Kirjoittaja Aihe: Roomalaiskirje 12  (Luettu 7525 kertaa)

Letsa

  • Vieras
Vs: Roomalaiskirje 12
« Vastaus #90 : 16.10.21 - klo:19:35 »
Joka tapauksessa on hieno asia, että tänne laitetaan ajatuksia. Väliäkö tuolla, jos minä en pysy kaikessa mukana.

Poissa Stiina

  • Viestejä: 1074
Vs: Roomalaiskirje 12
« Vastaus #91 : 16.10.21 - klo:22:16 »
 :)  Kalamoksen viimeisen viestin kanssa eri mielta.

Poissa kalamos

  • Viestejä: 491
  • Kάλαμος
    • kalamos.keskustelu.info
Vs: Roomalaiskirje 12
« Vastaus #92 : 17.10.21 - klo:09:53 »
Eli avaamme nyt
Jumalan Sanan

Raamattutuntiaiheemme
ensimmäisestä jakeesta:



Lainaus käyttäjältä: Paavali (Room 12:1)

Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta
kehoitan teitä, veljet,
antamaan ruumiinne
eläväksi, pyhäksi,
Jumalalle otolliseksi uhriksi;
tämä on teidän
järjellinen jumalanpalveluksenne.

Sinä totesit näin:


Emme itse pysty antamaan itseämme Jumalan käyttöön


Ja minä vastasin:


Roomalaiskirjeen luvussa 12
aivan selvästi meitä
kehotetaan antamaan itsemme
eläväksi pyhäksi
Jumalalle otolliseksi uhriksi.

Eli tämän täytyy olla mahdollista.


Oletan, että
löydät tässä kohden
mainitsemasi erimielisyyden.

Minä luulen,
että ymmärrämme loppujen
lopuksi aivan samoin.

Siis asia ei etene niin,
että minä tulen Jumalan tykö
ja ilmoittaudun palvelukseen
ja pyydän saada
virkapukuni ja -merkkini.

Vaan miten.
Juuri niinkuin totesit.


Voimme kuitenkin luvata itsemme


Ja nyt kun sydämen palo on syttynyt,
niin on aika edetä toiseen jakeeseen.

Lainaus käyttäjältä: Paavali (Room 12:2)

Älkääkä mukautuko
tämän maailmanajan mukaan,
vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta,
tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto,
mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.


Nyt alkaa työ meissä.
Mielen uudistus.
Me etsimme ja tutkimme
kuin etsivä ... joka löytää
vastaukset kahteen
kysymykseen:

1) Mikä on Jumalan tahto
2) Mikä 
Hyvää ja Otollista ja Täydellistä.

Ensimmäisen jakeen toteutuessa
me annoimme
tai Sinun valitsemaasi ilmaisua käyttäen
lupasimme itsemme
Eläväksi Pyhäksi, Jumallle otolliseksi
Uhriksi.

Ja sitten alkaa prosessi
eli mielenuudistus meissä,
jossa lopulta löydämme sen,
mikä juuri minun tapauksessani
on Jumalalle otollista.

Ja sitten paavali jatkaa
heti tämän jälkeen siitä,
miten tämä etsintä etenee.

Lainaus käyttäjältä: Paavali (Room 12:3)

Sillä sen armon kautta,
mikä minulle on annettu,
minä sanon teille jokaiselle,
ettei tule ajatella itsestänsä enempää,
kuin ajatella sopii ...




 

Kάλαμος yksi ruoko suuressa kaislameressä, jota Tuuli huojuttaa.

Poissa Stiina

  • Viestejä: 1074
Vs: Roomalaiskirje 12
« Vastaus #93 : 18.10.21 - klo:12:10 »
 :) Kohtalaisen selkeästi eroteltu (Kalamos), että minäkin saatan osata analysoida (vaikken jaksaisi). Pax pax kuitenkin minullekin.

Ensinnäkin Kalamos on ilmeisesti joku muu "oppinut" kuin luterilainen? Kaikki lukevat Raamattua oman viitekehityksensä mukaan ja uudestisyntyvät ylhäältä eri aikaan oppimaansa ja lukemaansa, jos uudestisyntyvät ollenkaan.
Minulle nuo kohdat ovat vielä lakia ja vapaita ohjeita uudestisyntyneille. Eivät kaikki saa samoja armolahjoja ja kykyjä, moni ei pysty "rajoitustensa" takia mihinkään näkyvään ihmisiä miellyttämään.
Uskova tunnetaan Hengen hedelmistä eikä "teoista". Molemmissa näkemyksissä on taas ojansa ja allikkonsa, jolla itseä petetään ja Jumalaakin yritetään.
Missään tapauksessa syntinsä anteeksi saanut ei saa ruveta lainalaiseksi enää (Gal.). Hyviä tekoja tulee tietenkin tehdä vapaasti, mutta ne ovat uskovalla Jumalan vaikuttamia ja Jeesuksen K. pyhittämiä, joten otollisia Jumalalle. Raamatun mukaan "tekokukan" kauniinkaan teot eivät kelpaa. "Ilman minua te ette voi mitään tehdä!"
Laitan tähän lainauksen, joka voisi olla minun kirjoittamani, vaan ei ole:

"sunnuntai 24. toukokuuta 2015
Ilman Häntä

”Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä. Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niin kuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä. Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niin kuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat. Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen. Siinä minun Isäni kirkastetaan, että te kannatte paljon hedelmää ja tulette minun opetuslapsikseni. Niin kuin Isä on minua rakastanut, niin minäkin olen rakastanut teitä; pysykää minun rakkaudessani. Siinä minun Isäni kirkastetaan, että te kannatte paljon hedelmää ja tulette minun opetuslapsikseni. Niin kuin Isä on minua rakastanut, niin minäkin olen rakastanut teitä; pysykää minun rakkaudessani.” (Joh.15).

Vihamieliset voimat tekevät kaikkensa ettei tämä voisi toteutua. Heräsin jälleen kerran ajatukseen:

”…sillä ilman Minua te ette voi mitään tehdä.”

Me voimme tehdä todella paljon ilman Häntä omilla teillämme ja oman mielemme mukaisesti. Siitä ei Herra ollenkaan puhu, vaan kaikesta siitä, mitä meidät on tarkoitettu tekemään Hänen kunniaksensa ja Hänen asiansa puolesta. Vihamieliset voimat tarjoavat kuitenkin hengellisyyden nimissä lukemattomia mahdollisuuksia kristillissävyiseen toimintaan, jolla ei ole mitään todellista merkitystä Herramme silmissä. Kaikki johtaa omavaltaiseen jumalanpalvelukseen ja jopa itsekuritukseen, joka ei palvele ihmisen parasta.   (Huom. Sairasta uskoa!)

...

”Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen. Siinä minun Isäni kirkastetaan, että te kannatte paljon hedelmää ja tulette minun opetuslapsikseni.”

Kuinka tärkeätä onkaan pysymisemme Hänessä juuri nytkin! ...

Lähettänyt Markku Vuori klo 7.15 "

https://minunlaitumenilampaat.blogspot.com/2015/05/ilman-hanta.html


Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6331
Vs: Roomalaiskirje 12
« Vastaus #94 : 18.10.21 - klo:14:18 »
Niin tässä juuri tulee esille se, että arkielämä ehkä sittenkin on paras mittari siitä kuinka paljon heijastan Kristuksen mieltä tai olen heijastamatta Kristuksen mieltä.
Toiset ihmiset arkielämässä ovat melko hyvä mittari sille, ja sitten kun taas ovat minua kohtaan inhoittavia tai epäreiluja, on tosi helppo arvioida sitä mitä tulee itsestä esille, kun joutuu epäreiluun tilanteeseen.

Ja on ihan okei, jos osaan vastata jollekulle minua loukanneelle siten, että hän ei puolestaan haavoitu minun reaktioistani.
Sitten voi Herran edessä arvioida omien reaktioiden motiiveja ja katsoa että mitä sieltä sydämestä todella lähtee tuota ihmistä kohtaan.

Poissa Stiina

  • Viestejä: 1074
Vs: Roomalaiskirje 12
« Vastaus #95 : 18.10.21 - klo:15:31 »
Näin!  Tästä taas samaa mieltä!
Synnintunnon tästä saan kyllä lähes aina ja tulen "fariseusten" ylikävelemäksi mennen tullen ja terapeutilta ihmettelyn, kun en osaa pitää puoliani, mutta se on totta. En kristittynäkään osaa pitää terveesti puoliani, en todellakaan; vähintään väsyn, jos en jaksa aina loukkaantuakaan. Luulen, että usko murenisi, jos olisi joku paikka mihin mennä, paitsi Jeesus K.

Poissa Stiina

  • Viestejä: 1074
Vs: Roomalaiskirje 12
« Vastaus #96 : 18.10.21 - klo:17:21 »
Juhani Aitomaa suosittelen:    :-X

https://www.youtube.com/watch?v=3YQABKOU61I

(vain 23 min.)

Letsa

  • Vieras
Vs: Roomalaiskirje 12
« Vastaus #97 : 18.10.21 - klo:17:30 »
Oletus ja lähtökohta näyttäisi olevan, että palvelustyö ja sen löytyminen ovat seurakuntalähtöisiä. Tämä asia tulee jatkuvasti ajatuksiin, kun tätä mietin. Ja se, että seurakunta (uskovat ihmiset) kokoontuu yhteen. En voi välttyä ajatukselta, että uskovan tilanne ei ole Jumalan tarkoittama, jos häneltä puuttuu seurakuntayhteys. Sellainen, jossa tapaa toisia uskovia, on opetuksen piirissä ja voi palvella ja olla palveltavana. Tämä näyttäisi olevan Raamatun tarkoittama normaali. Nykyisessä seurakunnassa en ole koskaan törmännyt esim. saarnaan, joka pohjautuisi opetuskirjeisiin, tai muutenkaan olisi opetusta Raamatun kirjeistä.

Omalla kohdalla koin pitkään surua siitä, että en kokenut voivani jatkaa entisessä seurakunnassani. Nyt koronatauon jälkeen toiminnot palautuvat eri tahoilla. Olen odottavalla mielellä.


Poissa Stiina

  • Viestejä: 1074
Vs: Roomalaiskirje 12
« Vastaus #98 : 19.10.21 - klo:12:11 »
 :) Näin on Letsa aina ollut joidenkin kohdalla, vaikka ei olisi yhtään oma syy. Ei ole helppoa kaikkien löytää (saada) sitä konkreettista seurakuntaa.
Kiitos Kolmiyhteisen Jumalamme, että emme ole silti hyljätyt maailmanlaajuisesta, hengellisestä seurakunnastamme. Tämmöinenkin voi olla Jumalan antama risti ja missään tapauksessa ei väärin opettavaan (ydinasiassa) seurakuntaan pidä sitoutua, jos ei voi sitä ojentaa.
Kansankirkossamme on hyvin voinut olla yksinkin, kun vain itse hyväksyy perusasiat Sana ja Sakramentit. On väärin mennä ehtoolliselle, jos ei usko siitä Wähä Katekismuksen mukaan ja ole ev.lut. seurakunnan jäsen. (Käynyt rippikoulun ja konfirmoitu.)
(Ei voi helposti olla myöskään jossain kaukana olevassa seurakunnassa aktiivisesti. Myöskään yhtään täydellistä seurakuntaa ei ole olemassa. Olen hartaasti rukoillut varmaan kohta n. 70 v. paikkani löytymistä, mutta enempää kuin minulla on, en ole saanut.
Luterilaisuudessa maallinen työ on periaatteessa uskovan tekemänä yhtä arvokasta kuin hengellinen. Luther menee niinkin pitkälle, että vähäinen lattianlakaisija voi olla arvokkaampi kuin teologian tohtori Jumalan silmissä, noudattaessaan Jumalan tahtoa uskossa. Hyvä seurakunta on ihanne ja aikamoinen onni ja autuus.)

Roomalaiskirjeestä tulee osata lukea muutakin kuin lakia ja minkälainen ihmisen tulisi olla. Eli ydinasia Roomalaiskirjeessä on kirkas.

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6331
Vs: Roomalaiskirje 12
« Vastaus #99 : 19.10.21 - klo:14:24 »
Olen yrittänyt tuoda useammassakin ketjussa esille, että mielestäni UT ei opeta lakia ollenkaan. Se opettaa meille totuuden ihmisestä ja Jumalasta.
Siksi sitä on turvallista lukea ja juuri tärkeä lukea kaikkineen.

Letsa

  • Vieras
Vs: Roomalaiskirje 12
« Vastaus #100 : 19.10.21 - klo:14:39 »
Stiina, armossahan me kukin olemme ja elämme, ja Roomalaiskirje on opetusta armossa sisällä oleville. Jumala vaikuttaa omissaan kaiken muuttumisen, niin kuin sanassa sanotaan. Sekin tulee armosta tietenkin. Laki on täytetty, armo on käynyt oikeudesta ja Herra on puhdistanut sydämemme uskon kautta Jeesukseen. Siksi Raamattu ei ole vaatimusta, vaikka kasvun alueet se osoittaa. Ja armo on se, joka kasvattaa.

En mieti syyllisiä omaan tilanteeseen, sellainen ei kiinnosta. En jakele neuvoja, pohdiskelen vaan näitä Roomalaiskirjeen sanoja seurakunnan merkityksestä. Seurakuntien nykytilanne on nähtävissä, Jumala näkee kaiken vielä paremmin, myös tulevat ajat. Ja sen, milloin tulee aika, jolloin kukaan ei voi työtä tehdä. Kyllä kaikki työ on merkityksellistä, ajattelen niin, eihän lukeneisuus ja oppineisuus siihen vaikuta yhtään mitään.

Poissa Stiina

  • Viestejä: 1074
Vs: Roomalaiskirje 12
« Vastaus #101 : 20.10.21 - klo:12:09 »
 :)  Nyt hyväksyn Letsan puheenvuoron sellaisenaan, ei ole mitään huomauttamista tai erimielisyyttä.
Sandian puheenvuoroa en taas yhtään enää ymmärrä. Joskus 30senä minäkin kinasin rukouksessa Jumalan kanssa, että olen täyttänyt kaikki "10-käskyä" todella hyvin. Jumalan hiljaisuuden tähden rohkenin aika pian kiukkuisena pyytämään Jumalaa näyttämään, missä olen siis muka rikkonut. Kunpa olisin ymmärtänyt heti pyytää, että anteeksi, mutta näytä varovasti vähitellen. Vastaus tuli nopeammin kuin ikinä.  ??? , enkä sen jälkeen ole synnistä, enkä synnintunnosta eroon päässyt, vaikka olen itkenyt  :-[. Onneksi Jumala vastasi myös siten, että antoi löytää "peltoon kätketyn aarteen" jne. (Epäilyksetön ja vahva ei uskoni silti ole, mutta osaan pyytää ainakin välillä oikein.)
Eikö Vuorisaarna ole äärimmäistä lakia? (Avaa myös Evankeliumin kyllä!) Eikö rikas nuorukainen saanut lain, jota ei pystynyt/halunnut täyttää? Silti Jeesus rakasti häntä! Eivätkö opetuslapset huomauttaneet Jeesukselle, että he ovat täyttäneet ja seuranneet. Jeesuksen vastausta kannattaa usein miettiä rukoillen: "ihmisille se on mahdotonta, mutta Jumalalle mikään ei ole mahdotonta" jne.
Kertaparannuksella meistä ei tule armahdettuja syntisiä, vaan joka päivä Pyhä Henki valaiskoon sydäntämme. Ahtaasta portista läpi meneminen ei siis vielä riitä niiden kanssa, jotka ovat elossa maailmassa, vaan on kuljettava se kapea tie Jeesuksen kanssa, missä kapeus tarkoittaa, ettei lankea armosta, vaikka sitäkin voi tapahtua ja tapahtuu, mutta palata saa ojasta ja allikosta molemmin puolin yhä uudestaan. Sitten, jos menee ahtaasta portista ulos kokonaan ja lavealle tielle, voi olla ettei paluuta enää olekaan. (Voi olla että on. Kuka osaa tästä tästä keskustella?)
Kyllä Room. 12 on luterilaiselle lakia ja kiitos Jeesuksen työn, että on Evankeliumi, vaikka toiset näyttävät täyttävän tuon antautumisenkin omassa voimassaan. (Ei lammas voi mitään Jumalalle antaa.)
"Luukas 10:27 FB38
Hän vastasi ja sanoi: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi".
FB38: Kirkkoraamattu 1933/38

Olkaa siis te täydelliset, niin kuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on." (Mat 5:48)

(Minulle esim. nuo ovat äärimmäistä lakia!)

Ihana on lain ja evankeliumin ero!!!   :-* :D

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6331
Vs: Roomalaiskirje 12
« Vastaus #102 : 20.10.21 - klo:14:15 »
En ymmärrä, mitä ymmärtämistä viimeisessä viestissäni on. Sanoin että UT kertoo totuuden meistä ja Jumalasta.
Tosin ei se tietty läheskään kaikkea kerro Jumalasta. Vain sen mitä Hän haluaa meille ilmoittaa.

Meistä ihmisistä se kertoo yllättävän paljon.

En näe Vuorisaarnaa äärettömän lakinaa kuten Stiina mainitsi.

Stiina, voitko kertoa minulle Jeesus sitten julistaa evankeliumia puheissaan?

Jumala ei ainakaan minun kanssani ole koskaan edes tarjonnut liittoa missä voisin pelastua jotain muuta tietä kuin Jeesuksen kautta.
Kun hän sääti Vanhan Liiton, lain ohella hän antoi tiukat määräykset säännöllisistä uhreista, jotka Heprealaiskirjeen mukaan ei kuitenkaan silloinkaan voinut poistaa vaan ne olivat "jokapäiväinen muistutus synneistä".

Mutta siis miksi Jeesus puhui niinkuin puhui?  Itse ajattelen, että hän halusi, että hänen sanansa menee kalloni läpi ja hyväksyn sen totuutena.
Hänhän sanoi itsestään " mies joka on sanonut teille totuuden".

40 Mutta nyt te haluatte tappaa minut -- miehen, joka on sanonut teille totuuden, sen, minkä on Jumalalta kuullut. Niin ei Abraham tehnyt.

Eli mikä on se Jeesuksen totuus ja missä kohdin hän siitä opettaa. Ellei ihan kaikissa puheissaan.

Se rikas nuori mies lähti Jeesuksen luota pois, kun kuulin että hänen olisi seurattava Jeesusta sen kustannuksella mihin oli luottanut elämässään. Se oli hänelle liian suuri hinta ja hän lähti pois Jeesuksen luota. Mutta hän ajatteli, että hänen ei tarvitse sitä vakavammin ottaa Jumalan sanaa, koska näki itsensä täyttäneen jo lain.

« Viimeksi muokattu: 20.10.21 - klo:14:23 kirjoittanut sandia »

Poissa kalamos

  • Viestejä: 491
  • Kάλαμος
    • kalamos.keskustelu.info
Vs: Roomalaiskirje 12
« Vastaus #103 : 20.10.21 - klo:17:36 »
Minä olen nyt
tavanut ja avannut
Roomalaiskirjeen luvun 12
jokaisen jakeen omalta osaltani.
Tässä yhteenveto:


Tuossa luvussa avainsana
- ja tyrmäävä sellainen on -
UHRI.

Vanhan liiton puolella
törmäämme jatkuvasti tuohon Sanaan.

Lainaus käyttäjältä: Mooses (Lev 1:4)
Ja hän laskekoon kätensä
polttouhriteuraan pään päälle;
niin se on oleva otollinen
ja tuottava hänelle sovituksen.


