Korvausteologinen saarna ihmisviisauden perusteella vie kadotukseen, koska siltä puuttuu Jumalan voima, joka synnyttää synnintuntoa. Se olisi tärkeintä ymmärtää.
Kertoisitko minulle mitä Sinun mielestä tarkoitetaan korvausteologialla? Sen selittämiseen ei montaa virkettä vaadita.
En myös voi kirjoittaa selittäen kaiken aikaa, enkä voi olla koko päivän täällä. Kirjoitan lyhyesti.
Eli meidän usko ei perustu ihmisviisauteen, vaan Jumalan voimaan (1Kor. 2:5). Ja Paavali pidättäytyi ihmisviisaudesta, joka mitätöi Kristuksen ristin evankeliumin.
1Kor. 1:17 Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella, ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi.
Gal. 1:11 Teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmismielen mukaista. RK
Raamatun mukaan evankeliumi on Jumalan voima (Room. 1:16), niin jos julistetaan ihmisviisaudella, silloin risti (evankeliumi) on voimaton, eikä se voi saada synnintuntoa mitään. Ihmisviisaus on ylpeydestä, niin Raamatun mukaan Jumala on vastaan ylpeitä, jotka toimivat ihmisviisauden perusteella ilman Jumalan voimaa. (Jaak. 4:6).
Tulee sellainen vaikutelma, että sinun mielestäsi kaikki uskovat, paitsi sinä, ovat väärissä seurakunnissa, joissa opettajat eivät tunne Raamattua,
vaan saarnaavat ihmisviisautta.
Näin epätoivoinen tilanne ei ole.
Ihmisiä tulee maapallolla jatkuvasti uskoon.
Uudet uskovat kastetaan seurakunnissa Jeesuksen nimessä,
jotkut jo lapsena.
Uudet ja vanhat uskovat jakavat lukemattomissa eri seurakunnissa uskoaan ja oppivat lisää Jumalan Sanasta.
Synti julistetaan synniksi, saarnataan armosta ja kuuliaisuudesta Herralle, opetetaan helvetin vaarasta ja pelastuksen toivosta.
Erittäin monessa seurakunnassa myös armolahjat toimivat.
Ehtoollista vietetään Jeesuksen esimerkin mukaisesti.
Herraa ylistetään ja palvotaan aivan niin kuin Daavidkin aikanaan teki.
Tietysti on myös penseitä seurakuntia,
ja myös joissain asioissa harhaoppisia yhteisöjä.
Mutta esim. jossakin luterilaisessa messussa, jossa on paljon muodollisuutta ja perinnäistapoja, on todennäköisesti ainakin muutama uudestisyntynyt,
joka kokee vahvasti Jeesuksen veren voimaa osallistuessaan virsiin, rukouksiin, ylistyksiin ja vuorolauluihin.
Ihmisen omalla asenteella on paljon vaikutusta siihen, kuinka Herra saa vaikuttaa sydämessä.
Ja vapaiden suuntien kokouksissa on aivan sama tilanne.
Kaikki seurakuntalaiset eivät kenties ole edes henkilökohtaisessa uskossa,
vaan ovat mukana esim. perheen perinteiden vuoksi.
Sielullisia profetioita esiintyy oikeiden rinnalla.
Ylistys- ym. musiikki saattaa olla mukaansa tempaavaa,
mutta vain harvat ovat mukana Hengessä.
Vanhoja hengellisiä lauluja vieroksutaan, koska niissä on liian kohtikäyvät
sanat arkipäivän hengellisestä taistelusta ja kasvusta.
Saarna voi olla Jumalan Sanan opetusta ja välittämistä ihmisille,
mutta se voi olla myös tunteiden nostatusta ja mielen kiihotusta.
Kaikissa uskovien yhteisöissä on Herran Hengen lisäksi läsnä myös ihmisyys,
sielullisuus, osaamattomuus ja vallan- ja rahanahneus.
Henkivaltojen taistelua käydään koko ajan, ja vaikka Jeesus on jo Voittaja
ristintyönsä pohjalla,
emme vielä ole perillä.
Jeesus ei ole vielä tullut uudestaan maan päälle Kuninkaana, vaan Hänen valtakuntansa
on uskovien ihmisten sydämissä.
Siksi täydellisen raamatullista, "alkuperäistä" seurakuntaa ei vielä ole.
On vain enemmän tai vähemmän aidosti Herran Sanaa seuraavien uskovien yhteisöjä.
Jo alkuseurakunnissa alkoi hajaannus, joka jatkuu edelleen.
Mutta loppuun asti Jeesus pitää laumastaan huolta ja pitää kiinni meistä avuttomista lampaistaan.
Hän ja Hänen Henkensä rukoilevat Sanan mukaan jatkuvasti meidän puolestamme.
Siksi ei pidä tuomita seurakuntia ja niiden jäseniä portoiksi ja luopioiksi,
vaikka uskovien ja paimenten joukossa sellaisiakin on.
Tärkeintä on pitää huoli omasta uskon tiellä vaelluksestaan,
tukea horjuvia ja rukoilla omalle ja muille seurakunnille Hengen viisautta.