Ihminen rupeaa ikaankuin palvomaan omia sielunliikkeitaan jumalallisina. Sita muodostuu sitten sanahirvioita kuten “sisallamme oleva kaikkeinpyhin”.
Omat 'jumalalliset' sielunliikkeet voivat saada monenlaisia muotoja jopa niin, että joku saattaa sanoa kokevansa Pyhän Hengen tunteita.
Jossain toisella suunnalla joku voi opettaa tai luulla, että uskovista voi tulla pikku jumalia.
Ihmisen sydän on pimeä.
Jossain kohtaa Raamattua Jumala sanoo haluavansa asua pimeässä.
Ilmestysmajassa ei ollut ikkunoita.
Tietyllä tavalla esipiha, Pyhä ja Kaikkein pyhin kuvaavat ihmistä.
Siinä ajattelussa on kuitenkin vaara mennä väärille poluille.
6 Sillä Jumala, joka sanoi: "Loistakoon valkeus pimeydestä", on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa.
7 Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.
Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat?