Ok, Soltero. Eikö alamaisuuden oleminen ole hengellisen kasvun tulos Pyhän Hengen kautta?
Alamaisuutta ei mainita Raamatussa Hengen hedelmänä.
Siellä puhutaan alamaisuudesta Kristukselle, esivallalle, inhimilliselle järjestykselle, aviomiehelle, isännille ja vanhemmille.
Ainoa kohta, joka mainitsee alamaisuuden kaikkia toisia kohtaan, on Ef. 5:21.
Alamaisuushan on tietoista kuuliaisuutta ja tottelemista, usein pakollistakin.
Se on tekemistä ja tekemättä jättämistä, vaikenemista
ja kyseenalaistamatonta tottelemista.
Mutta vapaaehtoinen alamaiseksi suostuminen eli alistuminen
vaatii paljon nöyryyttä.
Se on halua palvella toisia ihmisiä, jotta heillä olisi kaikki hyvin.
Oma mukavuus jää silloin taka-alalle.
Ilman kasvua Pyhässä Hengessä tällainen olisi usein lähes mahdotonta.
Nöyryys on mainittu Raamatussa Hengen hedelmänä:
"Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen,
sävyisyyteen, pitkämielisyyteen,
kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi,
jos kenellä on moitetta toista vastaan.
Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa.
Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side."
(Kol. 3: 12-14)
"Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen."
(Gal. 5: 22-23)