Kirjoittaja Aihe: Jumalan ensimmäiset sanat langenneelle ihmiselle: "missä olet?"  (Luettu 544 kertaa)

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6331
Minulla oli eilen illalla ennen nukkumaanmenoa hyvin henkilökohtainen kommunikointi Herran kanssa. Olen tosi kiitollinen siitä!Tajusin, että olen elämäni aikana käyttänyt valtavan paljon energiaa yksinkertaisesti selviämiseen. Ja inhimillisesti katsoen "selvinnyt voittajana" :D

Sen tekee niin, että "suree pois" asioita mitä ei ole saanut tai on menettänyt. Eli suree pois haaveet, toiveet, ihanteet ja menetetyt asiat. On todella kuin heittäisi laivasta pois kaiken mitä ei välttämättä tarvitse.

Mutta mitä sitten? On niinkuin autio, tyhjä. En tarkoita masentunut, yksinäinen, eristynyt. Niitä en todellakaan ole. Mutta siinä ulkonaisessa vahvuudessa minkä on saanut on silti tavallaan yksin. Ei ihme että olen niin tykästynyt tv sarjaan Queen of the South.  Tajusin myös, että Joosefin elämässä kävi samoin. Hyvin alkoi, mutta sitten meni kaikki ja joutui vieraaseen maahan orjan asemaan. Miten hän siitä nousi? Nöyrtymällä jokaisessa tilanteessa, tekemällä sen mitä eteen laitettiin. Sitä kautta nousi parempaan asemaan yhteiskunnassa. Sitä kautta voitti ympäröivien ihmisen luottamuksen ja pääsi parempaan asemaan yhteiskunnassa.

Mutta sitten heräsin eilen tajuamaan tuon ja tajusin, että olen yksin. Tavallaan. Kyselin Herralta että mitä mä nyt teen, on niin tyhjä olo??? :(  Mihin minä kiinnitän itseni? Sanoin Herralle, että ei näin voi elää. :-\ :-\

Ensin sain mieleeni Tuomas Kempiläisen kirjan Imitation of Christ. Krituksen seuraamisesta, jos se noin meni suomeksi. Tiedostin, että sitä sieluni jaksaisi lukea.

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6331
Tää ei ole valmis, mutta mun tietsikka lakkoili, joten lähetin etten menetä mitä kirjoitin.

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6331
Tuli mieleen Jeesuksen sanat: Tulkaa minun tyköni kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.

Sitten tuli mieleen: Jumala on rakkaus.
Ja Jeesus sanoi opetuslapsille: "seuraa minua"

Se on henkilökohtainen asia ihmissielun ja Herran välillä.
 
Ja Jumalan KUTSUU ihmistä. Yhteyteen, suhteeseen, rakkauden täyttämään läheiseen kanssakäymiseen.

Jumala tekee aloitteen, kuten Aatamin suhteen tämän langettua. Jumalan sanoi: Aatami, missä olet"

Ei Jumalan ole mihinkään hävinnyt, ihminen on eksynyt ja Jumala ETSII ihmistä. Jeesus vertasi itseään lammaspaimeneen, joka etsii YHTÄ eksynyttä lammasta.

Olen kuulunut hänelle 16 vuotiaasta asti. Hän sallii tuon mistä kirjoitin. Paavali sanoi: olen menettänyt kaiken, että voittaisin omakseni Kristuksen.

Koin siis että Herra näytti tämän sydämelleni.

Jotenkin koen myös saaneeni, että minun tulee muistaa tämä sama jokaisen asiakkaani suhteen.

Poissa Soltero

  • Viestejä: 2461
Minulle on tullut myös voimakkaasti eteen viime aikoina tosiasia, että Jumala,
Luoja ja Kaikkivaltias, on aina aloitteentekijä ja kutsuja.
Ihminen ei pääse Hänen lähelleen eikä saa voimaa Häneltä omilla mietiskelyillään,
tunnekuohuillaan eikä kyselyillään.
Näitäkin tarvitaan, mutta ne ovat seurausvaikutuksia.
Ensin Jumala lähestyy, puhuttelee ja ilmoittaa olemassaolostaan ja vallastaan.
Ihminen tekee sitten valintansa.

Siksi jo uskossa olevankin on parasta nöyrtyä ihmettelemään Korkeimman suuruutta ja syntiselle ihmisille lahjoitettua oikeutta lähestyä Pyhää.
Ihmisen hurskaudenharjoitukset ja pyhitysponnistelut ovat sielullista kiihkoilua,
usein jopa suurta syntiä.

Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6331
Tuli myös mieleen Jeesuksen sanat Ilmestyskirjassa.
"Katso, minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen sisään ja aterioitsen hänen kanssaan ja hän minun kanssani."

Meniköhän se noin, yritin muistaa tarkasti miten tuo meni.

Siinäkin on voimakkaasti tuo että se "minä-sinä" suhde. Siis normaalikielellä ilmaistuna yhteys.  ::) Siis huvitti tuo ensimmäinen ilmaisuni minä-sinä suhde, kun siihen on tuo normaali sanakin.

Siis tuon aloituksen suhteen koen, että Herra näytti voimakkaasti, että minulla ei tarvitsisi olla tuota tyhjyyden kokemusta, ellen unohda että minulla on Häneen henkilökohtainen yhteys, mikä siis ei ole tuolla tavalla psyykattu kuten Soltero esitti. Vaan se perustuu siihen, että Herra lähestyy, etsii yhteyttä ihmiseen.

Eli jos koen tuota tyhjyyttä,, se johtuu siitä, että olen ehkä hieman eksynyt Herrasta omiin juttuihin. Jos ei muuhun niin siihen tyhjyyden tunteeseen.

Jumala ei ole luonut meitä elämään tyhjyydessä vaan yhteydessä.

« Viimeksi muokattu: 17.03.21 - klo:15:05 kirjoittanut sandia »