Olen Ifan kanssa samoilla linjoilla vallitsevasta seurakuntien jakaantumisista.
Olikohan UT:n kirjoitusten aikaisissa seurakunnissa yhdellä paikkakunnalla miten paljon seurakuntalaisia?
Jos ajatellaan vaikka jotain nykyistä suurkaupunkia jossa on miljoonia asukkaita ja Jeesukseen uskoviakin kymmeniätuhansia tai enemmänkin, miten sovellettaisiin UT:n mallia? Tarvittaisiin ainakin kokoontumistiloja ja vanhimmistoa aika paljon. Jos toimittaisiin yhtenä seurakuntana yhdessä kaupungissa.
Myös monissa UT:n aikaisissa seurakunnissa oli paljon ongelmia. Kuten esim. Korintossa ja Galatiassa. Ja niin tullenee aina olemaan, olipa seurakuntien määrä tai järjestysmuoto mikä tahansa. Meissä asuva lihallisuus, itsekkyys, ylpeys, kateus - vallanhanlu ja oikeassa olemisen rakastaminen totuutta enemmän - aiheuttavat hajaannusta. Sen voi lukea myös UT:n lehdiltä. Korintoon tulleet 'isoiset apostolit' eivät pitäneet Paavalia juuri minään - vaikka Paavali, tai Jeesus Paavalin kautta, oli perustanut seurakunnan!
Sisältö on seurakunnan ulkonaista järjestystä tai muotoa tärkempää. Mitä julistetaan. Saako syntisyytensä kanssa kamppaileva rohkaisua uskomaan, että armo kuuluu hänellekin. Että Jeesuksen sovitustyö koskee häntäkin. Ja saadaanko oppia yhä uudelleen näkemään oma mahdottomuus ilman armoa, ilman Jeesusta.
Mihin seurakuntaan tahtoisin kuulua?
Siihen maailmanlaajuiseen Kristuksen seurakuntaan, jota UT:ssa sanotaan Kristuksen ruumiiksi. Siihen, johon kuuluvat kaikki Jeesukseen uskovat ulkonaisista seurakunnista riippumatta.