niin tuo tilanne on monen kohdalla. Jo pelkkä heikentynyt kuulo voi olla este suuremmalle kokoontumiselle. Sitä ei oikein ymmärrä, ennenkuin se on todellisuutta omalla kohdalla. Minulla on kuulolaite, joka toimii tietyissä olosuhteissa, jolloin osallistuminen on mahdollista. Esim, käynti lähellä olevassa kirkossa opetti sen tosiasian, että joitakin paikkoja on syytä karttaa jo pelkän kuulo-ongelman vuoksi. Kirkoissa on ainakin paikoin ns. induktiosilmukka, jonka avulla puhe kuuluu hyvin kuulolaitteen kautta. Muilta osin esim. urkujen pauhu voi olla sietämätöntä.

Kun olemme koolla kolmestaan, niin tilanne on täysin siedettävä kuulolaitteen avulla. Se on nykyisin se paras yhteys. Eikä haittaa, vaikka ollaan reilusti joistakin asioista eri mieltä. Tämä tosiasia on tärkeä tunnustaa ja hyväksyä se.

Joissakin paikoissa eri mieltä oleminen on sallittua vain siihen rajaan saakka, kun ei tuo sitä julki.
Otsikko: Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
Kirjoitti: Marjatta - 27.03.19 - klo:19:41
Voisiko ajatella niin, että menen seurakunnan kokoukseen kuulemaan Jumalan sanaa rukoillen. Jätän toissijaiseksi itseni välitetäänkö minusta tai ei.

On totta, että meillä on tarve kuulua johonkin olemmehan Jumalan luomia ihmisiä, myös tätä varten on seurakunta.
Sekin on tosiasia, että  joissakin seurakunnissa ei saata olla Jumalan sanan opetusta, jossa Jeesuksen Kristuksen tuntemista julistetaan.

Mikäli ruumiin terveyttä on saattaa olla, että juuri minun tehtäväni on mennä rukoilemaan julistajan puolesta ja kuulijoiden, että Sana tekisi tehtävänsä. Voipa olla joku toinenkin siellä, joka etsii sielunkumppania tässä mielessä rukoilla kokouksen puolesta onhan Kristus seerakunnan pää.

Kommenttini ei vastaa varmaankaan aloittajan kaipuuta olla yhteydessä toisten uskovien kanssa.
Rukoillaan tätä, sillä kodittomiksi ei ketään uskovaa ole tarkoitettu, siksi Kristus seurakunnan perusti.

Otsikko: Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
Kirjoitti: Marjatta - 27.03.19 - klo:20:35
Minulla on muutama uskova joiden kanssa on yhteyttä edes vähän enemmän kuin tuollaisissa tilaisuuksissa on mahdollista. Ehkä se riittää?

Kun ikää tulee, niin tuo tilanne on monen kohdalla. Jo pelkkä heikentynyt kuulo voi olla este suuremmalle kokoontumiselle. Sitä ei oikein ymmärrä, ennenkuin se on todellisuutta omalla kohdalla. Minulla on kuulolaite, joka toimii tietyissä olosuhteissa, jolloin osallistuminen on mahdollista. Esim, käynti lähellä olevassa kirkossa opetti sen tosiasian, että joitakin paikkoja on syytä karttaa jo pelkän kuulo-ongelman vuoksi. Kirkoissa on ainakin paikoin ns. induktiosilmukka, jonka avulla puhe kuuluu hyvin kuulolaitteen kautta. Muilta osin esim. urkujen pauhu voi olla sietämätöntä.

Kun olemme koolla kolmestaan, niin tilanne on täysin siedettävä kuulolaitteen avulla. Se on nykyisin se paras yhteys. Eikä haittaa, vaikka ollaan reilusti joistakin asioista eri mieltä. Tämä tosiasia on tärkeä tunnustaa ja hyväksyä se.

Joissakin paikoissa eri mieltä oleminen on sallittua vain siihen rajaan saakka, kun ei tuo sitä julki.

Tosi on, että iän tuomat hankaluudet tuovat esteitä kuulijana.
Otsikko: Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
Kirjoitti: Jano - 27.03.19 - klo:22:02
Minä en ole koskaan pystynyt mieltämään yhteytenä ja yhteen kuuluvuutena sitä, että vain istutaan samassa tilassa seuraamassa samaa esitystä. Tällainen kokemus seurakunnasta on verrattavissa kouluun tai vaikkapa teatteriin. Koulu- tai opiskeluaikoina en kokenut juuri minkäänlaista yhteenkuuluvuutta samassa luokassa istuvien kanssa, paitsi niiden jotka sen lisäksi sattuivat olemaan ystäviäni.

Vertailukohdaksi yhteenkuuluvuuden tunteesta jota haen takaa, voisi olla urheilujoukkueen kannattajat. Kun katsoo vaikkapa jääkiekkoa, niin joukkueiden kannattajilla vaikuttaa olevan erittäin voimakas yhteenkuuluvuus.

Vaikka minulle urheilu tai jokin määrätty seura ei ole niin tärkeää että löytäisin sen kautta oman ”laumani”, niin näen kuitenkin tuossa jotain Jumalan ihmiseen istuttamaa. Uskon että se vastaa enemmän Jumalan tarkoittamaa yhteenkuuluvuutta, kuin se että vain satutaan istumaan kerran viikossa samassa salissa kuuntelemassa samoja asioita.
Otsikko: Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
Kirjoitti: Marjatta - 27.03.19 - klo:22:12
Minäkään en ajattele, että uskova on pelkästään kuuntelemassa (penkin kuluttajana). Jokaisella jäsenellä on Herralta saatu tehtävä, jolla saa palvella ja rakentaa seurakuntaa.
Otsikko: Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
Kirjoitti: Oloneuvos - 28.03.19 - klo:00:34
Minäkään en ajattele, että uskova on pelkästään kuuntelemassa (penkin kuluttajana). Jokaisella jäsenellä on Herralta saatu tehtävä, jolla saa palvella ja rakentaa seurakuntaa.

Voisiko se tehtävä joskus olla toisenlainen kuin mitä ajattelemme ja tarjoilemme eli jotain samaa mikä tehtävä profeetta Jeremialle annettiin Israelin seurakunnassa noin 600 vuotta ennen Jeesuksen syntymää?

"Katso, minä asetan sinut tänä päivänä yli kansojen ja valtakuntain, repimään maasta ja hajottamaan, hävittämään ja kukistamaan..." Jeremia 1:10. Tarvittaisiinko tätä ennen jakeen lopussa kerrottua "...rakentamaan ja istuttamaan"?

Kunhan kyselin?
Otsikko: Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
Kirjoitti: Paulus - 28.03.19 - klo:04:38
Minäkään en ajattele, että uskova on pelkästään kuuntelemassa (penkin kuluttajana). Jokaisella jäsenellä on Herralta saatu tehtävä, jolla saa palvella ja rakentaa seurakuntaa.

Voisiko se tehtävä joskus olla toisenlainen kuin mitä ajattelemme ja tarjoilemme eli jotain samaa mikä tehtävä profeetta Jeremialle annettiin Israelin seurakunnassa noin 600 vuotta ennen Jeesuksen syntymää?

"Katso, minä asetan sinut tänä päivänä yli kansojen ja valtakuntain, repimään maasta ja hajottamaan, hävittämään ja kukistamaan..." Jeremia 1:10. Tarvittaisiinko tätä ennen jakeen lopussa kerrottua "...rakentamaan ja istuttamaan"?

Tuo Jeremian saama tehtävä oli varsin epäkiitollinen. Jos tällainen änkyrä ilmestyy tämän päivän seurakunnan keskelle, niin hänelle sanotaan: "Mikä sinä luulet olevasi? Oletko jotenkin pyhempi kuin muut? Pidä suusi kiinni, mene kammioosi, rukoile ja rakasta! Ei sinun asiasi ole koskea Herran voideltuihin. Mutta ei suostuta näkemään sitä, kuka voi olla tällaisen "hajottajan" tehtävän antaja.
Otsikko: Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
Kirjoitti: Marjatta - 28.03.19 - klo:09:39
Minäkään en ajattele, että uskova on pelkästään kuuntelemassa (penkin kuluttajana). Jokaisella jäsenellä on Herralta saatu tehtävä, jolla saa palvella ja rakentaa seurakuntaa.

Voisiko se tehtävä joskus olla toisenlainen kuin mitä ajattelemme ja tarjoilemme eli jotain samaa mikä tehtävä profeetta Jeremialle annettiin Israelin seurakunnassa noin 600 vuotta ennen Jeesuksen syntymää?

"Katso, minä asetan sinut tänä päivänä yli kansojen ja valtakuntain, repimään maasta ja hajottamaan, hävittämään ja kukistamaan..." Jeremia 1:10. Tarvittaisiinko tätä ennen jakeen lopussa kerrottua "...rakentamaan ja istuttamaan"?

Kunhan kyselin?
Minä en tiedä kenelle Herra minkäkin tehtävän antaa, mutta varmaan tarvitaan niitä, jotka sanovat asioita suoraan, niin kuin "syntiä tekeviä nuhtele, että muutkin pelkäisivät".

Mietin ovatko paimenet sellaisia, ettei ketään seurakunnassa jätetä "ulkopuolelle". Tämä on haastavaa, mutta ei paimenen olekaan tarkoitus yksin huolehtia laumastaan.

