Uudestisyntyneet uskovat lähtevät pois uskovien seurakuntiinsa ja
uskonnollisuutta harrastavat nimikristityt ehkä jäävät.
Nimellisesti kristittyjä on (lähes) kaikissa seurakunnissa. Tilanne ei varmaankaan ole parempi nyt kuin aikoinaan niissä seitsemässä Vähä-Aasian seurakunnassa, joista Ilmestyskirja puhuu.
Niin on.
Tämä ketjuhan kuitenkin käsittelee nimenomaan luterilaista kirkkoa.
On sellainen tuntuma, että kun selvän uskonratkaisun tehneet luterilaisen kirkon jäsenet
eivät voi enää kuulua kirkkoon sen maallistumisen ja Jumalan Sanasta luopumisen takia,
he tuskin ryntäävät vapaisiin suuntiinkaan.
Ehkä syntyy uusia luter. tunnustuksellisia herätyskristillisiä yhteisöjä entisten rinnalle.
Mutta se, mitä tapahtuu jäljelle jäävälle kirkolle, näyttää minusta aika synkältä.
Kuulostaa kai ilkeältä puhua naispiispojen ja lesbokirkkorouvien johtamasta
järjestelmästä, mutta toisaalta sellainenhan on jo osittain totetunut.
Ehkä se on luterilaisten enemmistön tahto, mutta tuskin Raamattua auktoriteettina
pitävien.
Syntyy jonkinlainen mystinen instituutio, jossa papit ja (uskallanko sanoa?) papittaret
suorittavat menojaan ja toimituksiaan, jotka ovat historialtaan kristillisiä.