Täälläkin kysellään onko mahdollista vapautua tietoisesta synnistä kokonaan. Ja vastataan.
http://www.brunstad.org/fi/voitto-synnista/onko-mahdollista-tulla-vapaaksi-synnista
http://www.brunstad.org/fi/voitto-synnista/kutsuttu-vapauteen-synnista
Tartteiskohan noita valistaa lain ja evankeliumin erottamisesta? Luullaan, että synnistä on mahdollista vapautua täydellisesti, kun "rima" lasketaan tarpeeksi alas.
Kuinkas eksyinkään tutkimaan noiden linkkien sisältöä. Jostain syystä linkkien sisältöä ei saa lainata (Kristillisen Seurakunnan sivujen sisällön kopiointi ja käyttö muissa yhteyksissä ilman sopimusta on ehdottomasti kielletty. - © Stiftelsen Skjulte Skatters Forlag), mutta lainaan nyt jotain kuitenkin. Sivulla
http://www.brunstad.org/fi/tags/vapaus%20synnist%C3%A4 nuori mies toteaa:
"Kuka Jeesus on?
– Tiedän, että pystyn siihen, koska hän on tehnyt sen ennen minua, sanoo Derek Heaven. Hän on yksi niistä nuorista, jotka ovat varmoja, että voivat voittaa synnin kuten Jeesus."Julkaistu 30. huhtikuuta 2015
Äkkipäätä sivuja selatessa syntyy sellainen mielikuva, että siellä ihmiset kokevat saavuttaneensa synnittömän elämäntilan ja selittävät vilpittömän tuntuisesti asiaansa ja kokemuksiaan. Onkohan näitä (yli)innokkaita täällä kotomaassammekin? Kertokaa jos tiedätte mistä heitä löytyy? Olen aidosti kiinnostunut syystä, koska
en ole vielä tavannut synnittömäksi tullutta ihmistä. Heitä olen tavannut, joille "Herra ei lue syyksi syntiä" ja itsekin olen sen armon saanut. Tätä tietähän ei kuljekaan muut kuin ne, jotka ovat saaneet syntinsä anteeksi, mutta elämme ja vaellamme kuitenkin yhä alennustilamme ruumiissa ja odotamme sen lunastamista. Näyttää siltä, että eräät uskovaiset eivät tahdo tunnustaa tätä tosiasiaa, että olemme vielä matkalla. [
No nyt kävin uudelleen noilla sivuilla lukemassa lisää juttua ja aloin ihan suuttua: eihän ne suoraan sano vapautuneensa synnistä vaan kiertelevät ja kaartelevat, mutta samanaikaisesti otsikot huutavat, että se on mahdollista].
Oma uskonelämäni on lienee kulkenut monille tuttuja ja tavanomaisia teitä. Uskottuani Herraan olin onnellinen, vapaa ja sydämessäni rauha. Sitä jatkui vuoden verran. Sitten aloin aavistaa, että minussa on yhtä ja toista, mistä Herra haluaa minut riisua. Se oli varmasti Jumalan Hengen työtä, mutta ymmärsin sen niin huonosti, että rupesin panemaan toimeksi, jotta elämäni tulisi kuntoon. Sain tähän puuhasteluuni runsaasti kannustusta myös muilta uskovilta ja kun epäonnistuin niin sehän johtui uskon puutteesta ja piti psyykata itsensä vielä kokosydämmisempään taistoon. Otin jo uutta vauhtia hullujen huoneeltakin käsin, mutta oi voi, aina vaan puhti loppui kesken; kun "voitin" yhden synnin niin ainakin kaksi oli jo pujahtanut matkaan voitettavaksi. Ja sitten tuo hirveä aavistus, joka hiipi mieleen yhä voimakkaampana, että synti oli jotain paljon enemmän ja vakavampaa kuin ne teot, joina se ilmeni. Se oli murskaavaa ja tuota kesti useamman kymmenen vuotta.
No olenkos jo päässyt voiton puolelle. Voi voi, synkemmältä vaan näyttää. Ajattelin jossain vaiheessa, että kyllä sitä synninkin puhti lopsahtaa kun vanhenee, mutta mitä vielä. Jos jotain tässä iässä on lopsahtanut niin se ei ole synnin todellisuus vaan on siinä alemmassa luonnossa ja matkassa mukana.
Jotain on kuitenkin muuttunut Jumalan käsittämättömän armotyön kautta. Tämä juttu voi tapahtua itse kullekin ihan "omalla tavalla käytännössä". Minulle se tapahtui niin, että kerran montun pohjalla tunnustin ihan yksinkertaisesti Herralle, että "tästä ei tule mitään". Hän tuntui olevan samaa mieltä. Sitten meni jonkin aikaa (ehkä puoli vuotta) ja yhtenä päivänä vain tiesin, että Herra asui minussa ja vielä enemmänkin, oli kuin minulle olisi sanottu kuten jollekin taisteluissa ryvettyneelle veljelle muinoin: "Jukka, sinun vanhurskautesi on taivaassa, Jumalan oikealla puolella!" Tätä asiaa en osaa selittää tämän paremmin tai voinhan yrittä pukea sen sanoiksi näin: minusta tuli
Kristuksessa vanhurskas sen uskon kautta, jonka
Jumala lahjoitti.
Taisipa tulla sekava kirjoitus, mutta se syntyi noiden linkkien vaikutuksesta. Tuntuipa hyvältä laskea vähän pihinöitä ja puhinoita ulos. "Herra on minun vanhurskauteni".
"Jumalasta on meidän olemisemme Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi, että kävisi, niinkuin kirjoitettu on: "Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra".