Otsikko: Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
Kirjoitti: Jano - 28.03.19 - klo:15:50
Minäkään en ajattele, että uskova on pelkästään kuuntelemassa (penkin kuluttajana). Jokaisella jäsenellä on Herralta saatu tehtävä, jolla saa palvella ja rakentaa seurakuntaa.

Voisiko se tehtävä joskus olla toisenlainen kuin mitä ajattelemme ja tarjoilemme eli jotain samaa mikä tehtävä profeetta Jeremialle annettiin Israelin seurakunnassa noin 600 vuotta ennen Jeesuksen syntymää?

"Katso, minä asetan sinut tänä päivänä yli kansojen ja valtakuntain, repimään maasta ja hajottamaan, hävittämään ja kukistamaan..." Jeremia 1:10. Tarvittaisiinko tätä ennen jakeen lopussa kerrottua "...rakentamaan ja istuttamaan"?

Kunhan kyselin?

Olikohan tämä hallitsematonta rönsyilyä, vai onko tällä aiheella jokin yhteys siihen mistä alunperin tässä kirjoitin? En kysy tätä paheksuvasti, vaan mietin lähinnä eikö vain minulle tämä yhteys avaudu.

Ihan kiinnostava aihe toki tämä palvelustehtäväkin on, ei siinä mitään. Tuon Jeremian kohdalla ensimmäinen ajatukseni on, löytyykö Uudesta Testamentista tällaista vastaavaa kutsumusta/toimenkuvaa?
Otsikko: Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
Kirjoitti: Mice - 28.03.19 - klo:16:43
Itse koen kuuluvani sellaisten kristittyjen joukkoon, jotka eivät epäile Jumalan tarkoitusperiä, mutta monien kristillisten piirien valtaapitävien motiiveja useinkin. Se ei ole seurakuntasidonnainen joukko.

Kaikki kriittiseen ajetteluun kykenevät kristityt ovat mielestäni siihen joukkoon tervetulleita. Tarkoituksena ei ole kritisoida ulkopuolella olevia, eikä kauhistella tarpeettomasti maailman pahuutta, vaan tarkastella kristillisen kentän virtauksia Raamatun valossa ja jopa kauhistuttavalla maalaisjärjellä!

Koen yhteyttä sellaisiin kristittyihin. Se toimii myös netin välityksellä, mutta etenkin harvakseltaan tapahtuvissa oikeissa kohtaamisissa.

Lisäksi kuulun ystäväpiiriini, jossa suurin osa on ehkä agnostikoiksi määriteltäviä henkilöitä. Sitten harrastukseni kautta koen kuuluvani siihen sosiaaliseen ympäristöön melko tiiviisti.

Ne oikeat ystävät eivät ole hyljänneet elämänkatsomus ja mielipide erojen vuoksi, vaikka joskus tunteet ovat saattaneetkin kuumeta. Joidenkin kristittyjen käytös muuttuu nopeasti vältteleväksi jos ymmärrys uskosta ja sen ytimestä ovat erilaiset. Tätä asiaa olen usein pohtinut ja todennut, että paria lähisukulaista lukuunottamatta, lojaaleimmat ystävät ovat olleet ei-uskovia.

Otsikko: Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
Kirjoitti: sandia - 28.03.19 - klo:18:58
Olen jotenkin menettänyt kuulumisen tarpeen. En tiedä oikein miksi. Sen ajan mitä en ole töissä olen tyytyväisenä kotona perheen kanssa. Kutsuimme pitkästä aikaa vieraita viime viikonlopulla. Tajusin heidän ollessa meillä, miten eristyneinä olemme eläneet viimeiset vuodet. Ihmettelin ja kummastelin, että mistähän se johtuu. Ehkä teemme töitä sen verran tiheästi, ettei ole energiaa oikein muuhun. Oli ihan kiva että olivat meillä, vaikka kauhee työ siinä on. Jenkit laittaa kodin sellaiseen näyttelyilmeeseen ikäänkui siellä ei elettäisi ollenkaan kun kutsuvat vieraita, joten toimin tätä nykyä samalla tavalla. Mitä kauemmin on väliä näillä kutsuilla, sitä enemmän on työtä :(

Mutta tuleehan sitten siivottua vähän paremmin :)

En jotenkin viitti enää kuulua sen kummemmin.

Olen miettinyt eristääköhän sosiaalinen media ihmisiä yhä enemmän.  :-\
Toisaalta sitä kautta olen löytänyt vanhoja ystäviä Suomesta.

Uskovaisiin kuuluminen on minulle sitäkin isompi mysteeri. Mutta en oikein viitti enää sitäkään pohtia. Mulla on seurakunta lähellä, missä opetus on hyvää. Olisi kiva mennä heidän raamattupiiriin tai jotain, mutta työaikataulu tekee sen lähes mahdottomaksi.

Kai sekin, että kun tekee työkseen ihmisten välistä kommunikointia, niin sitten kotona niinkuin ei jaksaa että etsiytyä sosiaalisiin tilanteisiin.
Tajusin tosin, että tuskin maltan odottaa entisten työkavereiden tapaamista ensi viikolla konffassa. Ja mietin miten yksinäistä siellä mahtaisi olla jos heitä ei olisi siellä. :-[

Menin yksin vuosi sitten Coloradoon koulutukseen, eikä ollut matkustaminen yhtään niin kivaa yksin kuin luulin. Reissun kohokohta oli että söin yksin Chigagon lentokentällä ns. red hot'in. Se on kuulumma Chigago style hot dog. Tilasin sen kanssa lasillisen Pino Grigio'ta. Kummallnen yhdistelmä.

Otsikko: Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
Kirjoitti: Jano - 28.03.19 - klo:21:06
Mice, minuakin epäilyttää monet hengelliset liikehdinnät ja niissä vaikuttavat ihmiset, mutta henkilökohtaisesti en koe mitenkään hyödylliseksi tehdä siitä sosiaalista tapahtumaa. Tulee vaan tunkkainen olo jos alkaa päivittelemään ääneen yhdessä muiden kanssa, kuinka eri mieltä sitä ollaankaan noiden ja niiden kanssa. Ei siinä mitään jos joku siitä kokee jotain saavansa, ja ymmärtääkseni tällaisia ihmisiä on enemmänkin. Itse kaipaan yhteydeltä jotain muuta.

On minulla joskus ollut muutamia uskovia ystäviä ja jopa pieni piiri, jonka kanssa sain kokea siunattua yhteyttä. Yleensä keskustelut koskivat kokemuksia siitä kuinka ollaan saatu oppia ja kasvaa ja muuttua Jumalan johdossa. Ja mitä enemmän keskinäistä luottamusta on ollut, sitä avoimemmin on voinut puhua omista kipukohdista ja vaikeuksista. Siinä on luontevasti voitu sitten Sanan pohjalta tuoda itse kullekin apua, neuvoja, lohtua, ja mitä kukin onkaan tarvinnut.

Tällaista yhteyttä kaipaillen...
Otsikko: Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
Kirjoitti: Mice - 28.03.19 - klo:21:24
Niin, ei sellaista joukkoa ole oikeasti olemassa. Keksin sen itse ja oletin, että kaikki olisivat sen tajunneet. On vain muutamia hieman samansuuntaisesti ajattelivia uskovia joita tapaan keskimäärin kerran vuodessa. Minulle tulee hyvin tunkkainen olo jos mieltä vaivaavia asioita ei saa kritisoida Raamatun pohjalta ja maalaisjärkeä käyttäen.

Kyse ei myöskään ole siitä mitä MUUT tekevät ja mitä mieltä he ovat mistäkin, vaan monesti se ongelma on omassa seurakuntapesässä ja myös omassa sydämessä. Kriittisen tarkastelun pohjavire ei ole päivitellä muiden tekemisiä, vaan varoittaa ja suojella omaakin sydäntään.

Tuohon vastakritiikkin törmään aina, mutta se ei haittaa. Siihen on vapaus. Mielestäni se perustuu usein kuitenkin vääriin oletuksiin.

Ydin on niissäkin tapaamisissa evankeliumi Jeesuksesta. Ja olen sitä "joukkoa" joka haluaa sanoo ääneen jos vaikuttaa, että siitä lipsahdellaan "pidemmälle". Ei ytimestä voi päästä pidemmälle. Kristuskeskeinen evankeliumi on aika harvinaista. Siihen viitataan ja sitä sanoissa tapaillaan, mutta siihen ei syvennytä.

Evankeliumi ei tunnu aina olevan edes uskovien ymmärryksen tasolla Jumalan voima. Mielestäni liian monet sekoittavat Jumalan voiman ja voimavaikutukset. Ja sen vuoksi usein rytisee lepikkoon. Oliskohan se muuten jopa suuri syy siihen yhteyden puutteeseen ettei evankeliumi enää saa olla yhtä selkeästi Jumalan voimana seurakuntien julistuksessa?

Itse olen voinut avoimesti kertoa omista kipuiluistani muutamalle luotettavalle uskovalle. Se riittää minulle.
Otsikko: Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
Kirjoitti: Jano - 28.03.19 - klo:22:05
Mice, ei sillä ole väliä enkä tullut edes ajatelleeksi onko sellaista porukkaa olemassa. Ajatus vain sai omat ajatukseni kulkemaan.

Tuosta ajatuksesta että ”ei saisi kritisoida”. Mielestäni kanssakäymisessä tulisi olla mahdollisimman vähän sääntöjä ja erityisesti kieltoja. Jos joku vilpittömästi haluaa tuoda esiin kritiikkiä, niin eipä se minua sinällään haittaa vaikka siitä saattaakin tulla tunkkainen olo enkä koe sitä välttämättä itsessään rakentavana.

Luultavasti en kuitenkaan täysin ymmärrä mitä tarkoitat kun meilä taitaa olla aika erilaiset taustat ja lähtökohdat. Minä en ole koskaan kuulunut tai ollut osa mitään seurakuntaa, enkä ole koskaan kokenut tarvitsevani varjelusta siltä että eksyisin johonkin epäterveeseen. Ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että en ole koskaan kokenut asiakseni mennä ylipäätään mihinkään liikehdintään mukaan. Minulle seurakunta ja uskovien yhteys tarkoittaa pelkästään ihmisten välistä kanssakäymistä. Mielestäni suurin osa kaikkien seurakuntien toiminnasta on ihmisten kehittelemää oheistoimintaa, oli se sitten epäraitista tai raitishenkistä. Siksi en koe henkilökohtaisesti tarvetta miettiä missä se on raitista ja missä ehkä ei.

Siinäpä tulikin muuten samalla annettua vähän sitä kritiikkiä :)
Otsikko: Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
Kirjoitti: sandia - 29.03.19 - klo:14:20
Mice, ei sillä ole väliä enkä tullut edes ajatelleeksi onko sellaista porukkaa olemassa. Ajatus vain sai omat ajatukseni kulkemaan.

Tuosta ajatuksesta että ”ei saisi kritisoida”. Mielestäni kanssakäymisessä tulisi olla mahdollisimman vähän sääntöjä ja erityisesti kieltoja. Jos joku vilpittömästi haluaa tuoda esiin kritiikkiä, niin eipä se minua sinällään haittaa vaikka siitä saattaakin tulla tunkkainen olo enkä koe sitä välttämättä itsessään rakentavana.

Luultavasti en kuitenkaan täysin ymmärrä mitä tarkoitat kun meilä taitaa olla aika erilaiset taustat ja lähtökohdat. Minä en ole koskaan kuulunut tai ollut osa mitään seurakuntaa, enkä ole koskaan kokenut tarvitsevani varjelusta siltä että eksyisin johonkin epäterveeseen. Ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että en ole koskaan kokenut asiakseni mennä ylipäätään mihinkään liikehdintään mukaan. Minulle seurakunta ja uskovien yhteys tarkoittaa pelkästään ihmisten välistä kanssakäymistä. Mielestäni suurin osa kaikkien seurakuntien toiminnasta on ihmisten kehittelemää oheistoimintaa, oli se sitten epäraitista tai raitishenkistä. Siksi en koe henkilökohtaisesti tarvetta miettiä missä se on raitista ja missä ehkä ei.

Siinäpä tulikin muuten samalla annettua vähän sitä kritiikkiä :)

Sita ei koskaan tieda mista jokin kummallisuus yrittaa tulla vakuuttamaan sinut jostain.

Otsikko: Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
Kirjoitti: Jano - 29.03.19 - klo:19:21
”Sita ei koskaan tieda mista jokin kummallisuus yrittaa tulla vakuuttamaan sinut jostain.”

Eikä sitä koskaan tiedä milloin iskee salama, syöpä, hirvikolari, psykopaatti tai meteoriitti päähän. Mutta jos pelko alkaa halitsemaan ja pyörimään mielessä ja kielessä kohtuuttomasti, kutsutaan sitä neuroottisuudeksi.

Mutta kyllähän sitä jatkuvasti joku yrittää vakuutella milloin mistäkin. En minä nyt ihan tynnyrissä elä, vaikka yritänkin omissa oloissa mahdollisimman paljon viettää aikaa. Satun olemaan vain sellaista tyyppiä, että minuun vaikuttaa sitä vähemmän, mitä enemmän sitä yrittää. Parhaan vaikutuksen minuun ovat tehneet ihmiset jotka eivät ole yrittäneet vakuutella yhtään mitään. Etupäässä Jeesus.
Otsikko: Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
Kirjoitti: sandia - 30.03.19 - klo:03:36
”Sita ei koskaan tieda mista jokin kummallisuus yrittaa tulla vakuuttamaan sinut jostain.”

Eikä sitä koskaan tiedä milloin iskee salama, syöpä, hirvikolari, psykopaatti tai meteoriitti päähän. Mutta jos pelko alkaa halitsemaan ja pyörimään mielessä ja kielessä kohtuuttomasti, kutsutaan sitä neuroottisuudeksi.



Tai ihan vaan ystävä johon luotti.
Psalmeissakin on juttua siitä. 
Ja Jeesuksen yksi lähimmistä petti hänet.

Yritin vaan ilmaista että välttämällä ihmisryhmiä ja vain kommunikoimalla suppeammin luotettavien ystävien kesken, ei voi pitää itsestäänselvyytenä etteikö joutuisi jonkun kummallisen epäraittiin jutun kohteeksi. Mulle kävi niin. Eli puhun kokemuksesta.

Toisaalta ihmisistä täysin eristyminenkään ei ole hyväksi ihmiselle. ???
Mm. Mormonismi syntyi siten, että John Smith alkoi saada ilmestyksiä ja ties mitä.





Otsikko: Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
Kirjoitti: Jano - 30.03.19 - klo:08:43
Sandia, taisit käsittää väärin. Kirjoitin että en koe tarvetta mennä mukaan mihinkään liikehdintään, en tarkoittanut tällä niinkään fyysistä mukaan menemistä vaan henkistä antautumista. Minulla on aika paljonkin kokemusta ihan eri tavalla ajattelevista ystävistä, joiden kanssa on tullut hyvin paljon myös keskusteltua uskonasioista. Ja aikanani kiertelin verrattain paljon myös erilaisten kristillisten yhteisöjen tilaisuuksissa mielenkiinnosta katselemassa. Yhdessä käyn edelleen, sikäli kun missään käyn. Sellaisessa aika konservatiivisessa ja varmasti monen täällä kirjoittelevan mielestä turvallisessa paikassa. Mutta en ole siihenkään henkisesti antautunut, enkä paljon kokisi menettäväni jos täytyisi lakata siellä käymästä.

Voihan se toki olla että koko tämä kipuilu johtuu vain omasta sivullisuudestani, ja siihen auttaisi nimenomaan että heittäytyisi mukaan yhteyteen. Mutta näen kyllä myös ongelmaksi kulttuurin jossa ”yhteys” on vaan kokouksen jälkeen  pullakahvin äärellä pinnallista ja lyhyttä, useimmiten jäykkää ja vaivautunutta kuulumisten vaihtoa, johon ei kauheasti heittäytymistä vaadita.
Otsikko: Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
Kirjoitti: Paulus - 30.03.19 - klo:10:08
Itselläni on kokemusta kuulumisesta ja kuulumattomuudesta. Eka vaihe kesti liki 40 vuotta ja jälkimmäinen tasan 20 vuotta.

Kuuluminen opetti tiettyjä asioita, joita ei olisi oppinut kuulumattomana. Esim. sellaisen asian se opetti, että seurakunnassa on ns. eliitti ja sitten on se rupusakki. Ei se ero aina näy selvästi ja sen ymmärtää vasta vuosien jälkeen. Eliitti sanelee pääosin koko jutun eikä siihen kuulumattoman mielipiteistä juuri välitetä.

No, nämä ovat vain omia kokemuksiani, enkä voi sanoa, että näin olisi kaikkialla. Parempi olisi, jos näin ei olisi.
Otsikko: Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
Kirjoitti: Marjatta - 30.03.19 - klo:10:34
Itselläni on kokemusta kuulumisesta ja kuulumattomuudesta. Eka vaihe kesti liki 40 vuotta ja jälkimmäinen tasan 20 vuotta.

Kuuluminen opetti tiettyjä asioita, joita ei olisi oppinut kuulumattomana. Esim. sellaisen asian se opetti, että seurakunnassa on ns. eliitti ja sitten on se rupusakki. Ei se ero aina näy selvästi ja sen ymmärtää vasta vuosien jälkeen. Eliitti sanelee pääosin koko jutun eikä siihen kuulumattoman mielipiteistä juuri välitetä.

No, nämä ovat vain omia kokemuksiani, enkä voi sanoa, että näin olisi kaikkialla. Parempi olisi, jos näin ei olisi.
No mutta, onkohan näin kaikissa seurakunnissa? Seurakunta jossa kävin on juuri tuo kahtia jako ollut prikulleen. Kun  kuolema korjaa joitakin Kotiin tämä jako on laimentunut.  Kirjoitin "jossa kävin" ei tarkoita että olen "jättänyt" seurakunnan, vaan terveydellistä syistä en pääse... Olen rukoillut, että kokouksiin pääseminen mahdollistuisi.
Otsikko: Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
Kirjoitti: sandia - 30.03.19 - klo:16:11
Sandia, taisit käsittää väärin. Kirjoitin että en koe tarvetta mennä mukaan mihinkään liikehdintään, en tarkoittanut tällä niinkään fyysistä mukaan menemistä vaan henkistä antautumista. Minulla on aika paljonkin kokemusta ihan eri tavalla ajattelevista ystävistä, joiden kanssa on tullut hyvin paljon myös keskusteltua uskonasioista. Ja aikanani kiertelin verrattain paljon myös erilaisten kristillisten yhteisöjen tilaisuuksissa mielenkiinnosta katselemassa. Yhdessä käyn edelleen, sikäli kun missään käyn. Sellaisessa aika konservatiivisessa ja varmasti monen täällä kirjoittelevan mielestä turvallisessa paikassa. Mutta en ole siihenkään henkisesti antautunut, enkä paljon kokisi menettäväni jos täytyisi lakata siellä käymästä.

