Kirjoittaja Aihe: Suomen Luterilaisen kirkon mahdollinen tulevaisuus.  (Luettu 52277 kertaa)

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Suomen Luterilaisen kirkon mahdollinen tulevaisuus.
« Vastaus #90 : 16.05.14 - klo:11:18 »
Siellä on aina herätystä, missä on puhdas evankeliumi. Eikä pelkästään herätystä, vaan uutta elämää.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Helena

  • Vieras
Vs: Suomen Luterilaisen kirkon mahdollinen tulevaisuus.
« Vastaus #91 : 16.05.14 - klo:12:40 »
Siellä on aina herätystä, missä on puhdas evankeliumi. Eikä pelkästään herätystä, vaan uutta elämää.
Meillä on tuon suhteen Suomessa, hyvässä mielessä leivän yltäkylläisyys. Kerran keskustelin Keuruun helluntaikonffasta jonkun kanssa. Kerroin omalta kohdaltai, että menin tapahtumaan rukoillen, kävin läpi tiettyä prosessointia elämässäni ja janosin Jumalan sanan saarnaa ja yleensä Jumala kosketusta elämääni. Innoissani kerroin, kuinka Herra kuuli rukoukseni ja vastasi minulle hyvyydessään tuossa konffassa. Keskustelukumppanini sen sijaan vain moitti koko tapahtumaa siitä, kuinka kauas on menty ja poikettu Jumalan sanasta Helluntaiherätyksessä. Hänellä oli jo tapahtumaan mennessään kielteinen asenne ja hän oli siellä etsiäkseen moittimisen aiheita.

Sanoin hänelle vain lyhyesti, että moitteen aihetta ja parantamisen varaa taitaa löytyä aina. Silti Jumala näkee Häntä etsivän ja on luvannut täyttää kaikki tarpeemme, ettei meiltä puutu mitään.

tikli

  • Vieras
Vs: Suomen Luterilaisen kirkon mahdollinen tulevaisuus.
« Vastaus #92 : 16.05.14 - klo:12:52 »
Lainaus
...moitteen aihetta ja parantamisen varaa taitaa löytyä aina. Silti Jumala näkee Häntä etsivän ja on luvannut täyttää kaikki tarpeemme, ettei meiltä puutu mitään.

Olen tästä samaa mieltä ja uskon jopa siten, että Jumala voi ravita nälkäisen ja janoisen sielläkin,
missä Hänen Sanaansa julistetaan esim. väärin motiivein, sillä se on niin ihmeellinen totuus, että Jumalan Sanassa on sellainen voima, joka tekee juurikin sen, mitä varten Jumala on Sanansa lähettänyt.

Ja tähän uskon Paavalinkin uskoneen ja siksi hän ei ottanut suuria kierroksia siitä, kun hänelle tultiin kertomaan, miten joku julistaa Jumalan Sanaa kateudesta, vaan totesi tärkeintä olevan, että Sanaa julistetaan.

Tämä luo uskovalle sellaisen turvallisuuden, että uskalta syödä Jumalan puhtaan Sanan kaikkialla, missä sitä jaetaan, laittaen kaiken sen ympärillä olevan turhan, jos sellaista on, toisesta suupielestä pihalle; kuten, miten se tuodaan, miksi sitä tuodaan, kuka sitä tuo yms.  ja syö sieltä joukosta sen Hänen Sanansa levollisin ja tyytyväisin mielin.

Niin kauan, kuin me ihmiset olemme evankeliumia julistamassa, se tulee jollain tavoin epätäydellisen ihmisen kautta julki tuoduksi, mutta se ei missään määrin tee arvottomaksi tahi voimattomaksi Jumalan Sanaa ja Jumalan tarkoituksia ja tahtoa.


Poissa Soltero

  • Viestejä: 2462
Vs: Suomen Luterilaisen kirkon mahdollinen tulevaisuus.
« Vastaus #93 : 16.05.14 - klo:16:26 »
Herätys tarkoittaa sitä, että joku tulee uskoon.
Laajemmassa herätyksessä samoihin aikoihin tulee useampi henkilö uskoon.

Herätyksen rukoileminen on aivan raamatullista.
Se on esirukousta, jossa  pyydetään Herraa auttamaan jotakuta ihmistä tai useampia henkilöitä löytämään elävä yhteys Jeesukseen.

Sillä ei tietenkään ole mitään merkitystä, minkä uskonsuunnan, kirkkokunnan, herätysliikkeen tai muun porukan piirissä herätystä tapahtuu eli ihmisiä tekee uskonratkaisunsa.

tikli

  • Vieras
Vs: Suomen Luterilaisen kirkon mahdollinen tulevaisuus.
« Vastaus #94 : 17.05.14 - klo:09:04 »
Näin minäkin asian ymmärrän ja olenkin sitä mieltä, että herätystä on kuitenkin koko ajan
olemassa, sillä jatkuvasti jossain joku löytää Jeesuksen Herraksensa ja siksi toisaalta
ihmettelenkin, että miksi niin valtavasti vouhkataan siitä, että koska se tulee ja mistä se alkaa yms.

Lainaus
Herätyksen rukoileminen on aivan raamatullista.
Se on esirukousta, jossa  pyydetään Herraa auttamaan jotakuta ihmistä tai useampia henkilöitä löytämään elävä yhteys Jeesukseen.

Olen samaa mieltä ja jos on joku sellainen uskova, jolla ei ole minkäänlaista hätää hukkuvista sielusta, joka hätä ajaisi häntä esirukoukseen uskosta osattomien puolesta, niin voisi kysyä, että onko alttariltasi tuli hiipumassa, tahi jo peräti sammunut.
(Tämä toki kärjistetysti ilmaistuna.)

Omassa elämässäni on ollut noitakin aikoja ja voin vahvistaa, että ne ovat aina olleet juurikin niitä aikoja, jolloin rukousalttari on kaikkinensakin palanut säästöliekillä, eikä ei ole ollut halua ja kaipausta olla yhteydessä Taivaallisen Isän kanssa.

Mutta kiitos Jumalalle, että meillä on mahdollisuus näissäkin tilanteissa mennä Hänen neuvonpitoonsa ja pyytä, että saisimme halua ja voimaa käydä esirukoukseen.

Suo puhallus helluntai tuulen, minun syömmeni kynttilään.
:,: Sano Herrani, että mä kuulen, voitko sammuneen sytyttää? :,:

Suo kipinä henkesi tulta, näet alttarin kylmän tään.
:,: Isä pyydän oi puhdista kulta, minä itkien eteesi jään.:,:

Minä tahtoisin hehkuen palaa, sinut tuntea yksin vaan.
:,: Tulikastetta henkeni halaa, milloin uudeksi muuttua saan:,:

Jään jalkojes juurehen Herra, viivyn itkien edessäsi.
:,: Olet luvannut sanassas kerran itse siunata ahdistetun:,:

Tulikastetta henkeni halaa, pyydän syttyä tulesta Sun.
:,: Lupauksiisi syömmeni luottaa. Herra milloinka sytytät mun? :,:




Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Suomen Luterilaisen kirkon mahdollinen tulevaisuus.
« Vastaus #95 : 18.05.14 - klo:09:48 »
Minä tahtoisin hehkuen palaa, sinut tuntea yksin vaan.
:,: Tulikastetta henkeni halaa, milloin uudeksi muuttua saan:,:

Olen tuntenut Hilja Aaltosen ehkä paremmin kuin kukaan muu täällä, ja vielä paremmin tunsin hänen miehensä Efraim Aaltosen. Vaikka Jumala käytti Hiljaa monella tavoin, niin Hilja teki myös virheitä, kuten me kaikki muutkin. Eivätkä seurakuntien johtajatkaan olleet Hiljan kanssa aina samaa mieltä.

Tuossa ylläolevassa laulussa on yksi kohta, joka ei mielestäni ole "opillisesti" oikein. Laulun sanoista voi päätellä, että ne ovat uudestisyntyneen ihmisen ajatuksia. Jos on jo uskossa, on jo muuttunut uudeksi. Siinä kuitenkin tahdotaan tulla "uudemmaksi", mitä se sitten lieneekään.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

tikli

  • Vieras
Vs: Suomen Luterilaisen kirkon mahdollinen tulevaisuus.
« Vastaus #96 : 18.05.14 - klo:10:25 »
Kieltämättä olen joskus mietinyt samaa asiaa, mutta sitten todennut, että kyllä minä ainakin tarvitsen uudistumista päivittäin.

Sillä jos ja kun katsomme 1. säkeistön sanoja: "Sano Herrani, että mä kuulen, voitko sammuneen sytyttää.", niin mielestäni on kysymys uuden tulen/hengenpalon syttymisestä, uudistumisesta ja sillä tavoin uudeksi muuttumisesta.

Eli ei ole kysymys uudesta uudestisyntymisestä, vaan uuden hengen liekin / palon syttymisestä, entisen sammuneen tilalle.

Me emme toki tiedä, mikä on tarkkaan ottaen ollut Hiljan ajatus tuota laulua kirjoittaessaan, mutta kokonaisuuttaa ja laajemmin katsoen en näe tuota ajatusta epäraamatullisena.

On totta, että Hiljassa oli omat räiskyvyytensä ja itsepäisyytensä, mutta kenessäpä meissä ei olisi. :)
« Viimeksi muokattu: 18.05.14 - klo:10:27 kirjoittanut tikli »

Taisto

  • Vieras
Vs: Suomen Luterilaisen kirkon mahdollinen tulevaisuus.
« Vastaus #97 : 18.05.14 - klo:10:50 »
Minä tahtoisin hehkuen palaa, sinut tuntea yksin vaan.
:,: Tulikastetta henkeni halaa, milloin uudeksi muuttua saan:,:

Olen tuntenut Hilja Aaltosen ehkä paremmin kuin kukaan muu täällä, ja vielä paremmin tunsin hänen miehensä Efraim Aaltosen. Vaikka Jumala käytti Hiljaa monella tavoin, niin Hilja teki myös virheitä, kuten me kaikki muutkin. Eivätkä seurakuntien johtajatkaan olleet Hiljan kanssa aina samaa mieltä.

Tuossa ylläolevassa laulussa on yksi kohta, joka ei mielestäni ole "opillisesti" oikein. Laulun sanoista voi päätellä, että ne ovat uudestisyntyneen ihmisen ajatuksia. Jos on jo uskossa, on jo muuttunut uudeksi. Siinä kuitenkin tahdotaan tulla "uudemmaksi", mitä se sitten lieneekään.
Ei tuo uuden halajaminen niin kovin väärin taida olla, se on tuttua jo VT:ssä.

Daavidkin lauloi: (Ps. 51)
"Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki. "

Helena

  • Vieras
Vs: Suomen Luterilaisen kirkon mahdollinen tulevaisuus.
« Vastaus #98 : 18.05.14 - klo:11:22 »
Runot yleensä ovat henkilöiden sydämen tuntoja. Niiden tarkastelu opillisella suurennuslasilla ei siksi ole tarkoituksenmukaista. Varmuuden vuoksi totean, että se ei tarkoita silmät suljettuina kaiken syömistä.

Helena

  • Vieras
Vs: Suomen Luterilaisen kirkon mahdollinen tulevaisuus.
« Vastaus #99 : 18.05.14 - klo:11:30 »
Ketjun otsikko puhuu luterilaisen kirkon tulevaisuudesta. En minäkään voi hyväksyä monia siinä kirkossa vallitsevia opillisia ja muita asioita. Monissa muissakin liikkeissä ja yhteisöissä on myös asioita, joista ole eri mieltä, mukaanlukien oma seurakuntani. Rukoukseni on, että myös luterilaisessa kirkossa saisi kuulua raitis evankeliumi ja opetus nyt ja tulevaisuudessa. Se synnyttää uskoa ja elämää.

Poissa Mice

  • Viestejä: 1651
Vs: Suomen Luterilaisen kirkon mahdollinen tulevaisuus.
« Vastaus #100 : 14.07.14 - klo:14:01 »
Eihän tämä mikään uutinen ole, mutta aina se vaan kalvaa mieltä, kun arkkipiispa tulee ulos tällaisilla lausunnoilla ja samalla unohtaa täysin jokaisen Raamatun ilmoitukseen ja kirkon tunnustukseen pitäytyvän pastorin, jotka on ajettu pois kirkosta tai uhkailtu erottamisella.

Arkkipiispa pyytää anteeksi Raamatun ilmoitusta. Ilmoitusta Jumalan näkemyksestä homoilusta.
Arkkipiispa ei pyydä anteeksi sitä, että Raamattu tuomitsi ja tuomitsee minunkin syntini.

http://yle.fi/uutiset/arkkipiispa_homoseksuaaleilta_syyta_pyytaa_anteeksi/7354373

Aina vain vaikeampi on kuulua tuollaiseen paskalaitokseen.
« Viimeksi muokattu: 14.07.14 - klo:14:03 kirjoittanut Mice »
Ihmisroska

Poissa Tosikko

  • Viestejä: 639
Vs: Suomen Luterilaisen kirkon mahdollinen tulevaisuus.
« Vastaus #101 : 17.08.14 - klo:18:40 »
Vainoa ja sortoa pitääkin pyytää anteeksi. Kansanlähetys pyysi anteeksi sitä että sen toiminta on tehnyt uskonnon uhreja. Vapaissa suunnissa ei ole vielä niin pitkälle päästy.

