Olen joskus huomannut lukevani kriittisesti jotakin Raamatun kohtaa.
Olen tekemässä siinä vakavan parannuksen.
Esim. olen ihmetellyt muutamassa Psalmissa kohtia, joissa kirjoittaja
rukoilee epäonnea, rangaistusta ja tuhoa vastustajilleen.
Samoin muutamista Jumalan kansalleen asettamissa määräyksistä ja rangaistuksista
voi ajatella, että ne ovat kohtuuttomia.
Tämä on kaikki omaa pienuuttani ja ylpeyttäni.
Kuvittelen, että minun asiani olisi arvostella Jumalan pyhää Sanaa
ja muodostaa mielipiteitäni Hänen toiminnastaan.
Vaikka jokin Sanan kohta olisi ihmisen muistiinmerkitsemää kuvausta ihmisen
toiminnasta, se on kuitenkin osa Jumalan meille antamaa ilmoitusta.
Jumala itse on Henkensä voimalla vaikuttanut, mitä tekstejä Raamattuun on
otettu mukaan.
Kaikki kirjoitettu on Kaikkivaltiaan puhetta kaikille kansoille ja jokaiselle
sukupolvelle.
Jos jokin asia tuntuu esim. tämän aikakauden suomalaisesta vanhanaikaiselta,
omituiselta tai jopa väärältä, tunne on vain lukijan omassa päässä ja
se on harhaa.
Mikään ei vähennä niin paljon Jumalan Sanan auktoriteettia kuin se, että
ihminen yrittää tulkita, selitellä, muunnella ja järkeistää yksityiskohtia
oman aikansa hengen ja yleisen mielipiteen mukaiseksi.
Kun yksi asia on saatu "korjattua", löytyy aina paljon muutakin, jota on
mukavaa arvostella ja määritellä aikansa eläneeksi,
vain juutalaisille kuuluvaksi jne.
Kuitenkin Jumalalla on omat salatut syynsä siiihen,
että kristityt ovat tietoisia siitä,
miten Hän on säätänyt ja toiminut jo tuhansia vuosia sitten.
Jumala ei vanhene, ei myöskään Hänen Sanansa, joten kaikki ihmisen mielestä
menneeseen maailmaan kuuluva on edelleen täysin totta
ajattomuuden näkökulmasta.
Ihmiselle tämän asian tajuaminen on vaikeaa, koska olemme sidottuja aikaan ja fysiikan lakeihin.
Kuvittelemme, että olemme itse rakentaneet maailmaa,
kehittyneet ja jalostuneet ja edistäneet moraalia ja yhteiskunnallisia säädöksiä parempaan suuntaan.
Kuitenkin ihminen on aivan sama avuton, osaamaton ja harhaileva Jumalan lapsi kuin vuosituhansia sitten.
Siksi Jumalaan ja Hänen antamaansa opetukseen pitää suhtautua pyhällä pelolla,
ihmettelevästi ja kunnioittavasti,
ilman viisastelua ja paikkansapitävyyden arviointia.
Kyse on niin kauan yliluonnollisista, ylimaallisista ja järjen ylittävistä uskon asioista
kunnes pääsemme perille Jumalan luo.
Silloin moni outo asia saa selityksensä.