Kirjoittaja Aihe: Ajatuksia  (Luettu 11431 kertaa)

Poissa Natanael

  • Viestejä: 4474
  • Matkalla
Vs: Ajatuksia
« Vastaus #180 : 01.09.19 - klo:11:35 »
Heh

Liite näkyy vain kirjautuneille.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Ajatuksia
« Vastaus #181 : 01.09.19 - klo:12:08 »
Heh

Liite näkyy vain kirjautuneille.

Sama kuva näkyy Huumoria-ketjussa sivulla 2 (vastaus 22), mutta sekään ei taida näkyä kaikilla.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Oloneuvos

  • Viestejä: 908
    • Oloneuvoksen kotosivut
Vs: Ajatuksia
« Vastaus #182 : 01.09.19 - klo:13:48 »
Heh

Liite näkyy vain kirjautuneille.

Sama kuva näkyy Huumoria-ketjussa sivulla 2 (vastaus 22), mutta sekään ei taida näkyä kaikilla.

Minusta kuvan teksti näkyy hieman paremmin siinä aikaisemmassa kuvassa. Hassunkurinen väärinymmärrys siinä näyttää syntyneen "ulkomailta saapuneiden" mielissä.  :D
http://puimatanner.net/index.php?topic=475.msg21510#msg21510

Poissa rupattelija

  • Viestejä: 629
Vs: Ajatuksia
« Vastaus #183 : 01.09.19 - klo:14:30 »

Natanael, vilkaisin nopeasti sitä linkkiä. Ikävä sinun isovanhempien juttu. Mutta en oikeastaan tarkoita sitä ekumeniaa. Tarkoitan seurakunnattomuutta, jonka takia hakeudutaan ekumeniaan. Eli kaksi eri asiaa.

Minulle on tärkeämpi totuuden tuntemisen rinnalla ojentautuminen terveeseen uskoon kohti Jeesusta. Totuudessa pyhittyminen ja tasapainottavaa uskonelämää eläminen tulee totuuden tuntemisen kautta. Totuuden tuntemisen ja mielenuudistuksen kautta pyhittyminen toimii. Se on tärkeintä.

Mitä seurakunnattomuuteen tulee, sen kautta vapaaksi uloskasvaminen tapahtuu totuuden tuntemisen kautta ja ojentaudutaan kohti Jeesusta.

Joh. 17:17 Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus.

19   ja minä pyhitän itseni heidän tähtensä, että myös he olisivat pyhitetyt totuudessa.




Poissa Natanael

  • Viestejä: 4474
  • Matkalla
Vs: Ajatuksia
« Vastaus #184 : 01.09.19 - klo:14:38 »

Natanael, vilkaisin nopeasti sitä linkkiä. Ikävä sinun isovanhempien juttu. Mutta en oikeastaan tarkoita sitä ekumeniaa. Tarkoitan seurakunnattomuutta, jonka takia hakeudutaan ekumeniaan. Eli kaksi eri asiaa.

Minulle on tärkeämpi totuuden tuntemisen rinnalla ojentautuminen terveeseen uskoon kohti Jeesusta. Totuudessa pyhittyminen ja tasapainottavaa uskonelämää eläminen tulee totuuden tuntemisen kautta. Totuuden tuntemisen ja mielenuudistuksen kautta pyhittyminen toimii. Se on tärkeintä.

Mitä seurakunnattomuuteen tulee, sen kautta vapaaksi uloskasvaminen tapahtuu totuuden tuntemisen kautta ja ojentaudutaan kohti Jeesusta.

Joh. 17:17 Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus.

19   ja minä pyhitän itseni heidän tähtensä, että myös he olisivat pyhitetyt totuudessa.

...seurakunnattomuutta, jonka takia hakeudutaan ekumeniaan...


Nyt tarkoitat varmaan jotain ihan muuta asiaa kuin mitä kirjoitat.
Tarkoitatko sellaista yhteiskristillisyyttä, jossa uskovat kulkevat kokouksesta toiseen tiettyjen puhujien perässä?

Poissa rupattelija

  • Viestejä: 629
Vs: Ajatuksia
« Vastaus #185 : 01.09.19 - klo:14:43 »
Natanael, tarkoitan, että uskoontulon kautta jokainen Jumalan lapsi, joka on Hengestä syntynyt, kuuluu Jeesuksen ruumiilliseen seurakuntaan ja jokaisen tulee kokoontua Jeesuksen tahdonmukaiseen yhteiseen kokoontumiseen. 

Joh. 17:21 että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt.

23 minä heissä, ja sinä minussa - että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niinkuin sinä olet minua rakastanut.

Hepreankielen sana echad ykseydestä löytyy niissä Raamatun kohtissa.

Poissa rupattelija

  • Viestejä: 629
Vs: Ajatuksia
« Vastaus #186 : 02.10.20 - klo:19:28 »

Palataan vielä alamaisuuteen ja alistuvaisuuteen.  Ehkä ne on toisistaan eri asia mutta tähtään vain alamaisuuteen joka on auennut minulle että se ei johda aliarvioimiseen ja katsomaan yläpuolelta toisia vastaan.

Se on hyvä eli "hyvyyden ominaispiirre" joka estää aliarvioimasta ja katsomasta yläpuolelta.  :D






Poissa Soltero

  • Viestejä: 2461
Vs: Ajatuksia
« Vastaus #187 : 02.10.20 - klo:23:15 »
Nykyään puhutaan kai enemmän alaisuudesta kuin alamaisuudesta.
Niin kauan kuin on johtajia, on myös alaisia.
Alaisten on aina alistuttava jossain määrin auktoriteettien määräysvaltaan.
Kaupan kassan on joko toteltava kauppiasta tai vaihdettava työpaikkaa.

Vapaus, veljeys ja tasa-arvo voivat toteutua vain joissain asioissa,
riippuvat vallitsevasta kulttuurista ja muuttuvat ajan kuluessa.
Näennäisdemokraattiset järjestelmät, esim. EU, perustuvat muka yhteisiin päätöksiin ja yhteistoimintaan.
Kuitenkin EU:n jäsenvaltiot ovat EU:n päättäjäelimille alistettuja.
Totteleminen on pakollista.
Mutta koska kapinointia esiintyy yhä enemmän,
järjestelmä murenee ja hajoaa vähitellen.
Valtiot, joilla on erilaiset taustat ja ikivanhat omat kulttuurinsa,
eivät halua alistua "vahvojen jäsenvaltioiden" tai väkisin puristettujen eli
ns. demokraattisesti laadittujen sopimusten taakan alle.


Poissa Taisto

  • Viestejä: 2279
Vs: Ajatuksia
« Vastaus #188 : 03.10.20 - klo:08:54 »
Nykyään puhutaan kai enemmän alaisuudesta kuin alamaisuudesta.
Niin kauan kuin on johtajia, on myös alaisia.
Alaisten on aina alistuttava jossain määrin auktoriteettien määräysvaltaan.
Kaupan kassan on joko toteltava kauppiasta tai vaihdettava työpaikkaa.

Vapaus, veljeys ja tasa-arvo voivat toteutua vain joissain asioissa,
riippuvat vallitsevasta kulttuurista ja muuttuvat ajan kuluessa.
Näennäisdemokraattiset järjestelmät, esim. EU, perustuvat muka yhteisiin päätöksiin ja yhteistoimintaan.
Kuitenkin EU:n jäsenvaltiot ovat EU:n päättäjäelimille alistettuja.
Totteleminen on pakollista.
Mutta koska kapinointia esiintyy yhä enemmän,
järjestelmä murenee ja hajoaa vähitellen.
Valtiot, joilla on erilaiset taustat ja ikivanhat omat kulttuurinsa,
eivät halua alistua "vahvojen jäsenvaltioiden" tai väkisin puristettujen eli
ns. demokraattisesti laadittujen sopimusten taakan alle.
Olen hyvin pitkälti kanssasi samaa mieltä EU:n kyseenalaisesta demokratiasta, ja siitä että ei tämä liitto taida toimia muussa kuin joutavan byrokratian lisääjänä. Tärkeiden suurten päätösten tekeminen ei näytä onnistuvan, ja miten se voisikaan onnistua kun kaikilla kansoilla on, luonnollisesti, omat lehmät ojassa.

Tuo mainitsemasi "vapaus, veljeys ja tasa-arvo" on käytännössä täyttä huuhaata, lähinnä se on poliittista propagandaa. Sitähän käytettiin iskulauseena muinoin Ranskan vallankumouksessa, ja todellakin: vallankumous sai aikaan sen että Ranskan kaupunkien toreille, myös Ranskan vallassa olevissa Karibian meren saarissa, pystytettiin giljotiinit ja niissä menettivät päänsä aika monet ihmiset. Todellista "veljeyttä".

Mitenkähän EU kohtelee niskoittelevia pieniä jäsenvaltiota kun tulee tiukka paikka...

Poissa Pökkelö

  • Viestejä: 705
Vs: Ajatuksia
« Vastaus #189 : 03.10.20 - klo:21:47 »
Ehkäpä samasta syystä EU;n entiset itäblogin maat kauhistuvat "EUn arvoja":
Tunnistavat niissä saman marxilaisuuden vapauden, josta saivat nauttia vuosikymmeniä Neuvostoliiton vallan alla.

Poissa Taisto

  • Viestejä: 2279
Vs: Ajatuksia
« Vastaus #190 : 03.10.20 - klo:22:15 »
Ehkäpä samasta syystä EU;n entiset itäblogin maat kauhistuvat "EUn arvoja":
Tunnistavat niissä saman marxilaisuuden vapauden, josta saivat nauttia vuosikymmeniä Neuvostoliiton vallan alla.
Eipä ole minulla ajatus mennyt vielä niin pitkälle, että käyttäisin ilmaisua "marxilaisuuden vapaus". Mutta saatat olla oikeassa...

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6330
Vs: Ajatuksia
« Vastaus #191 : 03.10.20 - klo:22:20 »
Eurooppa on kyllä erilaisten ideologien synnyinsija yhä uudestaan. ???

Poissa crystalvoice

  • Viestejä: 494
Vs: Ajatuksia
« Vastaus #192 : 07.11.20 - klo:12:48 »

Ok. Mielenkiintoista on se, miksi alamaisena oleminen on toisille vaikeaa ja taas toisille ei ole ongelmaa?  ::)
Ihmisiä on monenlaisia. 
On hitaita ja nopeita, kiivaita ja säyseitä, puheliaita ja tuppisuita, älykkäitä ja tyhmiä.

Jotkut ovat autoritaarisia eli näkevät käskijä-käskettävä-suhteet hyvänä asiana.
Toiset tarvitsevat vapautta kulkea omia teitään.

Elämän tekee mielenkiintoiseksi se, että ihmiset ovat erilaisia yksilöitä.
Syitä erilaisuuteen on niin lukemattomia, että niitä tuskin
kannattaa pohtia.

Jumala kutsuu ja hoitaa jokaista tämän persoonallisuuden rajoissa.
Hän myös opettaa tarpeen mukaan muuttumaan,
jos on liian särmikäs.

Alamaisuudesta muutamia ajatuksia lisää, eli aiheesta, josta olette jo viime vuonna kirjoittaneet tässä viestiketjussa.

Uudessa testamentissa fariseukset esitetään uskonnollisina ihmisinä, jotka ajattelevat olevansa parempia kuin muut ihmiset tietynlaisen uskonnollisen kuuliaisuutensa tähden. Tästä voisi vetää ilman hyviä lisäperusteluja sen johtopäätöksen, että heille suhde jumaluuteen oli vain keino saada hyvä sosiaalinen asema ja sen tuoma vallan- ja hyvänolontunne. Se, että heidän mielessään heidän oma käsityksensä jumaluudesta ja suhteestaan häneen olisi ollut sellainen, että he olisivat käyttäneet jumaluutta vain keinona itsensä korottamiseen muiden ihmisten edessä, ei kuitenkaan varmaan ole uskottava ajatus. He ja muut tietyllä tavalla lakihenkiset uskonnolliset ihmiset ovat varmaankin nauttineet voidessaan saada olla kuuliaisia tai "antautuneita" mielessään kokemalle hengelliselle auktoriteetille ja vallalle.

Maallisessa elämänpiirissäkin on ihmisiä, jotka nauttivat saadessaan olla kuuliaisia jonkin hierarkkisen järjestelmän ylimmille. Armeijoissa on varmaan ollut paljon ihmisiä, jotka ovat nauttineet siitä, kun ovat saaneet olla kuuliaisia ylimmillensä ja kansakunnallensa, jota ovat arvostaneet ja johon ovat samaistuneet. Tällaisessa vapaaehtoisessa kuuliaisuudessa, joka on liittynyt arvostettuihin asioihin, on varmasti ollut paljon tietynlaista ylpeyttä, mutta se on liittynyt siihen, että on saanut kokea olevansa arvostamaansa armeijaa ja kansakuntaa palvelemassa. Kyse ei ole siis siitä, että olisi käytetty jotain, jolle on oltu kuuliaisia, vain ja ainoastaan itsensä korottamiseen. Samoin varmaan monet lakihenkiset uskonnolliset ihmiset, jotka ovat alistuneet vapaaehtoisesti osaksi hierarkkista uskonnollista elämänpiiriänsä, ovat kokeneet itseään ylemmän ja ylimmän hengellisen vallan positiivisessa ja arvostavassa mielessä, ei vastahakoisessa mielessä, jota on ollut hampaat irvessä ja vain vastenmielisesti palveltava, päämääränä vain oma hyvinvointi. Kristinuskon puolella esim. ortodoksien ja katolilaisten keskuudessa on paljon ihmisiä, jotka mieltävät uskontonsa hierarkian ja niihin liittyvät kuuliaisuussuhteet hyvin positiivisessa valossa. Itse en ole koskaan pystynyt samaistumaan ihmisiin, jotka lumoutuvat uskonnollisista hierarkioista.

Ajatus, jonka mukaan kuuliaisuus ylemmilleen olisi pohjimmiltaan aina jotenkin teennäistä tai keino saada vain hyvä tai tulevaisuudessa parempi asema itselle, ei pidä paikkaansa, vaikka luterilaisen pessimistisen ihmiskäsityksen valossa voisi helposti ajatella (jopa luterilaisuuden itsensä kokonaisnäkökulmasta vääristyneesti), että ihminen etsii kaikessa vain ja ainoastaan omaa kunniaansa eikä koskaan luonnollisessa tilassaan aidosti nauti siitä, kun alistuu hengelliselle auktoriteetille.

Läpi ihmishistorian on aina ollut niitä, jotka dominoivat ja johtavat, ja niitä, jotka tottelevat tai alistuvat. Jos näin ei olisi ollut, ei yhteiselämästä olisi tullut mitään. Kaikki eivät halua ja voi dominoida tai olla johtajia, eivätkä kaikki halua ja voi ainoastaan olla kuuliaisia muille ihmisille. Ihmislauman monet alistujat tai alamaiset tai tottelijat eivät olisi halunneet olla itse johtajia, vaikka heille olisi annettu siihen ulkoinen lupa ja valta.
« Viimeksi muokattu: 07.11.20 - klo:13:01 kirjoittanut crystalvoice »

Poissa crystalvoice

  • Viestejä: 494
Vs: Ajatuksia
« Vastaus #193 : 08.11.20 - klo:13:45 »
Kuinkahan paljon uskonnollisten ihmisten keskuudessa on sellaisia uskontonsa auktoriteetin tai auktoriteettien "alamaisia", jotka eivät koskaan tavalla tai toisella uskonsa avulla pyri henkisesti hallitsemaan, syyllistämään tai nostamaan itseään muiden (ei samalla tavalla uskovien tai uskonnottomien) ihmisten yläpuolelle?

Varmaan moni uskovainen ja uskomaton on törmännyt uskonnollisiin tai uskovaisiin ihmisiin, jotka tuovat tavalla tai toisella esiin kuuliaisuuttaan omalle auktoriteetilleen tai ylimmilleen (osoittaen näin "alamaisuutensa"), mutta samalla kuitenkin ylentävät itsensä suhteessa muihin ihmisiin esim. edellä mainituilla tavoilla (osoittaen "ylemmyytensä").

Voisi kysyä, saamatta tietenkään täydellistä vastausta: Ovatko monet usko(nno)ssaan täysin "alamaisia" tai sellaisia ihmisiä, jotka eivät halua millään tavalla käyttää usk(ont)oaan välineenä, jolla voi nostattaa itsensä joidenkin muiden ihmisten yläpuolelle ainakin omassa mielessään? Käyttääkö moni us(kont)oaan vallan välikappaleena, jonka avulla voi saada aiheuttaa toisille "hurskaasti" tuskaa? "Alamaisen" itsensä nostattaminen kuin auktoriteetin asemaan menemällä oman uskon auktoriteetin taakse ja uskonnollisin tuomion sanoin aiheuttamalla monille "tuomituille" henkistä tuskaa on todellisuutta siellä täällä. Henkinen tuska "tuomion" vastaanottajassa syntyy monesti, vaikka "tuomion" vastaanottaja ei edes uskoisi tuomion paikkansapitävyyteen.

