Hengellinen lähteiden/henkien arviointi: riskinotto ja kriittisyys

[sandia]

Tuli mieleen, tämä Raamatun jae.

Fil. 1:6 :
varmasti luottaen siihen, että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka.

[Korpima]

Aivan, ei pidä panikoida tai stressata turhia - tai ainakaan liikaa. Jumala on luotettava ja eiköhän kaikki mene hyvin. Itselläni on kyllä taipumusta vastakkaiseen, eli turhaan stressaamiseen vähän kaikesta, pikkuasioistakin.

Jonathan Cahn on joskus käyttänyt lausetta "God is in control" eli jotakuinkin Jumalalla on homma hallussa.

[HelenaM]

Tällaista yleistä ajatusta tulee mieleen. Jeesus puhui Totuuden Hengestä, joka johdattaa kaikkeen totuuteen. Hän itse on "totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen." Tuo on Jumalasta lähtöisin olevaa valistumista.

Voisi päätellä, että valkeudessa ja totuudessa vaeltavalle Jeesuksen seuraajalle pimeät jutut paljastuvat pimeiksi jutuiksi. Jossain Paavalin kirjeessäkö myös oli kasvun näkökohta, että uskovan aistit "tottumuksesta harjaantuvat erottamaan hyvän pahasta." Uskova tulee vähitellen Jumalan opettamaksi.

Noista Charltonin teksteistä en osaa sanoa. Ne pitäisi lukea kokonaisuudessaan, mutta se ei onnistu.

[Korpima]

Hyviä ajatuksia, HelenaM!

Tässäkin tulee itselleni esiin se, että kyse on Jumalasta ja Pyhän Hengen työstä, ei (välttämättä/juurikaan?) omasta itsestä. Tietysti voi jossakin määrin kilvoitella, mutta voisi itse yrittää omaksua yhä enemmän Jeesukseen luottavan ja turvaavan perspektiivin.

Eikä niin että täytyy pohtia ja analysoida itse kaikki kysymykset puhki jo etukäteen. Itseen ei kuitenkaan kannata liikoja luottaa hengellisissä kysymyksissä - tai ainakin myöntää suuret erehtymisen mahdollisuudet. Jumala opettaa, mutta toki itse voi yrittää oppia mahdollisuuksien mukaan.