Hebrealaiskirjeen kirjoittaja rinnastaa Jeesuksen polttouhriksi,
joka oli poltettava ulkopuolella leirin.

Polttouhri heprean kielessä tulee verbistä,
joka tarkoittaa nousemista.

Vanhan liiton aikana
polttouhrin savu nousi ylös.

Mutta Uuden liiton kertakaikkinen uhri
meni itse ylös Jumalan luo.
Nyt meidän ei enää tarvitse
uhrata tullaksemme sovitetuiksi,
vaan vain ottaa vastaan sovitus
- antaa sovittaa itsemme.

Mutta nyt, kun Paavali
on ensin kirjoittanut
kolme lukua pitkän katkelman
Israelin kohtaloista,
hän kehottaa Uuden liiton uskovia
antamaan itsensä
eläväksi, pyhäksi
Jumalalle otolliseksi UHRIKSI.

Lainaus käyttäjältä: Paavali (Room 12:1)
Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta
kehoitan teitä, veljet,
antamaan ruumiinne
eläväksi, pyhäksi,
Jumalalle otolliseksi uhriksi;
tämä on teidän
järjellinen jumalanpalveluksenne.

Tuo järjellinen (logiken)
on eräässä vanhassa
ruotsinkielisessä käännöksessä
käännetty hengelliseksi jumalanpalvelukseksi.
Se voidaan ehkä ymmärtää esimerkiksi siksi tehtäväksi,
mitä Sanan palvelija tekee (Sana=Logos).

Eli meidän pakanoiden
ei enää tarvitse uhrata
Mooseksen lain mukaisia uhreja,
kun Jeesus on näiden uhrilakienkin täyttymys.

Lainaus käyttäjältä: Paavali (1 Kor 5:7)
onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu


Eli tuon kertakaikkisen sovituksen
me saamme ottaa vastaan.
Ja mitään sen enempää
emme voi pelastuksemme eteen tehdä.
Se on siinä.

Mutta sitten sen jälkeen,
kun olemme armosta pelastetut,
meillä on etuoikeus antaa itsemme
eläväksi ja pyhäksi,
Jumalalle otolliseksi uhriksi,
mikä siis merkitsee
antautumista Jumalan palvelukseen.
Ja tämä taas voi merkitä ahjoa
- kastetta tulessa.

Johannes Kastaja kastoi ihmisiä
vedessä parannukseen,
mutta puhui tämän lisäksi
paitsi kastamisesta Pyhässä Hengessä,
myös kastamisesta Tulessa
ja kuvaili tuota kastetta tulessa puhdistamiseksi:


Lainaus käyttäjältä: Matteus (3:11-12)
Minä kastan teidät vedellä parannukseen,
mutta se, joka minun jäljessäni tulee,
on minua väkevämpi,
jonka kenkiäkään
minä en ole kelvollinen kantamaan;
hän kastaa teidät
Pyhällä Hengellä ja tulella.
Hänellä on viskimensä kädessään,
ja hän puhdistaa puimatanterensa
ja kokoaa nisunsa aittaan,
mutta ruumenet hän polttaa
sammumattomassa tulessa.

Nuo ruumenet ovat
nisunjyvään liittyviä akanoita ja roskia,
joista jyvä irrotetaan puimalla.
Kysymyksessä ei siis ole valhevehnä eli luste.

Meidät upotetaan ahdistuksiin.
Kuonat palavat pois.
Meillä ei enää ole muuta kuin Kristus.
Olemme kuin
Sadrak, Meesak ja Abed-Nego tulisessa pätsissä.

Kaste tulessa liittyy meidän puhdistamiseemme
jaloa käyttöä varten.
Mitä kovemmassa tulessa saviastia on ollut,
sitä jalompaan käyttöön se on valmistettu.

Siis kun tarkastelemme
Roomalaiskirjeen lukua 12,
niin olemme tosi kovan paikan edessä.

Meidän ei ole pakko,
mutta meillä on etuoikeus
antaa itsemme UHRIksi.


Roomalaiskirje
on osoitettu ...

Lainaus käyttäjältä: Paavali (Room 1:7)
kaikille Roomassa oleville
Jumalan rakkaille,
kutsutuille pyhille


... siis pyhille.

Tämä pyhyys perustuu
Jumalan täytettyyn työhön.

Lainaus käyttäjältä: (Hepr 10:10)
me olemme pyhitetyt
Jeesuksen Kristuksen
ruumiin uhrilla
kerta kaikkiaan

Eli meidän ei ole pakko tehdä
uskoviksi tultuamme
yhtään mitään erityistä.

Mutta nyt Paavali
Raamattupiiriaiheessamme
kehottaa meitä
antamaan ruumiimme 
Jumalan palvelemiseen.

Eli Jeesuksen
kertakaikkisen UHRIn tähden
me olemme pelastetut.

Siis Jumalan Karitsan veri
puhdistaa meidät jatkuvasti.
Tätä symboloi Vanhan liiton eläinuhrit.

Mutta toinen asia on se,
että me voimme erottaa itsemme
Hänen palvelukseensa.

Joskus nämä kaksi asiaa
sotketaan keskenään
todella pahasti.
Ja silloin menevät
villat ja pellavat sekaisin.

Nimittäin jotkut uskovatkin luulevat,
että meidän kutsumustehtävämme
on taistella koko elämämme
syntiä vastaan.

Mutta ei meitä ole kutsuttu
kilparadalle ollenkaan sitä varten.
Syntiongelma hoidettiin Golgatalla.

Meidät on kutsuttu erottautumaan
Herran palvelemiseen siinä tehtävässä,
jonka Hän itsekullekin antaa.
Ja uskollisuus tässä tehtävässä palkitaan.

Meitä ei palkita siitä tehtävästä,
minkä Jeesus on jo tehnyt Golgatalla.
Me olemme Hänen voittopalkintonsa.

Mutta mekin voimme
Nisunjyvän tiellä
saada voittopalkinnon.

Ja silloin me emme jää yksin.
Meitä vastassa on taivaassa
iso joukko ihmisiä,
jotka tulevat ja sanovat,
että Sinä olit palvelemassa siellä,
missä minä löysin Pelastuksen.

Siis kysymys antautumisesta
Jumalan palvelukseen.

Biblia puhuu
toimellisesta jumalanpalveluksesta:

Lainaus käyttäjältä: Paavali (Room 12:1)
Niin neuvon minä teitä,
rakkaat veljet,
Jumalan sydämellisen laupiuden kautta,
että te antaisitte
teidän ruumiinne
eläväksi, pyhäksi
ja Jumalalle otolliseksi uhriksi,
joka on teidän toimellinen jumalanpalveluksenne


Siis Paavali neuvoo näin toimimaan.