Poissa Taisto

  • Viestejä: 2279
Vs: Suomen Luterilaisen kirkon mahdollinen tulevaisuus.
« Vastaus #102 : 17.08.14 - klo:21:58 »
Vainoa ja sortoa pitääkin pyytää anteeksi. Kansanlähetys pyysi anteeksi sitä että sen toiminta on tehnyt uskonnon uhreja. Vapaissa suunnissa ei ole vielä niin pitkälle päästy.
Toistaiseksi vapaat suunnat mielestään ovat oikeassa, ainakin oikeammassa kuin muut uskonsuunnat.
Mitäs anteeksipyytämistä siinä sitten voisi olla. Suomeksi: ylpeys ja omahyväisyys tekevät omien
virheiden myöntämisen mahdottomaksi.

Jos kansanlähetys on pyytänyt anteeksi, niin pidän sitä ihmeenä. Ihmeitä siis näemmä voi tapahtua.
Toivottavasti samanlaisia ihmeitä tapahtuisi myös vapaissa suunnissa.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Suomen Luterilaisen kirkon mahdollinen tulevaisuus.
« Vastaus #103 : 06.11.14 - klo:20:18 »
Seuraava teksti sopisi moneenkin keskusteluun, mutta laitan sen tähän. Reilut neljä vuotta sitten veljespiirimme sai tehtäväkseen vastata erään ev.lut. seurakunnan kirkkoherran asettamiin kysymyksiin. En tiedä, moniko hänelle vastasi, mutta itse lähetin hänelle tekstiä A-nelosen verran.

Tässä kysymykset ja perässä omat vastaukseni niihin:

1. Mitkä ovat mielestänne kirkon / kristillisten yhteisöjen haasteet tällä hetkellä?
2. Mitkä ovat keskeisimmät uudistumista kaipaavat asiat?
3. Mikä merkitys kirkon perinteellä on uudistuksia etsittäessä?
4. Miten voimme kestävällä tavalla uudistaa jumalanpalvelusta?
5. Millä keinoin uudet sukupolvet saadaan mukaan elämään seurakunnan yhteydessä?
6. Ilmeneekö seurakunnan työntekijöiden ja maallikkojen välillä ongelmia ja miten ne voitaisiin ratkaista?
7. Jos sinulla olisi valta muuttaa jotakin kirkossa / kirkoissa, mihin asioihin puuttuisit?



Ajatuksia edellisten kysymysten pohjalta:

1. Suurin haaste on mielestäni terveen julistuksen puuttuminen tai sen vähäisyys ja syrjäytyminen. Siitä seuraa muita ongelmia, joista on syytä mainita ainakin sielullisen ja hengellisen sekoittaminen keskenään. Ainoa tie asiain korjaamiseksi on evankeliumin ydinsanomaan keskittyminen. Pääasiaan keskittyviä henkilöitä on nykyajan seurakunnissa yleensä hyvin vähän (joskus jopa vain 1-2 henkilöä), paljon suurempi on se joukko, joka on viehättynyt sielullisesta “meiningistä”, tunnelmasta ja ns. karismaattisuudesta. Yleensä juuri jälkimmäiset hallitsevat äänekkäänä enemmistönä hengellistä toimintaa.

2. Uudistumisesta puhuttaessa kiinnitetään liian paljon huomiota siihen, kuinka paljon ihmisiä käy tilaisuuksissa. Ihmisten määrä ei mielestäni ole tärkeintä vaan se, että koolla olevat saavat oikeaa ymmärrystä kristinuskon perusasioihin ennen kaikkea niin, että he itse pääsevät elämään sisälle ja saavat Jumalan rauhan sydämeensä.

3. Kirkossa on ollut hyviä opettajia, herätysliikkeiden historia kertoo heistä. He ovat jättäneet jälkeensä hyvää kirjallisuutta, joka on vieläkin kelvollista opetukseksi. Opillisella puolella ensimmäinen ja tärkein on oikea vanhurskauttamisoppi (sovitus) ja heti sen jälkeen lain ja evankeliumin erottaminen toisistaan. Yhdessä nämä antavat terveen pohjan myös aidolle pyhitykselle. Tässä erityisesti vanhemmalla luterilaisuudella on paljon annettavaa (myös ns. vapaille suunnille).

4. Jumalanpalvelusta tulisi uudistaa siten, että keskitytään varsinaiseen sanomaan. Se merkitsee huomattavia rajoituksia sille kaikelle muulle, joka viime aikoina on paljolti suuntautunut aikamme muotivirtauksiin. Jos tarjotaan kaikille kaikkea, niin lopulta ei tarjota kenellekään mitään arvokasta. Kikkailu, erikoisuuden tavoittelu ja “kiva-kulttuuri” eivät palvele Jumalan valtakuntaa, vaan jättävät ihmisen sisimmän tyhjäksi.

5. Tämän päivän nuoret ovat usein ahdistuneita lukuisien vaatimusten johdosta. Kristillisyys on valitettavasti usein lisäämässä tätä ahdistusta, vaikka sitä yritetäänkin keventää ruokkimalla nuorten tunnemaailmaa. Erilaisten musiikkityylien hyväksymisellä ajatellaan olevan tässä kehityksessä myönteistä merkitystä. Rohkenen olla tästä asiasta täysin eri mieltä. Tunteet sinänsä eivät ole hyviä tai pahoja, mutta tunteiden kuohuttaminen on tuhoisaa. Vain terveellä opetuksella päästään hyvään lopputulokseen. Kun nuori ihminen saa tätä kautta riittävän varhain kestävän pohjan elämälleen, hän pysyy itse tiellä ja voi auttaa myös toisia.

6. Esittämäni asiat tuonevat ainakin aluksi lisää ongelmia ihmissuhteisiin, mutta uskon, että pitemmällä aikavälillä ne ovat myös ratkaisu niihin.

7. Jos minulla olisi valta muuttaa kirkossa jotain, niin järjestäisin oikeaa opetusta esim. niin, että keskityttäisiin eri aiheisiin esim. säännöllisten puhetilaisuuksien muodossa.

Puheiden aiheina voisi olla:
Mitä pelastava usko on?
Miten pelastava usko vaikuttaa ja miten se ilmenee?
Pyhitys, mitä se on?
Mitä on Hengessä vaeltaminen?
Uskon kilvoitus.
Uskon kuuliaisuus - miten se eroaa lain kuuliaisuudesta?

Tällaisia tilaisuuksia voisi olla aluksi vaikkapa kerran kuussa ja niitä voisi lisätä tarpeen mukaan. Niiden lisäksi voisi olla myös keskustelupiirejä. Ihmiset ovat kiinnostuneita uskon kysymyksistä ja tulevat pitkienkin matkojen päästä kuulemaan puhujaa, jolla on sanottavaa. Vähentäisin kaikki oheistoiminnat minimiin. Musiikkia on liian paljon, usein riittää pari virttä ilman mitään esiintyjiä ja vetonauloja. Kaiken kaikkiaan tulisi keskittyä itse asiaan, joka on suurin uutinen myös tässä ajassa.

Esittämäni asiat eivät vaadi lisää rahaa, eikä niiden toteuttamiseksi tarvita kuuluisia julistajia eikä muitakaan “vetonauloja”. Tarvitaan vain Jumala, Raamattu ja muutama asialle lämmennyt ihminen.
« Viimeksi muokattu: 06.11.14 - klo:20:24 kirjoittanut Paulus »
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Suomen Luterilaisen kirkon mahdollinen tulevaisuus.
« Vastaus #104 : 07.01.15 - klo:18:06 »
Jos kansanlähetys on pyytänyt anteeksi, niin pidän sitä ihmeenä. Ihmeitä siis näemmä voi tapahtua.
Toivottavasti samanlaisia ihmeitä tapahtuisi myös vapaissa suunnissa.

Olen kuullut sanottavan, että virheitä on tehty, mutta siihen se on jäänyt. Ennemmin lehmä lentää, kuin että joku ryhtyisi pyytelemään anteeksi tehtyjä virheitä. Ei kukaan tule sanomaan, että minä olen syyllinen. Näin on jatkunut sukupolvesta toiseen, eikä mitään muutosta vallitsevaan olotilaan ole odotettavissa.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell