Tulin Raamatun UT:n kirjeiden lukukierroksellani  jälleen heprealaiskirjeen alkuun ja kiinnitin huomiotani kohtaan 2:10:

Hän, joka on kaiken luoja ja perusta, tahtoi tuoda paljon lapsia kirkkauteen, ja siksi hänen tuli tehdä heidän pelastajansa ja perilleviejänsä kärsimysten kautta täydelliseksi.

Tässä siis ymmärtäisin niin, että kärsimysten kautta voi päästä täydelliseksi. Tai sillä on jokin rooli.

Miten tämä kärsimyksen ja täydellisyyden yhteys sitten pitäisi ymmärtää?

Muistuu mieleen jokin Bruce Charltonin oma kokemus ja jonkin keskustelupalstan kokemus, joiden mukaan esim. sairaana olevan kärsimys ei välttämättä tunnu jalostavan, vaan lähinnä tekee kärsivästä toisille ikävämmän. Toisaalta Paisios Athosvuorelainen rukoili Jumalalta syöpää tarkoituksella ja sai sellaisen, ja hän oli varmastikin paljon pyhittyneempi kuin useimmat.

En tätä puolta asioista siis oikein ymmärrä, enkä kärsimyksen ongelmaa yleensäkään ole pohtinut.

Lainaus käyttäjältä: sandia - 09.04.24 - klo:14:04

Vanhaa liittoa ei edes ollut, eikä israelin kansaa silloin kun tää Melkisedek siunasi uskovan Aabrahamin..

Kyllä tuolloinkin oli liitto, se oli ympärileikkaus.

Ympärileikkaus oli sekä liitto että liiton näkyvä merkki.

1.Moos.17

Eikös ympärileikkauksen liitto Jumalan kanssa tehty vasta sen jälkeen, kun Melkisedek oli siunannut
Abrahamin (Abramin)?  Näistä kirjoitetaan 1.Mooses 14-16

Jumala auttaa iloitsemaan ja saavuttamaan onnellisuuden ja rauhan. Tutkimustenkin mukaan uskovaiset ovat onnellisempia kuin muut.

En tietty sinänsä ymmärrä tuota. En ymmärrä pappeuden merkitystä.

Tähän omaa yritystäni ymmärtää: itse näen papin tarpeen siinä, että tarvitaan ihmisiä, jotka osaavat ja muistavat hengelliset asiat (lait, ohjeet, kirjoitukset, menot jne.). Osaamista ja ihmisiä, joilta voi kysyä Jumalan tahdosta. Nuo VT:n uhrijutut esimerkiksi vaikuttavat aika teknisiltä ja vaikeilta muistaa. "Mitä uhraan kun tein synnin x?" Ja ne silti piti suorittaa oikein. Jo siinä oli varmasti opettelemista.

Tämä noin niin kuin käytännön pohjalta. Varmasti "mystisempisiäkin" ulottuvuuksia löytyy.

Luvussa 5 aluksi verrataan Vanhan Liiton pappeutta ja Jeesuksen Ylimmäistä pappeutta.
Vanhan liiton papit olivat itsekin syntisiä, ja vaikka heidän tehtävänään oli ikäänkuin olla välittäjä ihmisen ja Jumalan välissä, se oli rajallinen rooli, koska he itse olivat samalla tavalla "heikkouden alaisia", ja kun uhrasivat eläinuhreja ihmisten puolesta, he joutuivat myös uhraamaan omasta puolestaan. Ja tietty papit olivat itsekin kuolevaisia.

En tietty sinänsä ymmärrä tuota. En ymmärrä pappeuden merkitystä.

Mutta Jeesuksesta siinä luvussa on näin: (Jeesus) tuli iankaikkisen autuuden aikaansaajaksi kaikille, jotka olivat hänelle kuuliaisia, hän, jota Jumala nimittää "ylimmäiseksi papiksiÄ Melkisedekin järjestykseen mukaan.

Melkisedeksestä kerrotaan VTssä, että oli pappi. Hän eli Aabrahamin aikoina ja siunasi Aabrahamin.
Aabraham on ikäänkuin uskon prototyyppi. Hän eli uskossa, hän luotti Jumalan sanaan ja sitä kautta Jumala oli hänen kanssaan.

Vanhaa liittoa ei edes ollut, eikä israelin kansaa silloin kun tää Melkisedek siunasi uskovan Aabrahamin..

Jännä juttu.