Paavali neuvoo meitä
Jumalan armahtavan/sydämellisen 
laupeuden kautta.
Tuo alkutekstin sana
viittaa Jumalan säälivään luonteeseen.

Tuon herkemmin
ei Pyhä Henki olisi enää
voinut Paavalia johdattaa
lähestymään asiaa.

Kirjaim
Lainaus käyttäjältä: Paavali (Room 12:1)
Neuvon siis teitä veljet
kautta säälivän Jumalan ...

Yksin armosta me
tulimme Jumalan tykö,
kun Hänen Rakkautensa
veti meitä luokseen
sellaisella lämmöllä,
ettemme voineet vastustaa.

Ja nyt tuo sama
ja yhä yhtä Rakastava Jumala
kutsuu lastaan palvelustehtävään.

Ja siinä vaiheessa
meidän sisimmässämme
syntyy etsintä.
Kaipaus juuri siihen
löytämiseen,
jonka Paavali tuo esiin.

Lainaus käyttäjältä: Paavali (Room 12:2)
Älkääkä mukautuko
tämän maailmanajan mukaan,
vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta,
tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto,
mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.


Tässä vaiheessa
voi pallo pompata korkealle.
Ja niin Paavali jatkaa:

Lainaus käyttäjältä: Paavali (Room 12:3)
Sillä sen armon kautta,
mikä minulle on annettu,
minä sanon teille jokaiselle,
ettei tule ajatella itsestänsä enempää,
kuin ajatella sopii,
vaan ajatella kohtuullisesti,
sen uskonmäärän mukaan,
minkä Jumala on kullekin suonut.


Jumala haluaa johdattaa
meidät itse kunkin
juuri siihen tehtävään,
joka on meitä varten.

Lainaus käyttäjältä: Paavali (Room 12:4)
Sillä niinkuin meillä yhdessä ruumiissa
on monta jäsentä,
mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä


Lainaus käyttäjältä: Paavali (Room 12:1)
Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta
kehoitan teitä, veljet,
antamaan ruumiinne
eläväksi, pyhäksi,
Jumalalle otolliseksi uhriksi;
tämä on teidän
järjellinen jumalanpalveluksenne.

Uhri on siis meidän
toimellinen Jumalanpalveluksemme.

Toinen vaihtoehto on,
että emme anna
itseämme uhriksi,
vaan mukaudumme
tämän maailmanajan mukaan.

Siis sopeudumme siihen,
miten elämä yleensä järjestetään.

Hankimme hyvän koulutuksen.
Ahkeroiden etenemme työuralla.
Perustamme perheen.
Rakennamme omakotitalon.
Istutamme ison puutarhan.
Hankimme perheelle vapaa-ajan asunnon.
Harrastamme hienoja ja terveellisiä asioita.
Huolehdimme asioista vanhuuden varalle.

Toinen vaihtoehto on,
että mukaudumme eli sopeudumme
johonkin ihan muuhun.

Emme pelastakaan tätä elämäämme
eli emme uhraakaan
kättemme työtä
hyvän elämän eteen
vaan Jumalan palvelemiseen.

Jeesus kutsui suuren
kansan keskeltä
tusinan verran miehiä
seuraamaan itseään eli miestä, 
jolla ei ollut mihin päänsä kallistaisi.

Ja niin tuo tusina
jätti kaiken ja lähti seuraamaan Jeesusta.
Ja yksi suurisuu kerran kysyikin sitten:

Lainaus
Katso,
me olemme luopuneet kaikesta
ja seuranneet sinua;
mitä me siitä saamme?

Ja Jeesus vastasi:

Lainaus
jokainen,
joka on luopunut taloista
tai veljistä tai sisarista
tai isästä tai äidistä
tai lapsista
tai pelloista
minun nimeni tähden,
on saava monin verroin takaisin
ja perivä iankaikkisen elämän

Uhri on siis hyvä elämä,
jonka voisimme pelastaa,
mutta jonka Jeesuksen tähden kadotamme.   


Tähän mennessä
olen lainannut
neljää ensimmäistä jaetta
Raamattupiiriaiheessamme
eli Roomalaiskirjeen luvusta 12.

Lainaus käyttäjältä: Paavali (Room 12:1)
Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta
kehoitan teitä, veljet,
antamaan ruumiinne
eläväksi, pyhäksi,
Jumalalle otolliseksi uhriksi;
tämä on teidän
järjellinen jumalanpalveluksenne.


Lainaus käyttäjältä: Paavali (Room 12:2)
Älkääkä mukautuko
tämän maailmanajan mukaan,
vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta,
tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto,
mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.


Lainaus käyttäjältä: Paavali (Room 12:3)
Sillä sen armon kautta,
mikä minulle on annettu,
minä sanon teille jokaiselle,
ettei tule ajatella itsestänsä enempää,
kuin ajatella sopii,
vaan ajatella kohtuullisesti,
sen uskonmäärän mukaan,
minkä Jumala on kullekin suonut.


Lainaus käyttäjältä: Paavali (Room 12:4)
Sillä niinkuin meillä yhdessä ruumiissa
on monta jäsentä,
mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä

Paavali neuvoo
Jumalan sääliä tuntien
Rooman pyhiä
antamaan itsensä
Jumalan palvelukseen.

Ja tätä varten
Jumala on suonut
itse kullekin jonkin määrän uskoa. 

Jatkoteksti kertoo sitten
muista avuista,
joita voimme hyödyntää
palvelustehtävässämme
sen mukaan kuin meille on
Jumalan armoa/suosiota suotu. 

Lainaus käyttäjältä: Paavali (Room 12:5-8)

niin me,
vaikka meitä on monta,
olemme yksi ruumis Kristuksessa,
mutta itsekukin olemme
toistemme jäseniä;

ja meillä on erilaisia armolahjoja
sen armon mukaan,
mikä meille on annettu;

jos jollakin on profetoimisen lahja,
käyttäköön sitä sen mukaan,
kuin hänellä uskoa on;

Jos virka,
pitäköön virastaan vaarin;

jos joku opettaa,
olkoon uskollinen opettamisessaan;

jos kehoittaa,
niin kehoittamisessaan;

joka antaa,
antakoon vakaasta sydämestä;

joka on johtaja,
johtakoon toimellisesti;

joka laupeutta harjoittaa,
tehköön sen iloiten.

Oli palvelustehtävämme
mikä tahansa,
niin olkaamme siinä uskollisia.


Paavali on neuvonut
meitä antamaan itsemme
Jumalan palvelukseen
siten kuin Jumala
on meitä itsekutakin varustanut
uskolla ja lahjoillaan.

Palvelutehtävän onnistuminen
on kuitenkin mahdotonta,
jos emme tee
- mitä sitten teemmekin -
Jumalan pyyteettömästä
Agape-Rakkaudesta käsin.

Lainaus käyttäjältä: Paavali (Room 12:9-10)

Olkoon rakkaus vilpitön,
kammokaa pahaa,
riippukaa hyvässä kiinni.

Olkaa veljellisessä rakkaudessa
helläsydämiset toisianne kohtaan;
toinen toisenne kunnioittamisessa
kilpailkaa keskenänne.


Tuossa puhutaan
tarkkaan ottaen
teeskentelemättömästä Rakkaudesta.
Ja kaikkia kohtaan.
Siis elämästä maailman keskellä.

Sitten Paavali tarkentaa
uskovien keskinäiseen suhteeseen.
Ei taida sekään aina olla
niin helläsydämistä kuin luulisi
sisarusten kesken olevan.


Lainaus käyttäjältä: Paavali (Room 12:11)

Älkää harrastuksessanne olko veltot;
olkaa hengessä palavat;
palvelkaa Herraa.


Veltto viittaa viivyttelemiseen.
Tuohon olen syyllistynyt usein.
Olen kokenut Jumalan kehottavan
johonkin, mutta olen viivytellyt.

Kun sen sijaan minun olisi
pitänyt olla Hengessä palava
tai voisi sanoa jopa innosta kiehuva
ja suorittaa saamani palvelutehtävä heti.

Siis tuo harrastukseksi
käännetty sana
tarkoittaa oikeastaan intoa,
siis kiirehtivää tai rientävää
toimintaa
eikä suinkaan mitään harrastelua.


Lainaus käyttäjältä: Paavali (Room 12:12)

Olkaa toivossa iloiset,
ahdistuksessa kärsivälliset,
rukouksessa kestävät.

Tuossa on eväät
Paavalin ajan
vainotulle seurakunnalle
mutta aivan yhtä lailla
tämän ajan seurakunnalle.

Olen suorastaan ihmeissäni
seurannut tämän hetken
ehkä kuuluisinta
suomalaista uskovaa,
kuinka hän ahdistuksen keskellä
on toivossa iloinen. 

Alkutekstin ilmaisu,
joka on oikein käännetty toivoksi,
perustautuu juuri siihen tosiasiaan,
että maailmassa meillä on ahdistus.
Mutta me odotamme uutta tulevaksi.
Meillä on siis tulevaisuus ja toivo.

Ja nyt tänä päivänä
ilomme perustuu tuohon toivoon,
mutta se edellyttää uskovilta
kärsivällisyyttä ahdistuksissa
ja kestäväisyyttä rukouksessa.


Tulisten hiilien tekstiyhteys
osoittaa mielestäni selvästi sen,
että tuossa katkelmassa
Paavali nimenomaan opettaa
tekemään hyvää lähimmäisille.
Ehkä kontekstin loppusuora alkaa kohdasta:

Lainaus käyttäjältä: Paavali (Room 12:9)

Olkoon rakkaus vilpitön


Siis Paavali luettelee asioita,
jotka ovat vilpitöntä Rakkautta.

Lainaus käyttäjältä: Paavali (Room 12:14)

Siunatkaa vainoojianne,
siunatkaa, älkääkä kirotko.

Eli tuo vilpitön Rakkaus kohdistuu kaikkiin ihmisiin.
Me tuomme heidän elämäänsä Siunauksen.
Paras mahdollinen siunaus
niiden elämään,
jotka meitä vainoavat,
on se,
että he tulevat
meidän Rakkauden tekojen kautta
tuntemaan Jeesuksen,
joka on Jumalan Rakkaus.

Lainaus käyttäjältä: Paavali (Room 12:20)

jos vihamiehelläsi on nälkä, ruoki häntä,
jos hänellä on jano, juota häntä,
sillä näin tehden sinä kokoat
tulisia hiiliä hänen päänsä päälle


Tuo on Siunauksemme huippukohta.
Jos tuossa puhuttaisiin jostain tuomion tulisista hiilistä,
niin silloinhan me olisimmekin olleet
juonimassa kirousta eikä siunausta,
kun hyvää teimme heille.

Lainaus käyttäjältä: Salomo (San 25:21-22)

Jos vihamiehelläsi on nälkä,
anna hänelle leipää syödä,
ja jos hänellä on jano,
anna hänelle vettä juoda.
Sillä niin sinä kokoat tulisia hiiliä
hänen päänsä päälle,
ja Herra sen sinulle palkitsee.


Sananlaskujen kirjan teksti,
jota Paavali lainaa,
siis osoittaa selvästi,
että teemme jotain
aidosti hyvää ja siunauksellista.
Jotain, mistä Herra palkitsee meidät.

Se, mitä nuo hiilet siis saavat aikaan,
on jotain aitoa
konkreettista hyvää ja lämpöä.

Kun aloittelin opiskelua
eräässä oppilaitoksessa,
niin tuli eteen määrätyt
lämmitysmenetelmät.
Opettaja aloitti aika kaukaa
ja kirjoitti liitutauluun:

Lainaus
Koksikori


... jatkuu ...
Kάλαμος yksi ruoko suuressa kaislameressä, jota Tuuli huojuttaa.

Poissa kalamos

  • Viestejä: 491
  • Kάλαμος
    • kalamos.keskustelu.info
Vs: Roomalaiskirje 12
« Vastaus #104 : 20.10.21 - klo:17:36 »
Olen nyt tavannut
jakeeseen 12 asti
Roomalaiskirjeen lukua 12.

Olen siis jo loppuosassa,
joka ymmärtääkseni
alkoi jakeesta 9.

Lainaus käyttäjältä: Paavali (Room 12:9)

Olkoon rakkaus vilpitön


Tuossa puhutaan veljesrakkaudesta,
mutta jo jakeessa 10 agape-rakkaudesta.

Jakeessa 14 siunaamisesta.
Ja objektina ovat ne,
jotka meitä vainoavat.

Lainaus käyttäjältä: Paavali (Room 12:14)

Siunatkaa vainoojianne,
siunatkaa, älkääkä kirotko.

Paras mahdollinen siunaus
niiden elämään,
jotka meitä vainoavat,
on se,
että he tulevat
meidän Rakkauden tekojen kautta
tuntemaan Jeesuksen,
joka on Jumalan Rakkaus.

Väliin on minulta vielä jäänyt jae 13.

Lainaus käyttäjältä: Paavali (Room 12:13)

Pitäkää pyhien tarpeet ominanne;
harrastakaa vieraanvaraisuutta.

Pyhät tarkoittaa tietenkin uskovia.
Ja Paavali puhuu selvästi tilanteesta,
jossa muun muassa tuon vainon tähden
on tarpeen tällainen seurakunnan perheyhteys.

Lainaus käyttäjältä: Paavali (Room 12:15-16)

Iloitkaa iloitsevien kanssa,
itkekää itkevien kanssa.

Olkaa keskenänne yksimieliset.

Älkää korkeita mielitelkö,
vaan tyytykää alhaisiin oloihin.

Älkää olko itsemielestänne viisaita.


Olemme Jumalan kädessä.
Itse asiassa olemme yhtä ja samaa ruumista
eli Jeesuksen Ruumiin jäseniä.
Mutta kukaan meistä ei ole Pää.

Olisi kovin outoa,
jos vasen ja oikea käsi
tappelisivat keskenään.

Jos vasen kolhiintuu,
niin oikea tekee senkin työt.

Ja kun vasen taas paranee,
niin ilo on yhteinen.

Olemme jo maalisuoralla
ja yritän päästä maaliin asti.


Lainaus käyttäjältä: Paavali (Room 12:17-21)

Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako.
Ahkeroikaa sitä,
mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä.

Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu,
eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.

Älkää itse kostako, rakkaani,
vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle,
sillä kirjoitettu on:

"Minun on kosto,
minä olen maksava, sanoo Herra".


Vaan jos vihamiehelläsi on nälkä, ruoki häntä,
jos hänellä on jano, juota häntä,
sillä näin tehden sinä kokoat
tulisia hiiliä hänen päänsä päälle".

Älä anna pahan itseäsi voittaa,
vaan voita sinä paha hyvällä.
 


Loppusuora ennen maalia
vaatii kovimman rutistuksen.

Ja nyt tietenkin kilpailemme
lähimmäisen rakastamisessa.

Jos minun täytyy kysyä,
kuka sitten on minun lähimmäiseni,
niin asiani ovat kovin huonosti.

Tietenkin jokainen ihminen,
Jumalan kuvaksi luotu,
on minun lähimmäiseni.

Jos jokin on töhrinyt tuon kuvan,
niin meillähän on puhdistusaineet tarjota.

Kun itsekin niitä joudumme
joka päivä käyttämään.


Armo on sitä, että
en saa, mitä ansaitsen. 

Laupeus on sitä, että
saan, mitä en ansaitse.

Jeesus on uhrautuen
kärsinyt puolestani
minulle kuuluvan tuomion.

Ja nyt minua kehotetaan
antamaan itseni
eläväksi pyhäksi
Jumalalle otolliseksi uhriksi.

Kysymys on Jumalan laupeudesta.
Minulle tarjotaan
yksin armosta saamani pelastuksen
lisäksi bonusta.
Mahdollisuus toimia Jumalan palvelijana.

Lainaus käyttäjältä: Paavali (Room 12:1)
Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta
kehoitan teitä, veljet,
antamaan ruumiinne
eläväksi, pyhäksi,
Jumalalle otolliseksi uhriksi;
tämä on teidän
järjellinen jumalanpalveluksenne.

Alkutekstissä ei ole
kahta sanaa,
niinkuin suomennoksessa
'armahtavan laupeuden'.

Raamattu tulvii kohtia,
joissa puhutaan
armosta
niinkuin myös kohtia,
joissa puhutaan laupeudesta,
mutta tässä kohden
ei ole kysymys kummastakaan.

Alkutekstissä on
harvinainen ilmaisu:

οἰκτιρμός
oiktirmos

Aiemmin jo totesin,
että tuo viittaa
Jumalan säälivään luonteeseen.
Myötätuntoon.

Englanniksi kääntäisin tuon
compassion
https://biblehub.com/text/romans/12-1.htm

Ja nyt tässä kohden pitäisi
siis kääntää monikossa
compassions

Jos me haluamme muutakin
kuin vain pelastua kadotukselta,
niin me tarvitsemme
armon lisäksi
Jumalan laupeutta
voidaksemme palvella Häntä.

Meidän tarvitsee
uudistua mielemme hengeltä,
niin, että elämme siten
kuin tuon luvun loppuosa
kuvaa Rakkautta
pyhiä, lähimmäisiä, vainoojia
ja siis koko maailmaa kohtaan.

Ja näin me siis annamme
itsemme uhriksi.
Eläväksi, Pyhäksi,
Jumalalle otolliseksi.
Hänen palvelukseensa.

Ja kerran me saamme
lunastaa tuon bonuksen.

Lainaus käyttäjältä: Matteus (25:21)

Hyvä on,
sinä hyvä ja uskollinen palvelija.
Vähässä sinä olet ollut uskollinen,
minä panen sinut paljon haltijaksi.
Mene herrasi iloon.


Lainaus käyttäjältä: Paavali (Room 5:5)

Jumalan rakkaus on vuodatettu
meidän sydämiimme
Pyhän Hengen kautta,
joka on meille annettu.


Ja me voimme tuon
Rakkauden tähden
edelleen rakastaa muita.
Ja uskollisuudesta
maksetaan palkka.
Mutta uskottomuus
ei vie pelastusta.

Lainaus käyttäjältä: Paavali (2 Tim 2:11-13)

Varma on tämä sana; sillä:
jos olemme kuolleet yhdessä hänen kanssaan,
saamme myös hänen kanssaan elää;
jos kärsimme yhdessä,
saamme hänen kanssaan myös hallita;
jos kiellämme hänet,
on hänkin kieltävä meidät;
jos me olemme uskottomat,
pysyy kuitenkin hän uskollisena;
sillä itseänsä kieltää hän ei saata.


Raamattupiiriaiheemme
ei puhu pelastuksesta.
Se puhuu pelastetuille eli pyhille.
Meitä kehotetaan palvelukseen.

Mutta aivan yhtä lailla
kuin Pelastus perustuu
Jumalan armoon,
myös etuoikeutemme
palvella Jumalaa
perustuu Jumalan suosioon.
Siis loppujen lopuksi
tavallaan yhteen ja samaan asiaan.

χάρις
kharis = armo; suosio

Pelastuimme yksin armosta.
Mutta meillä on
Jumalan suosion tähden
mahdollisuus
pelastettuina palvella Häntä.

Kysymys on siis tavallaan
yhdestä ja samasta asiasta,
mutta kolikon eri puolista.

Kuitenkaan tuota sanaa
armo/suosio (kharis)
ei esiinny
Roomalaiskirjeen luvussa 12.

Mutta suomennos johtaa
ajatukset siihen.
Ja ihan hyvä niin.

Sillä sekä pelastus,
että jumalanpalveluksemme
on mahdollinen vain
Pyhän Hengen voimasta.

Me synnymme Hengestä.
Ja sitten me palvelemme
Hengen voimassa.

Kun Jeesus selitti
Nikodemukselle
uudestistyntymistä,
niin Hän otti esille
hirvittävän tilanteen
Isrelin kansan vaelluksessa.
Myrkkykäärmeet olivat
purreet kansaa.

Vain yksi kuolevan katse
vaskikäärmeeseen,
ja kuolema väistyi
ja synnin myrkkyyn
kuolemassa ollut
siirtyi kuolemasta elämään.

Tämä tapahtui yksin armosta.
Katse Golgatan ristille
muuttaa kaiken.

Mutta Jeesus selitti Nikodemukselle
myös sitä,
minkälainen on pelastetun
eli Hengestä syntyneen asema.

Tuuli puhaltaa, missä tahtoo.

Eli kun Pyhä Henki on jo
synnyttänyt meidät ylhäältä/uudesti,
niin me voimme sitten
vaeltaa Hengessä.

Ja nyt tulee kuvaan
siis uusi elementti.
Risti tarvitsee purjeen.
Ja silloin Tuuli voi täyttää sen.

Ja silloin meidän veneemme
etenee Jumalan antamassa tehtävässä
vaikka vastavirtaan.

Omin voimin eli airoilla soutaminen
ei vie purttamme mihinkään.
Ei ainakaan minun voimillani.
Menen juuri sinne,
mihin virta vie.

Mutta kun nostan purjeet ylös
ja annan Tuulen täyttää ne,
niin silloin voin palvella Jumalaani.

Ja tästä palvelustehtävästä
Roomalaiskirjeen luku 12 puhuu.


Ja nyt olen saanut käytyä
lyhyesti läpi koko luvun
jae jakeelta.

Ja vasta nyt olen lukenut
keskustelun alusta alkaen kokonaan.
Se on herkkää ja sydämellistä.

Koen kuitenkin edelleen oikeaksi
pysyä keskustelun
Raamattupiiriaiheessa.

Ymmärrän siis niin,
että luku 12
aloittaa Roomalaiskirjeessä
neljä lukua pitkän osaston
joka käsittelee

Uskovan vaellusta

Jumalan palveleminen
(Room 12)

Alamaisuus esivallalle
(Room 13)

Lähimmäisrakkaus
(Room 14)

Palvellen muita
(Room 15)

Nyt keskustelemme siis
Jumalan palvelemisesta,
johon Paavali johdattelee meitä
kehottaen
antamaan itsemme
eläväksi pyhäksi Jumalalle otolliseksi uhriksi.

Jumalan palveleminen
ei tietenkään kovin
sutjakkaasti suju,
jos meillä on syntikuorma kannettavana.

Synti tekee hitaaksi.
Ja siksi meidän täytyy elää
koko ajan armovirrassa.

Tästä asiasta Paavali
ei kuitenkaan puhu luvussa 12.

Kirjeen alkupuoliskolla
Paavali on käsitellyt
nämä perusasiat.

Synti ja Sovitus
(Room 1-5)

Uusi Elämä
(Room 6-8)

Sitten Paavalin kirjeen
keskiöön tulee

Israel
(Room 9-11)

Ja sitten aukeaa loppusuora
alkaen tämän keskustelun aiheesta.

Siis ...
ensin meidän syntisten täytyi
Aadamin lailla pysähtyä,
kun Jumala kutsui meitä nimeltä.

Tästä alkoi uskon elämä,
jossa alastomuutemme
on peitetty vanhurskauden vaatteella,
jonka Jumala on meille valmistanut
ja siihen pukenut.

Mutta nyt Jumala kutsuu
meitä Paavalin kautta
antamaan itsemme
Hänen palvelukseensa.

Se, joka haluaa näin tehdä,
löytää Jumalan Sanan ohjeistusta
tähän asiaan
muun muassa nyt
keskustelun aiheena olevasta
Roomalaiskirjeen luvusta 12.


Roomalaiskirjeen luvussa 12
aivan selvästi meitä
kehotetaan antamaan itsemme
eläväksi pyhäksi
Jumalalle otolliseksi uhriksi.

Eli tämän täytyy olla mahdollista.
Ja miten se on mahdollista,
sen Paavali selittää meille
tuossa luvussa.

Ja perusasioita on se,
että selvitän itselleni,
mitä Jumala haluaa
juuri minun tekevän.

Siis luvun jakeen kaksi mukaisesti

Lainaus
mikä on Jumalan tahto


Eli avaamme nyt
Jumalan Sanan

Raamattutuntiaiheemme
ensimmäisestä jakeesta:



Lainaus käyttäjältä: Paavali (Room 12:1)

Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta
kehoitan teitä, veljet,
antamaan ruumiinne
eläväksi, pyhäksi,
Jumalalle otolliseksi uhriksi;
tämä on teidän
järjellinen jumalanpalveluksenne.

Siis asia ei etene niin,
että minä tulen Jumalan tykö
ja ilmoittaudun palvelukseen
ja pyydän saada
virkapukuni ja -merkkini.

Vaan kun sydämen palo on syttynyt,
niin on aika edetä toiseen jakeeseen.

Lainaus käyttäjältä: Paavali (Room 12:2)

Älkääkä mukautuko
tämän maailmanajan mukaan,
vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta,
tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto,
mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.


Nyt alkaa työ meissä.
Mielen uudistus.
Me etsimme ja tutkimme
kuin etsivä ... joka löytää
vastaukset kahteen
kysymykseen:

1) Mikä on Jumalan tahto
2) Mikä 
Hyvää ja Otollista ja Täydellistä.

Ensimmäisen jakeen toteutuessa
me annoimme
tai Sinun valitsemaasi ilmaisua käyttäen
lupasimme itsemme
Eläväksi Pyhäksi, Jumallle otolliseksi
Uhriksi.

Ja sitten alkaa prosessi
eli mielenuudistus meissä,
jossa lopulta löydämme sen,
mikä juuri minun tapauksessani
on Jumalalle otollista.

Ja sitten Paavali jatkaa
heti tämän jälkeen siitä,
miten tämä etsintä etenee.

Lainaus käyttäjältä: Paavali (Room 12:3)

Sillä sen armon kautta,
mikä minulle on annettu,
minä sanon teille jokaiselle,
ettei tule ajatella itsestänsä enempää,
kuin ajatella sopii ...





Eli tässä oli minun antini,
jos ei herää kysymyksiä
tai ajatuksia tuon
keskustelun aiheena olevan
Roomalaiskirjeen luvun tekstistä.

S k
Kάλαμος yksi ruoko suuressa kaislameressä, jota Tuuli huojuttaa.