Ilman muuta eläimet ovat älykkäitä esim. ruoanhankinta-, pesänteko- ja taistelumielessä.
Meidän koiralla oli viime talvena yksi pentu. Kerran kun se oli talossa sisällä, sille annettiin pieni koiran herkkuluu pureskeltavaksi.
Seurasin mielenkiinnolla, mitä se teki: syömisen sijaan se vei luun olohuoneen nurkkaan, kaapi etujaloillaan lakattua puulattiaa
ikäänkuin olisi kaivanut siihen kuoppaa, laittoi luun "kuoppaan" ja sitten oli peittävinään sen mullalla tai hiekalla - eli teki samaa
liikettä kuin aikuinen koira joka työntää kuonollaan maata kätketyn herkkupalan päälle.
Mielestäni pennulla ei ollut mitään älyä, niin että se olisi itse keksinyt miten peitellään talteen ruoka, jota ei heti halua syödä.
Kukaan ei ollut pennulle opettanut tai näyttänyt, miten ruoka piilotetaan - oli talvi, eikä emo ollut pennun nähden tehnyt
tällaista piilottelua ulkona. Eli pentu vain teki sen, mitä Jumala on "ohjelmoinut sen päähän". Minusta on hämmästyttävää,
että pennulla on tällainen luontainen kyky. Ehkä sitä voi kutsua myös älyksi - mutta se ei ole opittua vaan perittyä, eikä koira
taida olla tietoinen tästä kyvystään. Se vain tekee niin.
Olisiko niin, että eläimillä on monenlaisia loistavia taitoja synnynnäisesti, kun taas ihmisen on opeteltava kaikki vaivaa nähden.
Siinäpä sitä vaivaa riittääkin, sekä opettajalle että oppilaalle.