Mun enolla oli kokemus sodasta. Olivat olleet taistelemassa pitkän pitkän ajan ja vihdoin saivat mennä korsuun nukkumaan. Muuta olivat jo nukahtaneet ja enoni oli niin väsynyt ettei jaksanut kylkeä kääntää. Mutta hän koki vahvan käskyn juosta korsusta heti. Hän yritti vaikeantaa sitä ääntä, mutta se oli hyvin vahva ja hänen ei auttanut muuta kuin kömpiä sieltä ulos. Sillä hetkellä kun hän oli päässyt sieltä pois, pommi oli iskenyt korsuun ja kaikki muut kuolivat.
Tuollaisia varjeltumisen ihmeitä tapahtui sotiemme aikana. Naapurimme kertoi minulle omasta kokemuksestaan. Hän kaivoi 3 alaisensa kanssa tykille suojakuoppaa suuren kiven katveeseen. Työn tultua valmiiksi pyysivät sotilaat naapuriani tupakalle kiven toiselle puolelle. Hän ei ollut elämässään polttanut tupakkaa, mutta ajatteli alaistensa mieliksi noudattaa pyyntöä ja "kokeilla vetää hermosavut". Miesten päästyä kaivamastaan tykkimontusta kiven toiselle puolelle osui venäläisen tykistön keskitys heidän kaivamaansa kuoppaan tuhoten tykin, mutta miehet pelastuivat kiven toisella puolella suojassa. Kyyneleet silmissä naapuri kertoi tuosta kokemuksestaan ja toisestakin varjeltumisestaan sodan aikana. Hän sanoi, että Jumala oli varjellut häntä ja hänen ryhmäänsä. Miehen lempivirsi virsikirjassa oli nro 299. Laitanpas tähän muutaman säkeen:
Ei mikään niin voi virvoittaa,
en muusta iloani saa,
ei autuutta saa suurempaa
kuin minkä Jeesus lahjoittaa.
En lepoa mä löytänyt,
en muusta mistään tyyntynyt,
ennen kuin löysin aartehen,
ystävän, Herran Jeesuksen.
Muu vaivoissa ei lohduta,
ei auta kuolon tuskissa,
ei päästä alta murheitten
kuin läsnäolo Jeesuksen.
On ainut neuvo huonolle,
on ainut turva heikolle
ja ainut meillä puolustus
Jeesuksen esirukous.
Muut kuollessa ei rauhaa saa,
ei kestä Herran kunniaa,
ei pysy eessä Jumalan
kuin seuraajat vain Karitsan.
Koko virsi tässä
https://www.youtube.com/watch?v=iXVO_occ-eY- - - - -
Se mitä aikaisemmin kirjoitin johtuu siitä, että maailma on tulvillaan kirjoja, joissa ei koetusta avusta ja pelastumisesta anneta kunniaa Jumalalle. On kuin hävettäisiin lausumasta ääneen edes Jeesuksen nimeä. On sentään päinvastaistakin luettavissa.