Voihan se toki olla että koko tämä kipuilu johtuu vain omasta sivullisuudestani, ja siihen auttaisi nimenomaan että heittäytyisi mukaan yhteyteen. Mutta näen kyllä myös ongelmaksi kulttuurin jossa ”yhteys” on vaan kokouksen jälkeen  pullakahvin äärellä pinnallista ja lyhyttä, useimmiten jäykkää ja vaivautunutta kuulumisten vaihtoa, johon ei kauheasti heittäytymistä vaadita.

En minäkään ajatellut jotain heittäytymistä ja jollekin virralle antautumista.
Pohdin vaan sitä, että onko tehnyt itsensä immuuniksi kummallisille epäterveille vaikutuksille jos elää lähinnä itsekseen ja kommunikoi vain harvojen ystävien kanssa, joiden lähtökohdat olettaa tuntevansa. Oletan, että ei.

Eräs jonka oletin oleva luotettava uskova ystävä ja jonka kanssa olimme rukoilleet, puhuneet hengellisistä asioista, Jeesukseta useita vuosia, tulikin siihen tulokseen että Jeesuksen usko on hölynpölyä, kielsi Jeesuksen ja tuli juutalaiseksi. En yksinkertaisesti voi jäädä hänen ystäväkseen. Minulle tarjottiin jonkin rabin opetuksia siitä että Jeesus ei ole messias, ja kun en suostunut kuuntelemaan niitä, olin ahdasmielinen. Sen jälkeen sanottiin että onpas siinä kristillistä rakkautta kun tavallaan kävelin siitä ystävyydestä pois. Noh, siinä kohden ajattelin että ei sinun mielestäsi kristillistä rakkautta edes voi olla koska KRistusta ei ole. Olimme olleet uskovia ystäviä vajaa 10 vuotta.

Mutta varmaan sinäkin jonkinlaista arviointia suoritit opetuksesta kierrellessäsi eri uskovien ryhmissä? En oikein tiedä kykeneekö ihminen olemaan ajattelematta sitä mikä eteen tulee.
Otsikko: Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
Kirjoitti: Jano - 30.03.19 - klo:16:38
Sandia. Minä nimenomaan tarkoitan sitä, että eksyminen edellyttää henkistä antautumista jollekin oppisysteemille. Minun koko lähestymistapa uskoon ei ole koskaan perustunut minkäänlaiselle oppisysteemille. Tulin uskoon kohtaamalla Jeesuksen yksin Raamattua lukemalla, ja minulle oli alusta selvää että Jeesus yksin on riittävä uskon perusta. En ole koskaan kokenut tarvetta mennä mihinkään seurakuntaan hakemaan jotain - paitsi yhteyttä ihmisiin. Juuri siksi en pahemmin käy missään seurakunnassa, koska en ole löytänyt sieltä sitä ainoaa asiaa mitä sieltä olisin tarvinnut.

Ja tokihan sitä arvioi kaikkea koko ajan mielessään, mutta en anna niin paljon painoarvoa jollekin puheille seurakunnassa että jaksaisin käyttää aikaa ja voimia siihen että alkaisin niitä puimaan yhdessä jonkun kanssa. Idioottimaisen käytöksen tai muuten väärämielisen toiminnan kohdalla saatan joskus avata suuni jos siltä tuntuu.

Siitä olen samaa mieltä, että eristäytymällä tai kuvittelemalla valitsevansa vain turvallisia ihmisiä ja puitteita ympärilleen ei tule immuuniksi eksytyksille. Eksyminen tapahtuu ennenkaikkea ihmisen sisällä, sydämessä vai mielessä vai miksi ikinä sitä nyt sanotaankaan. Ja tuo aiemmin mainitsemani asia, että riittävä uskon perusta on yksin Jeesuksessa eikä siihen tarvitse enää mitään muuta, on ainoa aito immuniteetti eksymiselle.

Miksi et muuten kokenut voivasi jäädä ystävyyteen henkilön kanssa joka kielsi Kristuksen? Eikö ystäväpiirissäsi voi olla muita kuin uskovia kristittyjä?
Otsikko: Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
Kirjoitti: sandia - 30.03.19 - klo:16:39
En vain voinut.
En voi ymmärtää miten ihminen voi kertoa yhteydestään Jeesukseen vuosikausia ja sitten päättää että Jeesus ei ole se mitä Hän sanoo itsensä olevan. Ja siis alkaa haalia opetusta mitkä tukee sitä että Jeesus ei ole messias. Ja jouduin siihen painostukseen että minun pitäisi olla avoin tän rabbin opetuksille.

 En voi luottaa häneen ystävänä.

Suurin osa ystäviäni on eiuskovia.

Mutta eikö Raamattu kuitenkin selvästi neuvo olemaan yhteydessä toisten uskovien kanssa seurakunnassa? Kyllä minun mielestäni seurakunta Raamatun mukaan on muutakin kuin sosiaalinen kerho.
Otsikko: Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
Kirjoitti: Paulus - 30.03.19 - klo:17:24
Lainaus
"Kuuluminen opetti tiettyjä asioita, joita ei olisi oppinut kuulumattomana. Esim. sellaisen asian se opetti, että seurakunnassa on ns. eliitti ja sitten on se rupusakki. Ei se ero aina näy selvästi ja sen ymmärtää vasta vuosien jälkeen. Eliitti sanelee pääosin koko jutun eikä siihen kuulumattoman mielipiteistä juuri välitetä."

Jatkan tätä ajatusta. Kävi nimittäin sillä tavalla, että sitä eliittiä alettiin pitää uudistusmielisinä tosiuskovaisina ja rupusakkia enemmänkin epähengellisinä, lihallisina ja vanhoillisina. Kummallinen "sattuma", että nämä "hengelliset" hullaantuivat "uudesta viinistä" ja kaikenlaisesta "koohotuksesta", jota pidettiin herätyksenä ja jota "lihalliset" vieroksuivat. Jostain syystä nämä "tosiuskovaiset" ovat sittemmin hajaantuneet moneksi eri ryhmäksi ja perustaneet erinimisiä seurakuntia ympäri Suomen.
Otsikko: Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
Kirjoitti: Jano - 30.03.19 - klo:17:32
Sandia. Kuulostaa kyllä aika erikoiselta. En ole koskaan pystynyt ymmärtää sitä että ensin uskotaan ja sitten kielletään usko. Minä en pystyisi uskottelemaan itselleni että Raamattu ei olisi totta, vaikka olen kyllä joinakin hetkinä ollut luopumassa kristityn elämäntavoista. Minun ymmärrykseeni tuo menee vain sillä tavalla, että ei olla koskaan todellisesti uskottu vaan ”usko” onkin ollut vaan sitä uskottelua. Siitä näkökulmasta ”luopuminen” on oikeastaan hyvä juttu. Sillä aitoa uskoa ei voi tulla, jos ei teeskennellystä uskottelusta ensin luovuta.

Se tässä masentaakin kun Raamatun mukaan seurakuntaelämä ja uskovien yhteys pitäisi olla jotain ihan muuta kuin 1,5 tunnin toisten niskaan tuijottelua ja pikaiset kirkkokahvit. En tiedä itkeäkö vai nauraa kun joskus vedotaan Raamatun käskyihin, että joka sunnuntai pitäisi suorittaa tämä show. En nyt tarkoita tässä sinua. Varsinkin internetin aikana kun kotoa käsin voi seurata saman shown, ja parempaakin kahviseuraa on tarvittaessa tarjolla, en näe mitään syytä mennä paikan päälle itseäni vielä enemmän masentamaan.
Otsikko: Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
Kirjoitti: sandia - 30.03.19 - klo:22:27
Sandia. Kuulostaa kyllä aika erikoiselta. En ole koskaan pystynyt ymmärtää sitä että ensin uskotaan ja sitten kielletään usko. Minä en pystyisi uskottelemaan itselleni että Raamattu ei olisi totta, vaikka olen kyllä joinakin hetkinä ollut luopumassa kristityn elämäntavoista. Minun ymmärrykseeni tuo menee vain sillä tavalla, että ei olla koskaan todellisesti uskottu vaan ”usko” onkin ollut vaan sitä uskottelua. Siitä näkökulmasta ”luopuminen” on oikeastaan hyvä juttu. Sillä aitoa uskoa ei voi tulla, jos ei teeskennellystä uskottelusta ensin luovuta.

Se tässä masentaakin kun Raamatun mukaan seurakuntaelämä ja uskovien yhteys pitäisi olla jotain ihan muuta kuin 1,5 tunnin toisten niskaan tuijottelua ja pikaiset kirkkokahvit. En tiedä itkeäkö vai nauraa kun joskus vedotaan Raamatun käskyihin, että joka sunnuntai pitäisi suorittaa tämä show. En nyt tarkoita tässä sinua. Varsinkin internetin aikana kun kotoa käsin voi seurata saman shown, ja parempaakin kahviseuraa on tarvittaessa tarjolla, en näe mitään syytä mennä paikan päälle itseäni vielä enemmän masentamaan.

En itse ole tuota parempi kirkkossakävijä. Samoja tunteita. Mutta tykkään kyllä raamattupiireistä ja raamattutunneista jne. Mutta työn takia en kykene menemään sellaisiin tilanteisiin. Siis ajan takia.  Kävin jotain 12 vuotta katolisten uskovien rukouspiirissä ja se oli aidoin hengellinen yhteys mitä olen kokenut. Yhdessä ollaan Herran edessä, Herra puhuu, vastaa rukouksiin, opettaa, lohduttaa Pyhän Hengen kautta.

Sunnuntaitilaisuus on sinänsä ihan hyvä pastori käy jotakuta Raamatun kirjaa läpi viikko viikolta. Kyllä se opettaa ja vahvistaa ja juurruttaa Jumalan sanaan sekin. Mutta kaikki se muu on sitä hyörinää ja pyörinää..lähdenkin nykyään yleensä heti jumalanpalveluksen jälkeen enkä jää kahville, koska ei siellä kukaan puhu Jumalasta, uskosta. En tiedä miksi jäisin sinne.

Valitin jo joku aika sitten toisessa ketjussa, että USAssa uskovat eivät puhu uskosta, he vaihtavat hommat heti tilaisuuden jälkeen small talkiin. Ja koska meillä on parempaa kahvia kotona, lähden kotiin.

Tosin joskus menen suoraan kirkosta itsekseni läheiseen kahvipaikkaan, ostan kahvit, luen Raamattua ja/tai pohdin jotain.
Otsikko: Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
Kirjoitti: Natanael - 30.03.19 - klo:22:46
Mä jään kokouksen jälkeen aina kahville, järjestelemään paikkoja tai muuten notkumaan riippumatta siitä ovatko läsnäolijat tuttuja vai ei.
Jos huomaan jonkun olevan yksikseen, pyydän hänet samaan pöytään tai menen itse hänen pöytäänsä. Tietenkin vain miesten luo tai äitini ikäisten naisten luokse.

Monta hyvää keskustelua on syntynyt ihan vieraiden ihmisten kanssa. Myös uskonasioista.

Aika usein on se tilanne, että puhujat juttelevat ja rukoilevat salin etuosassa joidenkin kanssa ja ne jotka eivät sinne uskalla tai halua, haluavat käydä tasaveroisempaa keskustelua kahvin kera.
Otsikko: Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
Kirjoitti: sandia - 30.03.19 - klo:22:53
Juu olen minäkin jutellut. Tosin todellakaan uskonasioista eivät jenkit puhu. Eli se on jotenkin normi. Ollaan kauheen hyviä kavereita muuten. Kerran luotin yhteen rouvaan kun juttelimme jonkin aikaa yhteisestä tutustamme, tai oikeastaan hänen siskostaan joka asui meidän naapurustossa. Menin pöydän ääreen, hän jätti laukkunsa siihen ja sanoi menevänsä hakemaan kahvia. Tein niin itsekin, palasin pöytään ja rupesin odottelemaan häntä. Hän hävisi jonnekin eikä tullut takaisin. Tästä on ehkä 3 kuukautta aikaa. Hymähdin itselleni, että olin luottanut häneen, että hän haluaa keskustelukontaktin, koska oli niin viestittänyt. Istuin melko kauan kunnes lähdin kotiin.

On joitakin ihan hyviä keskusteluja joidenkin kanssa siellä..ei-uskonasioista. Ehkä lapsistamme, työstämme jne.jne.
Otsikko: Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
Kirjoitti: sandia - 30.03.19 - klo:23:03
Kyllä mä kykenin auttamaan erästä perhettä saamaan adoptoidun autistisen nuoren miehen työkuntoutusohjelmaan ja hän sai sitä kautta töitä. Sen oon saanut aikaan. Siis kirkkokahvien seurauksena.
Otsikko: Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
Kirjoitti: Paulus - 27.01.20 - klo:19:17
Kävin sunnuntaina läheisen ev.lut. seurakunnan ns. rukousmessussa. Alussa oli ehtoollinen, sen jälkeen oli aika vapaamuotoinen kokous, joka muistutti vanhoja vapaiden suuntien kokouksia.

No, mitä siellä puhuttiin, saattaa joku kysyä. Vastaan, että en tiedä, koska en kuullut juuri mitään. Tai kyllä kuulin - sanan sieltä ja toisen täältä. Minulla oli kuulolaite, osin se hieman auttoi, osin pahensi kuuluvuutta. Induktiosilmukka ei liene ollut käytössä, en sitä mitenkään havainnut.

Jos jotain haluan vielä kuulla, niin on parasta etsiä semmoinen paikka, jossa on enimmillään 5-6 henkeä ja jossa istutaan saman pöydän ympärillä. Kuulo-ongelma on tosiasia ja se on vain hyväksyttävä ja elettävä sen mukaan.

Tilaisuutta häiritsi lisäksi samalla penkkirivillä istunut ehkä 14-15 vuotias tyttö, joka lienee ollut kehitysvammainen. Innostui välillä pitämään ihan omaa ohjelmaansa.
Otsikko: Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
Kirjoitti: Janne - 27.01.20 - klo:22:48
Kävin sunnuntaina läheisen ev.lut. seurakunnan ns. rukousmessussa. Alussa oli ehtoollinen, sen jälkeen oli aika vapaamuotoinen kokous, joka muistutti vanhoja vapaiden suuntien kokouksia.

No, mitä siellä puhuttiin, saattaa joku kysyä. Vastaan, että en tiedä, koska en kuullut juuri mitään. Tai kyllä kuulin - sanan sieltä ja toisen täältä. Minulla oli kuulolaite, osin se hieman auttoi, osin pahensi kuuluvuutta. Induktiosilmukka ei liene ollut käytössä, en sitä mitenkään havainnut.

Jos jotain haluan vielä kuulla, niin on parasta etsiä semmoinen paikka, jossa on enimmillään 5-6 henkeä ja jossa istutaan saman pöydän ympärillä. Kuulo-ongelma on tosiasia ja se on vain hyväksyttävä ja elettävä sen mukaan.

Tilaisuutta häiritsi lisäksi samalla penkkirivillä istunut ehkä 14-15 vuotias tyttö, joka lienee ollut kehitysvammainen. Innostui välillä pitämään ihan omaa ohjelmaansa.

Rukoilen puolestasi, jotta kuulo paranisi.
Otsikko: Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
Kirjoitti: Paulus - 28.01.20 - klo:09:23

Rukoilen puolestasi, jotta kuulo paranisi.

Kiitos! Näyttää siltä, että uskosi on vahvempi kuin minun, sillä minun on vaikea uskoa, että kuulon paraneminen tapahtuu tässä elämässä. Kuulon heikkenemisellä on kymmenien vuosien tausta, se on työperäinen juttu.

Jotain hyötyäkin huonosta kuulosta on, jää monesta pahasta osattomaksi, hälyisiin paikkoihin ei tee mieli. Onneksi tämä ongelma ei suuresti vaivaa silloin, kun ollaan pienellä porukalla koolla. Ja silloin kuulolaite on hyvä ratkaisu  :)
Otsikko: Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
Kirjoitti: Janne - 28.01.20 - klo:09:51
Viimeistään taivaassa Pauluksen kuulo on niin hyvä, että kuulet heinäsirkan sirityksenkin kaukaa.

Rukoillaan kuulon parantumista kuitenkin jo tänne ajalliseen elämäänkin. Minua kosketti kun Paulus ei kuullut kirkossa/seurakunnassa juuri puhetta. Tämä ei ole Jumalan tahdon mukaista. Uskon, että Jumala tahtoo seurakunnassa lastensa kuulevan paitsi paimenen puhetta niin myös veljien ja siskojen.

Juuri tänään katsoin TV7:ää siellä oli puhetta kun Jeesus paransi montakymmentä vuotta halvantuneena olleen miehen.
Otsikko: Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
Kirjoitti: Paulus - 28.01.20 - klo:10:14
Viimeistään taivaassa Pauluksen kuulo on niin hyvä, että kuulet heinäsirkan sirityksenkin kaukaa.

Rukoillaan kuulon parantumista kuitenkin jo tänne ajalliseen elämäänkin. Minua kosketti kun Paulus ei kuullut kirkossa/seurakunnassa juuri puhetta. Tämä ei ole Jumalan tahdon mukaista. Uskon, että Jumala tahtoo seurakunnassa lastensa kuulevan paitsi paimenen puhetta niin myös veljien ja siskojen.

Juuri tänään katsoin TV7:ää siellä oli puhetta kun Jeesus paransi montakymmentä vuotta halvantuneena olleen miehen.

Uskon siihen, että Jumala voi tehdä ihmeen. Olen sellaisen itsekin kokenut ja muistaakseni olen sen täällä kertonutkin. Ja kerron myös, jos vielä täällä saan kuulla heinäsirkan sirityksen. Muistan sen sirityksen jostain lapsuuvuosilta.
Otsikko: Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
Kirjoitti: Marjatta - 28.01.20 - klo:14:02
Kun luin Pauluksen viestin ongelmastaan kuulla toin hänen asiansa Isälle.
Huomioin kyllä hänen ikänsä sekä kymmeniä vuosia kestäneen kuulon heikkenemisen.
Silti - on Sanan mukaan lupa pyytää anoa ja rukoilla.


Kyllä Jumala  voi mahdottoman asian tehdä mahdolliseksi, jos se on Hänen suunnitelmansa. Se kertoisi tehtävästä, jossa kuuloa tarvitaan.

Kerran olemme terveitä ja työkykyisiä vailla rajoitteita.
Me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa,
niiden, jotka hän on suunnitelmansa mukaan kutsunut.
Room. 8:28
Otsikko: Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
Kirjoitti: Paulus - 28.01.20 - klo:16:12
Kun luin Pauluksen viestin ongelmastaan kuulla toin hänen asiansa Isälle.
Huomioin kyllä hänen ikänsä sekä kymmeniä vuosia kestäneen kuulon heikkenemisen.
Silti - on Sanan mukaan lupa pyytää anoa ja rukoilla.


Kyllä Jumala  voi mahdottoman asian tehdä mahdolliseksi, jos se on Hänen suunnitelmansa. Se kertoisi tehtävästä, jossa kuuloa tarvitaan.

Kerran olemme terveitä ja työkykyisiä vailla rajoitteita.
Me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa,
niiden, jotka hän on suunnitelmansa mukaan kutsunut.
Room. 8:28

Kiitos! Olen suorastaan liikuttunut siitä, että täällä on niin monia ystäviä. Oikeastaan minulla on toinen vaiva, joka on vielä hankalampi. Se on korkea verenpaine. Se ei tosin tunnu miltään sairaudelta, mutta on vaarallinen.

Tällä asialla on myös pitkä historia. Vuoden 2013 joulun aikaan minut vietiin "piipaa-autolla" sairaalaan, koska olin menettänyt tajuntani. Siellä sitten selvisi syy. Minulla meni pulssi niin alas, ettei veri riittänyt enää päähän. Katsoin monitorista sykettä, joka alimmillaan taisi olla 32. Joulupäivänä lääkäri tuli vuoteeni viereen ja sanoi, että lähde nyt kotiin ja jätä verenpainelääkkeet pois. Sen jälkeen en ole verenpainelääkkeitä syönyt.

Tajuttomuuskohtauksia tuli jälleen syksyllä 2015. Silloin mentiin taas ambulanssilla sairaalaan ja olin siellä neljä vuorokautta. Sillä reissulla laitettiin sydämen tahdistin, joka pitää huolen siitä, että pulssi on vähintään 55 lyöntiä minuutissa.

Verenpaineongelma silti jäi ja olen yrittänyt korjata sitä kotikonstein. Saunominen on hyvä lääke, mutta se on jäänyt pariin kertaan viikossa. Myös reipas liikunta pitää verenpaineen alhaalla, mutta ei pysyvästi. Eilen päätin kävellä tunnin ja se laski verenpaineen ihan oikeisiin lukemiin. Tänään on ollut lumitöitä, mikä ilmeisesti vaikuttaa samoin.

Helmikuun loppuun sain lääkärin ajan, katsotaan, mitä sitten tapahtuu. Verenpainelääkkeitä en mielelläni syö, koska niillä tuppaa olemaan pahoja sivuvaikutuksia. Täytyy koettaa valita pienempi paha.

Uskon kuitenkin siihen, että Jumala voi tämänkin vaivan parantaa, jos Hän niin tahtoo. Rukoilen itse jatkuvasti tämän asian vuoksi ja olen kiitollinen jos joku muukin rukoilee.
Otsikko: Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
Kirjoitti: sandia - 28.01.20 - klo:17:40
Heh, oli jotenkin metka, kun luin Pauluksen viimeisimmän viestin.
Minulla on ollut verenpaineongelmia 3. lapsen adoptoimisen jälkeen. Aloin olla melko stressaantunut täällä yksin metsässä kolmen lapsen kanssa. Jossain vaiheessa aloin pelätä, että kaikki se kokemani stressi varmaan nostaa verenpainetta. Sen pelko ei todellakaan auta asiaa. Pikkuhiljaa on sitten pitänyt turvautua lääkkeisiinkin. Vesipillereitä siedin tasan 2 viikkoa, sitten ne oli jätettävä pois. Tää on jo varmaan 10 vuotta sitten.

EIlen juuri olin lääkärillä asian puolesta, kun totesin että luvut ovat melko suuria ja aloin huolestua. Niin huolestui lääkärikin. Nyt on kaksi lääkettä, toista lisättiin ja toinen, taas vesipilleri, lisättiin.  Tuskin siedän sitä paremminkin kuin viimeksikään.  Mutta nyt aamulla oli alhaiset arvot. Onneksi!

Äidin puolelta  naisilla on jo nuoresta asti ollut näitä ongelmia joten varmaan suvun rasitteita on myös.

Juuri eilen mietin että haluaisin pyytää rukoustukea asiassa, mutta tiedostin, että on asioita, joita haluan peitellä ja tajusin että olen hölmö siinä asiassa.
Nyt sitten Pauluksen kertoma oli niinkuin ovi siihen että itsekin uskallan kertoa heikkoudestani.

Koen siinä selvää Jumalan johdatusta!
Itse yritän nöyrtyä Herran edessä tämän fyysinen olemuksenikin puolesta ja antaa sekin hänelle. Ja myöntää oma heikkous, hauraus ja antaa se hänelle. Ihminen haluaa niin paljon pitää kaikki omassa hanskassaan. Se ei koskaan toimi pidemmän päällä.
Otsikko: Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
Kirjoitti: Paulus - 28.01.20 - klo:19:06
Lainaus
Verenpaineongelma silti jäi ja olen yrittänyt korjata sitä kotikonstein. Saunominen on hyvä lääke, mutta se on jäänyt pariin kertaan viikossa. Myös reipas liikunta pitää verenpaineen alhaalla, mutta ei pysyvästi. Eilen päätin kävellä tunnin ja se laski verenpaineen ihan oikeisiin lukemiin. Tänään on ollut lumitöitä, mikä ilmeisesti vaikuttaa samoin.

No niin. Lumityöurakka on tehty. Lepäsin puoli tuntia ja mittasin verenpaineen. Ihan hyvät lukemat, mutta eivät luultavasti pysy pitkään sillä tasolla. Pitäisköhän lämmittää sauna?  :-\

(Anteeksi, keskustelu on lähtenyt "lapasesta" ihan muuhun, kuin mitä otsikko edellyttää  :-[ )
Otsikko: Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
Kirjoitti: Janne - 29.01.20 - klo:21:41
Heh, oli jotenkin metka, kun luin Pauluksen viimeisimmän viestin.
Minulla on ollut verenpaineongelmia 3. lapsen adoptoimisen jälkeen. Aloin olla melko stressaantunut täällä yksin metsässä kolmen lapsen kanssa. Jossain vaiheessa aloin pelätä, että kaikki se kokemani stressi varmaan nostaa verenpainetta. Sen pelko ei todellakaan auta asiaa.

Pekka Reinikainen on todennut Herra käyttää lääkäriä sarjassaan, että stressi ei nosta verenpainetta. Hän on ottanut esimerkin viidakoissa asuvista ihmisistä joiden elämä on kokoajan stressaavaa. Petoeläimet uhkaavat ja elämä on muutenkin epävarmaa ja vaaroja täynnä, joten stressiä pukkaa. Silti heidän verenpaineensa on niin alhaalla, että kenelläkään länsimaissa ei ole.

Suurin syy korkeaan verenpaineeseen on länsimaiset elämäntavat mm. suola ja liikkumattomuus. Viidakossa ihmiset liikkuvat enemmän ja eivät saa lisättyä suolaa mistään, joten heidän suolansaantinsa on käytännössä olematonta, Jostakin maaperästä ja kasvien juurista tulee sen verran, että hengissä pysyy eikä pyörry.
Otsikko: Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
Kirjoitti: Oloneuvos - 30.01.20 - klo:00:20
Suurin syy korkeaan verenpaineeseen on länsimaiset elämäntavat mm. suola ja liikkumattomuus. Viidakossa ihmiset liikkuvat enemmän ja eivät saa lisättyä suolaa mistään, joten heidän suolansaantinsa on käytännössä olematonta, Jostakin maaperästä ja kasvien juurista tulee sen verran, että hengissä pysyy eikä pyörry.

Nuo varmasti totta, että ruokamme sisältää liikaa lisättyä suolaa ja liikumme liian vähän. Suolaa ei tarvitse kuitenkaan mullista ja juurista etsiä. Ihmiskehon toiminnalle suola on välttämätöntä, mutta suomalainen ravinto (mm. liha- ja maitotuotteet) sisältää luontaisesti suolaa elintoiminnoillemme riittävän määrän. Väitetään, että vähäsuolaiseen ruokavalioon tottuu, mutta itse en ole ollut kovin halukas tottumaan ja suolasta mausteena luopumaan; joskin olen hieman lisännyt mm. yrttejä ja pippureja suolan kustannuksella. Nytkin on ikkunalla salaattia kasvamassa keinotekoisen auringon alla. Pian istutan ruohosipulia ja tilliä. Tämä on ensimmäinen vuosi kun yritän yrttien kasvattamista sisäoloissa. Jonkun sortin harrastusta sekin.

Otsikko: Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
Kirjoitti: sandia - 30.01.20 - klo:02:09
Heh, oli jotenkin metka, kun luin Pauluksen viimeisimmän viestin.
Minulla on ollut verenpaineongelmia 3. lapsen adoptoimisen jälkeen. Aloin olla melko stressaantunut täällä yksin metsässä kolmen lapsen kanssa. Jossain vaiheessa aloin pelätä, että kaikki se kokemani stressi varmaan nostaa verenpainetta. Sen pelko ei todellakaan auta asiaa.

Pekka Reinikainen on todennut Herra käyttää lääkäriä sarjassaan, että stressi ei nosta verenpainetta. Hän on ottanut esimerkin viidakoissa asuvista ihmisistä joiden elämä on kokoajan stressaavaa. Petoeläimet uhkaavat ja elämä on muutenkin epävarmaa ja vaaroja täynnä, joten stressiä pukkaa. Silti heidän verenpaineensa on niin alhaalla, että kenelläkään länsimaissa ei ole.

Suurin syy korkeaan verenpaineeseen on länsimaiset elämäntavat mm. suola ja liikkumattomuus. Viidakossa ihmiset liikkuvat enemmän ja eivät saa lisättyä suolaa mistään, joten heidän suolansaantinsa on käytännössä olematonta, Jostakin maaperästä ja kasvien juurista tulee sen verran, että hengissä pysyy eikä pyörry.

En ole taysin vakuuttunut, etta tuo selittaa koko asian. Mulla nousee verenpaine, kun pelkään, etta se nousee. Totesin sen aivan selvästi pari paivaa sitten. Ja onhan valkotakkisyndrooma myos todettu ilmiö. Myos trauma lisaa huomattavasti adrenaliinin eritysta. PTSDstä kärsivillä ihmisillä on tietty hälytyslaitteisto ylivirittyneessä tilassa, ja sen todettu olevan yhteydessä kohonneeseen verenpaineeseen. PTSDin kehitystä on pystytty osaksi hillitsemään antamalla trauman kokeneelle beta salpaajia heti traumaattisen tilanteen jälkeen.  Elaman monimutkaisuus aiheuttaa kroonista stressia mita viidakossa juokseminen ei eika aiheuta.

Itse olen kuntoillut lahes paivittain viimeisen vuoden ajan, ja olen huomannut hyvin konkreettisen kunnon nousun. Eli kyllä liikkuminen on todella tärkeää. Ihmisiä kuolee ihan vaan sen takia että eivät tee mitään.

Mutta ihan varmasti kehon yleinen kunto on ensisijainen tekijä. Ihminen vain ei kestä mm. kroonista traumaa kovin hyvin. Se vaikuttaa koko kehoon monella tapaa ja altistaa fyysisille ongelmille.

Nykyään on lukemattomia lääketuotteita ja sun muita kemikaaleja kuten alkoholia jne. Niillä on selvä yhteys verenpaineen kohoamiselle.
Otsikko: Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
Kirjoitti: NanoK - 30.01.20 - klo:06:21
Ymmärrän oikeastaan molempia näkökulmia, sekä Reinikaista että tuota mitä Sandia kertoi. Intohimoisilla asiantuntijoilla on monesti tapana kärjistää ja alleviivata sanomaansa suolan ja pippurin kera.  Asioilla on kuitenkin vivahteensa.
Otsikko: Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
Kirjoitti: Taisto - 30.01.20 - klo:06:25
Sandia: PTSD tarkoittaa varmaankin post-traumaattista stressiä? Onkohan meidän länsimainen elämä = tavallaan  liiallisessa (materiaalissa) yltäkylläisyydessä eläminen syynä tuohonkin stressiin?
Otsikko: Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
Kirjoitti: Janne - 30.01.20 - klo:10:14
Vaikka kirjoitinkin tänne Reinikaisen kannan niin olen myös omasta kokemuksestani samaa mieltä sandian kanssa eli että mm. jännittämininen nostaa verenpainetta. Olen itsekin  sen huomannut

mutta mutta...  toisaalta se on (lienee) vain väliaikaista eli se nousee mittaustilanteessa ja laskee sitten eli ei jää "krooniseksi". Sama kuin terveysjuoma kahvi se nostaa hetkellisesti verenpainetta, mutta on kokonaisuudessaan jopa sydämelle hyväksi.

Sauna taas laskee hetkellisesti verenpainetta, mutta voi säännöllisesti harjoitettuna laskea hieman jopa pysyvästi ja on muutenkin sydämelle terveellistä. Tosin jos sydänongelmia niin kannattaa jutelella lääkärin kanssa koska toisaalta sauna varsikin pitkät ja kuumat löylyt myös rasittavat elimistöä.

El olisiko Reinikainen siinmä mielessä oikeassa, että pysyvä kroonisesti korkea verenpaine johtuu lähinnä suolasta ja elintavoista. Hetkellinen heilahdus monesta eri tekijästä.

Sitten oli näitä muutamia mainittuja asioita: postraumaattisesta stressistä, pysyvästä kivusta jne.. en osaa sanoa. Saattavat pitää yllä verenpainetta, näin olen kuullut mutta en osaa henk.kohtaisesti sanoa.
Otsikko: Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
Kirjoitti: Janne - 30.01.20 - klo:10:20
Suurin syy korkeaan verenpaineeseen on länsimaiset elämäntavat mm. suola ja liikkumattomuus. Viidakossa ihmiset liikkuvat enemmän ja eivät saa lisättyä suolaa mistään, joten heidän suolansaantinsa on käytännössä olematonta, Jostakin maaperästä ja kasvien juurista tulee sen verran, että hengissä pysyy eikä pyörry.

Nuo varmasti totta, että ruokamme sisältää liikaa lisättyä suolaa ja liikumme liian vähän. Suolaa ei tarvitse kuitenkaan mullista ja juurista etsiä. Ihmiskehon toiminnalle suola on välttämätöntä, mutta suomalainen ravinto (mm. liha- ja maitotuotteet) sisältää luontaisesti suolaa elintoiminnoillemme riittävän määrän. Väitetään, että vähäsuolaiseen ruokavalioon tottuu, mutta itse en ole ollut kovin halukas tottumaan ja suolasta mausteena luopumaan; joskin olen hieman lisännyt mm. yrttejä ja pippureja suolan kustannuksella. Nytkin on ikkunalla salaattia kasvamassa keinotekoisen auringon alla. Pian istutan ruohosipulia ja tilliä. Tämä on ensimmäinen vuosi kun yritän yrttien kasvattamista sisäoloissa. Jonkun sortin harrastusta sekin.

Näin se on. ELi ihminen ei tarvitse lisättyä suolaa ollenkaan elääkseen. Sitä on mm. lihassa ja maidossa luonnostaan.
Otsikko: Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
Kirjoitti: Janne - 11.02.20 - klo:18:41

Rukoilen puolestasi, jotta kuulo paranisi.

Kiitos! Näyttää siltä, että uskosi on vahvempi kuin minun, sillä minun on vaikea uskoa, että kuulon paraneminen tapahtuu tässä elämässä. Kuulon heikkenemisellä on kymmenien vuosien tausta, se on työperäinen juttu.

Jotain hyötyäkin huonosta kuulosta on, jää monesta pahasta osattomaksi, hälyisiin paikkoihin ei tee mieli. Onneksi tämä ongelma ei suuresti vaivaa silloin, kun ollaan pienellä porukalla koolla. Ja silloin kuulolaite on hyvä ratkaisu  :)

Joko on kuulo parantunut? Jos ei niin jatkamme rukousta.
Otsikko: Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
Kirjoitti: Paulus - 11.02.20 - klo:18:50

Rukoilen puolestasi, jotta kuulo paranisi.

Kiitos! Näyttää siltä, että uskosi on vahvempi kuin minun, sillä minun on vaikea uskoa, että kuulon paraneminen tapahtuu tässä elämässä. Kuulon heikkenemisellä on kymmenien vuosien tausta, se on työperäinen juttu.

Jotain hyötyäkin huonosta kuulosta on, jää monesta pahasta osattomaksi, hälyisiin paikkoihin ei tee mieli. Onneksi tämä ongelma ei suuresti vaivaa silloin, kun ollaan pienellä porukalla koolla. Ja silloin kuulolaite on hyvä ratkaisu  :)

Joko on kuulo parantunut? Jos ei niin jatkamme rukousta.

Saa tietysti rukoilla, vaikka en sitä pyydäkään. Olisihan se tietysti ihmeellistä, jos se paranisi.

Mutta tärkeämpää olisi se, että verenpaineeni laskisi normaalille tasolle ilman lääkkeitä, koska niistä ja niiden sivuvaikutuksista minulla on varsin huonoja kokemuksia.
Otsikko: Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
Kirjoitti: Taisto - 11.02.20 - klo:19:23
Minulla on verenpaine alhaalla sen jälkeen, kun olen harrastanut jotakin hyöty- tai muuta liikuntaa ja sen jälkeen saunonut. Tosin, ei minulla varsinaista verenpainetautia ole.

Oletko mitannut painettasi liikunnan + saunomisen jälkeen, niin että olet vaikka puoli tuntia levännyt saunan jälkeen ja sitten mitannut?
Otsikko: Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
Kirjoitti: Paulus - 11.02.20 - klo:19:37
Oletko mitannut painettasi liikunnan + saunomisen jälkeen, niin että olet vaikka puoli tuntia levännyt saunan jälkeen ja sitten mitannut?

Näin olen kyllä tehnyt ja silloin paineet ovat jopa optimaaliset. Mutta vaikutus on kovin lyhytaikainen, vain jonkun tunnin. Näyttää siltä, että elämäntapamuutoksilla tästä taudista ei selviä. Paljon olen myös rukoillut asian puolesta.
Otsikko: Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
Kirjoitti: Janne - 11.02.20 - klo:19:50



Saa tietysti rukoilla, vaikka en sitä pyydäkään. Olisihan se tietysti ihmeellistä, jos se paranisi.

Mutta tärkeämpää olisi se, että verenpaineeni laskisi normaalille tasolle ilman lääkkeitä, koska niistä ja niiden sivuvaikutuksista minulla on varsin huonoja kokemuksia.

Kun autokin viedään korjaamolle hylätyn katsastuksen jälkeen, niin yleensä pirssistä korjataan samalla kaikki viat.

Jumala pystyy parantamaan paitsi kuulon niin myös verenpaineen.
Otsikko: Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
Kirjoitti: Paulus - 11.02.20 - klo:20:24
Jumala pystyy parantamaan paitsi kuulon niin myös verenpaineen.

Minä uskon myös näin. Jostain meille tuntemattomasta syystä kaikki meidän sairautemme eivät aina parane (tässä elämässä), vaikka paljon rukoillaan. Joskus paraneminen tapahtuu kuitenkin hetkessä. Olen täällä aiemmin kertonut omasta ihmeparantumisestani.
Otsikko: Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
Kirjoitti: Janne - 11.02.20 - klo:20:27
Uskon, että Jumalaakin kuitenkin kosketti tieto että Paulus ei kuule kirkossa.
Otsikko: Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
Kirjoitti: Janne - 11.02.20 - klo:20:34
Muistetaan vaikkapa Raamatusta tapauksia joissa sairaiden oli vaikea tavoittaa Jeesus kun väkeä oli niin paljon ja muuta hankaluutta. Nämä tapaukset paranivat.

Pauluksen tapaus muistuttaa hieman näitä tapauksia.
Otsikko: Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
Kirjoitti: Paulus - 11.02.20 - klo:20:56
Uskon, että Jumalaakin kuitenkin kosketti tieto että Paulus ei kuule kirkossa.

Muistaakseni olen täällä jossain kertonut vuosien takaisesta kirkossakäynnistämme, johon vaimoni kanssa osallistuimme. Kirkko on lähin meitä oleva lut. kirkko. Menimme sinne minun "korvasyyhyni" johdosta, puhujana oli nuorehko miespappi, jonka kanssa olen ollut joskus saunassa ja muuallakin olemme ajatuksia vaihtaneet.

Kirkossa on induktiosilmukka ja sen avulla kuulin puheen oikein hyvin. Puhe olikin hyvä ja ihan asiaa.

Puheen jälkeen alkoi urkujen pauhu semmoisella volyymilla, että oli pakko kiiruhtaa kirkosta ulos. Vaimokin piteli korviaan. Sen koommin ei tuossa kirkossa ole käyty, vaikka se on ollut rippikirkkoni joskus hyvin kauan sitten.
Otsikko: Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
Kirjoitti: Karina-lile - 11.02.20 - klo:20:59
Hyppään tähän juttuun täysin ulkopuolisena.

Olen viimeaikoina vakavasti miettinyt,
jos liittyisin yhteen pienempään ruotsalaiseen helluntaisrk-ryhmään.

Harkinnassa ja Jumalan johdatusta odottaen.

En enää mihinkään aktiiviseen srk-palveluksessa

~ ne ajat ovat kohdallani olleet,
vaan vanhuuden tyyssijaan,
hengelliseen kotiin ja srk-yhteyteen.

Siis ajatuksella  TARVE KUULUA JOHONKIN ♡
Otsikko: Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
Kirjoitti: Janne - 11.02.20 - klo:21:09
Uskon, että Jumalaakin kuitenkin kosketti tieto että Paulus ei kuule kirkossa.

Muistaakseni olen täällä jossain kertonut vuosien takaisesta kirkossakäynnistämme, johon vaimoni kanssa osallistuimme. Kirkko on lähin meitä oleva lut. kirkko. Menimme sinne minun "korvasyyhyni" johdosta, puhujana oli nuorehko miespappi, jonka kanssa olen ollut joskus saunassa ja muuallakin olemme ajatuksia vaihtaneet.

Kirkossa on induktiosilmukka ja sen avulla kuulin puheen oikein hyvin. Puhe olikin hyvä ja ihan asiaa.

Puheen jälkeen alkoi urkujen pauhu semmoisella volyymilla, että oli pakko kiiruhtaa kirkosta ulos. Vaimokin piteli korviaan. Sen koommin ei tuossa kirkossa ole käyty, vaikka se on ollut rippikirkkoni joskus hyvin kauan sitten.

Eivät ne kirkkokäynnit aina täydellisiä ole täällä epätäydellisessä maailmassa. Minä olin kerran kirkossa henkilön kanssa joka ei nähnyt eteen asti. Pappi oli hämärää "mössöä", mutta saarna kuului.

Lohdutukseksi voin sanoa, että taivaassa on harput viritetty täydellisesti ja aistimme ovat ensiluokkaisia kuin nuoruuden parhaimpina vuosina, mutta vielä parempia.
Otsikko: Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
Kirjoitti: Opo - 16.07.22 - klo:18:36
Vanha ketju, mutta otsikko hyvä. Keskustelu lopulla tuossa rönsyili suolankäyttöön. Mikä hengellisellä foorumilla tietysti hyvä. Voiko muuten suola oikeasti käydä mauttomaksi?
Tarve kuulua johonkin; jatkan siitä. Seurakunnissa ei voi yhteentulossa kysellä, eikä voi saada erilaisia vastauksia punnittavaksi, niin kuin täällä meidän puimariihessä. Yleensä jälkikahveilla jutellaan niitä näitä, ja sandian mukaan tässä ketjussa aiemmin,  ihan sama meno jenkkilässä.
Raamattutunneilla yleensä yksi selittää ja muut vaieten kuuntelevat. Jos kysymyksen esittää, muille asia voi olla ihan selvää ja sitten syntyy ihmettelyä...
Rukouspiireissä pitäisi tuoda rukousaiheita, mutta jälkeenpäin voi kaduttaa, kun on ollut liian avoin.
Peukutan puimatannerta!
Otsikko: Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
Kirjoitti: pax - 16.07.22 - klo:20:13
Ihmisen perustarpeita kuulua johonkin mistä saa sisältöä elämään ja tarve olla hyväksytty, jopa rakastettu☺️

Varmaan tylsä tunne jos menee johonkin piiriin tai muuhun sellaiseen ja kokee ulkopuolisuutta.
Otsikko: Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
Kirjoitti: Stiina - 17.07.22 - klo:13:25
Tämä on kyllä hyvä aihe ja kertoo yhteisistä vaikeuksistamme seurakunnissa. Ymmärrän nyt enemmän kuin koskaan, miksi vanha lut. Jumalanpalvelus/Messu on tehty sellaiseksi kuin se on ja miksi pappeja ym. palvelijoita tarvitaan, paitsi että on heillä siis yleensä enemmän tietoa ja vastuuta, osaamista.
Kyllä järjestys ja yhteinen oppi täytyy olla. Armosta sitten usein on löytynyt myös samanhenkinen porukka jopa aviopuoliso ja sydänystävä.
Otsikko: Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
Kirjoitti: Opo - 18.07.22 - klo:17:26
Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin. Eino Leino taisi noin ääneen ajatella.
Alkoi soida laulu mielessäni: ”Kun joku on lähellä Jeesusta”. Meidän kaipuumme luotettavasta ystävästä täyttyy parhaiten siinä, että pysymme lähellä Jeesusta. Silloin voimme hyväksyä tämän epätäydellisten seurakunnankin. Jos minulle on suotu armosta sydänystävä ja jopa aviopuoliso, niin onhan se jo paljon, monilla ei edes niitäkään. Samoinajattelevien kerhot on tuomittu epäonnistumaan, niistä tulee ajanmyötä sisäänlämpiäviä tunkkaisia porukoita.
Otsikko: Vs: Tarve kuulua johonkin - ei täyty
Kirjoitti: sandia - 21.07.22 - klo:13:57
Hyvin pohdittu. Juu, jos on yksi turvallinen ystävä ja/tai puoliso se on jo melko paljon.

Mulla kaikkien elämän kolhujen kautta puoliso onkin osoittautunut uskollisimmaksi eikä taida olla asiaa mitä en hänelle kertoisi. Uskovien yhteyttä kyllä kaipaa. Tämäkin on pieni henkireikä siihen.