Puimatanner > Raamattupiiri

Yleinen raamatunlukuketju

<< < (2/69) > >>

crystalvoice:

--- Lainaus käyttäjältä: sandia - 02.11.20 - klo:15:46 ---En ole aivan varma mitä kysyt. Kysytkö, ovatko nuo kohdat verrattavissa Room. 7. lukuun missä Paavali puhuu omasta olemuksestaan ikäänkuin kaksijakoisena?
Siihen osaan  vastata omasta puolestani. En näe niiden tarkoittavan samaa asiaa.

Mutta miten ilmenee tuo kahtaalle horjuva, kaksimielinen mies. Siitä en ole niin varma. Mutta ajattelen, että sellainen ei kestä kauaa. Jommalle kummalle puolelle horjahtaa tai tekee valinnan jossain kohtaa.

--- Lainaus päättyy ---

Mielestäni se, mitä Paavali sanoo Galatalaiskirjeen viidennessä luvussa (5:17) on yhteneväistä sille, mistä hän kirjoittaa Roomalaiskirjeen seitsemännessä luvussa, esim. kohdassa: "Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen." (7:18-19)

"Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte." (Gal. 5:17)

Jotkut ovat sitä mieltä, ettei Roomalaiskirjeen seitsemännen luvun ihminen, joka ei tee sitä hyvää, mitä tahtoo, vaan sitä pahaa, mitä ei tahdo, ole kristitty ihminen, mutta esim. joitain Galatalaiskirjeen kohtia on vaikea selittää niin, ettei kyse olisi kristitystä, joka on sisäisesti jakautunut suhteessa Jumalan tahtoon. Moni kristitty voi myös nähdä päivittäin oman "jakautuneisuutensa".

Jos Jaakobin kirjeen "kaksimielinen" ihminen ei voisi olla kristitty silloin, kun hän on kuitenkin samalla vielä "kaksimielinen", tai jos Jaakobin kirjeen "kaksimielinen" mies on ihminen, jonka rukouksiin ei vastata, koska hän ei ole täysin Jumalan puolella tahdossaan, silloin käsittääkseni vain ihminen, joka olisi täysin epäilyksetön ja varma uskossaan ja rukouksessaan, voisi saada Herralta jotain Jaakobin mukaan (Jaak. 1:6-8).

Jos Jaakobin kirjeen "kaksimielinen" ihminen (1:6-8) ei olisi samankaltainen sisäisessä jakautuneisuudessaan kuin Roomalaiskirjeen seitsemännen luvun ihminen, ja seitsemännen luvun ihminen olisi kristitty, joka jakautuneesta tahdostaan ja teoistaan huolimatta voisi rukoilla niin, että häntä kuultaisiin ja hänelle vastattaisiin (vrt. Jaak. 1:6-8), silloin Jaakobin kirjeen "kaksimielisyys" olisi jotain paljon vaarallisempaa ja radikaalimpaa "kaksimielisyyttä" kuin Roomalaiskirjeen seitsemännen luvun ihmisen "kaksimielisyys". Näkisin kuitenkin, ettei Jaakob arvioisi Roomalaiskirjeen seitsemännen luvun ihmisen "ei-kaksimieliseksi" ihmiseksi. Vaikka "kaksimielisen" ihmisen mieli voi rukoilla Herraa (Jaak. 1:6-8 viittaa mielestäni selvästi siihen), hänen vähäisinkin epäilys tekee sen rukouksen kuitenkin Herran puolelta sellaiseksi, ettei Herra siihen myönteisesti vastaa. Viittaan kohtaan "lainkaan epäilemättä" (1:6) ja kohtaan "älköön sellainen luulko saavansa Herralta mitään" (1:7). Voin hyvin kuvitella, ettei Roomalaiskirjeen seitsemännen luvun ihminen ole uskossakaan täydellinen. Vai onko luontevaa ajatella, että sisäisesti jakautunut Roomalaiskirjeen seitsemännen luvun ihminen on muissa tahtomisissaan ja teoissaan sisäisesti jakautunut, mutta ei jakautunut lainkaan siinä, mitä uskomiseen, sen vahvuuteen tai epäilyksettömyyteen tulee?

sandia:
En minäkään ajattele että Room.7n kuvaus on eiuskovaisesta ihmisestä. Olen minäkin kuullut sellaista opetusta.
Mielestäni Paavali yksinkertaisesti kuvaa omaa sisäistä kokemustaan uskovana, johon ainakin minun on helppo samastua.

Mutta ne muut kohdat mielestäni kertovat ihmisestä joka on häilyvä uskossaan ja ehkä luopumassa.

crystalvoice:

--- Lainaus käyttäjältä: sandia - 02.11.20 - klo:17:58 ---En minäkään ajattele että Room.7n kuvaus on eiuskovaisesta ihmisestä. Olen minäkin kuullut sellaista opetusta.
Mielestäni Paavali yksinkertaisesti kuvaa omaa sisäistä kokemustaan uskovana, johon ainakin minun on helppo samastua.

Mutta ne muut kohdat mielestäni kertovat ihmisestä joka on häilyvä uskossaan ja ehkä luopumassa.

--- Lainaus päättyy ---

Jeesuksen puheista löytyy seuraava "kaksimielisyyttä"  vastustava ajatus. "Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa." (Matt. 6:24)

Onko "kaksimielisen" ihmisen vastakohta "kokosydämisesti" Jumalalle antautunut ihminen, joka ei lainkaan epäile tai horju uskossaan? Jos "kokosydämisyys" on ideaali, jota kenties kukaan ei saavuta ajallisuudessa ainakaan absoluuttisessa mielessä, onko tavallisen kristityn uskonelämä jossain "kaksimielisyyden" ja "kokosydämisyyden" välimaastossa?

sandia:
Mielestani ei. Ajattelen kaksimielisen ihmisen tarkoittavan jotakuta, joka myos selvasti on tavalla tai toisella Jumalan sanaa varmaan aivan tietoisesti.

crystalvoice:
Kun Paavali Roomalaiskirjeen seitsemännessä luvussa sanoo sisällisen ihmisensä puolesta ilolla yhtyvänsä Jumalan lakiin (7:22), niin se on ristiriidassa Lutherin näkemyksen kanssa ainakin seuraavassa merkityksessä. Lainaus Lutherin Galatalaiskirjeen selityksestä:


--- Lainaus ---"Vaikka siis kristitty ei lankeaisikaan törkeisiin synteihin: murhaan, aviorikokseen, varkauteen yms., hän kuitenkaan ei ole vapaa kärsimättömyydestä, nurisemisesta, vihasta ja rienasta Jumalaa vastaan, synneistä, jotka ihmisjärjelle ovat täydellisesti tuntemattomia. Nämä synnit pakottavat ihmisen vastoin tahtoaankin kiroamaan lakia, ne pakottavat hänet pakenemaan Jumalan kasvojen edestä, ne pakottavat häntä vihaamaan ja rienaamaan Jumalaa."

(Luther: Pyhän Paavalin Galatalaiskirjeen selitys. 1957, 408)

--- Lainaus päättyy ---

Mielestäni Paavalin sanoja, joiden mukaan hän ilolla yhtyy Jumalan lakiin, ei seitsemännen luvun asiayhteyden perusteella voi tulkita niin, että hän aina ja joka tilanteessa ilolla yhtyisi Jumalan lakiin. Ristiriitaa Paavalin ja Lutherin välillä ei tarvitse siis nähdä.

Samalla Galatalaiskirjeen selityksensä sivulla Luther sanoo, että  "kun laki siis...on kiduttajamme ja vankityrmämme, emme me totta totisesti sitä rakasta, vaan vihaamme sitä kiihkeästi. Se siis valehtelee, joka sanoo lakia rakastavansa: ei hän tiedä mitä sanoo....Me rakastamme lakia ja sen vanhurskautta yhtä paljon kuin murhaaja vankilaa."

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu