Jopa: " Miten Albert selität tuon ylösnousemususkon? "
Evankeliumeista varhaisimmat ovat kirjoitetut noin 40 vuotta sen hetken jälkeen, jona Raamattu kertoo Kristuksen kuolleen ja ylösnoustuaan astuneen taivaaseen isänsä luo. Se on pitkä aika, liian pitkä. Markuksen evankeliumi lienee varhaisin evankeliumeista. Yksikään Jeesuksen omista opetuslapsista ei ole kirjoittanut mitään, mikä on hämmästyttävää. Heidän jos kenenkä olisi uskonut kirjoittavan kokemastaan, erityisesti ylösnousemuksesta.
Evankeliumeja syntyi aikanaan kymmenittäin, mutta katolisen kirkon johtajat hyväksyivät vain nykyiset neljä. Evankeliumit ovat siis seulonnan tulosta. Ne on välitetty meille kreikankielisinä käännöksinä Jeesuksen äidinkielestä arameasta. Luther käänsi ne saksaksi ja Agricola suomeksi. Käännöstyö on ollut vaikeaa ja vaativaa ja erehtymisen mahdollisuus suuri.
Kristilliseen uskoon liittyi aikanaan paljon riitoja ja kristillinen uskonliike hajosikin, aluksi katoliseksi ja ortodoksiseksi kirkoksi, myöhemmin hajaannus lisääntyi, kun syntyivät protestoijat eli protestantit. Calvin ja Luther olivat johtohenkilöitä, mutta riitaantuivat uskonkäsityksissään. Englanti erosi Rooman kirkosta ja syntyi anglikaaninen kirkko. Kirkollinen sekaannus ja toisten kirkkojen arvostelu on ollut suurta.
Opetuslasten rohkeuden Jeesuksen julman kuoleman jälkeen koen haluna kostaa - näyttää!- juutalaisille ja roomalaisille eli Jeesuksen surmaajille. Opetuslapset halusivat viestittää, ettei meitä pelon avulla saada vaikenemaan. Opettajan julma ja epäoikeudenmukainen kuolema yhdisti heitä. Ymmärrän heidän katkeruutensa.
Jeesuksen ylösnousemus on tapahtumana valtava. On ihmeellistä, että Uuden testamentin kokonaisuudessa se saa jotenkin aivan liian pienen ja pinnalliselta tuntuvan osuuden asian merkitykseen nähden. Teloitettu nousee haudastaan, tapaa Marian ja opetuslapsensa! Sellaista ei ennen tätä ollut tapahtunut!
Päivänselvä tosiasia on, että kukaan teloitettu ei koskaan nouse haudastaan, ei Jeesuksen aikana eikä sen jälkeenkään. Kuolema on aina lopullinen tapahtuma, myös Jeesuksen kohdalla. Tekemällä Jeesuksesta kuoleman voittaja hänestä luodaan samalla jumalallinen olento, mitä hän ei ollut. Jumalallinen olento ei kiroa viikunapuuta, jossa ei ole hedelmää.
Eennen evankeliumien kokoamista siitä todistivat silminnäkijät. Apostolit ja Paavalin mukaan jopa 500 muuta. Joista monien Paavali vielä väittää olevan elossa. Rohkea väite! Kun nämä todistajat olivat väistymässä luonnollisen poistuman kautta, evankeliumit koottiin. Jopa 4 evankelima todistavat Jeesuksesta ja Hänen teoistaan. Kaikki todistavat Jeesuken ylösnusemuksesta. Siihen tähtää koko muu aineisto: Jeesuksen risti ja ylösnusemus.
Paavalin kääntymys lienee tapahtunut aika lähellä ristin tapahtumien jälkeen. Tuo kiihkeä fariseus oli matkalla vainoamaan ja hävittämään Kristuksen seuraajia. Aikamoinen suunnan muutos! Paavalin kirjeet, ainakin osa niistä, on varhaisempia kuin evankeliumit. Ne todistavat samasta asiasta - Jeesus on ylösnoussut.
Nuo arvelut "kostamisesta" kuulostavat kovin kevyiltä muiden tosiasioiden rinnalla. Todella kevyiltä. Ja kukapa ei tietäisi, ettei kuolleet tavallisesti nouse haudastaan?
Uskon, että Paavalikin tiesi sen vallan hyvin. Siksikin hän vainosi Jeesuksen seuraajia, kun sellaista 'huuhaata' menevät julistamaan. Mutta Paavali sai vastaansanomattoman pysäytyksen. Täyskäännös ja vainoista, kivityksistä, vankiloista piittaamatta hän julisti rohkeasti sanomaa Jeesuksen ylösnousemuksesta.
Kenellehän Paavali olisi mahtanut haluta "kostaa"?
Tosiasioiden valossa Jeesuksen ylösnusemus on niin varma ja tärkeä asia, että muut uskonnot menettävät varsinaisen merkityksensä. Miksi etsiä enää korvikkeita, kun aito on löytynyt ja tunnistettu?
Jos ihmiset olisivat sepittäneet ylösnusemuskertomuksen, miksi sen ajan ihmiset olisivat laittaneet naiset sen ensimmäisiksi todistajiksi?
Miten voidaan sanoa, että Jeeuksen ylösnousemuksella olisi "aivan liian pieni ja pinnaliselta tuntuva merkitys", kun koko kristinuskon totuudellisuuden opetetaan olevan sen varassa?