Puimatanner
Puimatanner => Laki ja evankeliumi => Aiheen aloitti: xyz - 07.03.19 - klo:14:59
-
Miten ymmärrätte efesolaiskirjeen viimeisessä luvussa kuvatun Jumalan sota-asun yllemme pukemisen? Mitä käytännössä tarkoittaa seisoa kupeet totuuteen vyötettyinä, pukeutuneena vanhurskauden haarniskaan jne.?
-
Miten ymmärrätte efesolaiskirjeen viimeisessä luvussa kuvatun Jumalan sota-asun yllemme pukemisen? Mitä käytännössä tarkoittaa seisoa kupeet totuuteen vyötettyinä, pukeutuneena vanhurskauden haarniskaan jne.?
Ei tätä varmaankaan voi tyhjentävästi sanoa, mutta mielestäni se on pohjimmiltaan pääasiaan pitäytymistä. Mm. Ef.2:8 ja 9 kiteyttää tämän erinomaisesti: "Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi."
-
Kiitos Paulus.
-
Osaisiko kukaan kertoa miksi pukeuduttuamme efesolaiskirjeessä kuvattuun sota-asuun riisumme sen pois yltämme nukkumaan mennessä tai jonkun taistelun tauottua? Jäin vaan pohtimaan, että jos emme riisuisi sota-asuamme yltämme maata mennessämme tai taistelujen tauottua niin ei tarvitsisi sitä sitten aamulla heretessä tai uuden taistelun alkaessa taas yllemme pukea?
Olen pohdiskellut tuota raamatunpaikkaa (Efesolaiskirje 6:10-20) monet kerrat. Siinä kuvattu sota-asu näyttää sopivan sekä puolustus- että hyökkäystaisteluun ja se puetaan päälle "kaikella rukouksella ja anomisella". Jos joudumme alvariinsa sotakamppeita päällemme pukemaan niin voisiko se johtua siitä, että olemme laimin lyöneet rukouselämäämme ja viipymistämme kahden Herramme kanssa?
-
Melkoisessa gonavarustuksessa sitä tulee kuljeksittua.
-
Miten ymmärrätte efesolaiskirjeen viimeisessä luvussa kuvatun Jumalan sota-asun yllemme pukemisen? Mitä käytännössä tarkoittaa seisoa kupeet totuuteen vyötettyinä, pukeutuneena vanhurskauden haarniskaan jne.?
En ole koskaan ymmärtänyt sitä.
Mutta voisiko kupeiden vyöttäminen totuuteen tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että välttää valehtelua?
-
Kun ihminen on jotenkin vaikeassa tai haastavassa saatikka uhkaavassa tilanteessa, luontainen reaktio kai on sellainen vaistomainen taistelu- pako- tai jäätymisreaktio. Siinä kai helposti unohtaa kaiken sen mitä Raamattu kertoo meillä uskovan todellisuudesta ja Jumalan lupauksista... Ehkä toi raamatunkohta rohkaisee pitämään totuuksista kiinni kinkkisessäki tilanteessa.
-
Mielestäni tässä kohdassa, joka on vertauksen kaltainen on turha ruveta liiaksi pilkkomaan sanankohtia ja nyansseja.
Kai jokainen ymmärtää,että olemme maailmaa vastaan ikäänkuin sodassa,mutta rauha Jumalan kanssa.
Meidän pitää puolustautua perkeleen valheilta,taistella uskomattomia vastaan sananmiekalla jne...
Tämä on hengellinen sota!
-
Vähän vierastan ajatusta, että taistelesimme "uskomattomia" vastaan. Heidän puolestaan perkelettä vastaan mieluummin.
-
Olette Mice oikeassa,kirjoittaessa mietin että kirjoitan tuon toisella tavalla mutten sitten viitsinyt :)
-
Luulen että Paavali on vain ottanut arjesta tutun legioonalaisen, jonka avulla hän painaa tärkeitä asioita lukijoiden ja kuulioiden mieliin.
Itse asiat mitä siitä löytyy ovat käsittääkseni:
-totuus
-uskon vanhurskaus
-alttius rauhan evankeliumille (valmius palvella?)
-usko
-pelastus
-Jumalan sana
-rukous
Eikä noissa ole mitään sotaisaa vaan ihan peruskauraa, keskeisiä asioita jotka vaan välillä tuppaa unohtumaan.
-
Nimenomaan Paavali sanoo,että sota on ja vielä keitä vastaan.
-
Toki se sota on mutta siinä sota-asussa ei sinällään ole mitään niin sotaisaa kuin äkkiä voisi luulla.
-
Näimpä.