Joku edellisen viestini lukenut teki varmaan johtopäätöksen, siinäpä vasta tiukka takatukka, omavanhurskas ilonpilaaja.
Ei onneksi sentään, kiitos Jeesuksen joka on armollinen. Kyllähän kristityillä on kovinkin hauskaa keskenään, välillä meinaa aivan tukehtua nauruunsa.
Olen toki lain alla elänyt ainakin 30 vuotta elämästäni, ja lapsesta saakka kuunnellut virsiä, "tuhkaks' mullaks' mätänit maas'. Nouse ylös ja valvo, ole aina valmis."
Kun nuori ihminen elää taivaan toivossa ja helvetin pelossa, syyllisyydessä pelossa ja häpeässä, niin siitä on leikki kaukana. Senkin elämän tiedän, ja tunnen luissani ja ytimissäni. Kunpa Jumala armossaan varjeli ketään joutumasta tällaiseen omassa vanhurskaudessaan lilluvaan ilmapiiriin, omanvanhurskauden vangiksi.
Piru ei anna koskaan uskoa itseään ARMOSTA Kristuksen tähden autuaaksi, vaan se latelee ehtojaan joita sinun on täytettävä, päästäksesi Jeesuksen pakeille kuulemaan sanoman sovituksesta ja syntiesi anteeksisaamisesta.
Paholainen ei todellakaan tule vain sielä vasemmalta puolelta, ryyppää, varasta, ahnedi, käytä huumerita ja seksuaalisia irtosuhteita, ei näitä on helppo tunnistaa.
Vaarallisempi paholainen on silloin, kun se puhuu kateederilta taikka saarnatuolista muunneltua ja väänneltyä "evankeliumia". Silloin esim. homoseksuaalisissa suhteissa elävätkin alkavat anomaan papilta sinuausta ja vihkimistä synninteolleen. Ja pappi katselee kirkossaan, kun Jumalaa pilkataan ja häväistään kirkon sakraalitiloissa.