Juu kyllä minäkin haluan tietää mihin uskon ja miksi.
Niinkin paljon, että vaikka vastassa olisi minkälaisessa asemassa oleva kristillinen johtaja ja hän sanoisi jotain erilaista kuin minkä koen oppineeni Jumalan sanasta, en pelkäisi seistä sen puolesta minkä uskon todeksi. Olen tuon tehnyt itselleni selväksi. Tosin käyttäisin sitä kykyä vain jos joku yrittää pakottaa minua muuttamaan ajatteluani. On aika paha jos ihminen ei tiedä minkä puolesta seisoo.
Tuon tein itselleni selväksi ennenkuin menin siihen katoliseen rukouspiiriin. Samaa kykyä olen sitten hyväksikäyttänyt joitankin militantteja kohtaan, jotka yrittivät tuomita minut siitä että olin katolisten uskovien piirissä.
Tietty on paljon Raamattuun liittyviä asioita, joita en tunne hyvin. Kuten lopun ajan tapahtumat. Mutta rehellisesti sanoen minulla ei ole myöskään kykyä arvioida niitä, jotka opettavat niistä asioista. Siksikpä ikäänkuin otan tietyn etäisyyden kaikkiin opettajiin, varsinkin jos sanovat tietävänsä asiat tarkkaan. Olen sen verran Raamattua lukenut, että olen tullut johtopäätökseen, että ilman Pyhän Hengen opetusta sydämelle niistä asioista ihminen menee kovin helposti vikaan. Siksipä en ota täysin vakavasti ketään, joka opettaa sanotaan vaikka lopun ajan tapahtumista. Tai siis siten, että nielisin kaiken.
Luotan, että Pyhä Henki johtaa totuuteen siinä määrin missä näkee minun kykenevän ottamaan totuutta vastaan. Siihen lähinnä perustan.
Nyt olen siis menossa KLn raamattukurssille Ilmestyskirjasta. Eka kerran hakeudun tietoisesti opetuksen pariin Raamatun viimeisestä kirjasta. Saa nähdä miten siinä käy....
Syy miksi menen juuri Kln kurssille on se, että heidän parissaan tulin uskoon ja sen opetuksen minkä olen saanut on lähinnä KLn opetusta tai sitten uskovien opetusta, jotka ovat hengellisesti lähinnä kasvaneet KLn piirissä.
Olen viimeiset vuosikymmenet ollut uskovien parissa jotka ovat oppineet monista asioista eri tavoin kui minä. Mutta se on niinkuin pakko hyväksyä, muuten olisin ollut ihan yksin uskovana. Täällä ei yksinkertaisesti ole samasta hengellisestä taustasta olevia ihmisiä kuin minä. Siihen on ikäänkuin pakko tottua, että on uskovia jotka kokosydämisestä sitoutuvat johonkin teologiaan, ja usein ne teologiat ovat puolestaan toinen toistensa vastaisia. Eli siinä on sitten pakko hyväksyä tuo totuus. Eli sanon itselleni okei toi tyyppi ajattelee noin, ja sitä kautta sitten arvioin kuinka avoin eri asioista voin olla sen tyypin kanssa. En viitti ruveta väittelemään jostain teologisesta jutusta, mistä uskovat ovat väitelleet viimeiset vuosisadat.