Viha

[Mice]

Jos olet mies ja koet vihaa sisimmässä, niin et ole siinä tilassa missä sinun pitäisi olla. Anna anteeksi vanhemmillesi ja etenkin äitillesi, niin se viha häviää. Vihan tilalle saat vapauden ja ymmärrät, että sinua ei ole koskaan kutsuttu vihaamaan.

Jos olet nainen ja koet vihaa, niin tee samat mitä edellä kerroin. Lisäksi älä ole liian kärkäs opettamaan miehiä. Siihen sinua ei ole koskaan kutsuttu.

Asiat ovat yksinkertaisia.

[sandia]

Viha ja rakkaus eivät ole jyrkästi toisistaan erotettavia, niin että vihan ja rakkauden kohteet olisivat vain vihan tai rakkauden kohteita.

Ihmissuhteissa rakkaus tai positiivisen kiintymyksen tunne voi vaihtua jostain ulkoisesti havaittavissa olevasta syystä silmänräpäyksessä vihantunteeksi. Vasta sitten kyseisenlainen vihantunne kokonaan katoaa, kun ikään kuin sen pohjalla ollut rakkaus tai tietynlainen kiintymys katoaa. Siihen menee monesti paljon aikaa. Tällöin entinen kiintymyksen kohde ja mustasukkaisuuden tunteita kiehuttavasti aiheuttanut on mahdollisesti jo uudessa parisuhteessa, mutta entisen parisuhteen toinen osapuoli pystyy suhtautumaan kyseiseen ihmiseen melko neutraalisti.

Se seikka, että monet ovat valitettavasti jopa tappaneet mustasukkaisina rakastettunsa, osoittaa mielestäni selvästi, että oksitosiini, joka liittyy kiintymykseen ja rakkaussuhteisiin, vahvistaa vihantunnetta. Varmaan tämä pätee jumalasuhteeseenkin, sillä moni uskova on kiehunut joskus vihantunnetta Jumalaa kohtaan; samaa Jumalaa kohtaan, johon yhteydessä ollessa on saanut kokea emotionaalisesti positiivista kiintymystä.

Voiko ihminen mielestani sanoa :"ei se ollut mina se oli mun neurokemikaalit"?

[Soltero]

Vaikka vihaa kuinka selitettäisiin psykologisena ilmiönä,
se ei kuitenkaan kuulu uskovien kristittyjen elämään.
Se on saastaisuutta.

Paavali kirjoittaa Korintin seurakuntalaisille:

"Pelkään, että keskuudessanne on riitaa, kateutta,
vihaa,
juonia, panettelua, juoruja, pöyhkeilyä ja epäjärjestystä.

Pelkään, että kun taas tulen, Jumalani nöyryyttää minua teidän edessänne ja joudun suremaan monien sellaisten vuoksi,
jotka ovat tehneet syntiä
eivätkä ole katuneet sitä saastaisuutta,
haureutta ja irstautta, jota ovat harjoittaneet."
(2. Kor. 12: 20-21)

Vihaan ja muihin ihmisen kielteisiin, elämää vaurioittaviin ilmiöihin ei kannata takertua ja mietiskellä niiden syitä, oikeutuksia ja
ilmenemismuotoja.
Ne ovat asioita, joihin jokainen silloin tällöin sortuu,
mutta niitä pitää käsitellä rehellisesti Jumalan edessä
ja tehdä niiden suhteen parannus.

Parannus tarkoittaa halua kuunnella ja noudattaa Jumalan tahtoa
ja tietoista pyrkimystä päästä eroon asioista,
joilla on toiminut Jumalaa, toisia ihmisiä ja itseään vastaan.

[sandia]

Niin. Olisipa aloituksen uutisen nuori mieskin tehnyt parannuksen vihasta.

[crystalvoice]

Viha ja rakkaus eivät ole jyrkästi toisistaan erotettavia, niin että vihan ja rakkauden kohteet olisivat vain vihan tai rakkauden kohteita.

Ihmissuhteissa rakkaus tai positiivisen kiintymyksen tunne voi vaihtua jostain ulkoisesti havaittavissa olevasta syystä silmänräpäyksessä vihantunteeksi. Vasta sitten kyseisenlainen vihantunne kokonaan katoaa, kun ikään kuin sen pohjalla ollut rakkaus tai tietynlainen kiintymys katoaa. Siihen menee monesti paljon aikaa. Tällöin entinen kiintymyksen kohde ja mustasukkaisuuden tunteita kiehuttavasti aiheuttanut on mahdollisesti jo uudessa parisuhteessa, mutta entisen parisuhteen toinen osapuoli pystyy suhtautumaan kyseiseen ihmiseen melko neutraalisti.

Se seikka, että monet ovat valitettavasti jopa tappaneet mustasukkaisina rakastettunsa, osoittaa mielestäni selvästi, että oksitosiini, joka liittyy kiintymykseen ja rakkaussuhteisiin, vahvistaa vihantunnetta. Varmaan tämä pätee jumalasuhteeseenkin, sillä moni uskova on kiehunut joskus vihantunnetta Jumalaa kohtaan; samaa Jumalaa kohtaan, johon yhteydessä ollessa on saanut kokea emotionaalisesti positiivista kiintymystä.

Voiko ihminen mielestani sanoa :"ei se ollut mina se oli mun neurokemikaalit"?

Ihminen ei ole neurokemikaalisten impulssien sätkynukke. Kun jotain ulkoista tapahtuu, esim. joku ihminen kiusaa, ärsytys tai vastaava tunne syntyy, mutta ihmisen ei tarvitse toimia tietyllä yhdellä tavalla tilanteessa.

Asiasta hieman toiseen. Luin yhden Olavi Peltolan kirjoituksen viha-aiheesta. Siitä lainaus tässä alla siltä varalta, jos syntyisi keskustelua, kun näkökulma Peltolalla nimenomaan kristillinen.

"...Uskovan vihan kohtaaminen

Yksikään ihminen ei ole vapaa vihasta, koska perisynti on turmellut jokaisen. Moni pystyy kuitenkin kätkemään vihansa. Monen on myös vaikea, jopa mahdotonta tiedostaa sisimpänsä pohjalla asuvaa, piileskelevää vihaansa. Olemme oppineet, että viha on aina väärin eikä ihminen saa koskaan vihata toista ihmistä ja rakastaa nimenomaan vihamielisesti meihin suhtautuvia. "Joka vihaa veljeänsä on murhaaja" (1 Joh 3:15). Koska viha ei saa kuulua uskovan elämään, ei sitä siis voi myöskään olla uskovassa. Siksi emme millään voi myöntää, että sydämessämme kaikesta huolimatta asuu voimakas vihantunne ja että se saattaa kohdistua jopa kaikkein läheisempiinkin työtovereihin ja omaisiin. Uskoontulon seurauksena ei sentään aito ihmisyys ole kadonnut meistä!

Olen löytänyt pastori-terapeutti Sakari Kähköseltä eräitä mielestäni hyödyllisiä ajatuksia vihan olemuksesta uskovassa. Hänen mukaansa kaiken ihmisen hoidon yksi heikoimmista kohdista on "vihaan liittyvien ongelmien ratkaisu tai ratkaisemattomuus niin, että ihminen vapautuisi vihan tuhoavasta otteesta sen luovaan käyttöön. Rakkauden yksipuolinen julistus luultavasti muuntuu ihmisen mielissä usein vaatimukseksi, että toisten on rakastettava minua, mutta se ei ehkä pysty tekemään ihmistä kyvykkääksi rakastamaan toista."

Uskovan sisimmässä asuvan vihan taustalla saattaa olla kasvattajien vuosia jatkunut sopimaton käytös lasta kohtaan. Se on katkeroittanut sisimmän. Olemukseen jääneen purkautumattoman vihan vaikutuksesta aikuinen kärsii ja usein panee myös lähellään olevat ihmiset kärsimään. Alitajuiseksi muuntuva viha tekee ihmisen kyvyttömämmäksi rakastamaan. Ihminen ajautuu vihan, aggressioiden ja syyllisyyden noidankehään ellei tiellä olevaa vihanmöykkyä saada valoon ja edes osittain hoidetuksi pois. Hoito tarkoittaa sellaisia tukitoimia, joiden avulla ahdistunut ihminen oppii luopumaan ja unohtamaan sen, mikä on takanapäin ja rientämään kohti edessä olevaa (Fil 3:12-14).

Monien kristittyjen mielestä vihan pitäisi poistua uskoon tulleesta. Silloinhan myös anteeksiantamus kasvattajia kohtaan tulee mahdolliseksi. Valitettavasti näin ei aina tapahdu, vaan ihmisestä tulee uskon myötä monikerroksinen. Päällimmäinen kerros muodostuu kiltteydestä, hyvyydestä "rakkaudesta" jne. Ulospäin näyttää tämä kerros hallitsevalta. Se on usein kovin ohut ja voimaton kestämään elämän paineissa.

Toisen kerroksen muodostavat salatut tunteet ja mielikuvat, vihan ja koston fantasiat, uhittelu, uhma, passiivinen vahingoittaminen ja vastustuksen halu, viha itseään kohtaan jne. Tähän kerrokseen majoittuu monien uskovien katkera vihamielisyys Jumalaa kohtaan, jota he tuskin uskaltavat itselleenkään tunnustaa. Tämä kerros vaikuttaa niin, ettei ihminen tunne olevansa elävä, hyvinvoiva. Jumala- ja ihmissuhteita leimaa kuolleisuus, muodollisuus, aitouden ja rakkauden puute, sairas itsensä epäileminen jne...."

https://rovasti.fi/node/389 (Viha ja rakkaus uskovien kesken)

[crystalvoice]

Viha pysyvämpänä ilmiönä, esim. silloin tällöin toistuvina pahoina ajatuksina ja tunteina jotain tiettyä ihmistä tai ihmisryhmää kohtaan, on varmaankin asia, mihin olisi hyvä keskittyä, jos sellaisesta ajoittaisesta tai silloin tällöin toistuvasta vihan ilmenemismuodosta kärsii. Negatiivisten tunteiden kohde on tällöin tietyistä syistä joku tietty ihminen tai ihmisryhmä. Tällöin voi olla apua terapiasta ja/tai sielunhoidosta, joissa pureudutaan syihin.

Kun näkee jonkun stressitilassa hermostuvan irrationaalisesti esim. jonkun koiralle, se ei ole sen ihmisen pysyvää suuttumusta sitä koiraa kohtaan. Suuttumuksen tunne poistuu, kun stressijännitys laukenee. Koiralle suuttuminen olisi aivan hyvin voinut suuntautua johonkin muuhun. Stressitilaan liittyvän hermostuneisuuden tai ärtyneisyyden suhteen voi jatkossa kehittää rakentavampia keinoja käsitellä sitä kuin eläimiin tai ihmisiin kohdistuva irrationaalinen suuttumus.

Stressitilassa syntyvää ärtymystä sinänsä ei mielestäni millään muotoa tarvitse pyytää anteeksi, sikäli kuin se ei kohdistu keneenkään loukaten tai vahingoittaen. Miksi näet tunteitaan pitäisi Jumalalta pyytää anteeksi, jos ne eivät ketään vahingoita?

[crystalvoice]

Vihaan ja muihin ihmisen kielteisiin, elämää vaurioittaviin ilmiöihin ei kannata takertua ja mietiskellä niiden syitä, oikeutuksia ja
ilmenemismuotoja.
Ne ovat asioita, joihin jokainen silloin tällöin sortuu,
mutta niitä pitää käsitellä rehellisesti Jumalan edessä
ja tehdä niiden suhteen parannus.

Jos jossakin kristillisessä piirissä annettaisiin ymmärtää, ettei negatiivisia tunteitaan ja niihin liittyviä ajatuksiaan, joista ajoittain kärsii, tarvitse sen kummemmin ymmärtää, mitä tulee niihin syihin, jotka aiheuttavat tai ylläpitävät niitä; tai jos annettaisiin ymmärtää, että kaikki terapia on pahasta, niin negatiiviset tunteet ja niihin liittyvät ajatukset toistuisivat esim. stressihäiriöstä kärsivän kohdalla, vaikka niitä pyytäisikin toistuvasti anteeksi Jumalalta.

Esim. posttraumaattisesta stressihäiriöstä kärsivä, joka kokee ajoittain toistuvaa vihaa, voi päästä vapaaksi vihaan liittyvistä kärsimyksistään kognitiivisen käyttäytymisterapian avulla, paniikkihäiriöstä tai eksessiivisestä pelosta kärsivä samoin, jne. Kun stressitilat helpottuvat oikean ymmärryksen, uudenlaisen asennoitumisen tai reagoimisen välityksellä, ja hyvän ravinnon, liikunnan ja levon ansiosta, niin voimakkaat ja usein toistuvat negatiiviset ajatuksetkin väistyvät.

Jos stressillä ei olisi mitään yhteyttä negatiivisiin tai pahoihin ajatuksiin, silloin stressiä ei tarvitsisi hoitaa tai helpottaa vapautuakseen negatiivisista tai pahoista ajatuksista. Jos vain ja ainoastaan negatiivisten tai pahojen ajatusten tunnustaminen Jumaluudelle vapauttaisi stressistä ja stressiin liittyvistä negatiivisista tai pahoista ajatuksista, silloin ne, jotka tunnustavat syntinsä Jumalalle, olisivat sen avulla tehokkaasti vapaita stressistä ja stressiin liittyvistä negatiivisista tai pahoista ajatuksista.

[Soltero]

Tietenkin uskova kristittykin voi joutua hakemaan muutakin kuin hengellistä apua
elämän kriisitilanteissa.
Jumala käyttää auttamisessa ja parantamisessa välikappaleenaan usein inhimillistä lääketieteellistä, käyttäytymistieteellistä tms. tietoa ja osaamista.
Niihin voivat kuulua terapiat, lääkkeet yms.

Olin itsekin suuresti avun tarpeessa mm. silloin, kun alkoholisoiduin ja jouduin työelämän ulkopuolelle ja asunnottomaksi.
Sain paljon apua yhteiskunnalta, vaikkakin se minun kohdallani oli lähinnä ulkonaisten perusasioiden korjaamista.
Varsinaiseen hätäni syyhyn, alkoholismiin, löytyi apu AA:sta, johon Jumala minut kuljetti.

Tarkoitin edellisellä viestilläni, että tällaisella hengellisellä keskustelufoorumilla ei mielestäni ole hyödyllistä esitellä pelkästään yleisluontoisia näkökohtia ihmisten puutteellisuksista ja pahuudesta,
kuten tässä ketjussa vihasta.
Vähintään pitäisi kertoa omia asiaan liittyviä kokemuksia.

Muuten puheenvuorot ovat vain kaikkien tuntemien elämisen vaikeuksien pyörittelyä ja jopa itsestäänselvyyksien toistamista.
Kristittyjen keskustelufoorumilla on tärkeää tuoda esiin myös,
mitä Jumalan Sana opettaa käsiteltävistä asioista.
Raamatun opetukset esim. vihasta ovat ajatonta viisautta ja ne koskevat myös ei-uskovia.

Jumala on luonut meidät kaikki, tuntee taipumuksemme monenlaisiin synteihin ja kutsuu luokseen, auttaa ja parantaa.
Hänen luomistaan yksilöllisistä, yhteisöllisistä ja koko maailmankaikkeutta koskevista lainalaisuuksista ei voi irtisanoutua, vaikka kieltäisikin Jumalan olemassaolon.
Siksi ensisijainen parantaja on Kaikkivaltias Herra, joka voi tehdä työtään hyvin monilla tavoilla, myös käyttämällä ihmisiä valikappaleina.

[crystalvoice]

Olen törmännyt joskus kristittyihin, jotka ovat pitäneet kaikkea psykologista apua pahana tai epäkristillisenä. Varmasti on paljon huonoa ja toimimatonta eri terapiamuodoissa, ja huuhaata, ja eri yksilöt tarvitsevat yksilöllisyytensä vuoksi jopa samankaltaisiin ongelmiin erilaisia työstämistapoja, mutta kategorinen torjunta on vaarallista terveydelle. Tietämättömyydestä johtuen masentuneista on saatettu alkaa ajamaan riivaajia. Eräs vastuuton hurmahenki sanoi, että lääkkeet saa heittää menemään. On jopa kuolemantapauksia tästä johtuen.

[crystalvoice]

Vaikka vihaa kuinka selitettäisiin psykologisena ilmiönä,
se ei kuitenkaan kuulu uskovien kristittyjen elämään.
Se on saastaisuutta.

Paavali kirjoittaa Korintin seurakuntalaisille:

"Pelkään, että keskuudessanne on riitaa, kateutta,
vihaa,
juonia, panettelua, juoruja, pöyhkeilyä ja epäjärjestystä.

Pelkään, että kun taas tulen, Jumalani nöyryyttää minua teidän edessänne ja joudun suremaan monien sellaisten vuoksi,
jotka ovat tehneet syntiä
eivätkä ole katuneet sitä saastaisuutta,
haureutta ja irstautta, jota ovat harjoittaneet."
(2. Kor. 12: 20-21)

Vihaan ja muihin ihmisen kielteisiin, elämää vaurioittaviin ilmiöihin ei kannata takertua ja mietiskellä niiden syitä, oikeutuksia ja
ilmenemismuotoja.
Ne ovat asioita, joihin jokainen silloin tällöin sortuu,
mutta niitä pitää käsitellä rehellisesti Jumalan edessä
ja tehdä niiden suhteen parannus.

Parannus tarkoittaa halua kuunnella ja noudattaa Jumalan tahtoa
ja tietoista pyrkimystä päästä eroon asioista,
joilla on toiminut Jumalaa, toisia ihmisiä ja itseään vastaan.

Miten tulkitset seuraavan kohdan: "Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö." Älkää antako auringon laskea vihanne yli." (Ef. 4:26) "Vihastukaa" lainauksessa ei näyttäisi tarkoittavan sitä, että vihastuminen sinänsä olisi pahasta.

[Soltero]

Vaikka vihaa kuinka selitettäisiin psykologisena ilmiönä,
se ei kuitenkaan kuulu uskovien kristittyjen elämään.
Se on saastaisuutta.

Paavali kirjoittaa Korintin seurakuntalaisille:

"Pelkään, että keskuudessanne on riitaa, kateutta,
vihaa,
juonia, panettelua, juoruja, pöyhkeilyä ja epäjärjestystä.

Pelkään, että kun taas tulen, Jumalani nöyryyttää minua teidän edessänne ja joudun suremaan monien sellaisten vuoksi,
jotka ovat tehneet syntiä
eivätkä ole katuneet sitä saastaisuutta,
haureutta ja irstautta, jota ovat harjoittaneet."
(2. Kor. 12: 20-21)

Vihaan ja muihin ihmisen kielteisiin, elämää vaurioittaviin ilmiöihin ei kannata takertua ja mietiskellä niiden syitä, oikeutuksia ja
ilmenemismuotoja.
Ne ovat asioita, joihin jokainen silloin tällöin sortuu,
mutta niitä pitää käsitellä rehellisesti Jumalan edessä
ja tehdä niiden suhteen parannus.

Parannus tarkoittaa halua kuunnella ja noudattaa Jumalan tahtoa
ja tietoista pyrkimystä päästä eroon asioista,
joilla on toiminut Jumalaa, toisia ihmisiä ja itseään vastaan.

Miten tulkitset seuraavan kohdan: "Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö." Älkää antako auringon laskea vihanne yli." (Ef. 4:26) "Vihastukaa" lainauksessa ei näyttäisi tarkoittavan sitä, että vihastuminen sinänsä olisi pahasta.

Vihastuminen eli suutahtaminen on ihmisen spontaani reaktio monelle kielteiselle ärsykkeelle.
Ilmiö ei tietenkään ole itsessään syntiä, mutta haittaa elämistä toisten kanssa,
jos sitä tai muita tunneilmaisujaan ei opettele pitämään aisoissa.

Vihaaminen on tietysti eri asia.  Se on tietoista, jatkuvaa kaunan kantamista, pahantahtoisuutta ja kostonhalua.
Viha on rakkauden vastakohta.
Siitä Raamattu varoittaa ihmisiä, koska meidät on kutsuttu rakastamaan toisiamme niin kuin Jumala rakastaa meitä.

[crystalvoice]

Vaikka vihaa kuinka selitettäisiin psykologisena ilmiönä,
se ei kuitenkaan kuulu uskovien kristittyjen elämään.
Se on saastaisuutta.

Paavali kirjoittaa Korintin seurakuntalaisille:

"Pelkään, että keskuudessanne on riitaa, kateutta,
vihaa,
juonia, panettelua, juoruja, pöyhkeilyä ja epäjärjestystä.

Pelkään, että kun taas tulen, Jumalani nöyryyttää minua teidän edessänne ja joudun suremaan monien sellaisten vuoksi,
jotka ovat tehneet syntiä
eivätkä ole katuneet sitä saastaisuutta,
haureutta ja irstautta, jota ovat harjoittaneet."
(2. Kor. 12: 20-21)

Vihaan ja muihin ihmisen kielteisiin, elämää vaurioittaviin ilmiöihin ei kannata takertua ja mietiskellä niiden syitä, oikeutuksia ja
ilmenemismuotoja.
Ne ovat asioita, joihin jokainen silloin tällöin sortuu,
mutta niitä pitää käsitellä rehellisesti Jumalan edessä
ja tehdä niiden suhteen parannus.

Parannus tarkoittaa halua kuunnella ja noudattaa Jumalan tahtoa
ja tietoista pyrkimystä päästä eroon asioista,
joilla on toiminut Jumalaa, toisia ihmisiä ja itseään vastaan.

Miten tulkitset seuraavan kohdan: "Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö." Älkää antako auringon laskea vihanne yli." (Ef. 4:26) "Vihastukaa" lainauksessa ei näyttäisi tarkoittavan sitä, että vihastuminen sinänsä olisi pahasta.

Vihastuminen eli suutahtaminen on ihmisen spontaani reaktio monelle kielteiselle ärsykkeelle.
Ilmiö ei tietenkään ole itsessään syntiä, mutta haittaa elämistä toisten kanssa,
jos sitä tai muita tunneilmaisujaan ei opettele pitämään aisoissa.

Vihaaminen on tietysti eri asia.  Se on tietoista, jatkuvaa kaunan kantamista, pahantahtoisuutta ja kostonhalua.
Viha on rakkauden vastakohta.
Siitä Raamattu varoittaa ihmisiä, koska meidät on kutsuttu rakastamaan toisiamme niin kuin Jumala rakastaa meitä.

Ajattelen samansuuntaisesti kristinuskon valossa.

Tietoinen pahan suunnitteleminen voi tapahtua ilman stressiä, ja se suunnitteleminen voi viedä pitkän ajan ja suunnitelman toimeenpano voi olla aika lailla tietoisesta vihantunteesta vapaata. Äkillisesti tai lyhyessä ajassa stressin keskellä syntyvän suuttumuksen tunteen sinänsä ei voi katsoa olevan tuomittava, paha, hävettävä tai syntinen tunne. Jotkut häpeävät syystä tai toisesta vihaan liittyviä tunteita sinänsä, ja se synnyttää ongelmia.

Psalmeissa on vihanpurkauksia, jotka eivät ole mielestäni kristillisiä. Esim.:

Ps. 139:21 Herra, enkö minä vihaisi niitä, jotka sinua vihaavat, enkö inhoaisi niitä, jotka sinua vastustavat?
22 Kaikella vihalla minä heitä vihaan, he ovat minun omia vihollisiani.

Ja kaikista inhottavin, vastenmielisin ja brutaalein kohta:

"Autuas se, joka ottaa sinun pienet lapsesi ja murskaa ne kallioon!" (Ps. 137:9)

[sandia]

Vihaan ja muihin ihmisen kielteisiin, elämää vaurioittaviin ilmiöihin ei kannata takertua ja mietiskellä niiden syitä, oikeutuksia ja
ilmenemismuotoja.
Ne ovat asioita, joihin jokainen silloin tällöin sortuu,
mutta niitä pitää käsitellä rehellisesti Jumalan edessä
ja tehdä niiden suhteen parannus.

Jos jossakin kristillisessä piirissä annettaisiin ymmärtää, ettei negatiivisia tunteitaan ja niihin liittyviä ajatuksiaan, joista ajoittain kärsii, tarvitse sen kummemmin ymmärtää, mitä tulee niihin syihin, jotka aiheuttavat tai ylläpitävät niitä; tai jos annettaisiin ymmärtää, että kaikki terapia on pahasta, niin negatiiviset tunteet ja niihin liittyvät ajatukset toistuisivat esim. stressihäiriöstä kärsivän kohdalla, vaikka niitä pyytäisikin toistuvasti anteeksi Jumalalta.

Esim. posttraumaattisesta stressihäiriöstä kärsivä, joka kokee ajoittain toistuvaa vihaa, voi päästä vapaaksi vihaan liittyvistä kärsimyksistään kognitiivisen käyttäytymisterapian avulla, paniikkihäiriöstä tai eksessiivisestä pelosta kärsivä samoin, jne. Kun stressitilat helpottuvat oikean ymmärryksen, uudenlaisen asennoitumisen tai reagoimisen välityksellä, ja hyvän ravinnon, liikunnan ja levon ansiosta, niin voimakkaat ja usein toistuvat negatiiviset ajatuksetkin väistyvät.

Jos stressillä ei olisi mitään yhteyttä negatiivisiin tai pahoihin ajatuksiin, silloin stressiä ei tarvitsisi hoitaa tai helpottaa vapautuakseen negatiivisista tai pahoista ajatuksista. Jos vain ja ainoastaan negatiivisten tai pahojen ajatusten tunnustaminen Jumaluudelle vapauttaisi stressistä ja stressiin liittyvistä negatiivisista tai pahoista ajatuksista, silloin ne, jotka tunnustavat syntinsä Jumalalle, olisivat sen avulla tehokkaasti vapaita stressistä ja stressiin liittyvistä negatiivisista tai pahoista ajatuksista.

Olen cognitive processing treatment for trauma (CPT) - koulutuksen saanut. Sain koulutuksen Texasin yliopiston lääkiksen piirissä olevasta Puolustusministeriön ja veteraani hallinnon kustantamasta systeemistä.

Tykkään siitä. Hieno nähdä miten se toimii. Vieläkin yleisempi vihan lisäksi on lopultakin itsesyyttely PTSDssä ja sen kautta tuleva häpeä. Se on jännä ilmiö.

Ihmisellä on universaali taipumus yrittää antaa traumalle luonnollinen selitys, ja sen lisäksi ihmisessä istuu tiukasti uskonnosta tai kulttuurista riippumatta ajatus, että asioille on löydettävä looginen selitys ja sitä kautta ihminen toivoo saavansa ikäänkuin uudestaan otteen asioiden hallittavuudesta.

Job on tästä itse asiassa hyvä esimerkki. Hän yritti ratkaista sitä, oliko häntä kohdannut paha hänen syytään vai sitä, että Jumala ei enää pidä hänestä huolta. Siis syy oli löydettävä. Hän oli melko epätoivoissaan kuin mikään hänen keksimänsä selitysmalli ei toiminut. Eivätkä ne ystävätkään siinä kyenneet sen parempaan.

Tämä siis menee kyllä myös paljolti viha teeman ohi.

Varmaan aloituksen kauheuden kokeneet ihmiset joutuvat työstämään tuota melko paljon.

[sandia]

Viha ja rakkaus eivät ole jyrkästi toisistaan erotettavia, niin että vihan ja rakkauden kohteet olisivat vain vihan tai rakkauden kohteita.

Ihmissuhteissa rakkaus tai positiivisen kiintymyksen tunne voi vaihtua jostain ulkoisesti havaittavissa olevasta syystä silmänräpäyksessä vihantunteeksi. Vasta sitten kyseisenlainen vihantunne kokonaan katoaa, kun ikään kuin sen pohjalla ollut rakkaus tai tietynlainen kiintymys katoaa. Siihen menee monesti paljon aikaa. Tällöin entinen kiintymyksen kohde ja mustasukkaisuuden tunteita kiehuttavasti aiheuttanut on mahdollisesti jo uudessa parisuhteessa, mutta entisen parisuhteen toinen osapuoli pystyy suhtautumaan kyseiseen ihmiseen melko neutraalisti.

Se seikka, että monet ovat valitettavasti jopa tappaneet mustasukkaisina rakastettunsa, osoittaa mielestäni selvästi, että oksitosiini, joka liittyy kiintymykseen ja rakkaussuhteisiin, vahvistaa vihantunnetta. Varmaan tämä pätee jumalasuhteeseenkin, sillä moni uskova on kiehunut joskus vihantunnetta Jumalaa kohtaan; samaa Jumalaa kohtaan, johon yhteydessä ollessa on saanut kokea emotionaalisesti positiivista kiintymystä.

Voiko ihminen mielestani sanoa :"ei se ollut mina se oli mun neurokemikaalit"?

Ihminen ei ole neurokemikaalisten impulssien sätkynukke. Kun jotain ulkoista tapahtuu, esim. joku ihminen kiusaa, ärsytys tai vastaava tunne syntyy, mutta ihmisen ei tarvitse toimia tietyllä yhdellä tavalla tilanteessa.

Asiasta hieman toiseen. Luin yhden Olavi Peltolan kirjoituksen viha-aiheesta. Siitä lainaus tässä alla siltä varalta, jos syntyisi keskustelua, kun näkökulma Peltolalla nimenomaan kristillinen.

"...Uskovan vihan kohtaaminen

Yksikään ihminen ei ole vapaa vihasta, koska perisynti on turmellut jokaisen. Moni pystyy kuitenkin kätkemään vihansa. Monen on myös vaikea, jopa mahdotonta tiedostaa sisimpänsä pohjalla asuvaa, piileskelevää vihaansa. Olemme oppineet, että viha on aina väärin eikä ihminen saa koskaan vihata toista ihmistä ja rakastaa nimenomaan vihamielisesti meihin suhtautuvia. "Joka vihaa veljeänsä on murhaaja" (1 Joh 3:15). Koska viha ei saa kuulua uskovan elämään, ei sitä siis voi myöskään olla uskovassa. Siksi emme millään voi myöntää, että sydämessämme kaikesta huolimatta asuu voimakas vihantunne ja että se saattaa kohdistua jopa kaikkein läheisempiinkin työtovereihin ja omaisiin. Uskoontulon seurauksena ei sentään aito ihmisyys ole kadonnut meistä!

Olen löytänyt pastori-terapeutti Sakari Kähköseltä eräitä mielestäni hyödyllisiä ajatuksia vihan olemuksesta uskovassa. Hänen mukaansa kaiken ihmisen hoidon yksi heikoimmista kohdista on "vihaan liittyvien ongelmien ratkaisu tai ratkaisemattomuus niin, että ihminen vapautuisi vihan tuhoavasta otteesta sen luovaan käyttöön. Rakkauden yksipuolinen julistus luultavasti muuntuu ihmisen mielissä usein vaatimukseksi, että toisten on rakastettava minua, mutta se ei ehkä pysty tekemään ihmistä kyvykkääksi rakastamaan toista."

Uskovan sisimmässä asuvan vihan taustalla saattaa olla kasvattajien vuosia jatkunut sopimaton käytös lasta kohtaan. Se on katkeroittanut sisimmän. Olemukseen jääneen purkautumattoman vihan vaikutuksesta aikuinen kärsii ja usein panee myös lähellään olevat ihmiset kärsimään. Alitajuiseksi muuntuva viha tekee ihmisen kyvyttömämmäksi rakastamaan. Ihminen ajautuu vihan, aggressioiden ja syyllisyyden noidankehään ellei tiellä olevaa vihanmöykkyä saada valoon ja edes osittain hoidetuksi pois. Hoito tarkoittaa sellaisia tukitoimia, joiden avulla ahdistunut ihminen oppii luopumaan ja unohtamaan sen, mikä on takanapäin ja rientämään kohti edessä olevaa (Fil 3:12-14).

Monien kristittyjen mielestä vihan pitäisi poistua uskoon tulleesta. Silloinhan myös anteeksiantamus kasvattajia kohtaan tulee mahdolliseksi. Valitettavasti näin ei aina tapahdu, vaan ihmisestä tulee uskon myötä monikerroksinen. Päällimmäinen kerros muodostuu kiltteydestä, hyvyydestä "rakkaudesta" jne. Ulospäin näyttää tämä kerros hallitsevalta. Se on usein kovin ohut ja voimaton kestämään elämän paineissa.

Toisen kerroksen muodostavat salatut tunteet ja mielikuvat, vihan ja koston fantasiat, uhittelu, uhma, passiivinen vahingoittaminen ja vastustuksen halu, viha itseään kohtaan jne. Tähän kerrokseen majoittuu monien uskovien katkera vihamielisyys Jumalaa kohtaan, jota he tuskin uskaltavat itselleenkään tunnustaa. Tämä kerros vaikuttaa niin, ettei ihminen tunne olevansa elävä, hyvinvoiva. Jumala- ja ihmissuhteita leimaa kuolleisuus, muodollisuus, aitouden ja rakkauden puute, sairas itsensä epäileminen jne...."

https://rovasti.fi/node/389 (Viha ja rakkaus uskovien kesken)

Tykkään tuosta Olavi Peltolan tekstistä. En ole koskaan ennen lukenut asiasta selvää tekstiä, enkä ole tainnut kuullut tuolla tavalla puhuttavankaan. Mutta itse olen tehnyt samoja havaintoja. Lähinnä itsestä ja uskon asian olevan noin.

Raamatussa on mm. " olimme inhoittavia ja vihasimme toisiamme". Tuo on Paavalilta.
Jeesus puhuu asioista jotka saastuttavat ihmisen sisältä: Siellä on muun muassa "pahat ajatukset". Olin itse 90 luvulla tosi vaikeassa tilanteessa ja huomasin miten itsestäni lähti toista ihmistä kohtaan ainoastaan vihamielisiä ajatuksia ja olin niiden vanki.

Eikä niihin pahoihin ajatuksiin tarvita mitään äärimmäistä tilannetta, niitä syntyy ihan arkielämässä.

Mulla on yksi tilanne erään työkaverin suhteen. Itseäni harmittaa mitä näen itsestäni tulevan häntä kohtaan ja yritän tehdä niistä parannusta. Olisi helppo syyttää häntä kun koen, että jotenkin hän otti minut kohteekseen siten että ylpeilee mulle omasta "kivuudestaan ja suosiotaan". Minä en edes halua olla kiva ja suosittu, joten hän osuu ihan harhaan, mutta olen näkeväni, että jatkuvasti laittaa minua tuollaisiin tilanteisiin ja väkisinkin tulee olo kuin uitetulla koiralla. Minusta se on hyvin pikkumaista. Toivon pääseväni siihen, että en edes loukkaannu siitä, koskapa huomaan kostonhalua itsessäni. Eli siis lievästä kostonhalusta yritän tehdä parannusta. Siitä tulee inhoittava kierre.

Yleensä ihminen kyllä vapautuu asioista, jos on itselle täysin rehellinen. En kai ole ihan vielä kokonaan käynyt asiaa läpi.

[sandia]

Tuli mieleen, että tietty aloituksen uutisen kaverilla on vieläkin mahdollisuus tehdä parannus. Yritän muistaa rukoilla hänen puolestaan.