Puimatanner > Raamattupiiri

Roomalaiskirje 12

<< < (38/38)

Stiina:
 :)  Näin meillä tunteet ja kokemukset sekä ymmärrys vaihtelee monestakin syystä.
Edelleen väitän, että meissä ei ole eikä voi olla Agape-rakkautta. Jos olisi, maailmamme olisi ihan toisen näköinen ja voisimme sovittaa itse syntimme ja toistenkin syntejä, jos syntiä sitten edes olisikaan edes uudestisyntyneissä.
Kyllä Jeesuksen ja Pietarin puheenvuorossa oli kyse Pietarin kokemasta synnintunnosta myös juuri tuossa asiassa. Fileo-rakkautta oli, mutta ei Agape-rakkautta, mikä huomiona murehdutti Pietaria. Halusi vastata, että rakastaa, mutta nyt sisimmässään tiesi, että rakasti, mutta ei kuitenkaan rakastanut "Agape". Sai sitten sitä Jeesukselta, että pystyi apostolin työhönsä ja Marttyyriuteen, vaikka vielä lankeilevana. Näin on meillä kaikilla, jos totuudessa vaellamme. Rakkautemme todellakin katoaa, myös Eros ja Fileo ja muuttuu silmänräpäyksessä jopa vihaksi, mutta ainakin kylmyydeksi. Meissä ei ole itsessämme riittävästi mitään.
Lainaan taas 9x/Uskojarukous-sivusto:
"Tästä seuraa:

Jumala rakastaa ja tulee aina rakastamaan jokaista ihmistä samalla rakkaudella, jolla Jumalan persoonat rakastavat toisiaan, eli täydellisellä rakkaudella. Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä yhtä paljon, täydellisesti. Jumalan rakkaus ei riipu siitä, miten ihminen suhtautuu Jumalaan tai millaisia tekoja ihminen on elämänsä aikana tehnyt.

Jorma Kantola, Tietämättömän täytyy uskoa, SLEY 2021, 154-155."

Taisto:

--- Lainaus käyttäjältä: kalamos - 09.11.21 - klo:10:35 ---Mutta yksi erittäin
vaikuttava näky on vieläkin
mielessäni.

Oli myrsky suoraan
salmen suuntaisesti.

Purjevene suorastaan
syöksyi myötätuuleen
purjeet pulleina.

--- Lainaus päättyy ---
Vastaan vielä tähän, kun tulin kysyneeksi sinulta, tiedätkö mihin suuntaan tuuleen nähden purjevene kulkee parhaiten - vaikka tämä ei taida kovin oleellisesti roomalaiskirjeeseen liittyäkään.  ::)

Suomen sisävesillä on yksi hyvä suora linja etelä-pohjoissuunnassa, jota kerran purjehdin reippaassa etelätuulessa, joka puhalsi siis suoraan veneen takaa. Tuohon etappiin kului silloin aikaa kaksi tuntia.

Toisella kertaa samassa paikassa tuuli oli yhtä voimakas, mutta tuulen suunta oli koillisesta. Piti siis purjehtia tiukasti sivuvastaisessa tuulessa, ja hiukan yllättäen aikaa kului tuohon samaan etappiin vain kaksi ja puoli tuntia. Ei siis paljonkaan eroa myötätuulessa seilaamiseen.

Kumpikin näistä tuulen suunnista "häviää" parhaalle tuulen suunnalle: jos tuulee yhtä kovaa mutta suoraan sivulta 90 asteen kulmassa, pursi menee kovinta vauhtia. En ole tuossa samassa paikassa purjehtinut sivutuulessa enkä siis tarkkaan tiedä paljonko samaan matkaan kuluisi aikaa, mutta joka tapauksessa vähemmän sitä kuluisi.

Ja vielä yksi asia: purjehtijan ei pidä katsoa koko ajan pelkästään eteenpäin, varsinkaan silloin kun tuuli on kovempi. Täytyy myös pitää silmällä aaltojen kokoa, katsoa milloin tulee isompi aalto ja mukauttaa purjehdus siihen. Samaten pitää tarkkailla tuulen puuskia: kova yhtäkkinen puuska voi kaataa veneen ellei perämies ole tarkkana ja muuta hetkeksi veneen suuntaa tai löysää purjeita.

No, eivät nämä aivan turhia juttuja kuitenkaan taida olla - kyllä näistä voi oppia jotakin, jota voi soveltaa omaan elämään.

kalamos:
Lukemattomia purjeveneitäkin
tuossa salmessa näin.

Mutta tuo yksi
(ulkomailta tullut)
suorastaan säikäytti minut.
Tietääköhän,
että tuota vauhtia
se syöksyys pian sataman kiveyksiin.

Ja näin voi tietenkin käydä meillekin.
Jos vauhti on liian kova,
niin voi tulla törmäys.

Ja jos ei purjeista pidä huolta,
niin ne voivat revetä tuulessa.
Jne. Sinä tiedät,
kun olet purjehtinut.

Muistan isän kertoneen
ajasta, jolloin seilasi
yksipurjeista ...
mikähän se oli ...
en muista,
mitä nimeä
tuosta rahtialuksesta käytti.

No joskus kippari
oli vähän huolissaan,
kun ei oikein osannut arvioida,
kumpi tuuli voittaa.

No joka tapauksessa
purjeista on pidettävä huoli.
Mutta matkanteko
tapahtuu Tuulen voimalla.

Purjeita on siis uudistettava.
Vaikka olemme
uusia luomuksia Kristuksessa,
niin kuitenkin meidän täytyy
jatkuvasti uudistua.

Niinkuin ihmisruumiskin
uudistuu jatkuvasti solu solulta.
Samoin tulee mielemme
jatkuvasti uudistua,
vaikka ratkaiseva mielenmuutos
on jo takana.


--- Lainaus käyttäjältä: Paavali (Room 12:2) ---Älkääkä mukautuko
tämän maailmanajan mukaan,
vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta,
tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto,
mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.
--- Lainaus päättyy ---


Meidän tulee pukeutua
joka aamu päivän haasteisiin. 
Tarkistaa purjeemme jne.

Silloin voimme toteuttaa
palvelutehtäväämme.


--- Lainaus käyttäjältä: Paavali (Room 12:1) ---Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta
kehoitan teitä, veljet,
antamaan ruumiinne
eläväksi, pyhäksi,
Jumalalle otolliseksi uhriksi;
tämä on teidän
järjellinen jumalanpalveluksenne.
--- Lainaus päättyy ---

Taisto:

--- Lainaus käyttäjältä: kalamos - 26.11.21 - klo:19:00 ---Mutta tuo yksi
(ulkomailta tullut)
suorastaan säikäytti minut.
Tietääköhän,
että tuota vauhtia
se syöksyys pian sataman kiveyksiin.

--- Lainaus päättyy ---
Hauska tavata taas, Kalamos! Ihmettelin tässä välillä jo, mihin olet mennyt kun et ole kirjoitellut vähään aikaan.

Mutta tuo kovavauhtinen purjehdus myötätuulessa: minulle tuli kerran sellaisessa tilanteessa mieleen, miten veneen saa pysähtymään, jos käy niin että eteen tulee yhtäkkiä jokin este. Vaikkapa yllättävä karikko jota en ole ajoissa huomannut, tai jokin toinen vene onkin yhtäkkiä edessä niin lähellä että on nopeasti saatava oma vene pysähtymään. Miten purjevene pysäytetään nopeasti, jos on kova myötätuuli? Ei mitenkään, jos pidetään sama suunta. 

Vaan: löysätään nopeasti purjeet, käännetään samantien peräsimellä veneen keula vastatuuleen, ja vauhti pysähtyy kuin seinään. Itse asiassa, kun silloin mietin tätä asiaa siinä kovassa myötätuulessa, niin kokeilin tätä temppua sen vuoksi, että olin lähestymässä satamaa ja vauhti alkoi hirvittää. Hyvä että tulin kokeilleeksi, nyt tiedän miten pitää toimia.

Kuten huomaat, purjehtiminen on hauskaa - kun ensin oppii miten toimitaan.  :D

Taisto:
Olen viime aikoina lukenut vähän kerrallaan Risto Santalan kirjaa "Paavali ihmisenä ja opettajana" (löysin tuon kirjan viime kesänä eräältä kirpputorilta, hinta oli peräti 30 senttiä :) ).  Pieni lainaus tuosta kirjasta:

"Juutalaisilla oppineilla on ollut tapana kysyä keskustelun päätteeksi aina arameaksi: "Mai kaa mashma lan?" eli "Mitä me siis tähän sanomme?". Kaikki opetukset tuli mieltää myös käytännössä. Apostoli Paavali toistaa tuon kysymyksen viisi kertaa Roomalaiskirjeessään. Näin kukin osa-alue erottui toisistaan."

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu