Puimatanner > Seurakunta

Seurakunnan hyvinvointi

(1/5) > >>

Letsa:
Katsotaan, syntyykö tästä keskustelua. Uutta testamenttia lukiessa seurakunnan merkitys näyttäisi olevan keskeinen uskoville. Nimenomaan uskovien konkreettisena yhteytenä ja muutenkin rakentumisen ja kasvun kannalta. Sen pitäisi olla jokaiselle myös kuin koti, jossa saa tukea esirukouksen ja muun "hoivan" kautta, voi löytää palveluspaikkansa, saada opetusta, sekä antaa omastaan myös toisille.

Totean vielä, mikä on kaikkien nähtävissä, että Raamatun tarkoittama tilanne seurakunnan suhteen ei ole vallitsevana tällä hetkellä. Olen itsekin sivussa ja tyytymätön tilanteeseeni. En tiedä sitten, ovatko nykyseurakuntien johtohenkilöt tyytyväisiä seurakuntiensa tilaan ja ovatko seurakuntansa heidän mielestään hyvinvoivia.

Ehkä päällimmäisin kysymys mielessäni on, että miksi on niin paljon uskovia, jotka eivät ole lainkaan uskovien yhteydessä, siten että saisivat opetusta paimenilta, ja olisivat palveluspaikallaan seurakuntalähtöisesti. Ja muutenkin lampaina lampaiden joukossa paikallisseurakunnan keskellä. Itse siis kyselen tätä myös itseltäni.

sandia:
Mainitsit saman teeman jossain aikaisemmassa ketjussa ja jäin silloinkin miettimään sitä. Ollaan todella kaukana tuosta tilanteessa.
Uskoon tultuani minulla oli sellainen paikka. Ja myös täällä olin noin 12 vuotta säännöllisessä yhteydessä yhteen rukousryhmään, missä tuo viikoittainen hengellinen yhteys, toinen toisensa tukeminen ja Jumalan sanan oppiminen oli mahdollista.

Mutta on ollut ja yhä on pitkiä aikoja, jolloin ei tiedä mihin kuulun enkä jaksa yrittää vetää roolia siten että näytän täyttävän tuon odotuksen, jos en koe sitä paikkaa turvallisena.

Taisto:

--- Lainaus käyttäjältä: Letsa - 27.11.21 - klo:19:50 ---Ehkä päällimmäisin kysymys mielessäni on, että miksi on niin paljon uskovia, jotka eivät ole lainkaan uskovien yhteydessä, siten että saisivat opetusta paimenilta, ja olisivat palveluspaikallaan seurakuntalähtöisesti. Ja muutenkin lampaina lampaiden joukossa paikallisseurakunnan keskellä.

--- Lainaus päättyy ---
Millainen olisi mielestäsi hyvä seurakunnan kokoontuminen? Nythän ne ovat mielestäni melko '"askeettisia", jos niin voi sanoa: kärjistetysti sanoen kerran viikossa mennään kokoukseen, kuunnellaan puheita ja lauletaan - ja sitten lähdetään kotiin. Siinäkö kaikki? Mihin jäi uskovien yksilötasoinen yhteys, keskinäinen juttelu (jos sallitaan näin epähengellinen ilmaisu), jne.?

Letsa:

--- Lainaus käyttäjältä: Taisto - 27.11.21 - klo:21:34 ---
--- Lainaus käyttäjältä: Letsa - 27.11.21 - klo:19:50 ---Ehkä päällimmäisin kysymys mielessäni on, että miksi on niin paljon uskovia, jotka eivät ole lainkaan uskovien yhteydessä, siten että saisivat opetusta paimenilta, ja olisivat palveluspaikallaan seurakuntalähtöisesti. Ja muutenkin lampaina lampaiden joukossa paikallisseurakunnan keskellä.

--- Lainaus päättyy ---
Millainen olisi mielestäsi hyvä seurakunnan kokoontuminen? Nythän ne ovat mielestäni melko '"askeettisia", jos niin voi sanoa: kärjistetysti sanoen kerran viikossa mennään kokoukseen, kuunnellaan puheita ja lauletaan - ja sitten lähdetään kotiin. Siinäkö kaikki? Mihin jäi uskovien yksilötasoinen yhteys, keskinäinen juttelu (jos sallitaan näin epähengellinen ilmaisu), jne.?

--- Lainaus päättyy ---
En osaa vastata kysymykseesi. Jotakin ajatusta heitin aloitukseen sekä seurakunnan johdon että muiden jäsenten kannalta. Sitä mietin aloitusta tehdessä, että mistä seurakunnan hyvinvointi koostuu. Ei taida olla ihan yhdellä lauseella vastattu. Mutta tätä voidaan pohdiskella.

Stiina:
Toivon muiden pohtimista.
Sanon vain, että tärkeintä olisi (Ydinasian jälkeen) juuri tuo Sandian mainitsema turvallisuus, ettei käy hullusti ja huonosti. Yleensä luterilaisessa ei käy, mutta karismaattisissa lähes poikkeuksetta, jos ei tunne omakseen sellaista "menoa".
Luterilaisessakin voi nykyisin (yhteiskristillisyys) joutua yllättäen esille painostettavaksi, rahastettavaksi tai tekemään sellaista, mitä ei yhtään osaa/halua, ja sen mukana halveksituksi, pilkatuksi sekä syyllistetyksi, alistetuksi jne. (Rukoillaan ilman pyytämistä, että toinen muuttuisi... Sellainen on pahinta henkistä väkivaltaa, ja uhrin tekisi mieli antaa nyrkistä, kun ei muuta voi/osaa. Huh sentään!)
Pappien taidot eivät riitä mitenkään hallitsemaan tällaisia tilanteita. Rajat täytyisi olla vähintään ja mielellään ei yllätyksiä, koska niitä ei yleensä luterilaisuudesta odota.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu