Avauksen Raamattulainaus
on kyllä ihan varmasti pääasiaa,
eikä Jeesus sivuasioita puhunutkaan.
Ja huippukohta on tietenkin
Jeesuksen viimeiset Sanat
Ilmestyskirjan lopussa.
Israelin kansalle oli
siinä hetkessä,
josta avauksen Raamattulainaus puhuu,
edessään elämä tai kuolema.
Pääasia oli se,
mitä Israel tekisi Jeesukselle.
Jerusalem, Jerusalem,
sinä, joka tapat profeetat
ja kivität ne,
jotka ovat sinun tykösi lähetetyt,
kuinka usein
minä olenkaan tahtonut koota
sinun lapsesi,
niinkuin kana kokoaa poikansa
siipiensä alle!
Mutta te ette ole tahtoneet.
Katso,
'teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi'.
Mutta minä sanon teille:
te ette näe minua,
ennenkuin se aika tulee,
jolloin te sanotte:
'Siunattu olkoon hän,
joka tulee Herran nimeen'.
Nämä Jeesuksen sanat
ovat porttina tai eteisenä
fariseusten johtomiehen taloon,
jonne ihmiset saapuvat aterialle,
luultavasti sapattiaterialle.
Fariseusten johtomies
on mitä ilmeisimmin hallitusmies,
suuren neuvoston jäsen.
Joten Jeesuksen ensimmäinen kysymys,
on hyvinkin relevantti.
Sopiiko herroille,
että Jeesusta vastapäätä
oleva vesitautinen mies
parannetaan ennenkuin käydään aterialle.
Itse asiassa fariseukset pitivät
oikein silmällä Jeesusta.
Rikkooko sapatin.
Se kun oli heidän mielestään pääasia.
Ja kun hän sapattina tuli
erään fariseusten johtomiehen
taloon aterialle,
pitivät he häntä silmällä.
Ja katso,
siellä oli vesitautinen mies
hänen edessään.
Niin Jeesus rupesi puhumaan
lainoppineille ja fariseuksille
ja sanoi:
"Onko luvallista parantaa sapattina,
vai eikö?"
Mutta he olivat vaiti.
Ja hän koski mieheen,
paransi hänet ja laski menemään.
Ja hän sanoi heille:
"Jos joltakin teistä putoaa
poika tai härkä kaivoon,
eikö hän heti vedä sitä ylös
sapatinpäivänäkin?"
Eivätkä he kyenneet vastaamaan tähän.
Ensimmäinen pääasia
tuossa ateriakuvaustilanteessa on se,
että ihminen parannettiin.
Hän oli Jeesusta vastapäätä.
Mitä ilmeisimmin täynnä odotusta.
Häne katseensa oli
kiinnitetty Jeesukseen.
Samoin fariseusten.
Pääasia on,
että me tartumme hetkeen,
ja teemme sen,
mitä meidän on käsketty tehdä.
Laiminlyönti tuossa tilanteessa
olisi merkinnyt vesitautiselle miehelle
lopullista kuoliniskua.
Jeesus ei olisi ollut Sanansa mittainen.
Vieraita saapui yhä paikalle.
Oikein kutsuttuja.
Liekö tuo vesitautinen sellainen ollut.
Mutta kutsuvieraat tunsivat arvonsa.
Ja huomatessaan,
kuinka kutsutut valitsivat itselleen
ensimmäisiä sijoja,
hän puhui heille vertauksen ja sanoi heille:
"Kun joku on kutsunut sinut häihin,
älä asetu aterioimaan ensimmäiselle sijalle;
sillä, jos hän on kutsunut
jonkun sinua arvollisemman,
niin hän, joka on sinut ja hänet kutsunut,
ehkä tulee ja sanoo sinulle:
'Anna tälle sija',
ja silloin sinä saat häveten
siirtyä viimeiselle paikalle.
Vaan kun olet kutsuttu,
mene ja asetu viimeiselle sijalle,
ja niin on se,
joka on sinut kutsunut,
sisään tullessaan sanova sinulle:
'Ystäväni, astu ylemmäksi'.
Silloin tulee sinulle kunnia
kaikkien pöytäkumppaniesi edessä.
Sillä jokainen, joka itsensä ylentää,
alennetaan,
ja joka itsensä alentaa,
se ylennetään."
Ja sitten kutsuvieraiden opastuksen jälkeen
Jeesus antaa ohjeita itse isännälle.
Ja hän sanoi myös sille,
joka oli hänet kutsunut:
"Kun laitat päivälliset tai illalliset,
älä kutsu ystäviäsi,
älä veljiäsi,
älä sukulaisiasi
äläkä rikkaita naapureita,
etteivät hekin vuorostaan kutsuisi sinua,
ja ettet sinä siten saisi maksua.
Vaan kun laitat pidot,
kutsu köyhiä,
raajarikkoja,
rampoja,
sokeita;
niin sinä olet oleva autuas,
koska he eivät voi maksaa sinulle;
sillä sinulle maksetaan
vanhurskasten ylösnousemuksessa."
Kun Jeesus on sanonut sanat
vanhurskasten ylösnousemuksessa,
niin silloin rävähtää.
Tämän kuullessaan
eräs pöytäkumppaneista sanoi hänelle:
"Autuas se,
joka saa olla aterialla
Jumalan valtakunnassa!"
Nyt oltiin fariseusten johtomiehen talossa.
Mutta kerran olemme Jumalan Valtakunnassa.
Ketkä läsnäolevista ovat siellä.
Kohta Jeesus naulittaisiin ristille
suuren neuvoston myötävaikutuksella.
Jerusalem, Jerusalem ...
Tuon sukupolven aikana
oli toteutuva se,
minkä Jeesus ilmaisi sanoen,
tähän ei ole jäävä kiveä kiven päälle.
Ne ihmiset, jotka itkivät,
kun Jeesusta vietiin ristiinnaulittavaksi,
joutuivat elämänsä aikana
vielä itkemään sitä,
mitä itse ja heidän lapsensa
tulivat kokemaan vajaan
40 vuoden kuluttua.
Israelin huone oli kohta
jäävä hyljätyksi.
Se oli nyt pääasia,
jonka tähden Jeesus puhui
niin suoria sanoja
hallitusmiehille.
Mutta tuon jo portilla
olleen Jerusalemin hävityksen
ja Israelin hajotuksen jälkeen
tulisi Jumalan Valtakunta.
Jeesus tulee takaisin
ja perustaa Israelille Valtakunnan.
Ja silloin Jeesus on isäntänä
Messiaan Valtakunnassa.
Ja Hän toivoo,
että kaikki fariseusten johtomiehen
talossa olevat myös olisivat.
Vesitautinen mies on
jo varmasti siirtynyt kuolemasta elämään.
Samoin tuon viimeisimmän
huudahduksen autuaista huutanut.
Mutta jotta loputkin pääsisivät
todella suurille illallisille,
kun ihmiskunnan historiassa
koittaa sapatinpäivä,
seitsemäs millennium,
niin Jeesus aloittaa
nyt puheen,
joka on lainauksena avauksessa.
Kutsu soi.
Moni pitää itseään estettynä.