Erityisiä opetuksia Raamatusta

[crystalvoice]

STLK/Särelän opetus ja saarnat myös ovat mieleisiä Tässä yksi:




Jumala toimii juuri päinvastaisella tavalla kuin inhimillinen järki olettaisi. Ja siksi meidänkään ei ole helppo uskoa Raamatun Kristukseen. Ei ole helppo uskoa Jumalaan, joka kätkee itsensä. Ei ole mitenkään vaikeaa saada itseään kiinni ajatuksista, joista paheksuisi epäuskoisia. Mielessä voi syntyä kyyninen kertomus siitä, miten Jumala ei välitä minusta. Hän ei anna tuntea läsnäoloaan ja voimaansa, koska häntä ei kiinnosta. Hän tahallaan kiusaa eikä ymmärrä, miten kovalta elämä voi tuntua.

"Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan. Vai kuka teistä on se ihminen, joka antaa pojallensa kiven, kun tämä pyytää häneltä leipää, taikka, kun hän pyytää kalaa, antaa hänelle käärmeen? Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa sitä, mikä hyvää on, niille, jotka sitä häneltä anovat!" (Matt. 7:7-11)

Edellä näkyvät Jeesuksen sanat mielestäni imaisevat selvästi opetuksen, jonka mukaan Jumalan hyvyys luotujaan kohtaan on verrattavissa inhimillisen isän hyvyyteen lapsiaan kohtaan ja että se on siis ymmärrettävissä hyvyydeksi inhimilliseltä tasolta ilman järjen uhrausta tai ilman uskoa järjenvastaiseen hyvyyteen, joka ei vaikuta ihmisen näkökulmasta hyvältä. Jeesuksen sanoista ei voi mielestäni millään vääntää ajatusta, jonka mukaan Jumala toimisi täysin vastoin sitä, miten rakastava maallinen isä toimii lapsensa suhteen tai että Jumala Isän käsitys hyvästä lahjasta olisi päinvastainen kuin inhimillisen isän käsitys hyvistä lahjoista, joita myös Jeesus pitää hyvinä eikä siis pahoina. Siksi ei edellä näkyvien Jeesuksen sanojen valossa ole uskottavaa sanoa, että Jumalan hyvyys on jotain täysin inhimilliselle järjelle ja ymmärrykselle vastakkaista. Jumalan hyvyys on siis Jeesuksen itsensä mukaan ymmärrettävää, eikä jotain täysin käsittämätöntä tai inhimillisen isän rakkauden vastaista, joka ilmenisi esim. niin, että Jumala vaikuttaisi pahimmillaan jopa sadistilta.

[crystalvoice]

STLK/Särelän opetus ja saarnat myös ovat mieleisiä Tässä yksi:




Jumala toimii juuri päinvastaisella tavalla kuin inhimillinen järki olettaisi. Ja siksi meidänkään ei ole helppo uskoa Raamatun Kristukseen. Ei ole helppo uskoa Jumalaan, joka kätkee itsensä. Ei ole mitenkään vaikeaa saada itseään kiinni ajatuksista, joista paheksuisi epäuskoisia. Mielessä voi syntyä kyyninen kertomus siitä, miten Jumala ei välitä minusta. Hän ei anna tuntea läsnäoloaan ja voimaansa, koska häntä ei kiinnosta. Hän tahallaan kiusaa eikä ymmärrä, miten kovalta elämä voi tuntua.

"Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan. Vai kuka teistä on se ihminen, joka antaa pojallensa kiven, kun tämä pyytää häneltä leipää, taikka, kun hän pyytää kalaa, antaa hänelle käärmeen? Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa sitä, mikä hyvää on, niille, jotka sitä häneltä anovat!" (Matt. 7:7-11)

Edellä näkyvät Jeesuksen sanat mielestäni imaisevat selvästi opetuksen, jonka mukaan Jumalan hyvyys luotujaan kohtaan on verrattavissa inhimillisen isän hyvyyteen lapsiaan kohtaan ja että se on siis ymmärrettävissä hyvyydeksi inhimilliseltä tasolta ilman järjen uhrausta tai ilman uskoa järjenvastaiseen hyvyyteen, joka ei vaikuta ihmisen näkökulmasta hyvältä. Jeesuksen sanoista ei voi mielestäni millään vääntää ajatusta, jonka mukaan Jumala toimisi täysin vastoin sitä, miten rakastava maallinen isä toimii lapsensa suhteen tai että Jumala Isän käsitys hyvästä lahjasta olisi päinvastainen kuin inhimillisen isän käsitys hyvistä lahjoista, joita myös Jeesus pitää hyvinä eikä siis pahoina. Siksi ei edellä näkyvien Jeesuksen sanojen valossa ole uskottavaa sanoa, että Jumalan hyvyys on jotain täysin inhimilliselle järjelle ja ymmärrykselle vastakkaista. Jumalan hyvyys on siis Jeesuksen itsensä mukaan ymmärrettävää, eikä jotain täysin käsittämätöntä tai inhimillisen isän rakkauden vastaista, joka ilmenisi esim. niin, että Jumala vaikuttaisi pahimmillaan jopa sadistilta.

Täydennän nyt sen verran, että ymmärrän toki, että monen kokemus on sellainen kuin mistä Särelä kirjoittaa, ja ymmärrän, että muualta Raamatusta voi löytää kohtia, joilla voidaan oikeuttaa edellä näkyvien Jeesuksen sanojen kanssa ristiriidassa oleva ajattelutapa. Silloin on vain myönnettävä, ettei ristiriidatonta "kokonaiskäsitystä" voi muodostaa.

Jos esim. jotkut ristinteologiaan kuuluvat ajatukset tai raamatunkohdista esim. Valitusvirsien kolmannen luvun tietyt jakeet yrittää yhdistää kohtaan Matt. 7:7-11, tulee ilmi ristiriita. Koska nähdäkseni Jeesus antaa selvästi ymmärtää edellä näkyvissä Matteuksen evankeliumin sanoissaan, että inhimillisen vanhemman hyvyydestä lastansa kohtaan voi ymmärtää Jumalan ajatuksia hyvyydestä lapsiansa kohtaan, siihen ei millään sovi yhteen ajatukset siitä, että Jumala toimisi lastansa kohtaan kuin joku psykopaatti tai sadisti, joka vie lapsen "pimeään, pilkkopimeään" (Val. 3:2), repii rikki lapsen ihon, raatelee lihansa, murskaa kaikki luunsa (Val. 3:4), ympäröi lapsen tuskan muurilla (Val. 3:5), ja vaikka lapsi huutaa, raatelija ei kuule rukoustaan (Val. 3,8 ), väijyy lasta kuin karhu, kuin leijona piilopaikastaan (Val. 3:10), eksyttää lapsen tieltä, raatelee lapsen ja jättää hylättynä makaamaan (Val. 3:11) jne.

Jos Jumalan hyvyys omia lapsiansa kohtaan olisi jotain sellaista, jota kukaan ihminen ei voisi ymmärtää hyvyydeksi inhimillisestä lähtökohdasta, silloin jopa Jumalan omiin lapsiinsa kohdistuva kiduttaminen fyysisen ja henkisen väkivallan muodossa voisi olla Jumalan hyvyyttä, koska se hyvyys olisi siis ristiriidassa inhimillisen ajattelutavan kanssa tai käsittämätöntä meille ihmisille.

[Stiina]

"Hidas hämäläinen" ei nyt millään meinaa pysyä perässä!  Kunpa voisit hidastaa hyvä Crystalvoice! Letsan kanssa olemme nyt samalla aaltopituudella, mutta vieläkin pelkään häntä "hellariksi" sydämeltään?
Lapsen uskosta vaikka sitä tarvitaankin, kuitenkin joudutaan ennemmin tai myöhemmin sille "Ahtaalle Portille" tavalla tai toisella ja huomataan, että nuo Raamatun esilleottamasi lupaukset eivät toteudu maan päällä ja täällä on toisilla hirveämpää kuin toisilla. "Syyn ja seurauksen laki" ei toteudu, mikä on ihmisen mielelle oikeudenmukaista. Joskus kuitenkin toteutuu ja sekin hämärtää.
Monet luopuvat tällöin, mutta toiset jäävät tutkimaan kirjoituksia tarkemmin ja Jumala kutsuu edelleen, mutta maailma, P..kele, oma luonto vetää voimakkaasti. Tämmöistä se on niilläkin, jotka jäävät. Jostain syystä näkemistä vain vähän annetaan, jos ollenkaan. Omin voimin ei voi uskoa. Kokemukseni on, että etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Ei näkemiseen vaan ensin toivoon ja siiten uskoon, vaikka mitään ei näy, mutta ei ole sellaista luvattukaan, jos ihmetellen ja rukoillen olet kääntynyt Sanan Jumalan puoleen varsinkin ahdingossasi etkä vain menestyksessäsi ja suuressa älyssäsi tarjoten Kaikkivaltiaalle omaa uskoasi ja tekojasi, (joita ei todellisuudessa ole eikä voi olla parhaimillakaan, ei Paavalillakaan).
Nuo mitä mietit ovat maailmassamme fiksuja ja älykkäitä huomioita todellisuudesta, mutta pettävä suo, ei kannattaisi. Inhimillisesti ottaen Paavalin, opetuslasten ja Jeesuksen kävi huonosti (jopa Lutherin ja monen muun) ja silti uskoivat, siitä Raamattu todistaa ja kirjaimen mukaan luettaessa on taas -> (ei pidä paikkaansa). Koska on kyseessä Jumalan inspiroima kirjoitettu Ilmoitus, siksi siihen voi luottaa ja uskoa. Epäilykset kuuluvat asiaan, mutta Jumala niistä päästää ainakin välillä. Hänellä on keinonsa Ilmoituksensa lisäksikin, meillä ei ole. Heikko uskokin pelastaa, kun kohde on Jeesus Kristus (Hänen tekonsa hyväksemme näytti miltä näytti).
Maailmamme ei pelastu, vaikka Jeesus kuoli kaikkien syntien puolesta ja "kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan Kirkkautta vailla, mutta saavat Lahjaksi... (Room.kirje/ lue!).
Olisi helpompi keskustella ysityiskohdista, mutta ehkä sinulle hyväksi pistää ongelmasi tänne vuodattaen laajasti. Uskomme mukaan tuokin voi olla PH:n vaikuttamaa.

[crystalvoice]

Lapsen uskosta vaikka sitä tarvitaankin, kuitenkin joudutaan ennemmin tai myöhemmin sille "Ahtaalle Portille" tavalla tai toisella ja huomataan, että nuo Raamatun esilleottamasi lupaukset eivät toteudu maan päällä ja täällä on toisilla hirveämpää kuin toisilla. "Syyn ja seurauksen laki" ei toteudu, mikä on ihmisen mielelle oikeudenmukaista. Joskus kuitenkin toteutuu ja sekin hämärtää.
Monet luopuvat tällöin, mutta toiset jäävät tutkimaan kirjoituksia tarkemmin ja Jumala kutsuu edelleen, mutta maailma, P..kele, oma luonto vetää voimakkaasti. Tämmöistä se on niilläkin, jotka jäävät. Jostain syystä näkemistä vain vähän annetaan, jos ollenkaan. Omin voimin ei voi uskoa. Kokemukseni on, että etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Ei näkemiseen vaan ensin toivoon ja siiten uskoon, vaikka mitään ei näy, mutta ei ole sellaista luvattukaan, jos ihmetellen ja rukoillen olet kääntynyt Sanan Jumalan puoleen varsinkin ahdingossasi etkä vain menestyksessäsi ja suuressa älyssäsi tarjoten Kaikkivaltiaalle omaa uskoasi ja tekojasi, (joita ei todellisuudessa ole eikä voi olla parhaimillakaan, ei Paavalillakaan).
Nuo mitä mietit ovat maailmassamme fiksuja ja älykkäitä huomioita todellisuudesta, mutta pettävä suo, ei kannattaisi. Inhimillisesti ottaen Paavalin, opetuslasten ja Jeesuksen kävi huonosti (jopa Lutherin ja monen muun) ja silti uskoivat, siitä Raamattu todistaa ja kirjaimen mukaan luettaessa on taas -> (ei pidä paikkaansa). Koska on kyseessä Jumalan inspiroima kirjoitettu Ilmoitus, siksi siihen voi luottaa ja uskoa. Epäilykset kuuluvat asiaan, mutta Jumala niistä päästää ainakin välillä. Hänellä on keinonsa Ilmoituksensa lisäksikin, meillä ei ole. Heikko uskokin pelastaa, kun kohde on Jeesus Kristus (Hänen tekonsa hyväksemme näytti miltä näytti).
Maailmamme ei pelastu, vaikka Jeesus kuoli kaikkien syntien puolesta ja "kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan Kirkkautta vailla, mutta saavat Lahjaksi... (Room.kirje/ lue!).

Nähdäkseni ajattelusi tunnustaa ristiriidat erityisen ilmoituksen sisällä, ja antaa siksi ymmärtää, että tietyssä asteessa rationaalisuus on käytössä (koska ilman järkeä ei voi havaita ja tunnustaa ristiriitoja), ja antaa lisäksi ymmärtää, että on valittu olla uskomatta johonkin kristillisen ilmoituksen osaan, kun taas toiseen osaan on valittu uskoa.

Arvostamasi Luther arvosti järkeä siinä mielessä, että hän tarvitsi sitä analysoidessaan ja tulkitessaan kirjoituksia. Hän kuitenkin myös oli selvästi sitä mieltä, ettei järkeä voi käyttää kaikkien asioiden arvioimisessa ja hyväksymisessä. En ole varma, mutta hän mitä ilmeisimmin ei kuitenkaan perustellut järjellä sitä ajatusta, ettei järkeä voi käyttää kaikkien asioiden arvioimisessa ja hyväksymisessä, sillä jos hän olisi ollut sitä mieltä, se olisi nähdäkseni (paradoksaalisesti) merkinnyt sitä, että inhimillinen järki viime kädessä sittenkin olisi ollut pohjimmainen auktoriteettinsa tai perusta sille, mihin ja miksi uskoa, ja näin uskon ensisijaisuus olisi kumottu. Jos hän olisi ajatellut, että rationaalisuus, johdonmukaisuus ja ristiriidattomuus on pohjimmainen asioiden hyväksymisen perusta, hän ei olisi ollut uskova ihminen.

Jos järjellisyys ei olisi lainkaan välttämätöntä totuuden tai sen likiarvon selvittämiseksi, silloin ei olisi perustaa pitää mitään uskonsuuntaa oikeana tai vääränä, silloin ei olisi itse asiassa perustaa olla uskova lainkaan, paitsi emootiosta tai oikusta käsin. Silloin itse asiassa "totuus" menettäisi merkityksensä. Mitään järjellistä kriteeriä ei voisi käyttää asioiden arvioimisessa. Fideisti ei voi eikä halua argumentoida eli käyttää järkeä, joka ei ole hänelle uskon edellytys lainkaan. Fideismissä on kyse sokeasta ja järjen valossa mielivaltaisesta uskosta.

[Letsa]

Crystalvoice, sulla on niin huikeita ajatuksia, ettei perässä pysy. Varsinkaan siitä, mistä oikeastaan haluat keskustella.

Stiina kerro, millainen on pelottava hellari. Katsotaan tunnistanko omakseni. 

[Paulus]

Millainen on pelottava uskovainen? Katsotaan tunnistanko omakseni. 

Muutin vähän kysymystä, niin kattaa isommankin joukon. Sellainen on pelottava, joka tietää kaiken.

[Stiina]

Näin varmaan on ja yksinkertainenkin tietää, että Jumalan antamaa järkeä tulee käyttää. Muuten mennään heti hakoteille, koska kyseessä ei ole tunneuskonto, vaan totinen usko Totuuteen. Valhetta ei kannata tietenkään uskoa muttei ihastua omaan vajavaiseen järkeensäkään, vaan etsiä myös totuutta niin pitkälle kuin pääsee.
Olen kuullut ja ymmärtänyt, että Raamatussa ei ole todellisia ristiriitoja, vaan tulee ottaa huomioon ns. konteksti.
Ainoa mihin ei ole ymmärrettävää vastausta on tuo lasten kärsimys. Minulle se ei ole ristiriita sekään (kova tuska kuitenkin). Maailmamme on pahan vallassa ja kirottu ja sitten lunastettu kirouksesta, joka on totuus, mutta ei vielä näkemisessä. Luotu ei voi sanoa Luojalleen: "Miksi minusta tällaisen teit!"  On vaan lapsenomaisesti uskottava ja luotettava, että kerran kaikki paha päättyy ja se on totta, että Jeesuksessa K. on kaikilla Häneen uskovilla/turvaavilla uusi, hyvä elämä jne. Tämän elämän kärsimykset eivät ole mitään siihen onneen ja tyydytykseen sitten.
Nyt on kärsimystä siitäkin, että niin harva loppujen lopuksi uskoo ja lähetystyö on paikoin vaikeaa ja mahdotontakin, mutta voiko olla mitään muunlaista toivoa! Silloin maailmamme olisi turhaan syntynyt ja turhaan häviäisi. Joku meihin on luonut tämän kaipuunkin ja Raamattu todistaa hyvin Jeesuksesta. En pystyisi ajattelemaan, että Hän ja Opetuslapsensa sekä Paavali valehtelisivat. Riittävästi on näyttöä, että Jumala kaiken Luojana ja loppuunsaattajana On jne. (Meidät on totisesti poistettu Paratiisista.)
Raamattua kuuluu lukea uskossa Jeesukseen ja Hän keskipisteessä, johon kaikki tiet Raamatussa johtavat.

[Stiina]

Letsa  !  En kerro.

Karismaattiset ja henkimaailman kanssa pelleilevät ovat pelottavia, vaikka olisivat vain sielullisia. Lainvaatimuksia pauhaava on pelottava ja ahdistava ja väärässä. Hellarilla voi olla vaikka minkälaista oppia (niin kyllä luterilaisillakin nykyisin). Olen vihdoin oppimassa varomaan.

[Letsa]

Jaa en tiennytkään, että hellareilla olisi monenlaista oppia. Mutta olen pudonnut kärryiltä ajat sitten.

[crystalvoice]

Crystalvoice, sulla on niin huikeita ajatuksia, ettei perässä pysy. Varsinkaan siitä, mistä oikeastaan haluat keskustella.

Tässä viestiketjussa on ollut aikaisemmin puhetta joidenkuiden taholta rakkaudesta totuuteen. Niin kuin edellisestä viestistäni käy ilmi, sellaisessa fideismissä, jossa uskonmaailmaa lähestytään kokonaan vain uskolla eikä järjellä, ei voi olla kyse rakkaudesta totuuteen, koska totuuden erottamiseen täytyy olla jokin järjellinen kriteeri, eikä "kriteeriksi" voi käydä missään nimessä se, mitä tunne tai järjellä millään tavalla perustelematon usko kokee "totuudeksi". (Eri asia tietenkin on, että on mahdollista, että fideistisesti uskova sattuu uskomaan emootiosta käsin ilman järjellisiä perusteita kristillisessä mielessä oikeaan uskon kohteeseen, mutta fideismistä käsin voi periaatteessa uskoa miljooniin eri vaihtoehtoihin.) Kristillisessä mielessä rakkaudella totuuteen täytyy olla tekemistä järjen kanssa, koska jos ei olisi, kristillisellä totuudella ei olisi mitään tekemistä kirjoitusten kanssa, koska kirjoitusten lukeminen, ymmärtäminen ja analysoiminen edellyttää järjen käyttöä. Missä määrin inhimillisellä järjellä on tekemistä kristillisen totuuden tai sen likiarvon ymmärtämisessä ja käsittämisessä, on kysymys, jota voisi pohtia (enemmän kuin minä esim. edellisessä viestissäni), koska jotkut toiset ovat siis jo tässä viestiketjussa puhuneet rakkaudesta totuuteen.

[crystalvoice]

Oikea luterilainen uskonoppi on minulle tärkeä (elämän ja kuoleman kysymys), mutta kestän useimmiten tutustua muihinkin oppeihin. Lapsen usko pelastaa, vaikka aikuisena olen kiinnostunut teologiasta.

Tuo kursivoitu jotenkin särähtää. Ja särähtäisi siinäkin tapauksessa, että sanan luterilainen tilalla olisi esim. vapaakirkollinen, helluntailainen, baptisti tms. Maailmassa on lukematon määrä kirkkokuntia, jotka pitävät oppiaan oikeana. Mutta kun niihin tarkemmin tutustuu, niin jokaisessa on jotain, jota ei voi sanoa oikeaksi.

Edellisellä en tarkoita sitä, että minä voisin määritellä oikean opin. Suomessa valtaosa on luterilaisia, mutta voiko kukaan sanoa, että joku luterilainen  olisi omaksunut oikean opin kaikilta osin.

Tällä en tahto haastaa riitaa, mutta palaan siihen aiemmin esitettyyn ajatukseen, että rakkaus totuuteen on tärkeämpi kuin omaksutun totuuden määrä.

Kristillisessä mielessä hengelliseen totuuteen kuuluu asioita, joita ei voi inhimillisellä järjellä ymmärtää eikä verifioida totuuksiksi niin, että uskoa niihin erityisessä ilmoituksessa ilmoitettuihin tai kristillisessä teologiassa ilmaistuihin asioihin ei tarvittaisi, vaan jokainen (myös ei-kristitty) voisi järjellään ymmärtää tai uskoa järkensä valossa uskottaviksi totuuksiksi kyseiset ilmoitetut asiat kuten esim. opin kolminaisuudesta, kaksiluonto-opin, ajatuksen ikuisen helvetin oikeudenmukaisuudesta, neitseestä syntymisen, vauvan uskon (ainakin esim. luterilaisuudessa), perisynnin syyllisyyttä aiheuttavan tekijän pienessä lapsessa (esim. luterilaisuudessa) jne. 

Koska on uskonvaraisia asioita, joihin kristityt uskovat hengellisen auktoriteetin perusteella eikä järjen perusteella, ei voi välttyä siltä kysymykseltä, mihin perustetaan auktoriteetin valinta, jos ei lainkaan inhimilliseen järkeen, sillä eri hengellisiä tai uskonnollisia auktoriteetteja on paljon, eivätkä ne opeta samaa, josta syystä täytyisi olla jokin järjellinen kriteeri, koska muutoin auktoriteetin valinta vaikuttaisi mielestäni täysin fideistiseltä valinnalta. Jos inhimillisen järjen valossa valitaan sellainen auktoriteetti, joka ilmoittaa järjen ylittäviä tai jopa sitä vastustavia asioita, mitkä ovat ne järjelliset kriteerit, joihin nojaudutaan auktoriteetin valinnassa, koska muutoin auktoriteetin valinta siis vaikuttaisi fideistiseltä valinnalta.

Raamatusta itsestään löytää perusteet pitää järjellisyyttä kristinuskoon kuuluvana, esim. siitä, että Uudessa testamentissa vedotaan Vanhan testamentin kohtiin (esim. profetioihin), joiden perusteella Uuden testamentin ilmoitus tehdään järjellisesti hyväksyttäväksi ja uskottavaksi. Kun Jeesus arvostelee tekopyhiä, se edellyttää järjellistä ajattelua, sillä tekopyhyyttä ei voi havaita ilman järjellisyyteen pohjautuvaa vaatimusta johdonmukaisuudesta. Jne.

[crystalvoice]

Ainoa mihin ei ole ymmärrettävää vastausta on tuo lasten kärsimys. Minulle se ei ole ristiriita sekään (kova tuska kuitenkin).

Minulle samoin (kun mukaan luetaan myös viattomien eläinten kärsimykset). Minulle sellainen Jumala, joka saa aikaan hyvää tai vie läpi maailmansuunnitelmansa ilman viattomien kärsimyksiä on eettisempi ja voimallisempi kuin Jumaluus, jonka täytyy saada sen toteutuminen aikaan viattomien kärsimysten kautta. Mutta ei tästä enempää ketjussa, joka on rönsyillyt muutenkin.

[crystalvoice]

Oikea luterilainen uskonoppi on minulle tärkeä (elämän ja kuoleman kysymys), mutta kestän useimmiten tutustua muihinkin oppeihin. Lapsen usko pelastaa, vaikka aikuisena olen kiinnostunut teologiasta.

Tuo kursivoitu jotenkin särähtää. Ja särähtäisi siinäkin tapauksessa, että sanan luterilainen tilalla olisi esim. vapaakirkollinen, helluntailainen, baptisti tms. Maailmassa on lukematon määrä kirkkokuntia, jotka pitävät oppiaan oikeana. Mutta kun niihin tarkemmin tutustuu, niin jokaisessa on jotain, jota ei voi sanoa oikeaksi.

Edellisellä en tarkoita sitä, että minä voisin määritellä oikean opin. Suomessa valtaosa on luterilaisia, mutta voiko kukaan sanoa, että joku luterilainen  olisi omaksunut oikean opin kaikilta osin.

Tällä en tahto haastaa riitaa, mutta palaan siihen aiemmin esitettyyn ajatukseen, että rakkaus totuuteen on tärkeämpi kuin omaksutun totuuden määrä.

Kristillisessä mielessä hengelliseen totuuteen kuuluu asioita, joita ei voi inhimillisellä järjellä ymmärtää eikä verifioida totuuksiksi niin, että uskoa niihin erityisessä ilmoituksessa ilmoitettuihin tai kristillisessä teologiassa ilmaistuihin asioihin ei tarvittaisi, vaan jokainen (myös ei-kristitty) voisi järjellään ymmärtää tai uskoa järkensä valossa uskottaviksi totuuksiksi kyseiset ilmoitetut asiat kuten esim. opin kolminaisuudesta, kaksiluonto-opin, ajatuksen ikuisen helvetin oikeudenmukaisuudesta, neitseestä syntymisen, vauvan uskon (ainakin esim. luterilaisuudessa), perisynnin syyllisyyttä aiheuttavan tekijän pienessä lapsessa (esim. luterilaisuudessa) jne. 

Koska on uskonvaraisia asioita, joihin kristityt uskovat hengellisen auktoriteetin perusteella eikä järjen perusteella, ei voi välttyä siltä kysymykseltä, mihin perustetaan auktoriteetin valinta, jos ei lainkaan inhimilliseen järkeen, sillä eri hengellisiä tai uskonnollisia auktoriteetteja on paljon, eivätkä ne opeta samaa, josta syystä täytyisi olla jokin järjellinen kriteeri, koska muutoin auktoriteetin valinta vaikuttaisi mielestäni täysin fideistiseltä valinnalta. Jos inhimillisen järjen valossa valitaan sellainen auktoriteetti, joka ilmoittaa järjen ylittäviä tai jopa sitä vastustavia asioita, mitkä ovat ne järjelliset kriteerit, joihin nojaudutaan auktoriteetin valinnassa, koska muutoin auktoriteetin valinta siis vaikuttaisi fideistiseltä valinnalta.

Raamatusta itsestään löytää perusteet pitää järjellisyyttä kristinuskoon kuuluvana, esim. siitä, että Uudessa testamentissa vedotaan Vanhan testamentin kohtiin (esim. profetioihin), joiden perusteella Uuden testamentin ilmoitus tehdään järjellisesti hyväksyttäväksi ja uskottavaksi. Kun Jeesus arvostelee tekopyhiä, se edellyttää järjellistä ajattelua, sillä tekopyhyyttä ei voi havaita ilman järjellisyyteen pohjautuvaa vaatimusta johdonmukaisuudesta. Jne.

Koska aikaisemmin on tässä ketjussa keskusteltu lapsen uskosta, niin tietenkin siihen kategoriaan asioita, jotka ovat järkeä vastaan, kuuluu luterilaisten ajatus siitä, että vauva, joka ei järjen ja todistusaineiston mukaan ymmärrä käsitteitä eikä tiedosta vastuullisuuttaan ja syyllisyyttään (joita sillä ei voi järjen mukaan olla), uskoisi kristillisesti pelastavalla tavalla. Luther vetoaa raamatulliseksi perusteluksi ajatukselleen vauvan uskosta muistaakseni ainakin kohtaan Luuk. 1:41.

[crystalvoice]

Olen kuullut vauvakasteen puolustajalta ajatuksen, jonka mukaan Jumalalle on kaikki mahdollista. Jos Jumalalle on mahdollista pitää vauvaa vastuullisena ja syyllisenä edessään ja antaa vauvalle uskon, mutta niitä asioita ei ihminen voi ollenkaan ymmärtää järjellään ja omassatunnossakaan hyväksyä, onko ainoa peruste se, että on uskottava, koska hengellinen auktoriteetti niin sanoo ja hengellisen auktoriteetin edessä jopa kaikki se, mikä ihmisestä näyttää mustalta, on todellisuudessa valkoista; ja jos siihen valkoisuuteen ei kykene uskomaan, on syy ihmisessä itsessään ja auktoriteetti sen mukaan myös tuomitsee ihmisen, joka ei kykene uskomaan järjen ja omantuntonsa vastaisesti? Muistaakseni Ignatius Loyola on sanonut, että jos pyhä kirkko opettaa, että se mikä hänestä itsestään näyttää mustalta, on valkoista, niin silloin hän uskoo kirkkoa eikä itseään. Tällainen asenne voi johtaa mielestäni kovin tuhoisalle tielle.

[crystalvoice]

Tästä Jaakobin kirjeen luennosta on minulle paljon apua kristittyjen välisissä suhteissa:

http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/ut/ut4b.html

Vastaan tähänkin viiveellä, koska olin pitkään poissa keskusteluista.

Peltolalla on ollut aikoinaan tapana voidella sairaita öljyllä. Jaakobin kirjeestä löytyy aiheesta kohta:

"Jos joku teistä on sairaana, kutsukoon hän luokseen seurakunnan vanhimmat. Nämä voidelkoot hänet öljyllä Herran nimessä ja rukoilkoot hänen puolestaan, ja rukous, joka uskossa lausutaan, parantaa sairaan. Herra nostaa hänet jalkeille, ja jos hän on tehnyt syntiä, hän saa sen anteeksi." (Jaak. 5:14-15)

Olen ollut tilanteessa, jossa Peltola voiteli erään sairaan. Peltola jätti siinä yhteydessä lukematta jakeen 15. Kun kysyin asiasta, hän sanoi minulle suurin piirtein niin, ettei halua antaa lupausta paranemisesta, sillä eihän ole varmuutta, parantuuko sairas. (Vertaa esim. moniin huuhaakarismaatikkoihin, jotka ovat sanoneet kokouksissaan, että tietyt ihmiset paranevat sairauksistaan, mutta todellisuudessa tuskin kukaan niistä ihmisistä on parantunut.) Kun mainitsin siitä, että Peltola on jättänyt jakeen 15 lukematta eräälle helluntailaiselle, veikkonen loukkaantui voimakkaan emotionaalisesti ja piti sitä merkkinä epäuskosta. Erään ortodoksin mukaan sairaan parantuminen voidaan tulkita myös hengellisesti parantumiseksi Jaakobin kirjeen kohdassa. Asiayhteys ei mielestäni viittaa hengelliseen paranemiseen.

Tietyt lupaukset, jotka liittyvät siihen todellisuuteen, joka voidaan aisteilla ja järjellä havaita, täytyy kokemuksen myötä todeta usein paikkansa pitämättömiksi, niin kuin Peltolakin on mitä ilmeisimmin tehnyt.