Mielenkiintoista, että helluntaisilla on tuollaisia traumoja puitavana. Itse liikkeen ulkopuolisena näin vain hyvät puolet. Oli mukava käydä teetupabussissa jne...
Luterilaisten on vaikea puida omia traumoja, koska niitä ei tavallaan ole. (varsinkaan jos on vain perus ev.lut eikä ole kuulunut mihinkään luterilaiseen herätysliikkeeseen)
Ehkä perus-luterilaisen ongelma on se että vaikka ei ole ikäviä muistoja niin ei ole liiemmmin hyviäkään muistoja on vain harmaata - eli ei mitään muistoja korkeintaan ripari ja jokunen jumalanpalvelus - siinä kaikki.