Kun ihminen tulee uskoon, hän uudestisyntyy Jumalan lapseuteen Pyhän Hengen vaikutuksesta.
Ilmiö on yliluonnollinen, koska siinä alkuunpaneva jumalallinen voima työskentelee luonnonlakien, ihmisjärjen, ihmismielipiteiden ja tunteiden yläpuolella.
Pyhä Henki on Persoona, jonka läsnäolon Jeesus lahjoitti Häneen uskoville sovittaessaan ihmisten synnit ristintyöllään.
Uudestisyntymisen jälkeen alkaa uskonelämä eli tietoinen halu elää Herran yhteydessä ja halu tutustua Hänen tahtoonsa mm. rukoilemalla ja Raamattuun syventymällä.
Ihmisen persoonallisuus, taustat, elämänympäristö, seurakuntayhteys yms. vaikuttavat siihen, onko hän taipuvainen esim. painottamaan uskossaan armoa vai lakia, onko hän ns. suorittava tyyppi vai väljemmin elävä jne.
Kun uskova oppii enemmän Jumalan Sanasta, saa henkilökohtaista ohjausta suoraan Jumalalta ja hengellisestä opetuksesta,
eheytyy ja kasvaa ihmisenä
ja saa antaa elämäänsä yhä ehdottomammin Herran valtaan,
hän löytää tasapainon myös armon ja lain suhteen.
Jumala kehottaa Sanassaan uskovia pyhittymään.
Se on Jumalan hallintavallan ja voimavaikutusten lisääntymistä kaikilla elämänalueilla.
Vaikka jokaisella säilyy loppuun asti oma tahto, perusluonteenlaatu, kyvyt, heikkoudet, taipumukset, järki, tunnemaailma yms.,
ne eivät ensisijaisesti määrittele yksilön persoonaa eivätkä ratkaise hänen valintojaaan.
Jumala antaa ihmiselle yhä enemmän halua kysellä Hänen tahtoaan ja ohjaustaan ja olla Hänelle kuuliainen.
Omaa tahtoa ja muita psyykkisiä voimia ei tarvitse omin kyvyin tukahduttaa eikä mitätöidä omaa älyään.
Mutta vähitellen syvenee ja vahvistuu sen asian sisäistäminen, että kaikki olemassaoleva ja tapahtuva on Kaikkivaltiaan käsissä, Hänen säädös- ja päätösvallassaan.
Tämä kaikki perustuu Jumalan rakkauteen ja armoon, koska ilman Jeesuksen uhrityötä ihminen pysyisi saastaisena, eikä hänellä olisi mitään mahdolllisuuksia lähestyä Pyhää Jumalaa ja edes pyytää Hänen apuaan.
Jeesus Kristus on meidät vanhurskauttanut eli sovittanut Jumalan silmissä,
ja siksi saamme ottaa vastaan rauhan.