Romanikerjäläisiä, siis Romaniasta ja Bulgariasta lähteneitä elintasopakolaisia,
on massoittain Espanjassakin.
He eivät ano mitään, vaan käskevät ja kehottavat antamaan itselleen rahaa.
Heitä istuu kauppojen ovilla vaatimassa sekä sisään- että ulospääsymaksua itselleen.
Kirkossa oli eräänä sunnuntaina saarnaamassa suomalainen romanimies (erittäin tunnettu järjestömies).
Hän kehotti puheessaan antamaan kirkon ovella istuvalle romanirouvalle rahaa,
koska hän kokee sympatiaa omaa heimoaan kohtaan,
ja tietää köyhyyden tuskan.
Hän kertoi jopa keskustelleensa ko. bulgarialaisrouvan kanssa romanikielellä.
Sen jälkeen naisen posket ovat ennestäänkin pullistuneet ja vaativaan katseeseen on tullut ylimielinen rahastajan välähdys, jos yrittää kävellä kirkkoon tai ulos maksamatta hänelle.
Oikeitakin kerjäläisiä on joka maassa.
Heillä ei ole ruokaa, vaatteita eikä asuntoa.
Kaikki eivät ole minkään avustusjärjestön piirissä, joten pitää olla tarkkana, kenen ohi kävelee ja kenelle antaa.
Oman menneisyyteni muistaen annan aina aamuisin krapulaiselle kaljarahaa kerjäävälle pullon hinnan, koska tiedän (tunnemuisti) henkilön kokeman äärettömän tuskan.
Raittiusvalistus ei ole silloin paikallaan, vaan välittömään inhimilliseen hätään vastaaminen.
Jeesuksesta ja AA:sta voi kertoa toisessa tilanteessa.