Itse ymmärtäisin tämän siten, että synti (yksittäisen teon mielessä, tai vaikka kaikkien syntien) on vain teko. Ihminen on silti arvokas ja Jumalan kuva, eikä kaikessa syntisyydessäänkään täysin toivoton. Kristushan tuli pelastamaan syntisiä.
Jos siis tekee syntiä (kaikki teemme), niin se ei suoraan johda kadotukseen, vaan Jumala voi silti pelastaa. Ihminen on syntinen, mutta identiteetiltään syntisenkään ihmisen ei silti pitäisi nähdä itseään täysin arvottomaksi tai toivottomaksi. Ei siis pitäisi ajatella: tein syntiä = olen täysin arvoton, vaan: tein syntiä = voin yrittää tehdä parannusta, minulla on arvoa ja toivoa synnistä huolimatta. Ei syntiä tietysti pidä vähätelläkään.
Paholainen tahtoisi varmasti syöstä kaikki vähänkään syntiset (käärmeen puremista kärsivät) suoraan helvettiin, mutta kristityillä on puolustaja ja pelastaja, Jeesus Kristus. Toivoa siis on ja ihmisissä voi nähdä hyviä ja arvokkaitakin puolia kaikesta synnistä huolimatta.
***
Tulee mieleen kognitiisen käyttäytymisterapian termi mental filter eli mentaalinen suodatin (
https://thinkingbugs.com/mental-filter/):
Mentaalinen suodatin, joka tunnetaan myös nimellä valikoiva tarkkaavaisuus, on eräänlainen kognitiivinen vääristymä, jossa keskitytään tilanteen yhteen negatiiviseen näkökohtaan ja jätetään huomiotta kaikki muut positiiviset tai neutraalit näkökohdat. Tämä vääristynyt ajattelu voi johtaa negatiivisiin tunteisiin ja epäterveeseen käyttäytymiseen, koska yksilöt voivat kiinnittyä negatiiviseen näkökohtaan ja jättää huomiotta mahdolliset ratkaisut tai kasvumahdollisuudet.
Yksi yleinen esimerkki henkisestä suodattimesta on se, että henkilö muistaa vain esimiehen suoritusarvioinnissa esittämät negatiiviset kommentit ja unohtaa positiivisen palautteen tai rakentavan kritiikin. Tämä voi johtaa riittämättömyyden tunteeseen tai huonoon itsetuntoon ja estää yksilöä näkemästä omien taitojensa ja kykyjensä arvoa. (Suom. DeepL.com.)
Toinen vastaava hieman samanlainen on kaikki tai ei mitään -ajattelu (
https://thinkingbugs.com/all-or-nothing-thinking/):
Kaikki tai ei mitään -ajattelu, joka tunnetaan myös nimellä mustavalkoinen ajattelu tai dikotominen ajattelu, on kognitiivinen vääristymä, jossa tilanteet, ihmiset tai tapahtumat luokitellaan tiukasti joko hyviksi tai huonoiksi, oikeiksi tai vääriksi, eikä vivahteille tai monitahoisuudelle ole tilaa. Tällainen ajattelutapa voi johtaa negatiivisiin tunteisiin ja estää ongelmanratkaisua ja päätöksentekoa.
Jos joku esimerkiksi ajattelee "kaikki tai ei mitään" -ajattelulla, hän saattaa uskoa, että hän on joko täydellinen menestyjä tai täydellinen epäonnistuja. Hän saattaa pitää suoritustaan tehtävässä joko täydellisenä tai täydellisenä katastrofina, eikä harmaan sävyille ole sijaa. Tämä voi johtaa pettymyksen ja lannistumisen tunteisiin, jos he eivät pysty täyttämään omia korkeita vaatimuksiaan. (Suom. DeepL.com.)