Luin Charltonin artikkelin. Hän kertoi menneensä mukaan ortodoksiseen mystiikkaan 2010-2011.
For a couple of years back in 2010-11, I was deeply immersed in Eastern Orthodox Christianity (as can be seen from this blog, at that time) - and I was especially interested by that tradition's embrace of mysticism and spiritual experience; how this 'worked' and how they dealt with the problems.
Oletan siis, että hän etsi vastaavia kokemuksia kuin idän mystiikot. Hän oli kommunikoinnut jonkun usalaisen munkin kanssa ja sitä kautta tutustunut tuohon perinteeseen. Hän oppi, että idän mystiikot aktiivisesti tavoittelivat hengellisiä kokemuksia Jumalan, Jeesuksen, Pyhän Hengen, Marian, enkelien ja pyhimysten(kuolleiden ja elävien) kanssa.
Englanniksi: "
were indeed actively seeking a direct and personal relationship with the divine and with spiritual Beings - with God, Jesus Christ, the Holy Ghost, Mary the mother of God, angels, and saints - dead and living."
Tuossa jo minusta mennään pieleen.
Ei Raamattu neuvo kommunikoimaan kenenkään kuolleen kanssa, ketään uskovaa ei tulisi nostaa sellaiselle jalustalle heidän eläessäkään. Paavali opettaa selvästi, että enkelien palvominen on lihallista hengellistä ylpeilyä.
Eli jos silti etsii tuollaisia hengellisiä kokemuksia, jotain melko taatusti menee pieleen ja ihminen käyttäytyy täysin Jumalan sanan vastaisesti.
Meillä voi olla yhteys Isän ja Pojan kanssa Pyhän Hengen kautta, ja sitä varten on Raamattu, mikä opettaa meitä lähestymään Herraa.
"Lähestykää Herra ja hän lähestyy teitä", jotenkin noin on Raamatussa.
Eli en jotenkin luota Charltonin termiin "hengellinen riskinotto".
Evankelisessa kristillisyydessäkin on tosin erilaisia "hengellisen riskonoton" muotoja, kun Korpimakin viittasi.
Epäterve mystiikka esiintyy uskovienkin parissa.
Se että tuon sanoo, ei tarkoita terveen hengellisyyden kieltämistä. Charlton vihjaili hieman tuohon suuntaan.
Eli siinäkään en ole hänen kanssaan samaa mieltä.
Raamatusta selvästi ilmenee, että Herra voi antaa yliluonnollisia kokemuksia jos Hän niin viisaaksi näkee.