Poissa crystalvoice

  • Viestejä: 494
Vs: Ajatuksia
« Vastaus #194 : 09.11.20 - klo:00:22 »

Entä alistuvaisuus? Eikö se ole eri asia, kuin alamaisuus? Mielipiteitä?

En jaksa nyt tutkia sanakirjoista sanojen merkitysvivahteita, mutta voisin ajatella näin, että alamaisuuteen ei sisälly pakkoa vaan oma halu olla jollekin alamainen. Siihen sisältyy tahtoelämän vapaehtoisuutta. Jeesus kasvoi vanhemmilleen alamaisena (Luuk. 2:51). Minä haluan olla alamainen Jeesukselle, koska "Hän on arvollinen saamaan kunnioitukseni ja palvontani".

Alistuvaisuuteen voisi liittyä pakkoa alistajan puolelta. Esimerkiksi Babylonia alisti Juudan kansan pakkosiirtolaisuuteen ja siihen oli pakosti tyytyminen. Jos ei ollutkaan mielessään alamainen niin oli syytä näytellä olevansa, niin selviytyi helpommalla.
Minulla on täsmälleen vastakkainen käsitys näistä sanoista.

Alamaisuus on asema, johon on joutunut tai hakeutunut.
Alamainen on ylemmässä asemassa olevan vallan alla.
Työelämässä alamaisia kutsutaan alaisiksi.

Alistuvaisuus eli alistuvuus taas on luonteenpiirre tai mielentila,
joka muuttuu ja jota voi itse muuttaa.
Rehellinen alistuminen perustuu nöyryyteen.

Näitä (vanhanaikaisia) termejä tosin käytetään molemmissa merkityksissä,
mutta omassa mielessäni erotan ne em. tavalla toisistaan.

Alamaisen on helpompi elää, jos hän suostuu asemaansa
eli alistuu vapaaehtoisesti.

Alamaisen aseman voi myös omaksua:

"Ja olkaa toinen toisellenne alamaiset Kristuksen pelossa." (Ef. 5:21)

Verbi "olla alamainen" kohdassa Ef. 5:21 on hypotassomai. Uuden testamentin sanoihin keskittyvästä kirjasta The New Linguistic and Exegetical Key to the Greek New Testament selitys verbiin hypotassomai liittyen: "To line oneself up under, to submit. Used in a military sense of soldiers submitting to their superior or slaves submitting to their masters. The word has primarily the idea of giving up one's own right or will; i.e., to subordinate oneself."

Koska läpi ihmishistorian eri kulttuureissa ja uskonnoissa on ollut hierarkioita, kuuliaisuus- tai alamaisuussuhteita, kuuliaisuudessa itsessään on kyseessä yleisinhimillinen asia. Sen kohteet ovat vaihdelleet ja vaihtelevat.

Se seikka, että monissa uskonnoissa ja kulteissa ja muissa ryhmissä, joissa ihmiset ovat antautuneet vapaaehtoisesti kuuliaisuuteen tai alamaisuuteen, vaikka järjen valossa heidän uskoissaan ei ole ollut uskottavuutta tai ristiriidattomuutta, mielestäni osoittaa sen, että yleensä ihmisluonto nauttii huomattavasti paljon enemmän jonkin varaan antautumisesta kuin asenteesta, jossa lähdetään liikkeelle ennen kaikkea järkiperusteiden tarkastelusta, kun mietitään, mihin kannattaa satsata energiansa. Tässä toisenlaisessa asenteessa vasta sitten, kun järkiperusteet ja todisteet jonkin väitteen tai aatteen puolesta olisivat monessa suhteessa vastaansanomattomat ja ristiriidattomat, jollain tavoin antauduttaisiin (ainakin noudattamaan järjellisesti ymmärrettäviä ja hyväksyttyjä asioita).

Antautuminen tai alistuminen jossain sosiaalisessa kontekstissa on merkinnyt monesti hyvää asemaa muiden silmissä, toivoa, tavoitettavissa olevia palkintoja ja sosiaalista hyväksyntää/rakkautta, jotka kaikki stimuloivat "onnellisia" kemikaaleja: oksitosiinia, serotoniinia ja dopamiinia.
« Viimeksi muokattu: 09.11.20 - klo:00:33 kirjoittanut crystalvoice »