Puimatanner
Puimatanner => Laki ja evankeliumi => Aiheen aloitti: tikli - 18.04.14 - klo:08:38
-
Päätin aloittaa tästä alueesta uuden ketjun, ettei vain kukaan oleta, että on yksi ja sama asia Pyhän Hengen murehduttaminen, kuin Pyhän Hengen pilkka.
Toki mielestäni Pyhän Hengen murehduttamisen kautta voimme ajautua "pidemmänpäälle" jopa Pyhän Hengen pilkkaan, mutta niin saatamme ajautua monen muunkin kautta, esim. hengellisen välinpitämättömyyden ja jatkuvien hengellisten tietoisten laimminlyöntien kautta, joten ei pidä sekoittaa näitä asioita / käsitteitä toisiinsa.
-
Tahallinen ja tietoinen synnintekeminen, väärät asenteet lähimmäisiin.
-
Tuon vielä esille tämän Raam.kohdan, jonka jo toin esille tuolla toisessa Pyhän Hengen pilkkaa käsitellevässä ketjussa.
Ef. 4
29. Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö, vaan ainoastaan sellainen,
mikä on rakentavaista ja tarpeellista ja on mieluista niille, jotka kuulevat.
30. Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille
annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka.
31. Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus
olkoon kaukana teistä.
32. Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia
toinen toisellenne, niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut.
Ylläolevista jakeista käy selvästi ilmi, että me murehdutamme Pyhää Henkeä mm. katkeruudella, kiivastuksilla, vihalla, huudolla, herjauksilla ja yleensäkin kaikkinaisella pahuudella.
Ja miksipä näin ei olisi, sillä nämä kaikki sotivat Rakkauden lakia vastaan.
Me kristityt usein painotamme synnillisinä tekoina esim. juopumusta, tupakoimista lihan himona, haureellista käyttäytymistä tms. mutta usein unohdamme nämä meidän tunnemaailmastamme
nousevat synnilliset teot, joista saatamme olla aivan samalla tavoin riippuvaisia, kuin näistä näkyvistäkin lihan teoista.
Toki kaikkissa riippuvuuksissa on osansa myöskin tunnemaailmalla, mutta kuten jokainen tiedämme, esim. alkoholin ja tupakoinnin kohdalla on kysymys myöskin lihan/ruumiimme riippuvuudesta.
Mutta miten usein me tulemme ajattelleeksi, että nämä kaikki teota murehduttavat meissä asuvaa, Jumalan meihin sinetiksi antamaa Pyhää Henkeä?
Ja kuinka moni tiedostaa itsessään sen, kun Pyhä henki on meissä murheellinen?
-
Tahallinen ja tietoinen synnintekeminen, väärät asenteet lähimmäisiin.
Näin on ja silti me niin usein, itseni mukaan lukien, aivan kuin vähätellen suhtaudumme siihen,
että asenteemme ja motiivimme lähimmäisiämme kohtaan eivät ole kohdallan ja näin rikomme
sitä ainutta ja tärkeintä rakkauden käskyä ja lakia vastaan, joka meille uudenliiton uskoville on annettu.
"Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.»
Toki meidän on jokaisen tunnustettava, ettemme kykene lakia täyttämään ja siksi Jeesus tuli,
mutta tässä kohden astuukin kuvioon mukaan nuo viestissäsi olevat sanat: "Tahallinen ja tietoinen..."
Ja silloin eteen tulee kysymys ARMOSTA ja armon jalkoihin polkemisesta.
-
Uskon, että Jumala on tarkoittanut omansa rakastamaan. Aarre on olemassa, vaikkakin saviastioissa. Jumalan rakkaus on jo vuodatettu sydämiimme Pyhä Hengen kautta, joka on meille annettu. Herra haluaa, että uskovat tunnettaisiin keskinäisestä rakkaudesta ja että Kristus saisi muotoa meissä.
Jos asia kuitataan aina sillä, että kenestäkään ei ole rakkauden käskyä noudattamaan, siinä samalla sulkee itsensä Jumalan mahdollisuuksienkin ulkopuolelle? Paavali korottaa rakkauden suurimmaksi, jota ilman tekemisemme armolahjoineenkin on "ei mitään". Tuskailemme sen kanssa, että meistä löytyy niin surullisen paljon tuota kielteistä, josta Pyhä Henki murehtii.
Kannattaako enää edes toivoa, että muuttuisimme? Paavali vastaa, että toivo ei saata häpeään, ja jatkaa tuon jonka jo sanoin: Jumalan rakkaus on jo vuodatettu sydämiimme. Raamatun mukaan Jumala muuttaa meitä, kun uskallamme katsoa Jeesukseen peittämättömin kasvoin. Voimme tuoda toivottomuutemme muuttumisen suhteen Herralle, joka ei ole heikko meitä kohtaan, vaan on voimallinen.
Herra muuttaa meitä vähitellen, kirkkaudesta kirkkauteen. Meissä kuolee sitä, joka Herraa murehduttaa. Mielemme alkaa mukautua enemmän ja enemmän sen Pyhän mukaan, joka on meidät kutsunut, pyhällä kutsumisellaan.
-
Jos asia kuitataan aina sillä, että kenestäkään ei ole rakkauden käskyä noudattamaan, siinä samalla sulkee itsensä Jumalan mahdollisuuksienkin ulkopuolelle?
Eiköhän se ole sillä tavalla, että niin kauan kuin kuvittelemme pystyvämme edes pieneltä osin noudattamaan rakkauden kaksoiskäskyä suljemme Jumalan mahdollisuudet pois? Vasta sitten kun tajuamme sen, että olemme niin perusteellisesti pilalla, että Jumalan armo on ainoa mahdollisuutemme, silloin Jumala voi tehdä työtään meissä. Tämä ei kylläkään sovi luonnolliseen ajatteluumme.
-
Jos asia kuitataan aina sillä, että kenestäkään ei ole rakkauden käskyä noudattamaan, siinä samalla sulkee itsensä Jumalan mahdollisuuksienkin ulkopuolelle?
Eiköhän se ole sillä tavalla, että niin kauan kuin kuvittelemme pystyvämme edes pieneltä osin noudattamaan rakkauden kaksoiskäskyä suljemme Jumalan mahdollisuudet pois? Vasta sitten kun tajuamme sen, että olemme niin perustellisesti pilalla, että Jumalan armo on ainoa mahdollisuutemme, silloin Jumala voi tehdä työtään meissä. Tämä ei kylläkään sovi luonnolliseen ajatteluumme.
Kyllä. Toit saman asian esille toisesta näkökulmasta.
-
On hyvin kyynistä ajatella, että kukaan ei voi oikeasti rakastaa lähimmäisiään, ja koska olemme kohtalonomaisesti tuomitut tähän kyvyttömyyteen,
joudumme tahtomattamme koko ajan murehduttamaan Pyhää Henkeä.
Tässä on mielestäni tajuttu armo väärin ja siirrytty kylmään lakiuskoon.
-
Välittämisen eräs tärkeä muoto on empaattisuus, silloin edes jollakin tasolla voi asettua toisen ihmisen asemaan ja ymmärtäää lähimmäistä.
-
Meissä on kyky rakastaa jo Jumalan luomistyön perusteella. Kun Jumalan rakkaus vuodatetaan uskovaan Pyhän Hengen kautta, puhutaan aarteesta saviastiassa. Sen esille saaminen käytännön tasolla on Jumalan työ. Se on sitä, kun Kristus saa muotoa omissaan.
-
Meissä on kyky rakastaa jo Jumalan luomistyön perusteella. Kun Jumalan rakkaus vuodatetaan uskovaan Pyhän Hengen kautta, puhutaan aarteesta saviastiassa. Sen esille saaminen käytännön tasolla on Jumalan työ. Se on sitä, kun Kristus saa muotoa omissaan.
Lisäisin tuohon, ja että vain sitä.
-
On hyvin kyynistä ajatella, että kukaan ei voi oikeasti rakastaa lähimmäisiään, ja koska olemme kohtalonomaisesti tuomitut tähän kyvyttömyyteen,
joudumme tahtomattamme koko ajan murehduttamaan Pyhää Henkeä.
Jos rakastat lähimmäistäsi niinkuin itseäsi olet yksi poikkeus tässä universumissa.
Tässä on mielestäni tajuttu armo väärin ja siirrytty kylmään lakiuskoon.
Juuri päinvastoin.
-
On hyvin kyynistä ajatella, että kukaan ei voi oikeasti rakastaa lähimmäisiään, ja koska olemme kohtalonomaisesti tuomitut tähän kyvyttömyyteen,
joudumme tahtomattamme koko ajan murehduttamaan Pyhää Henkeä.
Jos rakastat lähimmäistäsi niinkuin itseäsi olet yksi poikkeus tässä universumissa.
Tässä on mielestäni tajuttu armo väärin ja siirrytty kylmään lakiuskoon.
Juuri päinvastoin.
Tottelen mieluummin Raamattua kuin noin omituisia ihmismielipiteitä.
-
On hyvin kyynistä ajatella, että kukaan ei voi oikeasti rakastaa lähimmäisiään, ja koska olemme kohtalonomaisesti tuomitut tähän kyvyttömyyteen,
joudumme tahtomattamme koko ajan murehduttamaan Pyhää Henkeä.
Jos rakastat lähimmäistäsi niinkuin itseäsi olet yksi poikkeus tässä universumissa.
Tässä on mielestäni tajuttu armo väärin ja siirrytty kylmään lakiuskoon.
Juuri päinvastoin.
Tottelen mieluummin Raamattua kuin noin omituisia ihmismielipiteitä.
Millä perusteella juuri sinun ihmismielipiteesi olisivat Raamatun mukaisia?
-
On hyvin kyynistä ajatella, että kukaan ei voi oikeasti rakastaa lähimmäisiään, ja koska olemme kohtalonomaisesti tuomitut tähän kyvyttömyyteen,
joudumme tahtomattamme koko ajan murehduttamaan Pyhää Henkeä.
Jos rakastat lähimmäistäsi niinkuin itseäsi olet yksi poikkeus tässä universumissa.
Tässä on mielestäni tajuttu armo väärin ja siirrytty kylmään lakiuskoon.
Juuri päinvastoin.
Tottelen mieluummin Raamattua kuin noin omituisia ihmismielipiteitä.
Millä perusteella juuri sinun ihmismielipiteesi olisivat Raamatun mukaisia?
Ei se ole ihmismielipide, vaan Raamatussa meitä kehotetaan rakastamaan lähimmäisiämme niin kuin itseämme.
Ei se siis ole mikään mielipide eikä turhaa puhetta.
Emme elä lakiliitossa, joten meille ei ole asetettu rakastamistakaan laiksi.
Lakeja noudattamalla emme edes pelastu.
En ymmärrä sinun ja Pauluksen näennäistä armon julistamista, kun teillä kuitenkin on hyvin laista riippuvainen usko.
-
Jos jonkin mielipiteen on kirjoittanut helluntailainen, mielipide on oikea. Jos saman asian kirjoittaa luterilainen, mielipide on väärä, koska kyseisen mielipiteen kirjoittaja kuuluu väärään seurakuntaan.
-
On hyvin kyynistä ajatella, että kukaan ei voi oikeasti rakastaa lähimmäisiään, ja koska olemme kohtalonomaisesti tuomitut tähän kyvyttömyyteen,
joudumme tahtomattamme koko ajan murehduttamaan Pyhää Henkeä.
Jos rakastat lähimmäistäsi niinkuin itseäsi olet yksi poikkeus tässä universumissa.
Tässä on mielestäni tajuttu armo väärin ja siirrytty kylmään lakiuskoon.
Juuri päinvastoin.
Tottelen mieluummin Raamattua kuin noin omituisia ihmismielipiteitä.
Millä perusteella juuri sinun ihmismielipiteesi olisivat Raamatun mukaisia?
Ei se ole ihmismielipide, vaan Raamatussa meitä kehotetaan rakastamaan lähimmäisiämme niin kuin itseämme.
Ei se siis ole mikään mielipide eikä turhaa puhetta.
Emme elä lakiliitossa, joten meille ei ole asetettu rakastamistakaan laiksi.
Lakeja noudattamalla emme edes pelastu.
En ymmärrä sinun ja Pauluksen näennäistä armon julistamista, kun teillä kuitenkin on hyvin laista riippuvainen usko.
Mielestäni sinä lievennät Jumalan asettamaa lakia sanomalla, että ne eivät ole lakia, vaan jotain kehoituksia tms.
Lain tarkoitushan selvästi ilmoitettu Raamatussa.
Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä;
sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto.
Vasta sitten kun laki saa murskata omat luulot, on armon julistamisen vuoro.
-
Jos jonkin mielipiteen on kirjoittanut helluntailainen, mielipide on oikea. Jos saman asian kirjoittaa luterilainen, mielipide on väärä, koska kyseisen mielipiteen kirjoittaja kuuluu väärään seurakuntaan.
Entäpä, jos ei kuulu mihinkään näkyvään seurakuntaan?
-
On hyvin kyynistä ajatella, että kukaan ei voi oikeasti rakastaa lähimmäisiään, ja koska olemme kohtalonomaisesti tuomitut tähän kyvyttömyyteen,
joudumme tahtomattamme koko ajan murehduttamaan Pyhää Henkeä.
Jos rakastat lähimmäistäsi niinkuin itseäsi olet yksi poikkeus tässä universumissa.
Tässä on mielestäni tajuttu armo väärin ja siirrytty kylmään lakiuskoon.
Juuri päinvastoin.
Tottelen mieluummin Raamattua kuin noin omituisia ihmismielipiteitä.
Millä perusteella juuri sinun ihmismielipiteesi olisivat Raamatun mukaisia?
Ei se ole ihmismielipide, vaan Raamatussa meitä kehotetaan rakastamaan lähimmäisiämme niin kuin itseämme.
Ei se siis ole mikään mielipide eikä turhaa puhetta.
Emme elä lakiliitossa, joten meille ei ole asetettu rakastamistakaan laiksi.
Lakeja noudattamalla emme edes pelastu.
En ymmärrä sinun ja Pauluksen näennäistä armon julistamista, kun teillä kuitenkin on hyvin laista riippuvainen usko.
Mielestäni sinä lievennät Jumalan asettamaa lakia sanomalla, että ne eivät ole lakia, vaan jotain kehoituksia tms.
Lain tarkoitushan selvästi ilmoitettu Raamatussa.
Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä;
sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto.
Vasta sitten kun laki saa murskata omat luulot, on armon julistamisen vuoro.
Minä en usko tuollaisiin Raamatun ilmoitukseen lisättyihin uskonoppeihin.
-
Jos jonkin mielipiteen on kirjoittanut helluntailainen, mielipide on oikea. Jos saman asian kirjoittaa luterilainen, mielipide on väärä, koska kyseisen mielipiteen kirjoittaja kuuluu väärään seurakuntaan.
Tai sitten juuri päinvastoin.
Ollaan kuitenkin samaa väkeä ja menossa samoihin häihin. Uskon pitäisi olla yhdistävä tekijä. Lihallisuus lyö kiilaa uskovien kesken. Meidän pitäisi nyt pitää yhtä jos koskaan kun saatana nostaa profiliaan yhä enenevässä määrin yhteiskunnassamme.
Mites se menikään..mörkö se tahtoo piiriin tinttanttanttantallanlei..
-
Jos jonkin mielipiteen on kirjoittanut helluntailainen, mielipide on oikea. Jos saman asian kirjoittaa luterilainen, mielipide on väärä, koska kyseisen mielipiteen kirjoittaja kuuluu väärään seurakuntaan.
Entäpä, jos ei kuulu mihinkään näkyvään seurakuntaan?
Sama juttu. Väärä mielipide, koska ei kuulu oikeaan seurakuntaan.
-
Jos jonkin mielipiteen on kirjoittanut helluntailainen, mielipide on oikea. Jos saman asian kirjoittaa luterilainen, mielipide on väärä, koska kyseisen mielipiteen kirjoittaja kuuluu väärään seurakuntaan.
Tai sitten juuri päinvastoin.
Ollaan kuitenkin samaa väkeä ja menossa samoihin häihin. Uskon pitäisi olla yhdistävä tekijä. Lihallisuus lyö kiilaa uskovien kesken. Meidän pitäisi nyt pitää yhtä jos koskaan kun saatana nostaa profiliaan yhä enenevässä määrin yhteiskunnassamme.
Mites se menikään..mörkö se tahtoo piiriin tinttanttanttantallanlei..
Niinpä ja uskoisin että joka seurakunnasta löytyy vilpittömiä uskovia..tulisiko meidän siunata kaikkia? olen kuullut myös opetusta että kaikkia ei pidä siunata ???
Tuossa kuitenkin on ehto että; siunauksen perisitte;
. Piet. 3:9
Älkää kostako pahaa pahalla, älkää herjausta herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa; sillä siihen te olette kutsututkin, että siunauksen perisitte.
-
Ei kai sellaisella asialla ole merkitystä, minkä nimiseen seurakuntaan kukin kuuluu.
Vaikka jotkut tälläkin foorumilla jakavat nykyiset seurakunnat Ilmestyskirjan 2. ja 3. luvuissa oleviin raamatullisiin seurakuntiin erilaisine vikoineen ja tuomioineen, minä en usko, että niin voidaan tehdä.
Kenelläkään ihmisellä ei ole kykyä eikä oikeutta arvioida, onko jokin nykyinen uskonsuunta tai seurakuntaryhmittymä esim. Sardeksen tai Laodikean kaltainen.
Ilmestyskirjassahan on kysymys Johanneksen aikanaan saamasta profetiasta, jonka toteutumisajasta emme tiedä.
Siihen että joidenkin ihmisten hengelliset näkemykset vaikuttavat minusta oikeilta tai oudoilta,
ei vaikuta seurakuntiin kuuluminen tai kuulumattomuus,
vaan se, ovatko ne sen ainoan Raamatun mukaisia, jossa Jumala ilmoittaa ihmiskunnalle itsensä, tahtonsa ja pelastuksen tien.
Jos Raamatun Sanaa selitetään järkipäätelmien ja älyllisten pohdintojen kautta, on aina suuri vaara muuntaa Jumalan Sanaa ihmiselle kivemmaksi ja ajattelutapaamme sopivammaksi.
Tulee outouden ja vaaran säväys, ja sitä tapahtuu tälläkin foorumilla silloin tällöin.
-
Jos Raamatun Sanaa selitetään järkipäätelmien ja älyllisten pohdintojen kautta, on aina suuri vaara muuntaa Jumalan Sanaa ihmiselle kivemmaksi ja ajattelutapaamme sopivammaksi.
Tulee outouden ja vaaran säväys, ja sitä tapahtuu tälläkin foorumilla silloin tällöin.
Sama tapahtuu silloin, jos (Jumalan lahjat) järki ja äly laitetaan "narikkaan".
-
Jos Raamatun Sanaa selitetään järkipäätelmien ja älyllisten pohdintojen kautta, on aina suuri vaara muuntaa Jumalan Sanaa ihmiselle kivemmaksi ja ajattelutapaamme sopivammaksi.
Tulee outouden ja vaaran säväys, ja sitä tapahtuu tälläkin foorumilla silloin tällöin.
Sama tapahtuu silloin, jos (Jumalan lahjat) järki ja äly laitetaan "narikkaan".
Tietenkin ajattelukyky ja järki on annettu ihmiselle käytettäväksi ja kehitettäväksi.
Hengellisesti elettäviä ja koettavia asioita ei kuitenkaan kannata puristaa siihen ahtaaseen putkeen, jonka kautta järjen päätelmät syntyvät.
Järkeily on vain lihallista ja sielullista.
Hengellinen todellisuus on paljon suurempi ja avarampi kuin älyllinen mietiskely-
se on aivan toisessa ulottuvuudessa kuin ihmisen loogiseen ajatteluun perustuva, erittäin rajoittunut maailma.
"Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle." (2. Kor. 10:5)
-
Uskon vastakohta lienee epäusko.
Järjen vastakohta on järjettömyys.
"Älkää olko niinkuin järjettömät orhit ja muulit, joita suitsilla ja ohjaksilla, niiden valjailla, suistetaan; muutoin ne eivät sinua lähesty."
"Veljet, älkää olko lapsia ymmärrykseltänne, vaan pahuudessa olkaa lapsia; mutta ymmärrykseltä olkaa täysi-ikäisiä."
"mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on;"
"Eihän Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja terveen harkinnan hengen. "
-
Uskon vastakohta lienee epäusko.
Järjen vastakohta on järjettömyys.
"Älkää olko niinkuin järjettömät orhit ja muulit, joita suitsilla ja ohjaksilla, niiden valjailla, suistetaan; muutoin ne eivät sinua lähesty."
"Veljet, älkää olko lapsia ymmärrykseltänne, vaan pahuudessa olkaa lapsia; mutta ymmärrykseltä olkaa täysi-ikäisiä."
"mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on;"
"Eihän Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja terveen harkinnan hengen. "
Nuo raamatunlauseet ovat tietenkin totta, mutta ei niillä tarkoiteta sitä, että hengellisen
tietämisen sijasta pitäisi järkeillä älyllisesti.
Koko kristinusko perustuu uskoon, joka ei ole tietämistä tai mietiskelyä, eikä sitä voi älyllisesti ymmärtää.
"Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki.
Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut;
ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti.
Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.
Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkistelee kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkistelemaan." (1. Kor. 2: 11-15)
-
Uskon vastakohta lienee epäusko.
Järjen vastakohta on järjettömyys.
"Älkää olko niinkuin järjettömät orhit ja muulit, joita suitsilla ja ohjaksilla, niiden valjailla, suistetaan; muutoin ne eivät sinua lähesty."
"Veljet, älkää olko lapsia ymmärrykseltänne, vaan pahuudessa olkaa lapsia; mutta ymmärrykseltä olkaa täysi-ikäisiä."
"mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on;"
"Eihän Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja terveen harkinnan hengen. "
Nuo raamatunlauseet ovat tietenkin totta, mutta ei niillä tarkoiteta sitä, että hengellisen
tietämisen sijasta pitäisi järkeillä älyllisesti.
Koko kristinusko perustuu uskoon, joka ei ole tietämistä tai mietiskelyä, eikä sitä voi älyllisesti ymmärtää.
Tuskin ihmistä voidaan noin pilkkoa. Kyllä usko vaikuttaa kaikkeen, tietämiseen, mietiskelyyn ja myös älylliseen ymmärtämiseen. Raamattukin puhuu paljon tietämisestä ja ymmärtämisestä ja toisaalta moittii älyttömyydestä. On tietysti eri asia, jos on kysymys ei-uskovasta.
-
Uskon vastakohta lienee epäusko.
Järjen vastakohta on järjettömyys.
"Älkää olko niinkuin järjettömät orhit ja muulit, joita suitsilla ja ohjaksilla, niiden valjailla, suistetaan; muutoin ne eivät sinua lähesty."
"Veljet, älkää olko lapsia ymmärrykseltänne, vaan pahuudessa olkaa lapsia; mutta ymmärrykseltä olkaa täysi-ikäisiä."
"mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on;"
"Eihän Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja terveen harkinnan hengen. "
Nuo raamatunlauseet ovat tietenkin totta, mutta ei niillä tarkoiteta sitä, että hengellisen
tietämisen sijasta pitäisi järkeillä älyllisesti.
Koko kristinusko perustuu uskoon, joka ei ole tietämistä tai mietiskelyä, eikä sitä voi älyllisesti ymmärtää.
Tuskin ihmistä voidaan noin pilkkoa. Kyllä usko vaikuttaa kaikkeen, tietämiseen, mietiskelyyn ja myös älylliseen ymmärtämiseen. Raamattukin puhuu paljon tietämisestä ja ymmärtämisestä ja toisaalta moittii älyttömyydestä. On tietysti eri asia, jos on kysymys ei-uskovasta.
Mihin sitten liittyy edellä lainaamani 1. Korinttolaiskirjeen kohta?
-
Jos Raamatun Sanaa selitetään järkipäätelmien ja älyllisten pohdintojen kautta, on aina suuri vaara muuntaa Jumalan Sanaa ihmiselle kivemmaksi ja ajattelutapaamme sopivammaksi.
Tulee outouden ja vaaran säväys, ja sitä tapahtuu tälläkin foorumilla silloin tällöin.
Sama tapahtuu silloin, jos (Jumalan lahjat) järki ja äly laitetaan "narikkaan".
Tietenkin ajattelukyky ja järki on annettu ihmiselle käytettäväksi ja kehitettäväksi.
Hengellisesti elettäviä ja koettavia asioita ei kuitenkaan kannata puristaa siihen ahtaaseen putkeen, jonka kautta järjen päätelmät syntyvät.
Järkeily on vain lihallista ja sielullista.
Hengellinen todellisuus on paljon suurempi ja avarampi kuin älyllinen mietiskely-
se on aivan toisessa ulottuvuudessa kuin ihmisen loogiseen ajatteluun perustuva, erittäin rajoittunut maailma.
"Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle." (2. Kor. 10:5)
Jos järkeä käytetään siksi, että nimenomaan halutaan tuntea Jumala, ei ole mitenkään perusteltavissa, että loogista ajattelua ja älyllistä mietiskelyä ei saisi harrastaa.
