Puimatanner > Seurakunta

Kirkkovuoden teksti

(1/14) > >>

Tosikko:
Tämän sunnuntain kirkkovuoden teksti. 4. adventti

Ensimmäinen lukukappale

1. Moos. 21: 1-7

Herra piti huolen Saarasta, kuten oli sanonut, ja täytti antamansa lupauksen. Saara tuli raskaaksi ja synnytti Abrahamille hänen vanhoilla päivillään pojan. Se tapahtui juuri siihen aikaan, jonka Jumala oli ilmoittanut. Pojalleen, jonka Saara oli synnyttänyt, Abraham antoi nimeksi Iisak. Kahdeksantena päivänä Iisakin syntymästä Abraham ympärileikkasi hänet, kuten Jumala oli käskenyt. Abraham oli satavuotias, kun hänen poikansa Iisak syntyi. Saara sanoi: ”Jumala on antanut minulle aiheen iloon ja nauruun, ja jokainen, joka tästä kuulee, iloitsee ja nauraa minun kanssani.” Ja Saara sanoi vielä: ”Kuka olisi tiennyt sanoa Abrahamille: 'Saara imettää poikia'? Ja nyt minä kuitenkin olen synnyttänyt pojan hänen vanhoilla päivillään.”

Toinen lukukappale

Hepr. 6: 13-19

Antaessaan Abrahamille lupauksensa Jumala vannoi omaan nimeensä, koska ei ollut ketään suurempaa, jonka nimeen hän olisi vannonut. Hän lupasi: ”Minä siunaan sinua runsain määrin ja annan sinulle runsaasti jälkeläisiä”, ja kärsivällisesti odotettuaan Abraham sai, mitä hänelle oli luvattu.
    Ihmiset vannovat jonkun itseään suuremman nimeen. Vala merkitsee heille asian vahvistusta, se lopettaa kaikki vastaväitteet. Siksi myös Jumala vannoi lupauksensa takeeksi vielä valan. Hän tahtoi tällä erityisellä tavalla osoittaa niille, joita lupaus koskee, että hänen päätöksensä ei muutu. Noilla kahdella järkähtämättömällä sanallaan, joissa hän, Jumala, ei voi valehdella, hän tahtoi rohkaista meitä, hänen turviinsa paenneita, ja kannustaa pitämään kiinni toivosta, joka on edessämme. Se toivo on elämämme ankkuri, luja ja varma.

Evankeliumi

Matt. 1: 18-24 (1. vuosikerta)

Maria, Jeesuksen äiti, oli kihlattu Joosefille. Ennen kuin heidän liittonsa oli vahvistettu, kävi ilmi, että Maria, Pyhän Hengen vaikutuksesta, oli raskaana. Joosef oli lakia kunnioittava mies mutta ei halunnut häpäistä kihlattuaan julkisesti. Hän aikoi purkaa avioliittosopimuksen kaikessa hiljaisuudessa.
    Kun Joosef ajatteli tätä, hänelle ilmestyi yöllä unessa Herran enkeli, joka sanoi: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.”
    Tämä kaikki tapahtui, jotta kävisi toteen, mitä Herra on profeetan suulla ilmoittanut:
      - Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan,
      ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel -
      se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme.
Unesta herättyään Joosef teki niin kuin Herran enkeli oli käskenyt ja otti Marian vaimokseen.

Paulus:
Ev.lut kirkkoa on kritisoitu jäykkyydestä, jonka on katsottu ainakin osittain johtuvan juuri siitä käytännöstä, että vuoden tekstit valitaan ennakkoon ja että tekstit ovat samat jokaisessa kirkossa kunakin kirkkopyhänä.

Harvemmin puhutaan siitä, että papit eivät voi aina puhua lempitekstistään (kuten vapaissa suunnissa), vaan että tämä käytäntö pakottaa heidät katsomaan asioita useammasta näkökulmasta. Minulla oli kerran tilaisuus olla pienimuotoisessa kokoontumisessa, jossa oli mukana emerituspiispa Yrjö Sariola. Kysyin Sariolalta, että miten pappi voi toimia siinä tapauksessa, jos hän saakin sydämelleen kokonaan toisen tekstin, josta hän haluaisi kirkkokansalle puhua. Sariola sanoi, että se toinen aihe on vain ujutettava siihen puheeseen.

Soltero:
Päiväkokouksen juontaja ja pastori käyttivät varmaan 780 kertaa sanaa joulu. 
Adventista ei onneksi enää muistettu hössöttää.
Ja kaikki laulut iänikuisia joululauluja.

Pohjanoteeraus:  Sydämeeni taas joulun teen, synnytän taas mielessäni Jeesus-lapsen uudelleen ja uudelleen ja uudelleen...

Ja Sylvian joululaulu, täysin maallinen renkutus, veisattiin oikein valtavalle taululle heijastettuna:

"Miss' sypressit tuoksuu nyt talvellakin,
istun oksalla uljaimman puun,
miss' siintääpi veet, viini on vaahtovin
ja sää aina kuin toukokuun.
Ja Etnanpa kaukaa mä kauniina nään,

ah, tää kaikki hurmaa ja huumaapi pään,
ja laulelmat lempeesti lehdoissa soi,
sen runsaammat riemut ken kertoilla voi!"

Muistan tuon laulun 70-luvulta kun olin täällä Välimerellä jouluja.
Lemmen laulelmat ja vaahtoava viini herkistivät silloin
silmäkulman kostumaan tästä(kin) laulusta.


Ja kaiken huipuksi Varpunen jouluaamuna- oikein kuoron vetämänä.
Siinähän laulajan kuollut veli ruumiillistuu jälleensyntymän kautta linnuksi.
Kammottava esitys.

Miksi tällaisia lauletaan helluntaiseurakunnan kokouksissa?

P.S.  Tämä tuli aivan väärän osioon.  Haittaako mitään?

Tosikko:

--- Lainaus käyttäjältä: Paulus - 22.12.13 - klo:17:22 ---Harvemmin puhutaan siitä, että papit eivät voi aina puhua lempitekstistään (kuten vapaissa suunnissa), vaan että tämä käytäntö pakottaa heidät katsomaan asioita useammasta näkökulmasta. Minulla oli kerran tilaisuus olla pienimuotoisessa kokoontumisessa, jossa oli mukana emerituspiispa Yrjö Sariola. Kysyin Sariolalta, että miten pappi voi toimia siinä tapauksessa, jos hän saakin sydämelleen kokonaan toisen tekstin, josta hän haluaisi kirkkokansalle puhua. Sariola sanoi, että se toinen aihe on vain ujutettava siihen puheeseen.

--- Lainaus päättyy ---

Juuri näin. Itse olen ottanut tavaksi lukea kirkkovuoden tekstit etukäteen, jolloin olen heti sisällä siitä mitä saarna ehkä sisältää.  Joskus tosiaan huomaa että pappi ohittaa tekstit ja puhuu siitä mikä on lempiaihe.

Paulus:

--- Lainaus käyttäjältä: Soltero - 22.12.13 - klo:17:25 ---Ja kaiken huipuksi Varpunen jouluaamuna- oikein kuoron vetämänä.
Siinähän laulajan kuollut veli ruumiillistuu jälleensyntymän kautta linnuksi.
Kammottava esitys.

Miksi tällaisia lauletaan helluntaiseurakunnan kokouksissa?
--- Lainaus päättyy ---

Huomaan, että olen Solteron kanssa aika monesta asiasta samaa mieltä.

En ole paljoakaan käynyt h-seurakunnan tilaisuuksissa, mutta olen todella yllättynyt, jos tallaisia lauluja siellä lauletaan. Onko minulla ollut väärä mielikuva helluntailaisten kristillisyydestä?

Tarvittaisiin jonkinlainen uskonpuhdistus, että hengellisistä tilasuuksista poistettaisiin epäraamatulliset viisut. Ja muut epäpyhät renkutukset.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu