Alistua Jumalan vanhurskauden alle

[JPK]

Hei, olen uusi tällä foorumilla. Päätin aloittaa keskustelun seuraavasta raamatunkohdasta:

"Sillä minä todistan heistä, että heillä on kiivaus Jumalan puolesta, mutta ei taidon mukaan; sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle. Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo." - Room.10:2-4

Mitä käytännössä tarkoittaa Jumalan vanhurskauden alle alistuminen?

UT:n kreikassa sana on ὑποτάσσω (hupotasso). Samaa sanaa käytetään esim.

"Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee."

Onko sittenkin kyseessä se, että uskovan tulisi hyväksyä Kristus lain loppuna (päämääränä), ja tässä - käytännössä tapahtuu Jumalan vanhurskauden alle alistuminen?

Kiitoksia vastauksista. 

[Paulus]

Olet lämpimästi tervetullut vajavaiseen joukkoomme.

Asiasi on mielestäni erittäin aiheellinen varsinkin tässä ajassa ja sitä nousee esille mielenkiintoisia näkökohtia. En kuitenkaan yritäkään siihen nyt vastata. Asiaa pitää "makustella". Uskon, että saamme tästä hyvän keskustelun, joka avaa jälleen evankeliumin kirkkautta.

[kalamos]

Tuossa Roomalaiskirjeen osiossa (Room 9-11)
Paavali selvittää Israelin kansan kohtaloita.

Myöhemmin lisätty lukujako katkaisee pahasti Paavalin ajatuksen,
joka siis menee näin:

Mitä me siis sanomme?
Että pakanat, jotka eivät tavoitelleet vanhurskautta,
ovat saavuttaneet vanhurskauden, mutta sen vanhurskauden, joka tulee uskosta;
mutta Israel, joka tavoitteli vanhurskauden lakia, ei ole sitä lakia saavuttanut.

Minkätähden?
Sentähden, ettei se tapahtunut uskosta, vaan ikäänkuin teoista;
sillä he loukkautuivat loukkauskiveen,
niinkuin kirjoitettu on:
"Katso, minä panen Siioniin loukkauskiven ja kompastuksen kallion,
ja joka häneen uskoo, se ei häpeään joudu".

Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa heidän edestänsä,
että he pelastuisivat.
Sillä minä todistan heistä,
että heillä on kiivaus Jumalan puolesta, mutta ei taidon mukaan;
sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta,
vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan,
eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle.
Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.

Siis Israelin ongelma oli siinä,
että se ei tuntenut Jumalan Vanhurskautta Jeesusta Kristusta,
joka on lain täyttymys/päämäärä jokaiselle, joka uskoo.

Ja jos me emme tunne Jeesusta - eli meillä ei ole uskonsuhdetta Häneen,
niin silloin me olemme tietenkin omillamme,
ja ainoa vaihtoehtomme on oma vanhurskautemme,
josta ei kuitenkaan ole mitään hyötyä,
koska me emme pysty Jumalan lakia täyttämään.

Me emme voi korottaa itseämme taivaaseen Jumalan tykö.
Jumala lähetti oman Poikansa maan päälle.
Ja nyt meitä kutsuu Jeesuksen yhteyteen Pyhä Henki,
jonka Jeesus taivaaseen mentyään lähetti maan päälle.

Ja nyt jokainen, joka huutaa avuksi Jeesuksen nimeä pelastuu.
Tähän avuksi huutamiseen meidän täytyy alistua.

Kun Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin,niin kansa huusi:
"Hoosianna, siunattu olkoon Hän ..."
Siis kansa huusi:
"Oi, pelasta ..."

Mutta vielä tulee päivä, jolloin Israel on huutava:
"Siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran nimeen".

Ja silloin Jeesus tulee taivaasta takaisin maan päälle,
ja koko Israel on pelastuva,
ja on alistunut Jeesukselle Kristukselle, Jumalan Vanhurskaudelle.

[Paulus]

Asiaan liittyen lainaan William Uotisen kirjaa:

"Suurimpia erehdyksiä, mitä kautta aikojen on tehty kristillisessä opetuksessa, on vanhurskauttamisopin ja pyhitysopin toisiinsa sekoittaminen: ei ole osattu erottaa toisistaan uskonvanhurskautta, joka meille luetaan ansiotta, ja elämänvanhurskautta, siis pyhitystä, joka on kristittynä vaeltamista.

Heti kun alamme puhua kristillisestä elämästä ja hyvästä elämästä, puhumme pyhityksestä. Jos sekoitamme tämän opin vanhurskauttamiseen, tuloksena on oppi: ihminen on vanhurskautettu pyhityksensä tähden. Kuitenkaan ei mikään liha tule Jumalan edessä vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto (Room.3:20)."

Sinäkin olet perillinen, Karas-Sana Oy 1973

[JPK]

Kiitoksia erittäin paljon hyvistä ja tärkeistä vastauksista. 

Voisiko nämä Matteuksen evankeliumin Jeesuksen sanat viitata myös mainittuun Jumalan vanhurskauden alle asettumiseen....

Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä."

Kyseessä olisi siten taakkojen pois ottaminen, ja Jeesuksen antaman levon ja ikeen osallisuuteen asettuminen.

Lain alla oleva ihminen itse yrittää saavuttaa Jumalan hyväksynnän, kun uskon vanhurskaudessa Jeesuksen vanhurskaus antaa täydellisen Jumalan hyväksynnän, sekä ottaa pois lain vaatimuksen ihmisen harteilta.

[Pökkelö]

Tervetuloa JPK !

Tämä on meille erittäin vaikea läksy, kuten se oli Juutalaisillekin.
Yritämme kelvata (pyhittyä) omilla teoillamme Jumalan ja ihmisten silmissä.

Liha ja veri ei peri Jumalan valtakuntaa. Meillä, jumalattomilla, ei ole edes tahtoa Jumalan puoleen. Kuinka siis voisimme teoillamme kelvata tai tulla pyhiksi ?
Laina vaatteissa saamme kulkea. Jeesuksen Kristuksen vanhurskauteen ja pyhitykseen pukeutuneina.

[kalamos]

Kiitoksia erittäin paljon hyvistä ja tärkeistä vastauksista. 

Voisiko nämä Matteuksen evankeliumin Jeesuksen sanat viitata myös mainittuun Jumalan vanhurskauden alle asettumiseen....

Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä."

Kyseessä olisi siten taakkojen pois ottaminen, ja Jeesuksen antaman levon ja ikeen osallisuuteen asettuminen.

Lain alla oleva ihminen itse yrittää saavuttaa Jumalan hyväksynnän, kun uskon vanhurskaudessa Jeesuksen vanhurskaus antaa täydellisen Jumalan hyväksynnän, sekä ottaa pois lain vaatimuksen ihmisen harteilta.

Niin. Kyllä varmastikin voivat.
Sinulla on ehkä tästä syvempää ymmärrystä kuin meillä muilla,
joten odotan mielenkiinnolla, jos osaisit syventää ajatustasi.

Kun jotain määrättyä kohtaa yrittää avata,
niin silloin kuitenkin noin pääsääntöisesti on hyvä
yrittää löytää vastaus tuon kohdan ympäriltä eli kontekstista.

Ja näin minä tein edellä vastatessani sinulle.
Siis Paavali johdattelee lukijoita sen tosiasian eteen,
että Israelia on kohdannut se, mikä sitä on kohdannut, epäuskon tähden.

Ja niin pakanoille tuli pelastus ikäänkuin ensin.
Pakanoilla kun ei ole mitään lain kautta ansaittavaa vanhurskautta,
ja niin meidän pakanoiden on helppo ottaa vastaan lahjavanhurskaus.

Jumalan Vanhurskaus on Jeesus Kristus.
Jeesukselle antautumisesta on kysymys,
ja siten varmasti tuo Matteuksesta esille ottamasi kohta kyllä varmastikin liittyy asiaan.

[Paulus]

Pakanoilla kun ei ole mitään lain kautta ansaittavaa vanhurskautta,
ja niin meidän pakanoiden on helppo ottaa vastaan lahjavanhurskaus.

Saanen esittää eriävän mielipiteen tuohon tummennettuun. Meillä pakanoillakin on laki sydämessä (Room. 2:14) ja siksi meidän on äärimmäisen vaikeaa uskoa tuohon lahjavanhurskauteen. Alussa se voi olla helppoa, mutta ajanoloon oman sydämemme petollisuuden ja väärän opetuksen vuoksi ajatus lahjavanhurskaudesta hämärtyy. Kyllä se tälläkin foorumilla tulee toisaalla esille, että tottakai sitä itsekin pitää jotain tehdä.

Lahjan saaminen ei edellytä tekemisiä eikä ansioita, kokonaan eri juttu on sitten se, että lahjaksi saatu alkaa vaikuttamaan meissä yhtä ja toista Jumalalle otollista (Tiit. 2:11-14). Silloin on kyse pyhityksestä, jolloin uskovan tila alkaa pikkuhiljaa lähentymään sitä korkeaa asemaa, joka uskovalla jo vanhurskauttamisen perusteella on.

Voi sanoa niinkin, että uskonkilvoituksen ydin on juuri siinä, että pidämme lahjan lahjana emmekä sekoita siihen "hartiavoimakristillisyyttä".

[kalamos]

Saanen esittää eriävän mielipiteen tuohon tummennettuun.

Tietenkin saat. Minä en tuota kohtaa tummentanut.
Siis en korostanut.

Lienemme kuitenkin yhtä mieltä siitä,
että kun Jeesuksen ajan juutalainen oli Sauluksen lailla päässyt niin pitkälle,
että oli lain vanhurskauteen nähden nuhteeton,
niin on siinä ero meihin pakanoihin nähden,
hylätäkö tuo huippusaavutus ja ottaa vastaan lahjavanhurskaus.

Joka tapauksessa kävi niin kuin kirjoitin,
että pakanat ottivat Jeesuksen eli Jumalan Vanhurskauden vastaan.
Hänen omansa eivät ottaneet.
Mutta tulevat vielä ottamaan niinkuin Paavali myöhemmin
tuossa kirjoituksessaan tuo esille.

[Paulus]

Lienemme kuitenkin yhtä mieltä siitä,
että kun Jeesuksen ajan juutalainen oli Sauluksen lailla päässyt niin pitkälle,
että oli lain vanhurskauteen nähden nuhteeton,
niin on siinä ero meihin pakanoihin nähden,
hylätäkö tuo huippusaavutus ja ottaa vastaan lahjavanhurskaus.

Tuskinpa me itse asiasta olemme eri mieltä. Toki fariseukset ylsivät lain noudattamisessa korkeimmalle mahdolliselle tasolle, mihin ihminen luontojumalisuudessaan voi yltää ja tällaista henkilöä me pitäisimme mallikelpoisena kristittynä. Tätä asiaa valaisee mielestäni erinomaisesti Hugo Odebergin kirja Farisealaisuus ja kristillisyys. Tästä lienee puhuttu tuolla kirjallisuus-osiossa.

[JPK]

Sinulla on ehkä tästä syvempää ymmärrystä kuin meillä muilla,

No en nyt sanoisi että minulla on sen syvällisempää ymmärrystä. Toin vain esille rinnasteisen raamatunkohdan, joka on itselleni puhunut Jeesuksen sanoissa Hänen ikeensä kautta tulevasta levosta ja soveliaisuudesta, jonka ymmärrän juuri lahjavanhurskauden merkityksessä. Juutalaisuudessa tunnetaan "tooran-ies", mutta Jeesus kutsuu oman ikeensä yhteyteen.

Kristus lain loppuna, merkitsee itselleni Jumalan lain täyttämisen lopettamista, ja Hänessä tapahtuvaa Hengen uutta elämää - Jumalan tahdossa. Kuuliaisuus ei siis ole käskyjen kautta tapahtuvaa vanhurskauden saavuttamista, vaan kuuliaisuutta Jumalan evankeliumille. Jumalan evankeliumi ei ole laittomuutta, vaan Kristuksen elämän kautta tapahtuvaa pyhityselämää Hänessä.

[Paulus]

Kuuliaisuus ei siis ole käskyjen kautta tapahtuvaa vanhurskauden saavuttamista, vaan kuuliaisuutta Jumalan evankeliumille. Jumalan evankeliumi ei ole laittomuutta, vaan Kristuksen elämän kautta tapahtuvaa pyhityselämää Hänessä.

Tässä on sanottu lyhyesti jotain keskeistä. Uskon kuuliaisuus ja lain kuuliaisuus sekoitetaan liian usein toisiinsa ja seurauksena on "hartiavoimakristillisyys", jota kukaan ei kauaa jaksa, toinen vaihtoehto on farisealaisuus.

Asiaa on käsitelty aiemmin mm. täällä:
http://puimatanner.net/index.php?topic=408.0

Kts. vastaus nro 3

[JPK]

lainaan tuosta Pauluksen osoittamasta keskustelusta Solteron kommentin:

Kuuliaisuus Jumalalle on samaa kuin Jumalan äänen kuunteleminen ja noudattaminen.
Se ei voi olla lainteko, koska Jumala ei käske noudattamaan lakia.

Itse ymmärrän Raamatusta, että oikea evankeliumin kuuliaisuus on kuuliaisuutta Pojalle, Jeesukselle. Ei enää Mooseksen laille. Tämä siksi, koska Kristus on lain loppu - Hän ei enää odota meidän olevan kuuliaisia Mooseksen laille, vaan Hänelle.

"Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä."  - Joh.3:36

Ongelma varmaan syntyy siitä, että pelkäämme uskon Jeesukseen johtavan jotenkin "laittomuuteen" (mikä on merkillinen ajatus), ja siksi toiset vielä palaavat lain kirjaimen noudattamiseen, ilman että he vielä olisivat täysin uskoneet lain tulleen jo täytetyksi Kristuksessa. On siis eriasia seurata Mooseksen lakia kuin Kristusta - lain täyttäjää.

Solteron sanat toivat myös mieleeni:

Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua.  - Joh.10:27

[Paulus]

Itse ymmärrän Raamatusta, että oikea evankeliumin kuuliaisuus on kuuliaisuutta Pojalle, Jeesukselle. Ei enää Mooseksen laille. Tämä siksi, koska Kristus on lain loppu - Hän ei enää odota meidän olevan kuuliaisia Mooseksen laille, vaan Hänelle.

Minulla on jossain määrin erilainen näkemys tästä asiasta ja oikeastaan en käsitä sitä, että laista ja lain alaisuudesta puhuttaessa nostetaan esille Mooseksen laki. Käsitykseni mukaan Jumala antoi Mooseksen kautta kymmenen käskyn lait ja Jeesus tiivisti ne rakkauden kaksoiskäskyyn. Jeesus ei todellakaan kumonnut lakia, ei kymmenen käskyn lakia (eikä rakkauden kaksoiskäskyä), vaikka vuoden -92 käännös niin väittääkin. Mutta pointti on kokonaan toisaalla, Hän täytti koko lain ja sen vaatimukset. Emme siis enää ole lain alaisia, lakihan koskee ainoastaan sen alaisia.

Kokonaan toinen asia on se, että jos ryhdymme tieten tahtoen rikkomaan lakia, se merkitsee silloin joutumista takaisin lain alaisuuteen.

[Pökkelö]

Paavalin sanoessaan olleensa lain suhteen nuhteeton. Hän tarkoittanee olleensa juutalaisten oppineiden mitan mukaan lain suhteen nuhteeton.
Jeesus Kristushan osoitti keskustellessaan fariseusten kanssa heidän mittansa olleen pahasti viallinen, ja toi siihen Jumalan pyhyyden mitan.
Sen suhteen me kaikki, kuten Paavalikin olemme 100 % syntisiä.
Vai onko ketään maanpäällä ennen Jeesusta tai jälkeen pystynyt olemaan lain suhteen nuhteeton ?

Meillä uskovien keskuudessakin on kovin  heikot käsitykset Jumalan pyhyyden mitasta, kuten fariseuksillakin.
Jeesushan sanoi; "Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on"."
Kuka meistä on yhtä täydellinen kuin Jumala ?

Se on kuitenkin Jumalan mitta.
Silti kullakin kuppikunnalla on omat "pyhyyden mittansa". Ne kun täyttää on kelvollinen uskova.
On juutalaisuutta, sapatin päivää, ruoka sääntöjä, tupakki aski taskussa, niin ei ole vielä vanhurskas, jne.
Silloin ihminen mittaa omilla teoillaan kelpaivaisuuttaan Jumalan edessä.

Vain yksi ihminen on syntynyt ilman syntiä. Jumalan siemenestä synnittömänä tähän kirottuun maailmaan.
Hän eli synnittömän , täydellisen Jumalan tahdon mukaisen elämän täyttäen Jumalan pyhän elämän mitan meidän puolestamme.
Jeesus Kristus etsii vain syntisiä. JA vain syntinsä tunteva ja tunnustava ihminen saa Jumalan pyhyyden ja vanhurskauden uuteen juhla vaatteenseen pukeutua.

Ja silti, niin moni haluaa kulkea omissa vaatteissaan... näkemättä kuinka saastaiset ne ovat.