Puimatanner > Raamattupiiri
Roomalaiskirje - Jumalan Evankeliumi
sandia:
Nuorena uskoontultuani luin Kansanlähetyksen painamaa Roomalaiskirjeen selitystä Uskosta uskoon.
Se antoi vahvan perustan.
kalamos:
Lainasin jo edellä alkuosaa
Roomalaiskirjeen alkulauseesta.
Toistan siitä palasia
ja laitan loppuosan
yhtenäisenä:
--- Lainaus käyttäjältä: Paavali (Room 1:5-6) ---
Paavali, Jeesuksen Kristuksen palvelija,
kutsuttu apostoli,
erotettu julistamaan
Jumalan evankeliumia
...
hänen Pojastansa
...
Jeesuksesta Kristuksesta,
meidän Herrastamme,
jonka kautta me olemme saaneet
armon ja apostolinviran,
että syntyisi uskon kuuliaisuus
hänen nimeänsä kohtaan
kaikissa pakanakansoissa,
joihin tekin,
Jeesuksen Kristuksen kutsumat,
kuulutte:
--- Lainaus päättyy ---
Laitan vielä uudelleen
kirjaimellisesti
alkutekstistä kääntäen
tuon alkulauseen loppuosan.
--- Lainaus ---kautta jonka saimme
armon ja apostoliuden
kuuliaisuudeksi uskon
kaikkien pakanoiden
vuoksi nimen hänen
--- Lainaus päättyy ---
Aina joskus
Raamatun suomennoksissa
on sama käännösvastine
vaikka alkutekstissä
on ihan eri sana.
Näin on esimerkiksi sanan
kuuliaisuus kohdalla.
Paavali ei käytä samaa sanaa
kuin Johannes evankeliumissaan
tallentaessaan Jeesuksen puheen
päätöksen Nikodemukselle:
--- Lainaus käyttäjältä: Johannes (3:36) ---Joka uskoo Poikaan,
sillä on iankaikkinen elämä;
mutta joka ei ole
kuuliainen Pojalle,
se ei ole elämää näkevä,
vaan Jumalan viha
pysyy hänen päällänsä.
--- Lainaus päättyy ---
Jeesuksen puheen tallennuksessa
on partisiippi verbistä:
ἀπειθέω
apeitheō
jota vastaava adjektiivi on
ἀπειθής
apeithēs
Paavali käyttää
akkusatiivissa ilmaisua:
ὑπακοή
hypakoē
Siis Jeesuksen puheessa
on aivan eri sana
kuin Paavalin kirjeessä.
Ja kuitenkin käännösvastineena
on kummassakin kuuliaisuus.
Jeesuksen virkkeessä
tulee ensin esiin usko
πίστις
pistis
joskin partisiippina
verbistä
πιστεύω
pisteuō
Sitten vastakohtana tälle
Jeesus käyttää partisiippia
verbistä, jonka jo mainitsin:
ἀπειθέω
apeitheō
Ja nämä Jeesuksen puheen
tallennuksessa käytetyt
ilmaisut kuuluvat samaan sarjaan:
peithō = luottaa
Siis Jeesus sanoo, että
...
Poikaan luottavalla
on iankaikkinen elämä,
mutta ei-luottava Poikaan
ei ole elämää näkevä.
Ja ihan lyhyesti ilmaistuna
...
Uskova pelastuu,
ei-uskova joutuu kadotukseen.
Mutta keskustelumme aiheessa
eli Roomalaiskirjeen
alkulauseessa
ei ole tällaista
synonyymista sanaparia.
Siinä ei puhuta
uskosta ja epäuskosta.
Siinä ei puhuta
luottamuksesta ja
epäluottamuksesta.
Roomalaiskirjeen alkulauseessa
puhutaan
uskosta ja kuuliaisuudesta.
Ensin syntyy usko
ja sitten kuuliaisuus.
ὑπακοή
hypakoē = kuulla, olla kuuliainen
Siis Paavalin
julistaman evankeliumin tarkoitus
pakanoiden keskuudessa oli se,
että syntyisi usko,
jota seuraa kuuleminen/kuuliaisuus
Jeesuksen nimeä kohtaan.
Siis tässä ei ole
kysymyksessä vastakohtaisuudet
kuten Jeesuksen puheessa
Nikodemukselle,
jossa käytetään eri sanaa
kuin Paavalin kirjeen alkulauseessa,
vaikka suomennos voi erehdyttää.
Paavali julisti Jeesusta.
Hän ei halunnut tuntea mitään
muuta kuin Jeesuksen
ja Hänet ristiinnaulittuna.
Tämä julistus
Jeesuksesta (= Pelastuksesta)
synnyttää uskon.
Ja sitten tällaisen
uskon kautta pelastetun elämässä
voi alkaa kuuleminen/kuuliaisuus.
kalamos:
Roomalaiskirje
on osoitettu ...
--- Lainaus käyttäjältä: Paavali (Room 1:7) ---kaikille Roomassa oleville
Jumalan rakkaille,
kutsutuille pyhille
...
--- Lainaus päättyy ---
Siis pyhille.
Tämä pyhyys perustuu
Jumalan täytettyyn työhön.
--- Lainaus käyttäjältä: (Hepr 10:10) ---
me olemme pyhitetyt
Jeesuksen Kristuksen
ruumiin uhrilla
kerta kaikkiaan
--- Lainaus päättyy ---
Pyhä = Erotettu
Jokainen Jeesukseen uskova
on Jumalan armosta
yksin Jeesuksen tähden
Pyhä.
Ja näille pyhille
Paavali toivottaa
- Jumalan armoa/suosiota
- Jumalan rauhaa
Nämä kaksi ilmaisua
eli toivotusta
pitävät sisällään
sellaisen jättipotin,
ettei sitä voi sanoin kuvata.
--- Lainaus käyttäjältä: Paavali (Room 1:7) ---
...
Armo teille ja rauha
Jumalalta, meidän Isältämme,
ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!
--- Lainaus päättyy ---
Mitä tuo jättipotti sitten pitää sisällään,
se avautunee kuitenkin hiukan,
kun tässä Raamattupiirikeskustelussa
avaamme Paavalin kirjettä
Roomassa asuville Pyhille.
Stiina:
:D Tässä ollaan niin yksimielisiä ja sama ymmärrys, ettei paremmasta väliä eikä ole keskusteltavaa ehkä. Kukin voi lukea mieleisensä Roomalaiskirjeen selityksen jostakin muistin virkistämiseksi ja oikeassa uskossa pysymiseksi. (En nyt liitä, kun ei tykätä)
Stiina:
:D Tämän kuitenkin haluan tähän esille, vaikka on kuulema monessa keskustelussa.
'Lainaus aikaisemmasta keskustelusta:
"Uskon kuuliaisuus on yksi ja jakamaton käsite, eikä sitä ole hyvä kääntää KR 92:n tavoin “usko ja kuuliaisuus“. Tällainen jako peittää pelastavan uskon salaisuuden ja lisää siihen nykyihmisen ajatuksissa kuuliaisuuden vaatimuksen. Pelastus on yksin uskosta, ilman rakkautta, ilman kuuliaisuutta, yksin armosta. Alkukielen “hypakoee pisteoos” viittaa juuri tähän, ei uskoa seuraavaan kuuliaisuuteen. Usko alistuu sen evankeliumin alle, joka lupaa pelastuksen ilman kuuliaisuutta; juuri tämä on “uskon kuuliaisuutta“. Puheemme, sielunhoitomme ja käännöstemme olisi hyvä olla sopusoinnussa tämän paavalilaisen ja uskonpuhdistuksen kirkkaasti tulkitseman pääperiaatteen mukainen."
Juhani Lindgren, lähetysjohtaja'
Navigaatio
[0] Viestien etusivu
[#] Seuraava sivu
[*] Edellinen sivu
Siirry pois tekstitilasta