-
Jos Raamatun Sanaa selitetään järkipäätelmien ja älyllisten pohdintojen kautta, on aina suuri vaara muuntaa Jumalan Sanaa ihmiselle kivemmaksi ja ajattelutapaamme sopivammaksi.
Tulee outouden ja vaaran säväys, ja sitä tapahtuu tälläkin foorumilla silloin tällöin.
Sama tapahtuu silloin, jos (Jumalan lahjat) järki ja äly laitetaan "narikkaan".
Tietenkin ajattelukyky ja järki on annettu ihmiselle käytettäväksi ja kehitettäväksi.
Hengellisesti elettäviä ja koettavia asioita ei kuitenkaan kannata puristaa siihen ahtaaseen putkeen, jonka kautta järjen päätelmät syntyvät.
Järkeily on vain lihallista ja sielullista.
Hengellinen todellisuus on paljon suurempi ja avarampi kuin älyllinen mietiskely-
se on aivan toisessa ulottuvuudessa kuin ihmisen loogiseen ajatteluun perustuva, erittäin rajoittunut maailma.
"Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle." (2. Kor. 10:5)
Jos järkeä käytetään siksi, että nimenomaan halutaan tuntea Jumala, ei ole mitenkään perusteltavissa, että loogista ajattelua ja älyllistä mietiskelyä ei saisi harrastaa.
Ettäkö Jumala voitaisiin tuntea järjen avulla?
-
Jos Raamatun Sanaa selitetään järkipäätelmien ja älyllisten pohdintojen kautta, on aina suuri vaara muuntaa Jumalan Sanaa ihmiselle kivemmaksi ja ajattelutapaamme sopivammaksi.
Tulee outouden ja vaaran säväys, ja sitä tapahtuu tälläkin foorumilla silloin tällöin.
Sama tapahtuu silloin, jos (Jumalan lahjat) järki ja äly laitetaan "narikkaan".
Tietenkin ajattelukyky ja järki on annettu ihmiselle käytettäväksi ja kehitettäväksi.
Hengellisesti elettäviä ja koettavia asioita ei kuitenkaan kannata puristaa siihen ahtaaseen putkeen, jonka kautta järjen päätelmät syntyvät.
Järkeily on vain lihallista ja sielullista.
Hengellinen todellisuus on paljon suurempi ja avarampi kuin älyllinen mietiskely-
se on aivan toisessa ulottuvuudessa kuin ihmisen loogiseen ajatteluun perustuva, erittäin rajoittunut maailma.
"Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle." (2. Kor. 10:5)
Jos järkeä käytetään siksi, että nimenomaan halutaan tuntea Jumala, ei ole mitenkään perusteltavissa, että loogista ajattelua ja älyllistä mietiskelyä ei saisi harrastaa.
Ettäkö Jumala voitaisiin tuntea järjen avulla?
Jumalaa ei voi tuntea ainakaan tunteen perusteella. Tunteet ovat liian petollisia tunnistamisvälineiksi.
Tietenkin uskoon liittyy oleellisesti usko.
Kun Paavali kirjoittaa "sillä minä tunnen hänet, johon minä uskon", hän tuskin tarkoittaa sitä, että hän olisi laittanut ajattelukoneistonsa lepotilaan.
Tuntemiseen liittyy järki hyvin voimakkaasti.
Jos joku sanoo tuntevan toisen ja toisen toimintatavat, luultavasti sanojalla rattaat vielä pyörähtelee pääkopassa.
-
Joskus aina kuulee kertomuksia kun älykkö ateisti kohtaa Kristuksen, siinä järjen päätelmät kolisevat lattialle ja tilalle tulee mitä?
-
Jos Raamatun Sanaa selitetään järkipäätelmien ja älyllisten pohdintojen kautta, on aina suuri vaara muuntaa Jumalan Sanaa ihmiselle kivemmaksi ja ajattelutapaamme sopivammaksi.
Tulee outouden ja vaaran säväys, ja sitä tapahtuu tälläkin foorumilla silloin tällöin.
Sama tapahtuu silloin, jos (Jumalan lahjat) järki ja äly laitetaan "narikkaan".
Tietenkin ajattelukyky ja järki on annettu ihmiselle käytettäväksi ja kehitettäväksi.
Hengellisesti elettäviä ja koettavia asioita ei kuitenkaan kannata puristaa siihen ahtaaseen putkeen, jonka kautta järjen päätelmät syntyvät.
Järkeily on vain lihallista ja sielullista.
Hengellinen todellisuus on paljon suurempi ja avarampi kuin älyllinen mietiskely-
se on aivan toisessa ulottuvuudessa kuin ihmisen loogiseen ajatteluun perustuva, erittäin rajoittunut maailma.
"Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle." (2. Kor. 10:5)
Jos järkeä käytetään siksi, että nimenomaan halutaan tuntea Jumala, ei ole mitenkään perusteltavissa, että loogista ajattelua ja älyllistä mietiskelyä ei saisi harrastaa.
Ettäkö Jumala voitaisiin tuntea järjen avulla?
Jumalaa ei voi tuntea ainakaan tunteen perusteella. Tunteet ovat liian petollisia tunnistamisvälineiksi.
Tietenkin uskoon liittyy oleellisesti usko.
Kun Paavali kirjoittaa "sillä minä tunnen hänet, johon minä uskon", hän tuskin tarkoittaa sitä, että hän olisi laittanut ajattelukoneistonsa lepotilaan.
Tuntemiseen liittyy järki hyvin voimakkaasti.
Jos joku sanoo tuntevan toisen ja toisen toimintatavat, luultavasti sanojalla rattaat vielä pyörähtelee pääkopassa.
Minun uskoni Jumalaan on 100 %:sti vain uskoa.
En voi millään järjellisillä pohdinnoilla päätyä tietoon, että Jumalaa on edes olemassa.
Tietenkin sen jälkeen, kun on ottanut vastaan Jumalan armostaan lahjoittaman uskon, alkaa syntyä elämänkokemuksia, jotka vahvistavat uskoa.
Osa kokemuksista on tiedollisiakin, mutta ne eivät ole uskon lähtökohta, vaan vähäpätöisiä seurauksia.
-
Jos Raamatun Sanaa selitetään järkipäätelmien ja älyllisten pohdintojen kautta, on aina suuri vaara muuntaa Jumalan Sanaa ihmiselle kivemmaksi ja ajattelutapaamme sopivammaksi.
Tulee outouden ja vaaran säväys, ja sitä tapahtuu tälläkin foorumilla silloin tällöin.
Sama tapahtuu silloin, jos (Jumalan lahjat) järki ja äly laitetaan "narikkaan".
Tietenkin ajattelukyky ja järki on annettu ihmiselle käytettäväksi ja kehitettäväksi.
Hengellisesti elettäviä ja koettavia asioita ei kuitenkaan kannata puristaa siihen ahtaaseen putkeen, jonka kautta järjen päätelmät syntyvät.
Järkeily on vain lihallista ja sielullista.
Hengellinen todellisuus on paljon suurempi ja avarampi kuin älyllinen mietiskely-
se on aivan toisessa ulottuvuudessa kuin ihmisen loogiseen ajatteluun perustuva, erittäin rajoittunut maailma.
"Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle." (2. Kor. 10:5)
Jos järkeä käytetään siksi, että nimenomaan halutaan tuntea Jumala, ei ole mitenkään perusteltavissa, että loogista ajattelua ja älyllistä mietiskelyä ei saisi harrastaa.
Ettäkö Jumala voitaisiin tuntea järjen avulla?
Jumalaa ei voi tuntea ainakaan tunteen perusteella. Tunteet ovat liian petollisia tunnistamisvälineiksi.
Tietenkin uskoon liittyy oleellisesti usko.
Kun Paavali kirjoittaa "sillä minä tunnen hänet, johon minä uskon", hän tuskin tarkoittaa sitä, että hän olisi laittanut ajattelukoneistonsa lepotilaan.
Tuntemiseen liittyy järki hyvin voimakkaasti.
Jos joku sanoo tuntevan toisen ja toisen toimintatavat, luultavasti sanojalla rattaat vielä pyörähtelee pääkopassa.
Minun uskoni Jumalaan on 100 %:sti vain uskoa.
En voi millään järjellisillä pohdinnoilla päätyä tietoon, että Jumalaa on edes olemassa.
Tietenkin sen jälkeen, kun on ottanut vastaan Jumalan armostaan lahjoittaman uskon, alkaa syntyä elämänkokemuksia, jotka vahvistavat uskoa.
Osa kokemuksista on tiedollisiakin, mutta ne eivät ole uskon lähtökohta, vaan vähäpätöisiä seurauksia.
Siksikö järjenkäyttö Raamatun tutkimisessa on kielletty, ettei voida todistaa Jumalan olemassaoloa?
-
Jos Raamatun Sanaa selitetään järkipäätelmien ja älyllisten pohdintojen kautta, on aina suuri vaara muuntaa Jumalan Sanaa ihmiselle kivemmaksi ja ajattelutapaamme sopivammaksi.
Tulee outouden ja vaaran säväys, ja sitä tapahtuu tälläkin foorumilla silloin tällöin.
Sama tapahtuu silloin, jos (Jumalan lahjat) järki ja äly laitetaan "narikkaan".
Tietenkin ajattelukyky ja järki on annettu ihmiselle käytettäväksi ja kehitettäväksi.
Hengellisesti elettäviä ja koettavia asioita ei kuitenkaan kannata puristaa siihen ahtaaseen putkeen, jonka kautta järjen päätelmät syntyvät.
Järkeily on vain lihallista ja sielullista.
Hengellinen todellisuus on paljon suurempi ja avarampi kuin älyllinen mietiskely-
se on aivan toisessa ulottuvuudessa kuin ihmisen loogiseen ajatteluun perustuva, erittäin rajoittunut maailma.
"Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle." (2. Kor. 10:5)
Jos järkeä käytetään siksi, että nimenomaan halutaan tuntea Jumala, ei ole mitenkään perusteltavissa, että loogista ajattelua ja älyllistä mietiskelyä ei saisi harrastaa.
Ettäkö Jumala voitaisiin tuntea järjen avulla?
Jumalaa ei voi tuntea ainakaan tunteen perusteella. Tunteet ovat liian petollisia tunnistamisvälineiksi.
Tietenkin uskoon liittyy oleellisesti usko.
Kun Paavali kirjoittaa "sillä minä tunnen hänet, johon minä uskon", hän tuskin tarkoittaa sitä, että hän olisi laittanut ajattelukoneistonsa lepotilaan.
Tuntemiseen liittyy järki hyvin voimakkaasti.
Jos joku sanoo tuntevan toisen ja toisen toimintatavat, luultavasti sanojalla rattaat vielä pyörähtelee pääkopassa.
Minun uskoni Jumalaan on 100 %:sti vain uskoa.
En voi millään järjellisillä pohdinnoilla päätyä tietoon, että Jumalaa on edes olemassa.
Tietenkin sen jälkeen, kun on ottanut vastaan Jumalan armostaan lahjoittaman uskon, alkaa syntyä elämänkokemuksia, jotka vahvistavat uskoa.
Osa kokemuksista on tiedollisiakin, mutta ne eivät ole uskon lähtökohta, vaan vähäpätöisiä seurauksia.
Siksikö järjenkäyttö Raamatun tutkimisessa on kielletty, ettei voida todistaa Jumalan olemassaoloa?
Ei kai tuollaista syy-seuraussuhdetta ole olemassa.
Mutta hengellisiä asioita ei voi ymmärtää eikä selittää järjellä, kuten 1. Kor. 2: 11-16 opettaa.
-
Jos Raamatun Sanaa selitetään järkipäätelmien ja älyllisten pohdintojen kautta, on aina suuri vaara muuntaa Jumalan Sanaa ihmiselle kivemmaksi ja ajattelutapaamme sopivammaksi.
Tulee outouden ja vaaran säväys, ja sitä tapahtuu tälläkin foorumilla silloin tällöin.
Sama tapahtuu silloin, jos (Jumalan lahjat) järki ja äly laitetaan "narikkaan".
Tietenkin ajattelukyky ja järki on annettu ihmiselle käytettäväksi ja kehitettäväksi.
Hengellisesti elettäviä ja koettavia asioita ei kuitenkaan kannata puristaa siihen ahtaaseen putkeen, jonka kautta järjen päätelmät syntyvät.
Järkeily on vain lihallista ja sielullista.
Hengellinen todellisuus on paljon suurempi ja avarampi kuin älyllinen mietiskely-
se on aivan toisessa ulottuvuudessa kuin ihmisen loogiseen ajatteluun perustuva, erittäin rajoittunut maailma.
"Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle." (2. Kor. 10:5)
Jos järkeä käytetään siksi, että nimenomaan halutaan tuntea Jumala, ei ole mitenkään perusteltavissa, että loogista ajattelua ja älyllistä mietiskelyä ei saisi harrastaa.
Ettäkö Jumala voitaisiin tuntea järjen avulla?
Jumalaa ei voi tuntea ainakaan tunteen perusteella. Tunteet ovat liian petollisia tunnistamisvälineiksi.
Tietenkin uskoon liittyy oleellisesti usko.
Kun Paavali kirjoittaa "sillä minä tunnen hänet, johon minä uskon", hän tuskin tarkoittaa sitä, että hän olisi laittanut ajattelukoneistonsa lepotilaan.
Tuntemiseen liittyy järki hyvin voimakkaasti.
Jos joku sanoo tuntevan toisen ja toisen toimintatavat, luultavasti sanojalla rattaat vielä pyörähtelee pääkopassa.
Minun uskoni Jumalaan on 100 %:sti vain uskoa.
En voi millään järjellisillä pohdinnoilla päätyä tietoon, että Jumalaa on edes olemassa.
Tietenkin sen jälkeen, kun on ottanut vastaan Jumalan armostaan lahjoittaman uskon, alkaa syntyä elämänkokemuksia, jotka vahvistavat uskoa.
Osa kokemuksista on tiedollisiakin, mutta ne eivät ole uskon lähtökohta, vaan vähäpätöisiä seurauksia.
Siksikö järjenkäyttö Raamatun tutkimisessa on kielletty, ettei voida todistaa Jumalan olemassaoloa?
Ei kai tuollaista syy-seuraussuhdetta ole olemassa.
Mutta hengellisiä asioita ei voi ymmärtää eikä selittää järjellä, kuten 1. Kor. 2: 11-16 opettaa.
Tuossa korintolaiskirjeessä muutama jaetta aiemmin lukee näin:
6 Kuitenkin me puhumme viisautta täydellisten seurassa, mutta emme tämän maailman viisautta emmekä tämän maailman valtiasten, jotka kukistuvat,
7 vaan me puhumme salattua Jumalan viisautta
-
Jos Raamatun Sanaa selitetään järkipäätelmien ja älyllisten pohdintojen kautta, on aina suuri vaara muuntaa Jumalan Sanaa ihmiselle kivemmaksi ja ajattelutapaamme sopivammaksi.
Tulee outouden ja vaaran säväys, ja sitä tapahtuu tälläkin foorumilla silloin tällöin.
Sama tapahtuu silloin, jos (Jumalan lahjat) järki ja äly laitetaan "narikkaan".
Tietenkin ajattelukyky ja järki on annettu ihmiselle käytettäväksi ja kehitettäväksi.
Hengellisesti elettäviä ja koettavia asioita ei kuitenkaan kannata puristaa siihen ahtaaseen putkeen, jonka kautta järjen päätelmät syntyvät.
Järkeily on vain lihallista ja sielullista.
Hengellinen todellisuus on paljon suurempi ja avarampi kuin älyllinen mietiskely-
se on aivan toisessa ulottuvuudessa kuin ihmisen loogiseen ajatteluun perustuva, erittäin rajoittunut maailma.
"Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle." (2. Kor. 10:5)
Jos järkeä käytetään siksi, että nimenomaan halutaan tuntea Jumala, ei ole mitenkään perusteltavissa, että loogista ajattelua ja älyllistä mietiskelyä ei saisi harrastaa.
Ettäkö Jumala voitaisiin tuntea järjen avulla?
Jumalaa ei voi tuntea ainakaan tunteen perusteella. Tunteet ovat liian petollisia tunnistamisvälineiksi.
Tietenkin uskoon liittyy oleellisesti usko.
Kun Paavali kirjoittaa "sillä minä tunnen hänet, johon minä uskon", hän tuskin tarkoittaa sitä, että hän olisi laittanut ajattelukoneistonsa lepotilaan.
Tuntemiseen liittyy järki hyvin voimakkaasti.
Jos joku sanoo tuntevan toisen ja toisen toimintatavat, luultavasti sanojalla rattaat vielä pyörähtelee pääkopassa.
Minun uskoni Jumalaan on 100 %:sti vain uskoa.
En voi millään järjellisillä pohdinnoilla päätyä tietoon, että Jumalaa on edes olemassa.
Tietenkin sen jälkeen, kun on ottanut vastaan Jumalan armostaan lahjoittaman uskon, alkaa syntyä elämänkokemuksia, jotka vahvistavat uskoa.
Osa kokemuksista on tiedollisiakin, mutta ne eivät ole uskon lähtökohta, vaan vähäpätöisiä seurauksia.
Siksikö järjenkäyttö Raamatun tutkimisessa on kielletty, ettei voida todistaa Jumalan olemassaoloa?
Ei kai tuollaista syy-seuraussuhdetta ole olemassa.
Mutta hengellisiä asioita ei voi ymmärtää eikä selittää järjellä, kuten 1. Kor. 2: 11-16 opettaa.
Tuossa korintolaiskirjeessä muutama jaetta aiemmin lukee näin:
6 Kuitenkin me puhumme viisautta täydellisten seurassa, mutta emme tämän maailman viisautta emmekä tämän maailman valtiasten, jotka kukistuvat,
7 vaan me puhumme salattua Jumalan viisautta
Niin.
Kysymys on todellakin hengellisestä viisaudesta, joka on Jumalassa salattu, ja vain uskon kautta lähestyttävissä.
-
Minun uskoni Jumalaan on 100 %:sti vain uskoa.
En voi millään järjellisillä pohdinnoilla päätyä tietoon, että Jumalaa on edes olemassa.
Tietenkin sen jälkeen, kun on ottanut vastaan Jumalan armostaan lahjoittaman uskon,
alkaa syntyä elämänkokemuksia, jotka vahvistavat uskoa.
Osa kokemuksista on tiedollisiakin, mutta ne eivät ole uskon lähtökohta, vaan vähäpätöisiä seurauksia.
Näinhän se menee.
Vain uskon kautta ja siksi hän on salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut lapsenmielisille.
Matt. 11
25. Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille.
Miksihän Isä on näin hyväksi nähnyt?
Olettaisin kysymyksessä olevan sen, että Jumala odottaa ihmiseltä nöyryyttää tunnustaa, että hän ei omalla viisaudellaan ja ymmärryksellään voi löytää ja ymmärtää Jumalaa ja siksi siihen tarvitaan lapsenmielistä uskoa ja luottamusta.
Ja joka ei halua nöyrtyä tässä asiassa lapsenkaltaisuuteen, ei ole näkevä Jumalan valtakuntaa, näin minun nähdäkseni Jumalan Sana meitä opettaa?
-
Meissä on kyky rakastaa jo Jumalan luomistyön perusteella. Kun Jumalan rakkaus vuodatetaan uskovaan Pyhän Hengen kautta, puhutaan aarteesta saviastiassa. Sen esille saaminen käytännön tasolla on Jumalan työ. Se on sitä, kun Kristus saa muotoa omissaan.
Olen samaa mieltä, että meidän "lihassammekin" on kyky rakastaa, on mm. äidinrakkautta, jonka usein kuvataan olevan lähimpänä Jumalallista rakkautta, koska se "terveimmillään" on täysin pyyteetöntä rakkautta, eli ns. agape-rakkautta.
Jumala on kyllä luonut meidät rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja myöskin lähimmäistämme niin kuin itseämme, mutta tämän särki ja rikkoi syntiinlankeemus, josta seurasi se, että ihminen lunnollisena itsenään kykenee parhaimmillaan rakastamaan ehkä vähän itseään ja lähimmäistään usein vain silloin, jos saa vastarakkautta tai jos hänelle on jotain hyötyä siitä, että osoittaa rakkautta.
Mutta Sana sanoo kuitenkin näin:
1. Joh. 4
8. Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.
Ja siinä tulee apuun se, mistä Helena tuossa edellä kirjoittaa:
Room. 5
5. Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen.
Ja aina kun rikomme Rakkauden käskyä / lakia vastaan, me murehdutamme meidän sydämiimme vuodatetun Pyhän Hengen ja siksi meidän tulisi vaalia kaikkia ihmissuhteitamme, sillä ne ovat hyvin merkityksellinen asia Jumalan perspektiivistä katsottuna.
Me emme voi kuitenkaan vaalia kunnolla ihmissuhteitamme, ellemme ensisijaisesti vaali suhdettamme Jumalaan, sillä rakkaus on Hänessä ja tulee Häneltä Pyhän Hengen kautta.
Rakkaus Jumalaan ilmenee rakkautena lähimmäisiin:
1. Joh. 4
20. Jos joku sanoo rakastavansa Jumalaa mutta vihaa veljeään, hän valehtelee.
Sillä se, joka ei rakasta veljeään, jonka on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota ei ole nähnyt.
Jokainen varmasti tiedämme, että kymmenestä käskystä seitsemän kohdistuvat ihmissuhteisiimme.
Näin suuren arvon Jumala on antanut sille, miten kohtelemme lähimmäisiämme.
Mutta kukaan meistä ei kykene tähän omassa voimassaan, tahi omassa lihallisessa rakkaudessaan, sillä tyhjästä on paha nyhjästä.
-
Etteikö järjen tai tiedon tms perusteella voi uskoa??
Pietarin 2. kirjeessä sanotaan:
"Sillä tietensä he eivät ole tietävinään, että taivaat ja samoin maa, vedestä ja veden kautta rakennettu, olivat ikivanhastaan olemassa Jumalan sanan voimasta ."
Ja roomalaiskirje:
"Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa,
koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet."
-
Etteikö järjen tai tiedon tms perusteella voi uskoa??
Pietarin 2. kirjeessä sanotaan:
"Sillä tietensä he eivät ole tietävinään, että taivaat ja samoin maa, vedestä ja veden kautta rakennettu, olivat ikivanhastaan olemassa Jumalan sanan voimasta ."
Ja roomalaiskirje:
"Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa,
koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet."
Jumalan olemassaolon ja iäisyyden aavistavat kaikki ihmiset:
"Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua." (Saarn. 3:11)
Mutta pelastuksen tie on kirjoitettu Raamattuun sen alkulehdiltä alkaen, ja se huipentuu
Jeesuksen lunastusuhrissa.
Nämä ovat uskon asioita, eivät tietämisen.
Hengellinen tietäminen on eri asia, ja se on Jumalan lahja.
Hengellisiä lahjoja saa vain uskon kautta, ei järjellä pohtimalla.
-
Etteikö järjen tai tiedon tms perusteella voi uskoa??
Pietarin 2. kirjeessä sanotaan:
"Sillä tietensä he eivät ole tietävinään, että taivaat ja samoin maa, vedestä ja veden kautta rakennettu, olivat ikivanhastaan olemassa Jumalan sanan voimasta ."
Ja roomalaiskirje:
"Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa,
koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet."
Jumalan olemassaolon ja iäisyyden aavistavat kaikki ihmiset:
"Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua." (Saarn. 3:11)
Mutta pelastuksen tie on kirjoitettu Raamattuun sen alkulehdiltä alkaen, ja se huipentuu
Jeesuksen lunastusuhrissa.
Nämä ovat uskon asioita, eivät tietämisen.
Hengellinen tietäminen on eri asia, ja se on Jumalan lahja.
Hengellisiä lahjoja saa vain uskon kautta, ei järjellä pohtimalla.
Olen samaa mieltä: usko Jeesukseen, ja sovitustyöhön, on eri asia kuin "tietäminen".
Ja paljon suurempi asia, aivan eri sfääreissä.
Mutta ei tietoa ja järkeä silti pidä väheksyä.
-
Järki, ajattelu, tietäminen jne. ovat tietysti tärkeitä asioita,
samankaltaisia kuin esim. tunteet.
Niitä on ja nitä saa käyttää, mutta niiden ei kannata hallita elämäänsä.
"Tieto paisuttaa, mutta rakkaus rakentaa.
Jos joku luulee jotakin tietävänsä, ei hän vielä tiedä, niinkuin tietää tulee;
mutta joka rakastaa Jumalaa, sen Jumala tuntee." (1. Kor. 8: 1-3)
-
Minun uskoni Jumalaan on 100 %:sti vain uskoa.
En voi millään järjellisillä pohdinnoilla päätyä tietoon, että Jumalaa on edes olemassa.
Olen ollut aina niin heikkouskoinen, ettei maailmankuvaani ole mahtunut kaiken olevaisen syntyminen sattumalta. Jo pelkästään peukalon monikäyttöisyys todistaa sattumaa vastaan. Kristillisen uskon ja järjen välillä ei ole mielestäni mitään ristiriitaa. Usko palvelee järkeä ja järki uskoa. Jokainen ihminen uskoo johonkin, mutta jos kristillinen usko puuttuu, niin järkikin on tuuliajolla. Luomakunnan synty ilman Älyä on täysin älytöntä.
-
Minun uskoni Jumalaan on 100 %:sti vain uskoa.
En voi millään järjellisillä pohdinnoilla päätyä tietoon, että Jumalaa on edes olemassa.
Olen ollut aina niin heikkouskoinen, ettei maailmankuvaani ole mahtunut kaiken olevaisen syntyminen sattumalta. Jo pelkästään peukalon monikäyttöisyys todistaa sattumaa vastaan. Kristillisen uskon ja järjen välillä ei ole mielestäni mitään ristiriitaa. Usko palvelee järkeä ja järki uskoa. Jokainen ihminen uskoo johonkin, mutta jos kristillinen usko puuttuu, niin järkikin on tuuliajolla. Luomakunnan synty ilman Älyä on täysin älytöntä.
Monenlaisia näkökantoja ja persoonallisuuksia on olemassa.
Minun mielestäni maailmankaikkeus olisi voinut syntyä myös sattumalta, ainakin
ilman älyllistä ohjausta.
Olenkin aina ihmetellyt ihmisiä, jotka sanovat, ettei tämä kaikki ole voinut syntyä ilman älyllistä suunnittelua. Miksei olisi voinut?
Tai jos järki on välttämätön (mikä siitä tekee niin tärkeän?),
mikseivät toisissa galakseissa vaikuttavat, meitä Aurinkokunnan vähäjärkisiä olentoja paljon viisaammat olisi voineet keksiä kaikkea?
Ellei Jumala olisi lahjoittanut minulle armostaan uskoa siihen, että Hän on olemassa ja Raamattu on totta, minulla ei olisi mitään ongelmaa uskoa esim. alkuräjähdykseen ja
evoluutioon.
Molemmat ovat mielestäni aivan yhtä mahdollisia vaihtoehtoja.
Mutta Jumalan teot voin ottaa todesta ja hyväksyä vain ja ainoastaan uskon kautta.
-
Etteikö järjen tai tiedon tms perusteella voi uskoa??
Pietarin 2. kirjeessä sanotaan:
"Sillä tietensä he eivät ole tietävinään, että taivaat ja samoin maa, vedestä ja veden kautta rakennettu, olivat ikivanhastaan olemassa Jumalan sanan voimasta ."
Ja roomalaiskirje:
"Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa,
koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet."
Kun luet Taisto kokonaisuuden noiden kahden jakeen yhteydestä,
niin huomaat kenelle nuo kyseiset jakeet "kuuluvat".
Room. 1
1:18 Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa,
1:19 sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut.
1:20 Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa,
1:21 koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt.
1:22 Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet
1:23 ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi.
1:24 Sentähden Jumala on heidät, heidän sydämensä himoissa, hyljännyt saastaisuuteen, häpäisemään itse omat ruumiinsa,
1:25 nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen.
Nämä jakeet puhuvat sitä samaa, mitä tuolla Soltero jo aiemmin kirjoitti:
Soltero:
Tietenkin sen jälkeen, kun on ottanut vastaan Jumalan armostaan lahjoittaman uskon, alkaa syntyä elämänkokemuksia, jotka vahvistavat uskoa.
Osa kokemuksista on tiedollisiakin, mutta ne eivät ole uskon lähtökohta, vaan vähäpätöisiä seurauksia.
[/quotq]
-
Kun luet Taisto kokonaisuuden noiden kahden jakeen yhteydestä,
niin huomaat kenelle nuo kyseiset jakeet "kuuluvat".
Room. 1
1:18 Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa,
1:19 sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut.
1:20 Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa,
1:21 koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt.
1:22 Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet
1:23 ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi.
1:24 Sentähden Jumala on heidät, heidän sydämensä himoissa, hyljännyt saastaisuuteen, häpäisemään itse omat ruumiinsa,
1:25 nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen.
Nämä jakeet puhuvat sitä samaa, mitä tuolla Soltero jo aiemmin kirjoitti:
Soltero:
Tietenkin sen jälkeen, kun on ottanut vastaan Jumalan armostaan lahjoittaman uskon, alkaa syntyä elämänkokemuksia, jotka vahvistavat uskoa.
Osa kokemuksista on tiedollisiakin, mutta ne eivät ole uskon lähtökohta, vaan vähäpätöisiä seurauksia.
Kyllä kyllä: tieto tai tietoisuus Jumalasta ei näytä ihmisille riittävän. Sen kautta ei taida monikaan tulla pelastukseen sisälle.
(Joku kylläkin voi tulla sen kautta kääntymykseen, ja lopulta sisälle Jumalan valtakuntaan - mutta luultavasti aika harva).
Mutta kun on tullut uskoon, niin tietoa ja ymmärrystä ei pidä hylätä. Kyllä Sana puhuu ymmäryksen hankkimisesta ym.
-
Minun uskoni Jumalaan on 100 %:sti vain uskoa.
En voi millään järjellisillä pohdinnoilla päätyä tietoon, että Jumalaa on edes olemassa.
Olen ollut aina niin heikkouskoinen, ettei maailmankuvaani ole mahtunut kaiken olevaisen syntyminen sattumalta. Jo pelkästään peukalon monikäyttöisyys todistaa sattumaa vastaan. Kristillisen uskon ja järjen välillä ei ole mielestäni mitään ristiriitaa. Usko palvelee järkeä ja järki uskoa. Jokainen ihminen uskoo johonkin, mutta jos kristillinen usko puuttuu, niin järkikin on tuuliajolla. Luomakunnan synty ilman Älyä on täysin älytöntä.
Monenlaisia näkökantoja ja persoonallisuuksia on olemassa.
Minun mielestäni maailmankaikkeus olisi voinut syntyä myös sattumalta, ainakin
ilman älyllistä ohjausta.
Olenkin aina ihmetellyt ihmisiä, jotka sanovat, ettei tämä kaikki ole voinut syntyä ilman älyllistä suunnittelua. Miksei olisi voinut?
Tai jos järki on välttämätön (mikä siitä tekee niin tärkeän?),
mikseivät toisissa galakseissa vaikuttavat, meitä Aurinkokunnan vähäjärkisiä olentoja paljon viisaammat olisi voineet keksiä kaikkea?
Ellei Jumala olisi lahjoittanut minulle armostaan uskoa siihen, että Hän on olemassa ja Raamattu on totta, minulla ei olisi mitään ongelmaa uskoa esim. alkuräjähdykseen ja
evoluutioon.
Molemmat ovat mielestäni aivan yhtä mahdollisia vaihtoehtoja.
Mutta Jumalan teot voin ottaa todesta ja hyväksyä vain ja ainoastaan uskon kautta.
Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä.
-
Minun uskoni Jumalaan on 100 %:sti vain uskoa.
En voi millään järjellisillä pohdinnoilla päätyä tietoon, että Jumalaa on edes olemassa.
Olen ollut aina niin heikkouskoinen, ettei maailmankuvaani ole mahtunut kaiken olevaisen syntyminen sattumalta. Jo pelkästään peukalon monikäyttöisyys todistaa sattumaa vastaan. Kristillisen uskon ja järjen välillä ei ole mielestäni mitään ristiriitaa. Usko palvelee järkeä ja järki uskoa. Jokainen ihminen uskoo johonkin, mutta jos kristillinen usko puuttuu, niin järkikin on tuuliajolla. Luomakunnan synty ilman Älyä on täysin älytöntä.
Monenlaisia näkökantoja ja persoonallisuuksia on olemassa.
Minun mielestäni maailmankaikkeus olisi voinut syntyä myös sattumalta, ainakin
ilman älyllistä ohjausta.
Olenkin aina ihmetellyt ihmisiä, jotka sanovat, ettei tämä kaikki ole voinut syntyä ilman älyllistä suunnittelua. Miksei olisi voinut?
Tai jos järki on välttämätön (mikä siitä tekee niin tärkeän?),
mikseivät toisissa galakseissa vaikuttavat, meitä Aurinkokunnan vähäjärkisiä olentoja paljon viisaammat olisi voineet keksiä kaikkea?
Ellei Jumala olisi lahjoittanut minulle armostaan uskoa siihen, että Hän on olemassa ja Raamattu on totta, minulla ei olisi mitään ongelmaa uskoa esim. alkuräjähdykseen ja
evoluutioon.
Molemmat ovat mielestäni aivan yhtä mahdollisia vaihtoehtoja.
Mutta Jumalan teot voin ottaa todesta ja hyväksyä vain ja ainoastaan uskon kautta.
Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä.
Miksi korostit tarkoitushakuisesti sanaa "ymmärrämme"?
Tuossahan nimenomaan sanotaan: uskon kautta ymmärrämme...
Siis emme ymmärrä järjellämme.
-
Minun uskoni Jumalaan on 100 %:sti vain uskoa.
En voi millään järjellisillä pohdinnoilla päätyä tietoon, että Jumalaa on edes olemassa.
Olen ollut aina niin heikkouskoinen, ettei maailmankuvaani ole mahtunut kaiken olevaisen syntyminen sattumalta. Jo pelkästään peukalon monikäyttöisyys todistaa sattumaa vastaan. Kristillisen uskon ja järjen välillä ei ole mielestäni mitään ristiriitaa. Usko palvelee järkeä ja järki uskoa. Jokainen ihminen uskoo johonkin, mutta jos kristillinen usko puuttuu, niin järkikin on tuuliajolla. Luomakunnan synty ilman Älyä on täysin älytöntä.
Monenlaisia näkökantoja ja persoonallisuuksia on olemassa.
Minun mielestäni maailmankaikkeus olisi voinut syntyä myös sattumalta, ainakin
ilman älyllistä ohjausta.
Olenkin aina ihmetellyt ihmisiä, jotka sanovat, ettei tämä kaikki ole voinut syntyä ilman älyllistä suunnittelua. Miksei olisi voinut?
Tai jos järki on välttämätön (mikä siitä tekee niin tärkeän?),
mikseivät toisissa galakseissa vaikuttavat, meitä Aurinkokunnan vähäjärkisiä olentoja paljon viisaammat olisi voineet keksiä kaikkea?
Ellei Jumala olisi lahjoittanut minulle armostaan uskoa siihen, että Hän on olemassa ja Raamattu on totta, minulla ei olisi mitään ongelmaa uskoa esim. alkuräjähdykseen ja
evoluutioon.
Molemmat ovat mielestäni aivan yhtä mahdollisia vaihtoehtoja.
Mutta Jumalan teot voin ottaa todesta ja hyväksyä vain ja ainoastaan uskon kautta.
Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä.
Miksi korostit tarkoitushakuisesti sanaa "ymmärrämme"?
Tuossahan nimenomaan sanotaan: uskon kautta ymmärrämme...
Siis emme ymmärrä järjellämme.
Ymmärtämiseen tarvitaan järkeä.
-
Minun uskoni Jumalaan on 100 %:sti vain uskoa.
En voi millään järjellisillä pohdinnoilla päätyä tietoon, että Jumalaa on edes olemassa.
Olen ollut aina niin heikkouskoinen, ettei maailmankuvaani ole mahtunut kaiken olevaisen syntyminen sattumalta. Jo pelkästään peukalon monikäyttöisyys todistaa sattumaa vastaan. Kristillisen uskon ja järjen välillä ei ole mielestäni mitään ristiriitaa. Usko palvelee järkeä ja järki uskoa. Jokainen ihminen uskoo johonkin, mutta jos kristillinen usko puuttuu, niin järkikin on tuuliajolla. Luomakunnan synty ilman Älyä on täysin älytöntä.
Monenlaisia näkökantoja ja persoonallisuuksia on olemassa.
Minun mielestäni maailmankaikkeus olisi voinut syntyä myös sattumalta, ainakin
ilman älyllistä ohjausta.
Olenkin aina ihmetellyt ihmisiä, jotka sanovat, ettei tämä kaikki ole voinut syntyä ilman älyllistä suunnittelua. Miksei olisi voinut?
Tai jos järki on välttämätön (mikä siitä tekee niin tärkeän?),
mikseivät toisissa galakseissa vaikuttavat, meitä Aurinkokunnan vähäjärkisiä olentoja paljon viisaammat olisi voineet keksiä kaikkea?
Ellei Jumala olisi lahjoittanut minulle armostaan uskoa siihen, että Hän on olemassa ja Raamattu on totta, minulla ei olisi mitään ongelmaa uskoa esim. alkuräjähdykseen ja
evoluutioon.
Molemmat ovat mielestäni aivan yhtä mahdollisia vaihtoehtoja.
Mutta Jumalan teot voin ottaa todesta ja hyväksyä vain ja ainoastaan uskon kautta.
Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä.
Miksi korostit tarkoitushakuisesti sanaa "ymmärrämme"?
Tuossahan nimenomaan sanotaan: uskon kautta ymmärrämme...
Siis emme ymmärrä järjellämme.
Ymmärtämiseen tarvitaan järkeä.
Niin tietysti.
Onneksi uskomiseen ei tarvita järkeen perustuvaa ymmärtämistä, koska Jumala antaa uskon lahjan sitä anoville tyhmille ja hulluillekin.
Raamattu lupaa:
"Ja siellä on oleva valtatie, ja sen nimi on "pyhä tie":
sitä ei kulje saastainen; se on heitä itseänsä varten. Joka sitä tietä kulkee, ei eksy-
eivät hullutkaan." (Jes. 35: 8 )
-
Niinpä niin, ettei tällainen tyhmempi ja paksupäisempikään tieltä eksy.
On se valtavaa tietää, että Herra pitää meistä hulluistaan huolen ja on
luvannut jopa Sanallaan ravita jokaisen, joka on halukas ja valmis syömään!
Jokaiselle päivälle on saatavissa oma manna-annoksensa.
-
Uskon että se millä me tahallamme murehdutamme lähimmäisemme mielen se myös murehduttaa Pyhää Henkeä.
-
Niinpä niin, ettei tällainen tyhmempi ja paksupäisempikään tieltä eksy.
On se valtavaa tietää, että Herra pitää meistä hulluistaan huolen ja on
luvannut jopa Sanallaan ravita jokaisen, joka on halukas ja valmis syömään!
Jokaiselle päivälle on saatavissa oma manna-annoksensa.
Taitaa olla niin, että meille on käynyt samoin kuin Israelin kansalle, joka kyllästyi mannaan ja alkoin nurista. Aina tätä samaa. Nyt tarvitaan jotain uutta ja nykyaikaistettua. Siksi olemme valmiit kutsumaan merten takaa niitä, joilla on "parempaa syötävää". Kuulijoita aina riittää. Ja rahoittajia.
-
Uskon että se millä me tahallamme murehdutamme lähimmäisemme mielen se myös murehduttaa Pyhää Henkeä.
Näin itsekin näen.
Koska toisten loukkaaminenhan on lihan tekoja, Pyhän Henki meissä ei sitä tee ja silloin vähintäänkin tällaisella valinallamme toimia lihan tahdon mukaan, ohitamme Pyhän Hengen tahdon ja ohjauksen.
Samoin se, että ivaamme ja kutsumme jopa harhaoppiseksi Kristuksen ruumista, on aivan varmasti Pyhää Henkeä murehduttavaa toimintaa.
-
Uskon että se millä me tahallamme murehdutamme lähimmäisemme mielen se myös murehduttaa Pyhää Henkeä.
Näin itsekin näen.
Koska toisten loukkaaminenhan on lihan tekoja, Pyhän Henki meissä ei sitä tee ja silloin vähintäänkin tällaisella valinallamme toimia lihan tahdon mukaan, ohitamme Pyhän Hengen tahdon ja ohjauksen.
Samoin se, että ivaamme ja kutsumme jopa harhaoppiseksi Kristuksen ruumista, on aivan varmasti Pyhää Henkeä murehduttavaa toimintaa.
Loukkaatuminenkin voi olla lihan tekoja. Jostain syystä toista osaa ruumista saa kutsua harhaoppiseksi, mutta toista ei. Pitäisikohan loukkaantua vai ei.
-
Samoin se, että ivaamme ja kutsumme jopa harhaoppiseksi Kristuksen ruumista, on aivan varmasti Pyhää Henkeä murehduttavaa toimintaa.
Eikö harhaoppi tai sen suosiminen murehduta Pyhää Henkeä?
-
Samoin se, että ivaamme ja kutsumme jopa harhaoppiseksi Kristuksen ruumista, on aivan varmasti Pyhää Henkeä murehduttavaa toimintaa.
Eikö harhaoppi tai sen suosiminen murehduta Pyhää Henkeä?
2.Tessalonikalaiskirje:
2:11 Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen