Ainut tarpeellinen

[Magda-sisko]

Luuk. 10:41-42:
Herra vastasi ja sanoi hänelle: "Martta, Martta,
moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet,
mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa.
Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois."

Mikä ainoa asia/osa on se tarpeellinen, jonka Maria valitsi ja jota ei oteta pois?

Yhdestä virkkeestä vaikka esseeseen asti ajatukset tästä tervetulleita.

[Opo]

”Onneni on olla Herraa lähellä. Tahdon laulaa Hänen teoistaan”. Jeesus sydämessäni, siis lähempänä kuin virressä, jossa ollaan vieressä.

[xyz]

Jumalan tunteminen?

[sandia]

Maria halusi kuulla, mitä Jeesuksella oli sanottavaa. Hän keskittyi Jeesukseen ja siihen mitä Jeesus puhui niin paljon, että häneltä lipsahti sen hetken käytännölliset asiat mielestä.

[Magda-sisko]

Minä ajattelen, että se yksi ja ainut tarpeellinen on, että pysyy Jeesuksen yhteydessä kaikissa olosuhteissa.
Maria varmaankin tiedosti Jeesuksen lähestyvän kuoleman, myös omansa - ja veljensä.

Tämä tapahtui Jeesuksen viimeisellä matkalla Jerusalemiin.

Maria tiesi, että tässä on elämän ja kuoleman Herra. Väkivaltaisen kuoleman riski leijui myös Marian päällä, ja siitä huolimatta hän pysyi siinä.
Ei siinä muuten mitään niin erityistä olisi ollut. Moni polvistui maahan Jeesuksen jalkoihin, kuka missäkin mielessä.

Lukisin mielelläni lisää ajatuksia.

[Korpima]

Tuosta lainatusta kohdasta tulevat minulle mieleen muut Raamatun kohdat, joiden mukaan on tärkeää rakastaa Jumalaa (ja lähimmäistä). Tässähän Jeesus on hyvin selkeästi läsnä ihmismuodossa, vaikka en tiedä/muista oliko heille vielä selvää että Jeesus on Herra vai nähtiinkö hänet jonkinlaisena profeettana tai rabbina.

Lisäksi kohta, jonka mukaan Jumalan valtakunta tulisi asettaa etusijalle, niin muut asiatkin järjestyvät. Eikä stressata turhista. (No, en tarkistanut miten menevät sanatarkasti, mutta vähän sinnepäin ainakin.)

Tällainen pyhä huolettomuushan on itselleni vielä aika vierasta, huolehdin aika paljon maallisista pikkuasioistakin. Jumalan voimaan, kaikkivaltiuteen ja huolehtimiseen luottamisen opettelussa on vielä tekemistä. "Kyllä asiat lutviutuvat."

Tuli myös mieleen, että pyhän Jumalan "hengellinen puhe" on ilmeisesti aika pelottava ja kauhistuttava kokemus, kuin se VT:n vuori-ilmestys. Tähän on tullut viitteitä ainakin parilla katsomallani Youtube-videolla (Precept Suomen Jumalan pyhyys -videolla oli lyhyt maininta jonkun kokemuksesta, jonka hän toivoi loppuvan rankkuutensa takia - lisäksi One Way Missionin yhdellä puhujalla oli tästä kokemusta: hän muuttui pelosta valkoiseksi Jumalan puhetta kuultuaan tai jotain sinnepäin).

Jeesus ei varmaankaan ollut mitenkään erityisen pelottava tai kauhistuttava puhuja tässä muodossaan, vaan näytti oletettavasti jokseenkin normaalilta ihmiseltä.

Onhan kyseessä harvinainen ja hieno tilanne: ihmiskunnan viisaimmatkaan mielet eivät ole mitään Jeesuksen (siis kaiken Luojan!) viisauteen verrattuna. Tyrmistyttävää, hämmästyttävää! Vähän noloa siis, jos kaikki harvinaislaatuinen opetus tai vuorovaikutus menisi ohi korvien tai keskittyisi vain jokapäiväisiin maallisiin huoliin...

- Jeesus, messias, tulee tänään kyläilemään ja opettamaan, tuletko mukaan?
- Valitettavasti en voi. Pörssisähkö on halpaa, pitää imuroida ja pestä pyykkiä.

Jumalan sanat ja läsnäolo ovat arvokkaita.

Jos muistaa ja uskoo, että Jeesus on olemassa, niin siihen voi elämässä perustaa paljon. Vaikka välillä sohlailisi ja unohtelisikin asioita tai Raamatun sisältöjä, niin Jeesuksen keskeisyys on olennaista. Muut jutut voi aina opetella ja palata oikealle tielle, kunhan vain muistaa Jeesuksen.

[pax]

Olen usein miettinyt olivatko Martta ja Maria eri viivoilla vai oliko se hetki siinä sellainen johon Martta veti Jeesuksen mukaan kommentillaan.

[sandia]

Kovin krittinen Martta oli Marian suhteen. Ja siihen todella veti Jeesuksen siihen mukaan.

Minulla menee aina ajatukset siihen, että Martta oli käytännöllisempi ihminen kuin Maria.

Projisoin siihen itseni ja kokemukseni käytännöllisempien ihmisten seurassa. Ja muistan mm. Ruotsin aktiossa 17 vuotiaana ärsyttäneeni Marttasieluja kömpelyydelläni.
Ei osaa nähdä mitä olisi hyvä tehdä, koska näkee sen sivuasiana. Jos sitten on jotain murkinaa tarjolla, ihan kiva, mutta ei se välttämätöntä ole. Ainahan voi pistäytyä kahvilla kotimatkalla ja jatkaa omia pohdintoja siellä kenenkään häiritsemättä.

Joskus täälläkin otan kahvimukin ja jonkun syötävän mukaan ja menen kivalla säällä parkkipaikalle joko auton viereen tai autoon nauttimaan antimista ja pohtimaan omia ajatuksiani. En jaksa sellaista pinnallista ja toisista välinpitämätöntä jutustamista kirkkokahvilla. Tää oli siis silloin kun kirkko oli vielä olemassa.
USAssa ihmiset eivät puhu uskon asioista kirkkosalin ja muodollisen jumalanpalveluksen jälkeen ollenkaan. Sitä en ole koskaan ymmärtänyt.


Mutta niiden silmissä jotka keskittyvät toisten kestittämiseen se näyttää itsekkäältä ja töykeältä.